Kiitos kaikille, jotka olette blogissa pistäytyneet tai ottaneet sen omaksenne. Kiitos erityisesti kaikille kommentoijille, sillä kommentit kertovat ihmisen äänellä että blogi on herättänyt ajatuksia. Toki kävijämittarin nakutuskin kertoo paljon, mutta silti kommentit ovat blogin sokuria.
Yritin katsoa vanhoista kirjoituksista, että olenko mitenkään noteeranut 50.000 kävijäpyykkiä. En löytänyt sellaista kirjoitusta. Sen sijaan 30.000 kävijää meni rikki joulukuun alussa 2009.
Eli nopeaa päässälaskua:
- blogin alusta eli 2.9.2008 - 5.12.2009 blogi keräsi 15 kuukaudessa 30.000 lukijaa.
- sen jälkeen ajalla 6.12.2009 - 19.5.2011 blogi keräsi runsaassa 17 kuukaudessa loput 70.000 lukijaa.
Näyttäisi siltä että lukijamäärä kasvaa ripeästi sitä mukaa kun aikaa kuluu. Ihan tarkka tämä laskelma ei ole, sillä kävijämittarin laitoin blogiin vasta hieman aloitusta myöhemmin.
Tilastoa minulla on vain viimeisen kuluneen kahdentoista kuukauden ajalta, mutta sekin pylväistö näyttää samanmoista kehitystä, keltaiset palkit kertovat kävijät/kuukausi ja punaiset palkit sivujen keskimääräisen katselun/kuukausi:
Kun 30.000 kävijää tuli täyteen kysyin lukijoiltani, mitä he pitävät blogista, mitä he toivovat siltä lisää. Onko asiapitoisia juttuja liian vähän tai liian paljon? Pitäisikö kuvia olla enemmän / vähemmän suhteessa tekstiin? Pitäisikö kertoa enemmän/vähemmän kotijuttuja tai pihajuttuja tai yleisiä aiheita, jotka eivät niin kiinteästi liity Viroon ja blogin otsikkoon. Ja sain vastauksina, että jatka samaa rataa, kaikkea suloisesti sekaisin, ja näin olen tehnyt.
100.000 kävijää on paljon, ja olen luvusta nöyrästi kiitollinen. Se saa minut jatkamaan tätä harrastusta, josta on tullut kiinteä osa elämääni. Toivon vain etteivät tarinani ala maistua lukijoille puulta. Ja että minulle itselle ei tule tunnelmaa, että kaikki on jo sanottu.
Viro on ollut hieno idealähde, sillä tätä uutta kotimaatamme voi tarkastella niin monelta kannalta. Milloin omien elämysten pohjalta, milloin omien reissujen kautta ja milloin vain yleisiä tapahtumia kommentoiden. Yhtä lailla on ollut antoisaa pohtia välillä Suomen ja Viron välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tai kahden maan tapaa reagoida samaan asiaan.
Välillä on jutut menneet ihan kotiasioista jutteluksi, ja välillä on puikkoihin päästetty Latte, joka tuntuu saamiensa kommenttien määrästä olevan parempi ja kiinnostavampi kirjoittaja kuin minä. Latte kiittää ja viuhtoo häntäänsä.
Olen tätä blogia käyttänyt myös sivustona, jonka kautta olen osallistunut pariin viikottaiseen valokuvahaasteeseen: mustavalkomaanantai ja valokuvatorstai. Joskus kuvat ovat liittyneet Viroon eli blogin otsikkoon, useimmiten ehkä kuitenkaan eivät.
Palataan vielä ihan pikkuisen tilastoihin: 100.000 lukijan keräämiseksi on tarvittu 697 kirjoitusta, tämä on 698. järjestyksessään.
Hiljalleen on tarinoiden määräkin kasvanut vuositasolla. Ensimmäinen vuosi oli lyhyt, blogi syntyi syyskuussa. Eli vuonna 2008 oli kirjoituksia 60. Seuraavana vuonna eli 2009 kirjoituksia oli 233. Seuraavana vuonna 2010 hienoista kasvua, kokonaismäärä: 258. Ja nyt kuluneena vuonna 2011 on kirjoituksia syntynyt neljän ja puolen kuukauden aikana 146. Epäilys on että ellei jotain dramaattista tapahdu, viime vuoden ennätys rikotaan tänä vuonna.
Mitäpähän tähän osaan muuta enää sanoa, tylsien lukujen ohella, kuin että hurjan kivaa on näitä tarinoita ollut kirjoittaa, ja hyvin ja kauniisti olette minut vastaanottaneet. Olen hyväksynyt 99,9% kaikista saapuneista kommenteista. Muistaakseni olen kaksi kertaa jättänyt kommentin julkaisematta, ja syynä on ollut se, ettei kommentti liittynyt mitenkään blogiini vaan oli jonkun tapa yrittää tuoda esille jotain omaa poliittista yhden asian liikettään. Ilmeisesti tällaisia tyyppejä eksyy muidenkin blogien kommenttilootiin.
Siis vielä kerran:
Suurkiitos teille kaikille, jotka blogissani olette viihtyneet.
Lupaan tehdä parhaani että tämä tuttavuus jatkuisi pitkään ja pysyisi kiinnostavana.
Kirjoittamisiin ja kommentoimisiin!
Tiina ja apublogisti Latte
27 kommenttia:
Juttujasi on mukava lukea. Tietoa, tarinaa ja ajatuksia. ja haketusta:)))))
kiirepakolainen - elämässä ei voi koskaan olla liikaa haketusta!!! :)
Kun nyt tällainen juhlahetki alkaa olla käsillä, on pakko minunkin kommentoida. Tai en kommentoi vaan kiitän kivoista ja monipuolisista jutuista, jotka on vielä hyvin kirjoitettu. Seuraan blogiasi lähes päivittäin ja voihh, jos ei siellä olekaan uutta kirjoitusta! Silloin olen pettynyt. Onneksi kirjoitat ahkerasti, ja minä laiska saan lukea.
Juttujasi on kiva lukea. Niiden mukana olen päässyt edullisille Viron matkoille ja Viro-kuume nousee samalla.
Olen myös lukenut tätä blogiasi ahkerasti siitä asti kun tänne löysin.
Mielenkiintoisia juttuja ja hienoja kuvia myös.
olen Viron ystävä ja kaikki jutut sieltä kiinnostavat.
Käymme siellä usein ja monia tuttuja paikkoja olen täältä sivuiltasi bongannut.
Aikomus on lähteä Baltian maita kiertelemään omalla autolla kohtapuoliin.
Viro onkin ensimmäinen etappi ja siellä Haapsalu.
Toivotan Onnea ja menestystä tälle blogillesi jatkossakin.
- Jatka vain samaan tyyliin.
Latelle terkkuja ja rapsutuksia!
Laskuri nakuttaa, nyt 99.952. Kohta napsahtaa.
Anna-Leena, tämäkin päivä sitten koettiin ja sinä kommentoit, kiitos. Muistan kyllä hyvin kuinka me sähköpostissa keskustelimme kun suunnittelin aloittavani blogin vai olinko sen juuri aloittanut. Ja sinä olit tutkinut jostain että luetuimpia ovat sellaiset muotiblogit, joissa esitellään esim. päivittäin uusia asukokonaisuuksia. Ja suosiota saivat myös viherasioihin keskittyvät blogit, sekä käsityöblogit ja ruokaohjeblogit. Ja me mietimme että pitäisikö minun päivittäin kulkea erilainen asukokonaisuus päällä pihalla, kudin kourassa kertomassa uusia kakkureseptejä. Tähän ei sitten tarvinnut kuitenkaan ryhtyä. :)
Neili ja ida - olen tosi iloinen, jos olette saaneet kauttani tietää lisää Virosta ja yleinen Viro-kiinnostus on herännyt. Sittenhän olen täyttänyt tehtäväni.
Latte kiittää erikseen idaa rapsutukista; se on niille perso -iso poika.
Onnea meille lukijoille, jotka saamme täällä nauttia jutuistasi ja kuvistasi :)
Ja onnea tietenkin sinulle!!
Jee!!! :D
Klo 20.18 se pamahti rikki, 100.000 kävijää! Melkein odotin että tietokoneessa alkaa valot vilkkua ja kuuluu kilkatusta kuin vanhan ajan flippereissä kun tuli taottua vapaapeli tai sai specun.
SusuPetal - tuo oli kauniisti sanottu!
OnuKoo - JEEEEE!!!!
Onnea, se on sitten 100K blogi !!
Onnittelut pöydän tältäkin puolelta! Jos muistatte: "Öljymiestä odotellessa aloitan blogin." Pitkälle on Tiina tuosta päässyt!
Tuohon flipperikommenttiin pitää kyllä jättää pieni oikaisu: spesiaalihan ei aiheuttanut kilinää ja vilkkumista, vaan hillittömän POKS-äänen. (Nimimerkki On tullut harrastettua itsekin.) Mietin usein, mikä siellä poksahtaa ja miksei masiinassa mene mitään rikki, ääni kun oli aika väkivaltainen.
Sanonpa vielä senkin, että "vanhanajan" mekaaniset vehkeet olivat kyllä ihan eri juttu kuin nämä nykypäivän huippudigitaaliset...
Aare - tarkoittaako tämä nyt sitä että on aika alkaa kirjoittaa painavaa asiaa?
Kimmo - juu, oikeassa olet, kun kone arpoi ylimääräisen pelin POKSahti. Ja kun taulu meni ympäri tai saavutti pelillä vapaapelin edellyttämän pistemäärän alkoi hillitön kilkutus ja valojen vilkkuminen. Nimimerkki - on sitä tullut itsekin harrastettua!
Hei! Ajattelin nyt kommentoida tähän juhlapostaukseen. Olen blogin melko uusi lukija ja eksyin tänne siis muutama kuukausi sitten. Etsiskelin Viroon liittyviä blogeja, koska muutan itse Tarttoon ensi syksynä joksikin aikaa. Kiitos siis mielenkiintoisista Viron sekä Baltian maiden matkailukohdevinkeistä kuin myös mukavista muistakin postauksista. Saa jatkaa samalla linjalla :)
Onnea halauksen kera Tiina!! Ja rapsutuksia apulaisellesi Lattelle!
Sarkki
Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa reilu 10 vuotta sitten, tutustuin Viroon lintumiehen perspektiivistä, eli parhaimmasta. Juuttaan kaunista seutua ja puhdasta luontoa.
Odotan lottopottia lauantaina, ja ostan heti Matsalusta haaveilemani ränsistyneen kartanon, jos onni on myötä. Jos en voita, niin katselen Viljandista sopivaa eläkeasuntoa..
Kymmenenssä vuodessa on ehtinyt kiertää varmaan kaikki lintulammet ja pöpeliköt, kartanot ja kosket, ja harjanteet ja Peipsin kylät, Setumaakin viimekesänä.
Ainut harmi on meidän pitkäaikaisen majatalomme myynti Lihulassa. Luige Villassa kuulin tulevani kaksosten tädiksi 8 vuotta sitten ja huoneessa 6 on paljon ihania muistoja..Huokaus..
Susanna
Niin: Huumorintajusi iskee minuun ihan 100% ja olemme yöpyneet teillä muutama vuosi sitten (vesiputket taisivat tehdä silloin tenän..), joten siksi käyn virkistämässä mieltäni täällä ; )
Hanne - kiitos kommentista ja tervetuloa Tarttoon asumaan, vaikka vain lyhyeksi aikaa. Se on hieno kaupunki, kodikas ja kansainvälinen samaan aikaan. Ja pistäydypä sitten meilläkin, kun ollaan tässä lähellä - ainahan meillä Otepäällä on ollut yhteys Tarttoon, kun linnammekin linnamäellä rakennettiin piispaa puolustamaan.
Sarkki - kiitos halauksesta ja rapustuksesta meiltä molemmilta.
Susanna - hauska kuulla että entiset asiakkaat - ja ehkä tulevat - lukevat blogia.
Kyllä Viro on lintuihmisten paratiisi, olen kuullut monelta. Vielä kysyn, kun vesivanhingosta puhuit, että oliko se Ottiliassa vai Villa Vallattomassa. Ottiliassa on kaksi kertaa pikkuwc:n liitosputki paukahtanut putki (ei mene enää kun siihen tehtiin joku maailmanloppuun asti kestävä mahtiliitos). Vallattomassa Haapsalussa taas yhtenä vuonna oli kaivossa niukasti vettä.
Sattuuhan noita. Toivottavasti kuitenkin viihdyit!?
Onnea lottokierrokselle!
Kiitos blogistasi Tiina. Luen sitä usein ja koska olen ollut kamusi kerran, niin lukiessani tekstejäsi kuulen äänesi kertovan tarinaa. Ihailin aina tapaasi kirjoittaa, ah niitä satuja peikkiksestä. Viihdyn täällä ja täällä tulen pysymään niin kauan kun sinä jaksat kirjoittaa. Ja Laten faniklubia pidän LaPassa edelleen.. Siis KIITOS, ONNEA JA HALAUS! Helena
Kiitos LaPan Helena, niin minun kuin Latten puolesta.
Ja eikös se ole niin että kerran kamu, aina kamu, riippumatta välimatkoista ja väliajoista.
Vesivahinko oli Villa Ottiliassa, ja taisi vaikuttaa vain jonkin wc:n käyttöön. Tarkkaan en muista, onhan siitä jo vuosia. Valokuvista löysin tiedon, että olimme Otepäällä 18.6.2006!
Samalla reissulla sammuin pyhäjärven kukkulalle: seurasimme ympärijuoksua ja tuli jano, haimme kaupasta siiderit ja se riittikin heittämään minut untenmaille, onneksi ei nahka palanut.
Võsuun käymme kyllä tutustumassa uudelleen, edellisellä kerralla ei löydetty keskustaa (?) siltatyön vuoksi, eikä näinollen majapaikkaakaan..
Susanna
Johan tuo raja onkin reilusti ylittynyt!
Onneksi olkoon, olet totisesti suosiosi ansainnut.
Sitäpaitsi ainekset bestselleriin on jo kasassa, niin uskon vakaasti ;)
Onnittelut hienosta saavutuksesta! Hauskat jutut, kauniit kuvat ja paljon tietoa Virosta - siitä on hyvän blogin ainekset tehty. =)
Sen kertokoon jo kävijämäärä,että totisesti olet lukijoittesi mieleen,LATTESTA puhumattakaan.Onnea ja voimia jotta jaksaisit meitä jatkossakin ilahduttaa mielenkiintoisilla,asiallisilla ja hauskoilla jutuillasi.Kiitos!!
Kiitos Tiina virkistävästä blogistasi! Olen huomannut, että lukijoiden määrä on kasvanut tasaisesti sivupalkissasi :) Itse olen ollut lukijasi vuodesta 2009 ja tänä vuonna olen ollut erityisen ihastunut tihentyneeseen kirjoitustahtiisi! Blogin aiheet ovat mukava sekasotku ja se sopii ainakin minulle. Valokuvat ovat ammattitaitoisia ja niitä on sopivassa suhteessa. Matkailuvinkit on myös poimittu kirjoituksistasi ja osa kokeiltu ja nähtykin :) Ei siis moitteita, vaan jatka samaan malliin!
Kiitos Tiina virkistävästä blogistasi! Olen huomannut, että lukijoiden määrä on kasvanut tasaisesti sivupalkissasi :) Itse olen ollut lukijasi vuodesta 2009 ja tänä vuonna olen ollut erityisen ihastunut tihentyneeseen kirjoitustahtiisi! Blogin aiheet ovat mukava sekasotku ja se sopii ainakin minulle. Valokuvat ovat ammattitaitoisia ja niitä on sopivassa suhteessa. Matkailuvinkit on myös poimittu kirjoituksistasi ja osa kokeiltu ja nähtykin :) Ei siis moitteita, vaan jatka samaan malliin!
Susanna, Marjattah, Suski, marita ja Parkkiset - kyllähän te arvaatte, että tällaisia positiivisia kommentteja on todella ihanaa lukea. Tuntee, ettei työ ole mennyt hukkaan.
Ja saa uskomaan itseensä. Ehkä minä sitten tosiaan osaankin kertoa tarinoita. Kun jaksatte niitä lukea.
Minusta tarinankertojan rooli on ihmisten heimossa tärkeä. Tarinankertoja helpottaa surua, luo yhteisöllisyyttä, on shamaani ja satusetä, tai -täti, minun tapauksessani.
Tarinankertoja kerää ihmiset illalla nuotion äärelle ja alkaa illan pimetessä kertoa tarinaa, joka vie ihmiset mukaansa, saa sydämet sykkimään yhteen tahtiin. Uih, huudahtavat kuulijat yhteen ääneen tarinan pelottavassa kohokohdassa, ja aah, jos tarina päättyy onnellisesti.
Tarinankertoja haluaisin olla.
Ehkä olenkin! (Sanoo hän kehujen tuomassa hurmassa.)
Ja jatkaa tarinointiaan.
Psykologi Pirkko Lahti sanoi kerran, että maailma tarvitsee kolmenlaisia ihmisiä, rauhantekijöitä, parantajia ja tarinankertojia. Voi olla, että nuo kolme ovat saman asian kolme puolta...
(Nyt vasta huomasin tämän, kun palasin kotiin. Tyttären luona Turussa kiersin häthätää blogeja sieltä täältä. Jokesi odottaaa tuossa pöydän kulmalla kommenttejaan. Kyllä ne vielä tulevat...)
Lähetä kommentti