Kyselin tässä tovi takaisin mielipiteitä ja kehitysideoita tälle blogille eli käynnistin Vuoden 2011 lukijakyselyn.
Totesin samaan hengenvetoon, että kun kuitenkin olen jäärä ja minä, jatkan luultavasti tavalla joka on minulle ominaisinta. Silti mielelläni kuulen lukijani toiveita, esimerkiksi aiheista. Onko joku tietty aihealue kiinnostavampi kuin joku toinen? Onko blogin ulkoasu selkeä ja luettava? Mitä mieltä olet kuvien ja tarinoiden suhteesta? Mikä oli mielestäsi vuoden 2011 paras juttu - tai juttu joka on ylipäätänsä jäänyt mieleen?
Vastauksia on tullut jokunen, enemmänkin saisi tulla. Onhan se aina kirjoittajalle äärimmäisen palkitsevaa, että hänen tekstejään ruoditaan ja luetaan.
Suljen tämän viikon sunnuntaina kyselyn ja julkistan voittajan - muistathtan että voittajalle on tiedossa pieni kuvalahja.
Joten, vielä ehtii kommentoimaan. Joko tämän postauksen loppuun tai sitten alkuperäiselle lukijakyselylysivulle, jonna pääsee: tästä.
Sana on vapaa!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukijat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukijat. Näytä kaikki tekstit
torstai 17. marraskuuta 2011
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Vuoden 2011 lukijakysely
Ilta alkaa hämärtyä Võsulla ja jokin aikaa sitten sain kirjoitettua tarinaa meidän sohvista. Sitä kirjoittaessani mietin samalla itse niitä eri aiheita, joita olen täällä blogissa käsitellyt. Aika pienistä lähtökohdista on monet tarinat tehty, mutta jokainen niistä on minulle itselleni, jos ei muille, ollut jollain lailla merkityksellinen. Kuten vaikka nuo sohvat.
Niinpä sitten eksyin omiin kirjoituksiini, menin linkistä toiseen, hyppelin tunnisteiden kautta vuodesta toiseen, tunnelmasta toiseen. Ihan innostuin, kuten se marjattah:n kerran mainitsema hanuristi, joka liikuttui kyyneliin omasta soitostaan.
Onhan minulle tapahtunut jos vaikka mitä viimeisten vuosien aikana. Ja niistä tänne blogiin olen sitten sieluani vuodattanut. Joihinkin juttuihin on tullut paljon kommentteja, joihinkin ei lainkaan. Mietin, että onko kommentit sittenkään riittävä mittari tarinan merkityksen mittaamiseen?
Kysyin ehkä noin vuosi sitten lukijoilta heidän omaa suosikkikirjoitustaan, ja lupasin pienen palkinnon sille joka parhaiten perustelee miksi kirjoitus kolahti lukijaan kuten se kolahti. Tuolloin voitti tarina Rummukaisesta, siitä miten ystävättäreni Seija ja minä pelastimme pienen koiran Peipsin rannalta. Nenäliinoja kuulemma kului tukku tarinaa lukiessa. Se vielä kerran ja jälleen tässä: Rummukainen!
Nyt kysyn samaa uudelleen. Tarkoitusperäni ovat itsekkäät. Haluan tietää, miksi ja miten ihmiset reagoivat tarinoihini. Mikä niissä kiinnostaa, jos kiinnostaa. ja mistä he haluavat kuulla lisää? Haluan siis parantaa blogiani, niin että se vastaa lukijoiden toiveisiin, parhaani mukaan.
Kysyn siis: mikä on jäänyt tarinoista mieleen - ja kysyn myös: mistä haluaisit jatkossa kuulla lisää? Haluatko faktaa vai fiktiota? Enemmän kuvia tai vähemmän niitä? Tunnelmapaloja meidän elämästämme vai ihan kouriintuntuvaa tietoa Virosta?
Suosikkitarinaasi valitessasi on käytössäsi koko blogiarkisto - poislukien tarina Rummukaisesta. Koska se on jo kerran pokannut parhaan palkinnon.
Siis, nyt sinulla on tilaisuus kertoa mielipiteitäsi blogistani, antaa parannusehdotuksia ja vinkkejä aiheista tai asioista jotka ovat sinulle mielenkiintoisia.
Ja jottei ponnistelusi menisi ihan haaskoon, lupaan taas palkinnon parhaalle vastaukselle - siis vastaukselle, joka kertoo miksi joku asia on häneen kolahtanut tai miksi hän haluaa kuulla lisää jostain tietystä aihepiiristä tms.
Ja palkinto on perinteinen: A4-kokoinen vapaavalintainen kuva Ottilia's Visions -galleriasta. Käy tutustumassa mielitiettyysi tästä: Ottilia's Visions.
Jään odottelemaan vastauksia. Innokkaana. Niiden kautta tiedän, mitä lukijani ajattelevat. Toisaalta, olen minä kuitenkin niin jäärä ja minä ja oma, että jatkan luultavasti eteenpäin omalla tyylilläni. Mutta sittenkin, lukijoiden toiveet ja ajatukset takaraivossani.
Kiitos jo etukäteen vastauksestasi!
Tiina Linkama
Se suomalainen Virossa
PS. Tämä on sitten ihan vain lukijalle J.Koskenniemi Turusta- palkintosi on kehityksessä ja lähtee ensi viikolla luoksesi. En sitä tosiaankaan unohtanut, vaikka ehkä jo niin ajattelit.
Niinpä sitten eksyin omiin kirjoituksiini, menin linkistä toiseen, hyppelin tunnisteiden kautta vuodesta toiseen, tunnelmasta toiseen. Ihan innostuin, kuten se marjattah:n kerran mainitsema hanuristi, joka liikuttui kyyneliin omasta soitostaan.
Onhan minulle tapahtunut jos vaikka mitä viimeisten vuosien aikana. Ja niistä tänne blogiin olen sitten sieluani vuodattanut. Joihinkin juttuihin on tullut paljon kommentteja, joihinkin ei lainkaan. Mietin, että onko kommentit sittenkään riittävä mittari tarinan merkityksen mittaamiseen?
Kysyin ehkä noin vuosi sitten lukijoilta heidän omaa suosikkikirjoitustaan, ja lupasin pienen palkinnon sille joka parhaiten perustelee miksi kirjoitus kolahti lukijaan kuten se kolahti. Tuolloin voitti tarina Rummukaisesta, siitä miten ystävättäreni Seija ja minä pelastimme pienen koiran Peipsin rannalta. Nenäliinoja kuulemma kului tukku tarinaa lukiessa. Se vielä kerran ja jälleen tässä: Rummukainen!
Nyt kysyn samaa uudelleen. Tarkoitusperäni ovat itsekkäät. Haluan tietää, miksi ja miten ihmiset reagoivat tarinoihini. Mikä niissä kiinnostaa, jos kiinnostaa. ja mistä he haluavat kuulla lisää? Haluan siis parantaa blogiani, niin että se vastaa lukijoiden toiveisiin, parhaani mukaan.
Kysyn siis: mikä on jäänyt tarinoista mieleen - ja kysyn myös: mistä haluaisit jatkossa kuulla lisää? Haluatko faktaa vai fiktiota? Enemmän kuvia tai vähemmän niitä? Tunnelmapaloja meidän elämästämme vai ihan kouriintuntuvaa tietoa Virosta?
Suosikkitarinaasi valitessasi on käytössäsi koko blogiarkisto - poislukien tarina Rummukaisesta. Koska se on jo kerran pokannut parhaan palkinnon.
Siis, nyt sinulla on tilaisuus kertoa mielipiteitäsi blogistani, antaa parannusehdotuksia ja vinkkejä aiheista tai asioista jotka ovat sinulle mielenkiintoisia.
Ja jottei ponnistelusi menisi ihan haaskoon, lupaan taas palkinnon parhaalle vastaukselle - siis vastaukselle, joka kertoo miksi joku asia on häneen kolahtanut tai miksi hän haluaa kuulla lisää jostain tietystä aihepiiristä tms.
Ja palkinto on perinteinen: A4-kokoinen vapaavalintainen kuva Ottilia's Visions -galleriasta. Käy tutustumassa mielitiettyysi tästä: Ottilia's Visions.
Jään odottelemaan vastauksia. Innokkaana. Niiden kautta tiedän, mitä lukijani ajattelevat. Toisaalta, olen minä kuitenkin niin jäärä ja minä ja oma, että jatkan luultavasti eteenpäin omalla tyylilläni. Mutta sittenkin, lukijoiden toiveet ja ajatukset takaraivossani.
Kiitos jo etukäteen vastauksestasi!
Tiina Linkama
Se suomalainen Virossa
PS. Tämä on sitten ihan vain lukijalle J.Koskenniemi Turusta- palkintosi on kehityksessä ja lähtee ensi viikolla luoksesi. En sitä tosiaankaan unohtanut, vaikka ehkä jo niin ajattelit.
torstai 19. toukokuuta 2011
100.000 kävijän raja lähestyy - kiitos lukijoille!
Tänä iltana tai viimeistään huomenna taitaa tulla minulle pienimuotoinen blogijuhlapäivä, sillä näyttää siltä että pian napsahtaa rikki kävijämittarin maaginen lukema 100.000. Tätä kirjoittaessani luku on 99.880, joten tarvitaan vielä 120 vierasta ja ollaan pyöreässä luvussa.
Kiitos kaikille, jotka olette blogissa pistäytyneet tai ottaneet sen omaksenne. Kiitos erityisesti kaikille kommentoijille, sillä kommentit kertovat ihmisen äänellä että blogi on herättänyt ajatuksia. Toki kävijämittarin nakutuskin kertoo paljon, mutta silti kommentit ovat blogin sokuria.
Yritin katsoa vanhoista kirjoituksista, että olenko mitenkään noteeranut 50.000 kävijäpyykkiä. En löytänyt sellaista kirjoitusta. Sen sijaan 30.000 kävijää meni rikki joulukuun alussa 2009.
Eli nopeaa päässälaskua:
- blogin alusta eli 2.9.2008 - 5.12.2009 blogi keräsi 15 kuukaudessa 30.000 lukijaa.
- sen jälkeen ajalla 6.12.2009 - 19.5.2011 blogi keräsi runsaassa 17 kuukaudessa loput 70.000 lukijaa.
Näyttäisi siltä että lukijamäärä kasvaa ripeästi sitä mukaa kun aikaa kuluu. Ihan tarkka tämä laskelma ei ole, sillä kävijämittarin laitoin blogiin vasta hieman aloitusta myöhemmin.
Tilastoa minulla on vain viimeisen kuluneen kahdentoista kuukauden ajalta, mutta sekin pylväistö näyttää samanmoista kehitystä, keltaiset palkit kertovat kävijät/kuukausi ja punaiset palkit sivujen keskimääräisen katselun/kuukausi:
Kun 30.000 kävijää tuli täyteen kysyin lukijoiltani, mitä he pitävät blogista, mitä he toivovat siltä lisää. Onko asiapitoisia juttuja liian vähän tai liian paljon? Pitäisikö kuvia olla enemmän / vähemmän suhteessa tekstiin? Pitäisikö kertoa enemmän/vähemmän kotijuttuja tai pihajuttuja tai yleisiä aiheita, jotka eivät niin kiinteästi liity Viroon ja blogin otsikkoon. Ja sain vastauksina, että jatka samaa rataa, kaikkea suloisesti sekaisin, ja näin olen tehnyt.
100.000 kävijää on paljon, ja olen luvusta nöyrästi kiitollinen. Se saa minut jatkamaan tätä harrastusta, josta on tullut kiinteä osa elämääni. Toivon vain etteivät tarinani ala maistua lukijoille puulta. Ja että minulle itselle ei tule tunnelmaa, että kaikki on jo sanottu.
Viro on ollut hieno idealähde, sillä tätä uutta kotimaatamme voi tarkastella niin monelta kannalta. Milloin omien elämysten pohjalta, milloin omien reissujen kautta ja milloin vain yleisiä tapahtumia kommentoiden. Yhtä lailla on ollut antoisaa pohtia välillä Suomen ja Viron välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tai kahden maan tapaa reagoida samaan asiaan.
Välillä on jutut menneet ihan kotiasioista jutteluksi, ja välillä on puikkoihin päästetty Latte, joka tuntuu saamiensa kommenttien määrästä olevan parempi ja kiinnostavampi kirjoittaja kuin minä. Latte kiittää ja viuhtoo häntäänsä.
Olen tätä blogia käyttänyt myös sivustona, jonka kautta olen osallistunut pariin viikottaiseen valokuvahaasteeseen: mustavalkomaanantai ja valokuvatorstai. Joskus kuvat ovat liittyneet Viroon eli blogin otsikkoon, useimmiten ehkä kuitenkaan eivät.
Palataan vielä ihan pikkuisen tilastoihin: 100.000 lukijan keräämiseksi on tarvittu 697 kirjoitusta, tämä on 698. järjestyksessään.
Hiljalleen on tarinoiden määräkin kasvanut vuositasolla. Ensimmäinen vuosi oli lyhyt, blogi syntyi syyskuussa. Eli vuonna 2008 oli kirjoituksia 60. Seuraavana vuonna eli 2009 kirjoituksia oli 233. Seuraavana vuonna 2010 hienoista kasvua, kokonaismäärä: 258. Ja nyt kuluneena vuonna 2011 on kirjoituksia syntynyt neljän ja puolen kuukauden aikana 146. Epäilys on että ellei jotain dramaattista tapahdu, viime vuoden ennätys rikotaan tänä vuonna.
Mitäpähän tähän osaan muuta enää sanoa, tylsien lukujen ohella, kuin että hurjan kivaa on näitä tarinoita ollut kirjoittaa, ja hyvin ja kauniisti olette minut vastaanottaneet. Olen hyväksynyt 99,9% kaikista saapuneista kommenteista. Muistaakseni olen kaksi kertaa jättänyt kommentin julkaisematta, ja syynä on ollut se, ettei kommentti liittynyt mitenkään blogiini vaan oli jonkun tapa yrittää tuoda esille jotain omaa poliittista yhden asian liikettään. Ilmeisesti tällaisia tyyppejä eksyy muidenkin blogien kommenttilootiin.
Siis vielä kerran:
Suurkiitos teille kaikille, jotka blogissani olette viihtyneet.
Lupaan tehdä parhaani että tämä tuttavuus jatkuisi pitkään ja pysyisi kiinnostavana.
Kirjoittamisiin ja kommentoimisiin!
Tiina ja apublogisti Latte
Kiitos kaikille, jotka olette blogissa pistäytyneet tai ottaneet sen omaksenne. Kiitos erityisesti kaikille kommentoijille, sillä kommentit kertovat ihmisen äänellä että blogi on herättänyt ajatuksia. Toki kävijämittarin nakutuskin kertoo paljon, mutta silti kommentit ovat blogin sokuria.
Yritin katsoa vanhoista kirjoituksista, että olenko mitenkään noteeranut 50.000 kävijäpyykkiä. En löytänyt sellaista kirjoitusta. Sen sijaan 30.000 kävijää meni rikki joulukuun alussa 2009.
Eli nopeaa päässälaskua:
- blogin alusta eli 2.9.2008 - 5.12.2009 blogi keräsi 15 kuukaudessa 30.000 lukijaa.
- sen jälkeen ajalla 6.12.2009 - 19.5.2011 blogi keräsi runsaassa 17 kuukaudessa loput 70.000 lukijaa.
Näyttäisi siltä että lukijamäärä kasvaa ripeästi sitä mukaa kun aikaa kuluu. Ihan tarkka tämä laskelma ei ole, sillä kävijämittarin laitoin blogiin vasta hieman aloitusta myöhemmin.
Tilastoa minulla on vain viimeisen kuluneen kahdentoista kuukauden ajalta, mutta sekin pylväistö näyttää samanmoista kehitystä, keltaiset palkit kertovat kävijät/kuukausi ja punaiset palkit sivujen keskimääräisen katselun/kuukausi:
Kun 30.000 kävijää tuli täyteen kysyin lukijoiltani, mitä he pitävät blogista, mitä he toivovat siltä lisää. Onko asiapitoisia juttuja liian vähän tai liian paljon? Pitäisikö kuvia olla enemmän / vähemmän suhteessa tekstiin? Pitäisikö kertoa enemmän/vähemmän kotijuttuja tai pihajuttuja tai yleisiä aiheita, jotka eivät niin kiinteästi liity Viroon ja blogin otsikkoon. Ja sain vastauksina, että jatka samaa rataa, kaikkea suloisesti sekaisin, ja näin olen tehnyt.
100.000 kävijää on paljon, ja olen luvusta nöyrästi kiitollinen. Se saa minut jatkamaan tätä harrastusta, josta on tullut kiinteä osa elämääni. Toivon vain etteivät tarinani ala maistua lukijoille puulta. Ja että minulle itselle ei tule tunnelmaa, että kaikki on jo sanottu.
Viro on ollut hieno idealähde, sillä tätä uutta kotimaatamme voi tarkastella niin monelta kannalta. Milloin omien elämysten pohjalta, milloin omien reissujen kautta ja milloin vain yleisiä tapahtumia kommentoiden. Yhtä lailla on ollut antoisaa pohtia välillä Suomen ja Viron välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tai kahden maan tapaa reagoida samaan asiaan.
Välillä on jutut menneet ihan kotiasioista jutteluksi, ja välillä on puikkoihin päästetty Latte, joka tuntuu saamiensa kommenttien määrästä olevan parempi ja kiinnostavampi kirjoittaja kuin minä. Latte kiittää ja viuhtoo häntäänsä.
Olen tätä blogia käyttänyt myös sivustona, jonka kautta olen osallistunut pariin viikottaiseen valokuvahaasteeseen: mustavalkomaanantai ja valokuvatorstai. Joskus kuvat ovat liittyneet Viroon eli blogin otsikkoon, useimmiten ehkä kuitenkaan eivät.
Palataan vielä ihan pikkuisen tilastoihin: 100.000 lukijan keräämiseksi on tarvittu 697 kirjoitusta, tämä on 698. järjestyksessään.
Hiljalleen on tarinoiden määräkin kasvanut vuositasolla. Ensimmäinen vuosi oli lyhyt, blogi syntyi syyskuussa. Eli vuonna 2008 oli kirjoituksia 60. Seuraavana vuonna eli 2009 kirjoituksia oli 233. Seuraavana vuonna 2010 hienoista kasvua, kokonaismäärä: 258. Ja nyt kuluneena vuonna 2011 on kirjoituksia syntynyt neljän ja puolen kuukauden aikana 146. Epäilys on että ellei jotain dramaattista tapahdu, viime vuoden ennätys rikotaan tänä vuonna.
Mitäpähän tähän osaan muuta enää sanoa, tylsien lukujen ohella, kuin että hurjan kivaa on näitä tarinoita ollut kirjoittaa, ja hyvin ja kauniisti olette minut vastaanottaneet. Olen hyväksynyt 99,9% kaikista saapuneista kommenteista. Muistaakseni olen kaksi kertaa jättänyt kommentin julkaisematta, ja syynä on ollut se, ettei kommentti liittynyt mitenkään blogiini vaan oli jonkun tapa yrittää tuoda esille jotain omaa poliittista yhden asian liikettään. Ilmeisesti tällaisia tyyppejä eksyy muidenkin blogien kommenttilootiin.
Siis vielä kerran:
Suurkiitos teille kaikille, jotka blogissani olette viihtyneet.
Lupaan tehdä parhaani että tämä tuttavuus jatkuisi pitkään ja pysyisi kiinnostavana.
Kirjoittamisiin ja kommentoimisiin!
Tiina ja apublogisti Latte
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
