Sadas lukija liittynyt Suomalaisena Virossa -blogiin!

Tänään meni jälleen yksi blogistin haamuraja rikki. Sain sadannen lukijan, joka oli Maija. Kiitos Maija liittymisestäsi lukijaksi.

Kuten varmaan huomaat, on blogissa paljon kuvia, minä kun niin kovin pidän valokuvaamisesta.

Sadannen lukijan palkintona haluankin ojentaa sinulle vapaavalintaisen A4-kokoisen kuvan mistä tahansa sinua miellyttävästä kuvasta, jonka löydät tästä blogista. Printtaan ja toimitan sen sinulle signeerattuna, jos vain kelpaa. Osoitteen mihin kuva toimittaa voit laittaa minulle gmailiin, eli etunimisukunimi at gmail. Ja ne etunimi ja sukunimi ovat Tiina ja Linkama.

Olen viime päivinä aikani kuluksi kuvakäsitellyt täältä Võsulta ottamiani kuvia tavallista dramaattisemmin. Kyse on ns. unikuvien sarjasta. Ehkä näistä löytyy joku Maijaa kiinnostava?

Keilan putous

 

 Katajia Paldiskissa

 Karepan aaltoja

Keilan putous

Unijoutsen

Vielä kerran kiitos, ei vaan Maijalle, vaan kaikille, jotka ovat liittyneet lukijoikseni. Sata lukijaa! Wau! Se velvoittaa ja saa kiitolliseksi.

Siis kirjoittelemisiin!

100 vakiolukijan raja menossa rikki!

Pienet asiat ilahduttavat ihmistä - tällaista bloginpitäjääkin. Kuten se, että nyt alkaa hiljaalleen ja varmasti napsahtaa 100 vakkarilukijan raja rikki. Juuri nyt luku on 97. Wau. Hienoa. Nastaa.

Ei sitten meikäkään ihan tyhjille seinille horise.

Kiitos kaikille kirjautuneille! Ja tosiaan, lisääkin tähän sakkiin mahtuu. Ja nyt tässä perässä on TOSI iso hymiö, joka nauraa ja vilkuttaa silmää ja on nöyrä ja samalla kuitenkin innostunut ja vähän mielisteleväkin.

Tässä iloinen blogisti sihtailee kameralla tulevaisuuteen tuodakseen iloa lukijoidensa elämään.

Vuoden 2011 -lukijakyselyn voittaja: Anna-Mari

Kyselin jo aika päivää sitten lukijoiden mielipiteitä blogistani ja sainkin mukavasti kommentteja. Monet niistä suorastaan hivelivät itsetuntoani, ihminen kun on niin perso kehujen perään ja kauniisti blogiani kommentoitiin.

Yksi kysymykseni oli, mitä mieltä lukijat olivat juttuvalikoimasta, se kun vaihtelee koirista ja kodista matkakertomuksiin ja kaikkeen siitä väliltä. Välillä on juttuja Virosta ja paljon matkakuvia, välillä taas jotain ihan muuta.

Näyttäisi siltä, että kommenttien mukaan juuri juttujen sekalaisuus - asiaa ja hömppää ja kuvia - on ollut blogin lukijoista sen rikkaus. Eräskin kommentoija oli sitä mieltä että blogin anti on juuri siinä että aamulla kun koneen avaa ei koskaan tiedä mitä sieltä löytyy! Pyrin yllättämään jatkossakin!

Luin tänään kaikki kommentit uudelleen löytääkseni "voittajan", jolle palkinnoksi olin luvannut A4-kokoisen valokuvan Ottilia Vision's galleriasta. Vaikeaahan se oli, koska olisin mielelläni antanut palkinnon ihan kaikille. Mutta kun yksi oli kerran valittava, valitsin nimimerkki Anna-Marin kommentin, joka alla:

Tykkään kokonaisuudesta, kaikkea on sopivasti! Pidän kotiseuturetkeilystäsi, ja Krakovan matkakertomus oli hieno, mutta erityisesti ihailen sitä miten löydät sieltä lähiseudulta niin paljon katsomisen arvoista. Ja otat paljon ihania ihania upeita kuvia! Laten (ja Rummun) seikkailut saavat aina hyvälle tuulelle. Huvikummun tarinaa on ollut jännittävää seurata... ja vaikka mitä muuta. Perus-virolaisesta elämänmenosta olisi hekä kiva lukea enemmän.

Yksi toive olisi. Laittaisitko sivupalkkiin tunnisteluettelon, sieltä voisi selailla helposti aiheen mukaan kaikkia vanhoja juttuja! Tosin vanhimmissa jutuissasi ei taida olla tunnisteita, mutta voisithan niitä vaikka pikkuhiljaa lisäillä...?

--
Anna-Marin kommentti nousi ylitse muiden, koska siinä oli pohdittu myös parannusideoita. Valitettavasti tuo tunnisteluettelo sivupalkissa ei ainakaan kovin pian toteudu. Johtuen siitä, että olen aivan holtiton tunnisteiden käyttäjä ja tunnisteita tulisi sivupalkkiin kilometrin pitkä rivi, joka pidentäisi yhtä postausta kohtuuttomasti.

Anna-Mari toivoi myös kuulevansa perusvirolaisesta elämänmenosta, ja tämän toiveen laitan visusti takaraivoon tai korvan taakse tai minne asioita pääkopassa laitetaankaan. Tiedän, että sellaisia juttuja on viime aikoina ollut vähän - johtuen siitä, aika vähän me pääsemme tutustumaan perusvirolaiseen elämään lähietäisyydeltä, kuten perhetasolla. Ja kun pääsemme, en oikein halua paljastaa ystäviemme tai tuttujemme elämää, koska se on vain heidän elämäänsä. Esimerkiksi: Jos virolainen ystävättäreni Kersten kertoo minulle ajatuksiaan tai kutsuu minut kotiinsa ja paljastaa asioita perhe-elämästään, en voi enkä halua tulkita niitä perusvirolaisiksi ajatuksiksi tai perhe-elämäksi, joita voisin käyttää esimerkkinä 'virolaisesta ajattelutavasta tms.' - ne ovat Kerstenin ajatuksia ja Kerstenin elämää. -- Höh, en nyt osannut selittää paremmin, mutta ehkä saatte ajatuksesta silti kiinni.

Yleisiä havaintoja voin toki tehdä, ja lupaan jatkossa niitä täälläkin esitellä.

Kiitos vielä kerran kaikille kommentoijille - ja onnittelut Anna-Marille! Jos luet tämän postauksen, laita minulle sähköpostia etunimisukunimi ät gmail piste com -osoitteeseen ja kerro minkä kuvan haluat paluupostissa ja mihin sen lähetän!

PS. Valitettavasti joudun palauttamaan blogiin sieltä poistamani sanavarmistuksen. Olen sen poistamisen jälkeen alkanut saada liikaa roskapostia, mm. itärajan takaa. En tiedä mikä nuuhkukone on blogini löytänyt, mutta paljon roskaa tulee nyt, ja siitä aion päästä eroon palauttamalla sanavarmistuksen.

PPS. Pahoittelen blogipohjani eli Bloggerin viimeaikaisia vikoja - kommentteja katoaa taivaan tuuliin, ja voin kuvitella miten se kommentoijia ärsyttää. Voisin vaihtaa blogipohjan johonkin toiseen, vaikka wordpressiin, vaan en vaihda. Samalla vaihtuisi blogin osoite, ja kun tänne on  näiden muutaman viime vuoden aikana löytänyt ihastuttavan moni (tänään sitemeter ilmoittaa kävijämääräksi: 139.743) , kuka mitäkin kautta, en haluaisi kadota uusine osoitteineni heidän elämästään.

Vuoden 2011 lukijakysely

Ilta alkaa hämärtyä Võsulla ja jokin aikaa sitten sain kirjoitettua tarinaa meidän sohvista. Sitä kirjoittaessani mietin samalla itse niitä eri aiheita, joita olen täällä blogissa käsitellyt. Aika pienistä lähtökohdista on monet tarinat tehty, mutta jokainen niistä on minulle itselleni, jos ei muille, ollut jollain lailla merkityksellinen. Kuten vaikka nuo sohvat.

Niinpä sitten eksyin omiin kirjoituksiini, menin linkistä toiseen, hyppelin tunnisteiden kautta vuodesta toiseen, tunnelmasta toiseen. Ihan innostuin, kuten se marjattah:n kerran mainitsema hanuristi, joka liikuttui kyyneliin omasta soitostaan.

Onhan minulle tapahtunut jos vaikka mitä viimeisten vuosien aikana. Ja niistä tänne blogiin olen sitten sieluani vuodattanut. Joihinkin juttuihin on tullut paljon kommentteja, joihinkin ei lainkaan. Mietin, että onko kommentit sittenkään riittävä mittari tarinan merkityksen mittaamiseen?

Kysyin ehkä noin vuosi sitten lukijoilta heidän omaa suosikkikirjoitustaan, ja lupasin pienen palkinnon sille joka parhaiten perustelee miksi kirjoitus kolahti lukijaan kuten se kolahti. Tuolloin voitti tarina Rummukaisesta, siitä miten ystävättäreni Seija ja minä pelastimme pienen koiran Peipsin rannalta. Nenäliinoja kuulemma kului tukku tarinaa lukiessa. Se vielä kerran ja jälleen tässä: Rummukainen!

Nyt kysyn samaa uudelleen. Tarkoitusperäni ovat itsekkäät. Haluan tietää, miksi ja miten ihmiset reagoivat tarinoihini. Mikä niissä kiinnostaa, jos kiinnostaa. ja mistä he haluavat kuulla lisää? Haluan siis parantaa blogiani, niin että se vastaa lukijoiden toiveisiin, parhaani mukaan.

Kysyn siis: mikä on jäänyt tarinoista mieleen - ja kysyn myös: mistä haluaisit jatkossa kuulla lisää? Haluatko faktaa vai fiktiota? Enemmän kuvia tai vähemmän niitä? Tunnelmapaloja meidän elämästämme vai ihan kouriintuntuvaa tietoa Virosta?

Suosikkitarinaasi valitessasi on käytössäsi koko blogiarkisto - poislukien tarina Rummukaisesta. Koska se on jo kerran pokannut parhaan palkinnon.

Siis, nyt sinulla on tilaisuus kertoa mielipiteitäsi blogistani, antaa parannusehdotuksia ja vinkkejä aiheista tai asioista jotka ovat sinulle mielenkiintoisia.

Ja jottei ponnistelusi menisi ihan haaskoon, lupaan taas palkinnon parhaalle vastaukselle - siis vastaukselle, joka kertoo miksi joku asia on häneen kolahtanut tai miksi hän haluaa kuulla lisää jostain tietystä aihepiiristä tms.

Ja palkinto on perinteinen: A4-kokoinen vapaavalintainen kuva Ottilia's Visions -galleriasta. Käy tutustumassa mielitiettyysi tästä: Ottilia's Visions.

Jään odottelemaan vastauksia. Innokkaana. Niiden kautta tiedän, mitä lukijani ajattelevat. Toisaalta, olen minä kuitenkin niin jäärä ja minä ja oma, että jatkan luultavasti eteenpäin omalla tyylilläni. Mutta sittenkin, lukijoiden toiveet ja ajatukset takaraivossani.

Kiitos jo etukäteen vastauksestasi!

Tiina Linkama
Se suomalainen Virossa


PS. Tämä on sitten ihan vain lukijalle J.Koskenniemi Turusta- palkintosi on kehityksessä ja lähtee ensi viikolla luoksesi. En sitä tosiaankaan unohtanut, vaikka ehkä jo niin ajattelit.

100.000 kävijän raja lähestyy - kiitos lukijoille!

Tänä iltana tai viimeistään huomenna taitaa tulla minulle pienimuotoinen blogijuhlapäivä, sillä näyttää siltä että pian napsahtaa rikki kävijämittarin maaginen lukema 100.000. Tätä kirjoittaessani luku on 99.880, joten tarvitaan vielä 120 vierasta ja ollaan pyöreässä luvussa.

Kiitos kaikille, jotka olette blogissa pistäytyneet tai ottaneet sen omaksenne. Kiitos erityisesti kaikille kommentoijille, sillä kommentit kertovat ihmisen äänellä että blogi on herättänyt ajatuksia. Toki kävijämittarin nakutuskin kertoo paljon, mutta silti kommentit ovat blogin sokuria.

Yritin katsoa vanhoista kirjoituksista, että olenko mitenkään noteeranut 50.000 kävijäpyykkiä. En löytänyt sellaista kirjoitusta. Sen sijaan 30.000 kävijää meni rikki joulukuun alussa 2009.

Eli nopeaa päässälaskua:

- blogin alusta eli  2.9.2008 - 5.12.2009 blogi keräsi 15 kuukaudessa 30.000 lukijaa.
- sen jälkeen ajalla 6.12.2009 - 19.5.2011 blogi keräsi runsaassa 17 kuukaudessa loput 70.000 lukijaa.

Näyttäisi siltä että lukijamäärä kasvaa ripeästi sitä mukaa kun aikaa kuluu. Ihan tarkka tämä laskelma ei ole, sillä kävijämittarin laitoin blogiin vasta hieman aloitusta myöhemmin.

Tilastoa minulla on vain viimeisen kuluneen kahdentoista kuukauden ajalta, mutta sekin pylväistö näyttää samanmoista kehitystä, keltaiset palkit kertovat kävijät/kuukausi ja punaiset palkit sivujen keskimääräisen katselun/kuukausi:

Kun 30.000 kävijää tuli täyteen kysyin lukijoiltani, mitä he pitävät blogista, mitä he toivovat siltä lisää. Onko asiapitoisia juttuja liian vähän tai liian paljon? Pitäisikö kuvia olla enemmän / vähemmän suhteessa tekstiin? Pitäisikö kertoa enemmän/vähemmän kotijuttuja tai pihajuttuja tai yleisiä aiheita, jotka eivät niin kiinteästi liity Viroon ja blogin otsikkoon.  Ja sain vastauksina, että jatka samaa rataa, kaikkea suloisesti sekaisin, ja näin olen tehnyt.

100.000 kävijää on paljon, ja olen luvusta nöyrästi kiitollinen. Se saa minut jatkamaan tätä harrastusta, josta on tullut kiinteä osa elämääni. Toivon vain etteivät tarinani ala maistua lukijoille puulta. Ja että minulle itselle ei tule tunnelmaa, että kaikki on jo sanottu.

Viro on ollut hieno idealähde, sillä tätä uutta kotimaatamme voi tarkastella niin monelta kannalta. Milloin omien elämysten pohjalta, milloin omien reissujen kautta ja milloin vain yleisiä tapahtumia kommentoiden. Yhtä lailla on ollut antoisaa pohtia välillä Suomen ja Viron välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tai kahden maan tapaa reagoida samaan asiaan.

Välillä on jutut menneet ihan kotiasioista jutteluksi, ja välillä on puikkoihin päästetty Latte, joka tuntuu saamiensa kommenttien määrästä olevan parempi ja kiinnostavampi kirjoittaja kuin minä. Latte kiittää ja viuhtoo häntäänsä.

Olen tätä blogia käyttänyt myös sivustona, jonka kautta olen osallistunut pariin viikottaiseen valokuvahaasteeseen: mustavalkomaanantai ja valokuvatorstai. Joskus kuvat ovat liittyneet Viroon eli blogin otsikkoon, useimmiten ehkä kuitenkaan eivät.

Palataan vielä ihan pikkuisen tilastoihin: 100.000 lukijan keräämiseksi on tarvittu 697 kirjoitusta, tämä on 698. järjestyksessään.

Hiljalleen on tarinoiden määräkin kasvanut vuositasolla. Ensimmäinen vuosi oli lyhyt, blogi syntyi syyskuussa. Eli  vuonna 2008 oli kirjoituksia 60. Seuraavana vuonna eli 2009 kirjoituksia oli 233. Seuraavana vuonna 2010 hienoista kasvua, kokonaismäärä: 258. Ja nyt kuluneena vuonna 2011 on kirjoituksia syntynyt neljän ja puolen kuukauden aikana 146.  Epäilys on että ellei jotain dramaattista tapahdu, viime vuoden ennätys rikotaan tänä vuonna.

Mitäpähän tähän osaan muuta enää sanoa, tylsien lukujen ohella, kuin että hurjan kivaa on näitä tarinoita ollut kirjoittaa, ja hyvin ja kauniisti olette minut vastaanottaneet. Olen hyväksynyt 99,9% kaikista saapuneista kommenteista. Muistaakseni olen kaksi kertaa jättänyt kommentin julkaisematta, ja syynä on ollut se, ettei kommentti liittynyt mitenkään blogiini vaan oli jonkun tapa yrittää tuoda esille jotain omaa poliittista yhden asian liikettään. Ilmeisesti tällaisia tyyppejä eksyy muidenkin blogien kommenttilootiin.

Siis vielä kerran:

Suurkiitos teille kaikille, jotka blogissani olette viihtyneet.

Lupaan tehdä parhaani että tämä tuttavuus jatkuisi pitkään ja pysyisi kiinnostavana.

Kirjoittamisiin ja kommentoimisiin!

Tiina ja apublogisti Latte