sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Karulan kansallispuistossa ja Valgassa

Eilenpä paistoi aurinko mitä ihanimmin heti aamusta alkaen. Siitä oli otettava kaikki ilo irti.

Joulukuu on ollut monin tavoin ihan mukava kuu, lunta on ollut paljon ja sitä on tullut aina vaan lisää. Mutta taivas on ollut aika lailla harmaa, suoranaisesta auringonpaisteesta emme ole paljoakaan saaneet nauttia. Pyryssä emme ole sanottavammin halunneet ulkoilla, joten kuukausi on mennyt aika lailla sisätiloissa viihtyen.

Ulkoiluhaluihin on vaikuttanut myös kipakka pakkanenkin, joka on monena päivänä huidellut sellaista -15°C, joka sinällään ei ole tuntunut pahalta, jos ei ole tuullut. Tuulen kanssa se sitten onkin tuntunut jo aika häijyltä ja saanut meidän käpertymään yhä tiukemmin kaminan viereen.

Kuun lähestyessä loppuaan on ilma kuitenkin lauhtunut ja sen myötä myös lumikerroskin käynyt puolta pienemmäksi. Taivas on kuitenkin pysynyt melko harmaana, eiliseen asti.

Eilen kaikki oli ilmojen puolesta kohdallaan. Pakkasta oli miellyttävät -4°C ja aurinko paistoi. Niinpä päätimme tehdä päiväretken luontoon. Suunnaksi valitsimme Karulan kansallispuiston, joka sijaitsee Otepään ja Valgan rajakaupungin välillä. Ja jotta reissulla olisi joku järkevä tarkoitus päätimme samalla käydä Latvian puoleisessa Valkassa ostamassa bratwurst-makkaroita, sellaisia joita tältä puolen rajaa ei löydy.

Sanoista tekoihin ja liikkeelle!

Tästä se alkaa, ohitamme Otepään kirkon ja suuntaamme kohti etelää
Tiet ovat melko hyvässä kunnossa kaikesta lumesta, lauhtumisesta ja pakastumisesta huolimatta. Toisin kun tapaninpäivänä, jolloin tienpinnat olivat lasin kaltaisia ja liukkaita. Suuntasimme ensimmäiseksi Koorasteen ja ohitimme Latten lempijärven, Kooraste Suurjärven, ja Latte katsoi haikeana auton ikkunasta valkeaa liikkumatonta järven pintaa. Sieltä eteenpäin Antslaan ja Lüllemäelle ja Karulaan. Ja sieltä sitten Valgaan ja Valgasta kotiin. Tässä siis reittimme tiedoksi niille, joille Etelä-Viron eri matkailuetapit ja paikkakunnat ovat tuttuja.

Tyypillistä Otepään kumpumaisemaa. Lunta on nyt säiden lauhtumisen vuoksi vähemmän kuin viikko sitten, mutta kauniit ovat maisemat siitä huolimatta


Urvasten kirkko Kirikukülassa ojentelee torniaan sinistäkin sinisempää taivasta kohden

Ennen Antslaa pysähdymme lyhykäisesti Kirikukülassa eli kirkkokylässä, joita Virossa on useita. Võrun maakunnassa sijaitseva Urvasten kirkko on komea vanha kivikirkko, joka on pyhitetty Pyhälle Urbanukselle, ken hän lieneekään. Mutta hienot ikkunat ja ovet kirkossa kuitenkin olivat!

Urvasten kirkon huurtuneita ikkunalaseja
Urvasten kirkon ovet

Täältä matka jatkuu Antslan kautta Karulaan. Seuraava pysähdys on Karulan vanhan kirkonraunion juurella, Lüllemäessä.  Maarja -kirkko mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1392 ja Lüllemäen kylästä on ensimmäinen maininta Puolan valtakaudelta vuonna 1592. Kirkko poltettiin Suuren Pohjan sodan aikana 1700-luvulla. Nyt sen rauniot ovat surulliset mutta jollain lailla myös äärimmäisen kauniit huurteisine kivineen ja holvattuine ikkuna-aukkoineen. Kesällä vanhan kirkkosalin täyttää vihreys luonnon otettua vallan sen vanhoista lattioista.

Lüllemäen nimestä löysin hieman tietoa. Se on aiemmin ollut Lillemägi eli kukkamäki ja saanut nimensä Valgan tien reunalla olevasta hautausmaasta, jonne tuotiin kuulemma kukkia niin paljon, että paikkakuntaa alettiin kutsua kukkavuoreksi tai kukkamäeksi. Aina oppii jotain uutta kun vähän guuglailee.


Maarjan kirkon huurteisia seiniä


Ikkuna-aukkoja jotka uhmaavat ajan hammasta


Holvatut kaari-ikkunat ovat muodoiltaan romanttiset
Karulasta matka jatkuu kohti Valgaa, missä käymme syömässä atrian lempiravintolassamme, korealaisessa Horanissa. On aivan käsittämätöntä että näin hyvä ravintola löytyy pienestä Valgan rajakaupungista. Ruoka on siellä aina loistavaa, ja tarjoilijaksikin on löydetty viehättävä ystävällinen tyttö.

Ruokailu menisi muuten hyvin, mutta sitä häiritsee pahasti kuuden nuoren miehen seurue, joka meluaa ja meuhkaa melkomoisessa tuiterissa. Joulu on mennyt pitkäksi tai uutta vuotta on alettu vastaanottaa etuajassa. Kuohuviiniä tilataan pöytän jatkuvasti lisää ja melu kasvaa pullo pullolta vieden meiltä kaiken ruokailurauhan.

Kuuntelemme poikien sekalaisia humalaisia puheita, kun emme voi melun vuoksi oikein keskenäänkään keskustella. Pojat, tai ainakin osa pojista näyttäisi käyvän Norjassa töissä. Norjan viinanhintoja ainakin päivitellään samalla kun tilataan edullista kuohuviiniä lisää. Mietin näitä poikia vierastyövoimana Norjassa, missä ihmiset ovat vieraita, kieli outo ja kaikki virolaisittain huippukallista. Mietin sitä miltä tuntuu palata lomien ajaksi kotiin, missä voi hetken olla ystäviensä ympäröimänä ja missä mikään ei Norjan hintojen jälkeen tunnu maksavan mitään. Ja jotenkin ymmärrän poikien ylenpalttisen riemun. Tarjoilijatar käy pariin kertaan pahoittelemassa meille melua, ja me toteamme, että ei se nyt niin kauheaa ole.



Ruokailtuamme jatkamme matkaa Latvian Valkan puolelle, ostamme makkaramme ja ulkoilutamme turkiseläintä laululavan jäisissä takamaastoissa. Latte laskee pyllymäkeä, ja tuntuu pitävän siitä. Sitten onkin jo pimeys saapunut Valgamaalle ja on aika suunnata kotia kohti.

Lopuksi vielä muutama kuva Valgan pienestä kaupungista, tuosta melko köyhästä rajakaupungista, jossa asuu n. 14.000 ihmistä. Kaupungista, joka on sekoitus vanhaa puutaloasujamistoa ja neuvostovuosien kerrostaloja. Kaupungista, joka kuitenkin jaksaa sinnitellä eteenpäin, Viron kaukaisimmassa nurkassa Tallinnasta päin katsottuna. Kaupungista, jossa raha on tiukalla, mutta jonne on rakennettu suuria marketteja vähän jokaiselle kauppaketjulle. Ilmeisimmin asiakkaat tulevat molemmin puolin rajaa - muulla emme voi selittää näitä suuria marketteja ja niiden pärjäämistä.

Valga on yhä köyhä kaupunki, mutta sekin on mielestämme kohentunut näiden Virossa viettämiemme vuosien aikana. Aina silmä huomaa jotain uutta: kas tuohon taloon on vaihdettu peltikatto, tai kas, tuohon on tullut uusi myymälä. Joskin samoin panemme merkille monien tuttujen vanhojen myymälöiden sulkeneen ovensa. Tuossa oli ennen huonekaluhalli, nyt se on tyhjillään. Tai, tuossa oli ennen kirpputorimyymälä, nyt talon ikkunat on lyöty umpeen.

Puutalomaisemaa Valgaan saavuttaessa



Valgan liikekeskustaa

Komisjonipood eli myyntikirppari lähellä Valgan Jaani-kirkkoa

Vanhoja rapistuvia taloja lähellä Jaani-kirkkoa

Maxima-ketjun suuria marketteja löytyy kaupungista kaksin kappalein


Rimi-marketti rajan tuntumassa

Myös Selver-ketjun marketti löytyy läheltä rajaa


torstai 27. joulukuuta 2012

Joulutunnelmia Villa Ottiliasta

Näin on taas joulu vietetty. Aatto, joulupäivä ja tapaninpäivä. Kolmeen pekkaan kuten jo useana aiempana vuonna.

Mistä tämän joulun muistaa, mistä se erottuu aiemmista? Ainakin lumesta ja sääolosuhteista jotka muuttuivat päivä päivältä aika dramaattisestikin. Ja ehkä siitä, että viime joulun tapaan tänäkin jouluna kaipasin kovasti omia sukulaisiani, eniten tietenkin äitiäni, joka on palannut sairaalasta kotiinsa ja elää siellä hiljaista ja jatkuvasti yhä sisäänpäinkääntyvämpää Alzheimer-potilaan elämää.

Joulu se vaan herkistää ihmistä. Sitä kaipaa rakkaitaan kaukana ja poissa. Ja niinpä jouluaattoaamuna pääsi minulta itku. Oli niin pakahduttavan surullista jutella äidin kanssa puhelimessa, vaikka hän oli selvästi aiempaa pirteämpi, ja yritti oikein jutellakin. Hieman sekavasti kertoi että pihalla on joulukalenteri ja ja ja... ja sitten jo ajatus vähän harhaili. Hyvää joulua äiti kuitenkin ymmärsi toivottaa niin minulle kuin Kimmolle, ja siitä tuli valtavan hyvä mieli. Olisin halunnut niin viettää joulua hänen kanssaan, mutta se vaan ei ollut kertakaikkiaan mahdollista.

Kyyneleet kuivattuani oli aika laittaa kotiin jouluinen tunnelma, ja mielestäni siinä onnistuinkin. Hieman kynttilöitä, ystäviltä ja rakkailta saadut joulukortit esille ja pieni joulupuu nostattivat mukavasti tunnelmaa. Ja sitten oli aika alkaa laittaa jouluaaton ateriaa. Olimme suunnitelleet tekevämme käynnin Otepään hautausmaalle, mutta se jäi väliin, kun aamusta asti lunta pyrytti aina vain tihenevällä tahdilla. Ja pakkasta oli -15°C.

Lunta oli ainakin tänä vuonna riittävästi.



Joulupöydän kynttilänjaloiksi oli säästetty alkutalvelta kuoharipulloja.


Joulupöytä katettuna kahdelle. The same procedure as every year. Ensin kalat ja merenherkut.

Kuten niin monena aattona, emme sitten enää jaksaneet siirtyä lihapuolelle lainkaan vaan säästimme lihasysteemit seuraavalle päivälle. Pientä lahjojen rapistelua. Itse emme lahjoja toisillemme tänäkään vuonna antaneet, joten paketit tulivat ystäviltämme. Kiitos vielä kerran niin Marja ja Aatos kuin myös Jaana ja Sami!

Eräs oli koko ajan pienten lasten tapaan jännittynyt. Joulupöydästä kirsuun kantautuneet tuoksut olivat saaneet karvapojan kovasti uteliaaksi. Ja saihan poika sitten omiakin herkkuja: verimakkaroita, jotka hotkaistiin kiihkolla ja kiitollisuudella.


Ja siinä se meidän aattoiltamme sitten menikin. Joulumusiikki soi ja mieli oli perin herttainen.

Joulupäivänä pyrytti jälleen, mutta ilma lauhtui iltapäivällä muutamassa tunnissa aamun -14°C:sta lähelle nollaa. Pihan tuijat ravistelivat lumimyssynsä latvoistaan ja maailma muuttui kosteaksi ja lumen väri asteen tummemmaksi. Me tarjoilimme kaminalle lisää pökköä pesään ja päätimme siirtää hautausmaakäyntimme seuraavaan päivään. Ruokaakin oli talossa riittävästi ja minnepä meillä olisi ollut kiire tai asiaa. Jäimme siis täksikin päiväksi kotiin.

Illalla sitten syötiin liharuokia: Viron savustettua suolakinkkua, verimakkaroita ja niiden kyytipoikina perunahomejuustopaistos, kurpitsaa, herneitä ja muuta pientä lisuketta. Ja Eräs oli taas hyvin aktiivisena osallistumassa ruokailuun. Sääli että kinkku oli aivan liian suolaista pojalle, joten taas jatkettiin verimakkaralinjalla.

Päivällä satoi kosteaa räntää sakeasti


Hyvä ruoka, parempi mieli. Näinhän se menee.


Tapanina päätimme lähteä liikkeelle, pienelle tapaninajelulle. Suunnaksi valitsimme Luken vanhan ja kadonneen kartanon puiston, missä vuosia aiemmin kävimme ottamassa itsestämme itselaukaisijalla perhepotretin. Silloin oli vielä vanha Ronjakin matkassa.

Elvassa kävimme ostamassa meille kuvausrekvisiittaa eli poronsarvet, vaikka epäilimme miten käy, antaako Latte sarvia päähänsä laittaa. Ja sitten Lukeen.

Ei uskoisi että tällaisen pienen potretin ottaminen olisi mikään iso työ, mutta monta otosta tarvittiin niin että kuvassa jatkuvasti vilistävät erilaiset muuttujat olivat kaikki enemmän tai vähemmän kohdallaan.

Ja tällainen on siis tämän vuoden virallinen joulupotretti perhe Linkamasta.

 


Kerrotaanpa vielä tapanin ilmasta sen verran että pakkasta oli pari kolme astetta. Ja Luken kartanon maille vievät pienet kylätiet olivat lasinkaltaisia ja hyvin liukkaita. Jeep pysyi silti tiellä, toisin kuin eräskin piskuinen Golf jonka kävimme nyppäisemässä ojasta. Tuli sitten siinä samalla tehtyä siis päivän hyvä työkin.

Kotimatkalla pysähdyimme jo pimenevässä illassa Otepään vanhalla hautausmaalla. Sytytimme yhden kynttilän ja asetimme sen mielivaltaisesti valitsemallemme unohdetulle haudalle. Tämä oli meidän tapamme muistaa omia täältä ikuisuuteen siirtyneitä rakkaitamme, jotka lepäävät Suomessa omien kumpujensa alla. Uskomme että liekkimme näkyy Otepään hautausmaalta sinne jonnekin yhtä kirkkaana kuin jos se olisi käyty sytyttämässä paikan päällä Suomessa.



Ja tähän sitten päättyykin tämä joulutarinamme tältä vuodelta. Nyt on jo vuorokausi vaihtunut ja kunhan ensin pääsemme nukkumaan voimme sitten herätä aamulla uuteen arkeen. Nyt aletaan valmistautua hiljalleen Uutta Vuotta varten.

Eikä sitten tällä erää muuta. Moi. Kuten Latte tapaa kirjoituksensa lopettaa.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 24.12.2012



Joulu on vihdoin täällä ja on aika avata kalenterin viimeinen luukku.

Sen myötä toivotamme kaikille blogin ja joulukalenterin seuraajille

                lämmintä ja hyvää joulua 

ja nostamme maljan tulevalle vuodelle 2013.

Olkoon rauha kanssanne.

Tiina ja Kimmo ja Latte

PS. Kiitos kaikille niille, jotka jaksoivat seurata kalenteria tämän lumisen ja välillä hieman harmaan joulukuun. Ja kukaan ei kaatunut tai tippunut kyydistä vaikka runoratsu itse moneen kertaan kompuroi.



sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 23.12.2012





Poissaoleville ystäville

Rakennamme me joulua meidän
ja muistamme samalla elämää heidän.

Jotka siirtyneet ovat jo aikamme taa
ja kumpuja peittää vain valkea maa.




lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 22.12.2012




Latte pohtii joulukuusen olemusta

Joulupuu tuodaan tänään taloon
nostetaan pöydälle kynttilänvaloon.
Voishan ne suuremman puunkin ostaa,
siihen ois somaa jalkaansa nostaa.

Eipä mul nytkään paljon muuta
yhä vaan oottelen ydinluuta.
Rapsutan korvaa heilutan häntää
ja iloitsen siitä et ei sada räntää.

Moi. Enää kaksi päivää jouluun.

Terkuin Latte



perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 21.12.2012



Mielikuvaharjoituksia niille joihin iskee viime hetken joulupaniikki

Unohda hoppu ja istu alas
kuvittele että oot iloinen valas.
Tai vatsaltaan pullea pingviini
tai nauravanaamainen delfiini.

Sukella siis meren siniseen syliin
ja tutustu siellä sen vetisiin kyliin.
Meressä kiepu ja volttia heitä,
kaulassa kanna sä levästä leitä.

Merenpohjasta nouda simpukka uusi
ja korista sillä sun jouluinen puusi.
Tai aseta se vaikka keskelle napaa,
valaat kun käyttävät sellaista tapaa.

Ja huomaatko että mieli on freesi
ja valoa tullut on sun arkeesi.
Jos sorrut sä kuitenkin siivousrumbaan,
kalat kutsuu sua heti uuteen zumbaan!

torstai 20. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 20.12.2012



Pukki, Juhani ja Liisi

"Päiviä jouluun on enää viisi!!!"
huusi pukki kun taivaalla nuolena kiisi.
Porot ne aivan hurjina laukkasi
ja pakkanen poroilla korvissa paukkasi.

Mutta entäpä nämä: Juhani ja Liisi?
Edessä taas jokajouluinen kriisi.
Aamuviideltä kirkkoon, voihan hiisi.
Onneksi Liisulla sentään on lämmin fleece.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 19.12.2012




Tiina ja Kimmo lähtevät Tarttoon

Lähdimme etsimään joulutoria
ei löytänyt aasia, tammaa, ei oria.
Löysimme kuitenkin jotain muuta
joka muikisti hymyyn meidän suuta.

Jouluinen Tartto on tosi komia
jouluiset valot ne on vaan niin somia.
Ne nostavat ylle mielen hyvän
ja saavat unohtamaan pakkasen syvän.

Loppukaneetti:

 (Me pidämme Tartosta myöskin siksi,
että siellä voimme syödä itsemme tajuttomiksi.
Kuten myös tälläkin kertaa.)


Lisää kuvia jouluisesta Tartosta löytyy Villa Ottilian facebook-sivujen galleriasta. Sinne pääset klikkaamalla tästä: jouluvaloja ja muita joulukuisia Tartto-kuvia Kuvat on otettu kahdella eri käynnillä, ajallisesti väliä on niillä viikon verran.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 18.12.2012




 Mikä tekee pohjoisen ihmisistä erilaisia?

Kylmästä meidät on taottu.
Tähtikirkkaista pakkasöistä.
Hangista paukkuvan pakkasen
ja raskaiden päivien töistä.

Mutta helposti ei taitu ihminen,
jolla usko on luontoon suuri.
Pimeyttä kestää vain hetkisen
-- ja aurinko tuli esiin juuri!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 17.12.2012



Tänne on saanut jo Latte runoilla oman runonsa. Tänään antaa vuorostaan lyyristä vetoapua perheen toinen miespuolinen eli Kimmo.

Ja tässä Kimmon runo:

Joulukarkelo

Joulupallo puussa killuu
tontut siinä alla hilluu.
Tontut oksan alla tanssii
vaikuttaa kuin menis transsiin.
Puun ympärille tallaa polun.
Riemu täyttää joka solun.



sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 16.12.2012




Opettavainen joulutarina siitä miten ylpeys käy lankeemuksen edellä

Kerran yritin tunnelmaa luoda
ja vieraille pipareita pöytään tuoda.

Tahdoin vieraisiin tehdä vaikutuksen suuren
ja aloittaa uran kondiittorin uuden.

Löysin muotit ja ohjeet ja pellillisen paistoin.
Taikinakin onnistui sen mitä maistoin.

Tunsin iloa riemua kun niitä mä kokkasin
ja mielessäni vieraiden edessä jo kiitosta pokkasin.

Vaan sitten mä mietin että eihän tämä riitä,
ei vieraat vielä näistä tarpeeksi kiitä.

Aloin siis valmistaa sokerimössöä
seurauksena oli vain kauheaa sössöä.

Truutasta sokeri se pursui ja pursui
ja pipareiden päälle paksuna tursui.

Ei tuotoksesta tullut taideteosta
ei erottanut pipareita sokerikeosta.
 
Mikä on siis tarinan opetus?
Ja miten hoituu tämän runon lopetus?

Näin:

Ei tule minusta ikinä kokkia!
Helpompaa ohjastaa on porotokkia!


Ja sen pituinen se (kondiittorin ura).





lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 15.12.2012




Joulukortti

Kortti se tuli niin kovin soma
lähetti sen mulle ystävä oma.
Se mieltä piristi, nauratti,
ja pian ihan Tiina laulatti.

Voi ystävä olla kaukana siellä
ja minä täällä, omalla tiellä.
Emme me usein enää tapaa
kunniotamme silti vanhaa tapaa.

Ja saatamme jouluksi kortin hälle
ja kerromme tunteemme ystävälle.
Ja toivomme että vielä kerran
aikaa ois ihan näkemisen verran.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 14.12.2012



Pieni ralli lumesta

Lunta meillä kyllä riittää
hiihtäjät ne siitä kiittää.
Tääl on hyvä lylyy lykkii
eikä tarvita me lumitykkii.

Tule tänne viettään lomaa
on se vaan tää lumi somaa.
Tule siis Ottilian Villaan,
iltaisin on täällä kiva chillaa.

torstai 13. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 13.12.2012





Pahus, pahus, pahus!

Heräs poro päivään uuteen
makas aina aamukuuteen.
Nukkunut se oli pommiin
ehtinyt ei pukin hommiin.




keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 12.12.12

Yleisön pyynnöstä ja erikoisen päivämäärän kunniaksi tämän kalenterirunon runoilee Latte


Lyhyestä runo kaunis

Hojo hojo
en oo Kojo.

Toro toro
en oo poro.

Olen susihukkanen
en siis seinäkukkanen.

Tästä tuli vähän lyhyt
enempään ei riitä kyvyt.

Ei mul muuta,
suikkaan suuta.
Toivon sulle ydinluuta.


Ja hyvää joulua kans.

Latte.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 11.12.2012




Ihan vaan vinkkinä

Tämä on Dorpat.
Tääl on hienot torpat.
Kun syttyy valot täällä
on juhlaa joka säällä.

On Supilinn ja Karlova
ja jännä tikutorni.
On tarjonta tääl valtava
- ja yksi patsas korni.

Kun tulet meille lomalle
niin jos et itse kekkaa,
me sulle vinkin annamme:
sun kandee Tartto tsekkaa!


------

Yllä oleva kuva on otettu viime vuonna. Jos haluat katsoa lisää kuvia, ihan ajantasoisia, eli eilen otetttuja, löydät niittä täältä: Pieni kävelyreitti Emajoen rannalla

maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 10.12.2012




Haapsalun Valkeaa Daamia ottaa päähän

Neito se muurissa uikuttaa
ja kohtaloaan ruikuttaa.
On käynyt aika pitkäksi sen.
Ulos katsoo se elämää kadehtien.

Keskiaika oli tosissaan syvältä
kun ajatus tuntui hyvältä:
"Hei neito tuo muuriin pukataan
ja sen haaveet samalla hukataan."

Elo muurissa ei ole hupia,
ei näy täällä kissaa, ei supia.
Ei tapahdu mitään, on tylsää niin,
olis aika jo litoa  lipettiin.

Ja niin neito Haapsalun sisuuntuu,
muurit murtaa ja tyrmästään vapautuu.
Lähtee talsimaan pitkin Posti-Karjaa.
Miettii: näkyiskö ehkäpä Aatost' tai Marjaa?

Matkalla törmää se yhteen hauskaan vaariin
joka kutsuu sen heti Africa-baariin.
Tämä neito on käynyt kovaa koulua,

Siksi neidolle toivotus: Hyvää pikkujoulua!


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 09.12.2012




Musiikillinen mainostempaus eli Kun porolta lähti lapasesta
 taltioitu Pyhäjärveltä 09.12.202


Hyvät naiset ja herrat, mina damer och härrar, lugupeetud daamid ja härrad! 

Minua on pyydetty kertomaan muutama sana suomalaisesta majoitusliikkeestä Villa Ottiliasta. Päätin tehdä sen laulun sanoin.

Tulkaa lähemmäksi, ei tarvitse pelätä! Rouva siellä takana, älkää yhtään epäröikö. Noin, siihen mukavasti eturiviin. Lapset, lapset, nyt ei saa mekastaa, sillä Porolla on asiaa.  Poro aikoo nyt esittää teille laulun.

Ja näin tämä laulu alkaa:



Willkommen, bienvenue, welcome!
Fremde, etranger, stranger.
Gluklich zu sehen, je suis enchante,
Happy to see you, bleibe, reste, stay.

Willkommen, bienvenue, welcome
Im Villa Ottilia, au Villa Ottilia, to Villa Ottilia

Meine Damen und Herren, Mesdames et Messieurs,
Ladies and Gentlemen! Guten Abend, bon soir,
Wie geht's? Comment ca va? Do you feel good?
I bet you do!
Ich bin euer Confrecier; je suis votre compere...
I am you host!

Und sagen
Willkommen, bienvenue, welcome
Im Villa Ottilia, au Villa Ottilia, to Villa Ottilia

Leave you troubles outside!
So - life is disappointing? Forget it!
We have no troubles here! Here life is beautiful...
The Dog is beautiful...
Even Kimmo is beautiful!

You see? I told your Kimmo is beautiful!

And now presenting the Villa Ottilia staff.
Latte! (Latte is so called because of the color of his
fur.) Tiina! (Oh, you like Tiina? Well, too bad!
So does Kimmo.)
Kimmo! (Yes, Kimmo is from Finland! But he's a very
cunning linguist!)

...

Outside it is winter. But in here it's so hot.
Every night we have to battle with the staff to keep
them from taking off all their clothings. So don't go
away. Who knows? Tonight we may lose the battle!

Wir sagen

Willkommen, bienvenue, welcome
Im Villa Ottilia, au Villa Ottilia, to Villa Ottilia!



Hei.... mihin te kannatte minua.... Tiina, Kimmo, vähän huumoria ja vauhtia markkinointiin.... heiiiii..  okei...... näkemisiin... Poro kiittää.... Poro poistuu... Poroa viedään... Poro has left the building...


Jälkikirjoitus:

Villa Ottilia ja sen johto pyytää anteeksi kyseistä mainostempausta - kyseinen poro ei edusta Villa Ottilian virallista linjaa vaikka luonamme moni onkin viihtynyt. Tarkemmin asiaa tutkittuamme huomasimme myös ettei Poron laulu ollut edes originaali. Alkuperäinen on esitetty aikanaan Berliinissä.

Siitä taltiointi ohessa.  Pahoittelemme vielä mahdollista Poron aiheuttamaa mielipahaa.





lauantai 8. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 08.12.2012




Pikasiivous

Hyytyikö vauhti
loppuiko potku?
Ja kämpilläkin vielä
kauhea sotku?

Hellitä kaulusta
lopeta uho.
Ei ole tulossa
maailmantuho.

Kynttilä sytytä
nauti valosta.
Ja samalla katoaa 
pölyt talosta.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 07.12.2012




Karvatontun taito

On tontuista sellaista luuloa
et hiipii ne, höristää kuuloa;
et tehtävä niillä on kurkkia
ja salaisuuksia urkkia

On kuitenkin sellainen outo juttu
on olemas tonttu kovinkin tuttu.
Moni tontuksi ei sitä edes miellä
vaikka tapaa sen kotona,  kylätiellä.

Ei kanna se punaista nuttua
ei pyydä se sinulta huttua.
Ei tenttaa se lapsilta käytöstä
ei tee se tulostaan näytöstä. 

Karvatonttu kun silmiisi katsoo tää
joulumieli jo sydäntäs lämmittää.
Ja muistat taas läksyn syvän:
mikä tekee joulusta hyvän.

Se on lämpö ja rakkaus vilpitön
se on usko ja hellyys aito.
Anna rakkauden virrata sydämees
se on karvatontun taito.

torstai 6. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 06.12.2012

6.12.2012

... vieritä kuvaa alaspäin, kiitos


Yksi ylen sankia priha

Siinäpä seisoo mies vallan sankee.
Vaikka on keli hiukkasen ankee.

On miehellä kasvoillaan virnistys leveä
on mieli sen samaten hyvä ja keveä.

Ei miestä käske ei kukaan kiellä.
Ei tarvitse miehen törkyä niellä.
Siis alkakoon juhla
täällä ja siellä.
Me kiitämme miehiä
Raatteen tiellä. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!









keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 05.12.2012





Outo tonttu itäisiltä mailta

Harašoo ja heipsin,
tulin yli Peipsin.

Kuljin pitkin kuun siltaa
päivä kääntyi kohti iltaa.

Nälkä rupes vatsaa kaivaa,
pieni janokin nyt vaivaa.

Ole siis sä reilu jätkä,
kääri mulle röökinsätkä!

Anna huttuu, pari huikkaa,
niin lahjaks saat sä...

(kurkkaa reppuunsa)

...kaksi jäätynyttä kuikkaa.



tiistai 4. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 04.12.2012





Miksipä pitäisi lattiaa puunata
hauskempaa on vaikka kortteja duunata!

Pitäiskö lattiast kuvaansa peilata?
Parempi kortin on postissa seilata.

Jääköön siis puunaus, eläköön frendit!
Jouluumme tulkoon paremmat trendit!




maanantai 3. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 03.12.2012




(Kansantarina ajalta, jolloin olkipukit valmistettiin kaisloista)

Kaislapukin kertomaa

 Moi vanhat kaverit,
tulin teitä treffaan.
Katsokaa mitä ne on
sitoneet mun peffaan!

Ennen myös minä
olin tavallanne vapaa;
nyt pitkin vuotta
vain kellarissa makaan.

Vaan joulu kun saa
pääsen minäkin työhön,
tuon tunnelmaa päivään
ja iloa yöhön.

Tää hommani ei  
ole erityisen raskas,
vaik' korvis ei soi
enää Pyhäjärven kaskas.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 02.12.2012 - ensimmäinen adventti



Ülikooli kohvik, Tartto

Pieni adventtiruno

Eino Leino tapaa Pentti Saarikosken (Tarton) yliopiston kuppilassa

Eino: "Oletko sinä se Suomen Pentti,
se villistä tyylistään kuulu skribentti?"
Pentti: "Minähän se, mutta nyt ihan ventti,
takana on yksi vaativa tentti."
Eino: "Jos taskuss' ois ees muutama sentti,
niin vietättäis kerrankin kunnon adventti."

 Aino ja Oskar Kallas ohittavat poikien pöydän

Eino: "Hei, armas Aino, avustus anna!
Ja jo lähtee pojilta raikuen: hoosianna!"


lauantai 1. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 01.12.2012





Jouluun on vielä pitkälti aikaa
silti on metsä tulvillaan taikaa.

Otepään eilen lumi jo peitti
valkean kankaan sen ylle heitti.

Puun takaa katsoi pikkuinen peura
sille ois kelvannut mukava seura.

Vaan sitten se näki saapuvan Erään,
oli iso ja karvainen, lähteekö perään? 

Ei saanut se seuraa Latesta tuosta,
päätti siis peura karkuun juosta.