sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joulukalenteri: 16.12.2012




Opettavainen joulutarina siitä miten ylpeys käy lankeemuksen edellä

Kerran yritin tunnelmaa luoda
ja vieraille pipareita pöytään tuoda.

Tahdoin vieraisiin tehdä vaikutuksen suuren
ja aloittaa uran kondiittorin uuden.

Löysin muotit ja ohjeet ja pellillisen paistoin.
Taikinakin onnistui sen mitä maistoin.

Tunsin iloa riemua kun niitä mä kokkasin
ja mielessäni vieraiden edessä jo kiitosta pokkasin.

Vaan sitten mä mietin että eihän tämä riitä,
ei vieraat vielä näistä tarpeeksi kiitä.

Aloin siis valmistaa sokerimössöä
seurauksena oli vain kauheaa sössöä.

Truutasta sokeri se pursui ja pursui
ja pipareiden päälle paksuna tursui.

Ei tuotoksesta tullut taideteosta
ei erottanut pipareita sokerikeosta.
 
Mikä on siis tarinan opetus?
Ja miten hoituu tämän runon lopetus?

Näin:

Ei tule minusta ikinä kokkia!
Helpompaa ohjastaa on porotokkia!


Ja sen pituinen se (kondiittorin ura).





17 kommenttia:

aare kirjoitti...

Liekkö annoit perheen karvagurmeen maistaa, sieltä olisi totuus pipareista löytynyt...

Sirkku kirjoitti...

Alemman kuvan kohdalla kyllä kaksi pikkutyttöä täällä sanoi "WAU!" ja heti alkoivat pohtia, minkä söisivät ensimmäiseksi.
Älä nyt sentään luovuta. Seuraaville vieraille uudet piparit pursotuksineen.

Mannu kirjoitti...

Mistä tuommoisia muotteja??

Tiina Linkama kirjoitti...

Sirkku - taisin juuri löytää kohderyhmäni! :)

Mannu - ostettiin kauan sitten Prahastsa yhdeltä katukauppiaalta.

Nimetön kirjoitti...

Onhan nuo ihan hienoja pipareita! Mutta vieläkö sulla on tallessa se suuri koiran (siis Ronjan) pään muotoinen piparimuotti?

Piparintuoksuista Joulua teille kaikille!
Marjut

Nimetön kirjoitti...

Aivan mahtavan näköisiä piapareita olet taikonut ja voin vain kuvitella kuinka hyviä ne ovatkaan!! Söisin heti pellillisen!! Tosi hienot koristelut!! Olet täyden kympin kondiittori!! Pupupipari on minun suosikkini noista!

Jussi

Nimetön kirjoitti...

Täällä nousee norsu suosikiksi!

Seppo&Mari

Tiina Linkama kirjoitti...

marjut - jossain se Ronja-piparimuotti on, muuttolaatikossa kellarissa, pahoin pelkään. Siellä kun on vielä aika paljon tavaraa setvimättä, mutta vasta seitsemän vuottahan tässä ollaan asuttu.

Jussi - jos joskus vielä erehdyn pipareita tekemään, lupaan tehdä sulle ihan oman pupujussukan.

Seppo&Mari - koristeilla vai ilman?

Rummun äiskä kirjoitti...

Nuohan ovat hyvännäköisiä pipareita.
Varsinkin nuo sokeripäällystetyt.

Älä luovuta Tiina.

Tiina Linkama kirjoitti...

Olette te kyllä ihania ja herttaisia. Mutta ihan oikeasti, sille sokeritursokuvalle saa nauraa, se oli sitä paljon huikean ruma suoritus. Mutta kaunis kiitos kannustuksesta jatkokokeiluille!

OnuKoo kirjoitti...

Huomenissa otat ja aloitat alusta. Piparit tosi hienoja. Koristestruuttaan vaan reilusti pienempi reikä ja hyvä tulee :)

Mannu kirjoitti...

Tänä aamuna meidän lehdessä oli läkkiseppä Ojanperän juttu ja hän oli tehnyt esim. 30 erilaisen koirarodun mallisia piparimuotteja! Mää sain nyt vasta herätyksen, että muotteja voi olla vaikka minkälaisia!! Pakko saada shetlannin lammaskoiran mallinen muotti (hoitokoira).

Nimetön kirjoitti...

Joulu saa herkästi kyyneleitä silmänurkkiini. Nyt ne tulivat ilosta ja naurusta. Niin hulvaton ja mukava runo pipareien teosta. Voi, olisipa jouluun aikaa vielä ainakin kuukausi. Tyhjyys iskee, kun sinun joulukalenterisi päättyy.
Latelle rapsutukset
Pirjo ja Keimo

mm kirjoitti...

Miten voi olla, että meidän perheelle ei ole tullut mieleen, että norsupipareitakin voisi olla. Muita fantteja meillä on kymmeniä.

Selvästi luova ihminen herättää meissä muissakin luovuutta!

Nimetön kirjoitti...

Niin, luonnollisesti tuo dalimaisen sokerivirityksen saanut efelantti...!

S&M

Tiina Linkama kirjoitti...

Luonnollisesti!

Marjattah kirjoitti...

Herkullisilta näyttää! Taiteellisilta myös. Ja tuo runo alkoi heti soida päässäni räppinä ;)