Karulan kansallispuistossa ja Valgassa

Eilenpä paistoi aurinko mitä ihanimmin heti aamusta alkaen. Siitä oli otettava kaikki ilo irti.

Joulukuu on ollut monin tavoin ihan mukava kuu, lunta on ollut paljon ja sitä on tullut aina vaan lisää. Mutta taivas on ollut aika lailla harmaa, suoranaisesta auringonpaisteesta emme ole paljoakaan saaneet nauttia. Pyryssä emme ole sanottavammin halunneet ulkoilla, joten kuukausi on mennyt aika lailla sisätiloissa viihtyen.

Ulkoiluhaluihin on vaikuttanut myös kipakka pakkanenkin, joka on monena päivänä huidellut sellaista -15°C, joka sinällään ei ole tuntunut pahalta, jos ei ole tuullut. Tuulen kanssa se sitten onkin tuntunut jo aika häijyltä ja saanut meidän käpertymään yhä tiukemmin kaminan viereen.

Kuun lähestyessä loppuaan on ilma kuitenkin lauhtunut ja sen myötä myös lumikerroskin käynyt puolta pienemmäksi. Taivas on kuitenkin pysynyt melko harmaana, eiliseen asti.

Eilen kaikki oli ilmojen puolesta kohdallaan. Pakkasta oli miellyttävät -4°C ja aurinko paistoi. Niinpä päätimme tehdä päiväretken luontoon. Suunnaksi valitsimme Karulan kansallispuiston, joka sijaitsee Otepään ja Valgan rajakaupungin välillä. Ja jotta reissulla olisi joku järkevä tarkoitus päätimme samalla käydä Latvian puoleisessa Valkassa ostamassa bratwurst-makkaroita, sellaisia joita tältä puolen rajaa ei löydy.

Sanoista tekoihin ja liikkeelle!

Tästä se alkaa, ohitamme Otepään kirkon ja suuntaamme kohti etelää

Tiet ovat melko hyvässä kunnossa kaikesta lumesta, lauhtumisesta ja pakastumisesta huolimatta. Toisin kun tapaninpäivänä, jolloin tienpinnat olivat lasin kaltaisia ja liukkaita. Suuntasimme ensimmäiseksi Koorasteen ja ohitimme Latten lempijärven, Kooraste Suurjärven, ja Latte katsoi haikeana auton ikkunasta valkeaa liikkumatonta järven pintaa. Sieltä eteenpäin Antslaan ja Lüllemäelle ja Karulaan. Ja sieltä sitten Valgaan ja Valgasta kotiin. Tässä siis reittimme tiedoksi niille, joille Etelä-Viron eri matkailuetapit ja paikkakunnat ovat tuttuja.

Tyypillistä Otepään kumpumaisemaa. Lunta on nyt säiden lauhtumisen vuoksi vähemmän kuin viikko sitten, mutta kauniit ovat maisemat siitä huolimatta

Urvasten kirkko Kirikukülassa ojentelee torniaan sinistäkin sinisempää taivasta kohden

Ennen Antslaa pysähdymme lyhykäisesti Kirikukülassa eli kirkkokylässä, joita Virossa on useita. Võrun maakunnassa sijaitseva Urvasten kirkko on komea vanha kivikirkko, joka on pyhitetty Pyhälle Urbanukselle, ken hän lieneekään. Mutta hienot ikkunat ja ovet kirkossa kuitenkin olivat!

Urvasten kirkon huurtuneita ikkunalaseja

Urvasten kirkon ovet

Täältä matka jatkuu Antslan kautta Karulaan. Seuraava pysähdys on Karulan vanhan kirkonraunion juurella, Lüllemäessä.  Maarja -kirkko mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1392 ja Lüllemäen kylästä on ensimmäinen maininta Puolan valtakaudelta vuonna 1592. Kirkko poltettiin Suuren Pohjan sodan aikana 1700-luvulla. Nyt sen rauniot ovat surulliset mutta jollain lailla myös äärimmäisen kauniit huurteisine kivineen ja holvattuine ikkuna-aukkoineen. Kesällä vanhan kirkkosalin täyttää vihreys luonnon otettua vallan sen vanhoista lattioista.

Lüllemäen nimestä löysin hieman tietoa. Se on aiemmin ollut Lillemägi eli kukkamäki ja saanut nimensä Valgan tien reunalla olevasta hautausmaasta, jonne tuotiin kuulemma kukkia niin paljon, että paikkakuntaa alettiin kutsua kukkavuoreksi tai kukkamäeksi. Aina oppii jotain uutta kun vähän guuglailee.

Maarjan kirkon huurteisia seiniä

Ikkuna-aukkoja jotka uhmaavat ajan hammasta

Holvatut kaari-ikkunat ovat muodoiltaan romanttiset

Karulasta matka jatkuu kohti Valgaa, missä käymme syömässä atrian lempiravintolassamme, korealaisessa Horanissa. On aivan käsittämätöntä että näin hyvä ravintola löytyy pienestä Valgan rajakaupungista. Ruoka on siellä aina loistavaa, ja tarjoilijaksikin on löydetty viehättävä ystävällinen tyttö.

Ruokailu menisi muuten hyvin, mutta sitä häiritsee pahasti kuuden nuoren miehen seurue, joka meluaa ja meuhkaa melkomoisessa tuiterissa. Joulu on mennyt pitkäksi tai uutta vuotta on alettu vastaanottaa etuajassa. Kuohuviiniä tilataan pöytän jatkuvasti lisää ja melu kasvaa pullo pullolta vieden meiltä kaiken ruokailurauhan.

Kuuntelemme poikien sekalaisia humalaisia puheita, kun emme voi melun vuoksi oikein keskenäänkään keskustella. Pojat, tai ainakin osa pojista näyttäisi käyvän Norjassa töissä. Norjan viinanhintoja ainakin päivitellään samalla kun tilataan edullista kuohuviiniä lisää. Mietin näitä poikia vierastyövoimana Norjassa, missä ihmiset ovat vieraita, kieli outo ja kaikki virolaisittain huippukallista. Mietin sitä miltä tuntuu palata lomien ajaksi kotiin, missä voi hetken olla ystäviensä ympäröimänä ja missä mikään ei Norjan hintojen jälkeen tunnu maksavan mitään. Ja jotenkin ymmärrän poikien ylenpalttisen riemun. Tarjoilijatar käy pariin kertaan pahoittelemassa meille melua, ja me toteamme, että ei se nyt niin kauheaa ole.

Ruokailtuamme jatkamme matkaa Latvian Valkan puolelle, ostamme makkaramme ja ulkoilutamme turkiseläintä laululavan jäisissä takamaastoissa. Latte laskee pyllymäkeä, ja tuntuu pitävän siitä. Sitten onkin jo pimeys saapunut Valgamaalle ja on aika suunnata kotia kohti.

Lopuksi vielä muutama kuva Valgan pienestä kaupungista, tuosta melko köyhästä rajakaupungista, jossa asuu n. 14.000 ihmistä. Kaupungista, joka on sekoitus vanhaa puutaloasujamistoa ja neuvostovuosien kerrostaloja. Kaupungista, joka kuitenkin jaksaa sinnitellä eteenpäin, Viron kaukaisimmassa nurkassa Tallinnasta päin katsottuna. Kaupungista, jossa raha on tiukalla, mutta jonne on rakennettu suuria marketteja vähän jokaiselle kauppaketjulle. Ilmeisimmin asiakkaat tulevat molemmin puolin rajaa - muulla emme voi selittää näitä suuria marketteja ja niiden pärjäämistä.

Valga on yhä köyhä kaupunki, mutta sekin on mielestämme kohentunut näiden Virossa viettämiemme vuosien aikana. Aina silmä huomaa jotain uutta: kas tuohon taloon on vaihdettu peltikatto, tai kas, tuohon on tullut uusi myymälä. Joskin samoin panemme merkille monien tuttujen vanhojen myymälöiden sulkeneen ovensa. Tuossa oli ennen huonekaluhalli, nyt se on tyhjillään. Tai, tuossa oli ennen kirpputorimyymälä, nyt talon ikkunat on lyöty umpeen.

Puutalomaisemaa Valgaan saavuttaessa

Valgan liikekeskustaa

Komisjonipood eli myyntikirppari lähellä Valgan Jaani-kirkkoa

Vanhoja rapistuvia taloja lähellä Jaani-kirkkoa

Maxima-ketjun suuria marketteja löytyy kaupungista kaksin kappalein

Rimi-marketti rajan tuntumassa

Myös Selver-ketjun marketti löytyy läheltä rajaa