Karulan kansallispuistossa ja Valgassa

Eilenpä paistoi aurinko mitä ihanimmin heti aamusta alkaen. Siitä oli otettava kaikki ilo irti.

Joulukuu on ollut monin tavoin ihan mukava kuu, lunta on ollut paljon ja sitä on tullut aina vaan lisää. Mutta taivas on ollut aika lailla harmaa, suoranaisesta auringonpaisteesta emme ole paljoakaan saaneet nauttia. Pyryssä emme ole sanottavammin halunneet ulkoilla, joten kuukausi on mennyt aika lailla sisätiloissa viihtyen.

Ulkoiluhaluihin on vaikuttanut myös kipakka pakkanenkin, joka on monena päivänä huidellut sellaista -15°C, joka sinällään ei ole tuntunut pahalta, jos ei ole tuullut. Tuulen kanssa se sitten onkin tuntunut jo aika häijyltä ja saanut meidän käpertymään yhä tiukemmin kaminan viereen.

Kuun lähestyessä loppuaan on ilma kuitenkin lauhtunut ja sen myötä myös lumikerroskin käynyt puolta pienemmäksi. Taivas on kuitenkin pysynyt melko harmaana, eiliseen asti.

Eilen kaikki oli ilmojen puolesta kohdallaan. Pakkasta oli miellyttävät -4°C ja aurinko paistoi. Niinpä päätimme tehdä päiväretken luontoon. Suunnaksi valitsimme Karulan kansallispuiston, joka sijaitsee Otepään ja Valgan rajakaupungin välillä. Ja jotta reissulla olisi joku järkevä tarkoitus päätimme samalla käydä Latvian puoleisessa Valkassa ostamassa bratwurst-makkaroita, sellaisia joita tältä puolen rajaa ei löydy.

Sanoista tekoihin ja liikkeelle!

Tästä se alkaa, ohitamme Otepään kirkon ja suuntaamme kohti etelää

Tiet ovat melko hyvässä kunnossa kaikesta lumesta, lauhtumisesta ja pakastumisesta huolimatta. Toisin kun tapaninpäivänä, jolloin tienpinnat olivat lasin kaltaisia ja liukkaita. Suuntasimme ensimmäiseksi Koorasteen ja ohitimme Latten lempijärven, Kooraste Suurjärven, ja Latte katsoi haikeana auton ikkunasta valkeaa liikkumatonta järven pintaa. Sieltä eteenpäin Antslaan ja Lüllemäelle ja Karulaan. Ja sieltä sitten Valgaan ja Valgasta kotiin. Tässä siis reittimme tiedoksi niille, joille Etelä-Viron eri matkailuetapit ja paikkakunnat ovat tuttuja.

Tyypillistä Otepään kumpumaisemaa. Lunta on nyt säiden lauhtumisen vuoksi vähemmän kuin viikko sitten, mutta kauniit ovat maisemat siitä huolimatta

Urvasten kirkko Kirikukülassa ojentelee torniaan sinistäkin sinisempää taivasta kohden

Ennen Antslaa pysähdymme lyhykäisesti Kirikukülassa eli kirkkokylässä, joita Virossa on useita. Võrun maakunnassa sijaitseva Urvasten kirkko on komea vanha kivikirkko, joka on pyhitetty Pyhälle Urbanukselle, ken hän lieneekään. Mutta hienot ikkunat ja ovet kirkossa kuitenkin olivat!

Urvasten kirkon huurtuneita ikkunalaseja

Urvasten kirkon ovet

Täältä matka jatkuu Antslan kautta Karulaan. Seuraava pysähdys on Karulan vanhan kirkonraunion juurella, Lüllemäessä.  Maarja -kirkko mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1392 ja Lüllemäen kylästä on ensimmäinen maininta Puolan valtakaudelta vuonna 1592. Kirkko poltettiin Suuren Pohjan sodan aikana 1700-luvulla. Nyt sen rauniot ovat surulliset mutta jollain lailla myös äärimmäisen kauniit huurteisine kivineen ja holvattuine ikkuna-aukkoineen. Kesällä vanhan kirkkosalin täyttää vihreys luonnon otettua vallan sen vanhoista lattioista.

Lüllemäen nimestä löysin hieman tietoa. Se on aiemmin ollut Lillemägi eli kukkamäki ja saanut nimensä Valgan tien reunalla olevasta hautausmaasta, jonne tuotiin kuulemma kukkia niin paljon, että paikkakuntaa alettiin kutsua kukkavuoreksi tai kukkamäeksi. Aina oppii jotain uutta kun vähän guuglailee.

Maarjan kirkon huurteisia seiniä

Ikkuna-aukkoja jotka uhmaavat ajan hammasta

Holvatut kaari-ikkunat ovat muodoiltaan romanttiset

Karulasta matka jatkuu kohti Valgaa, missä käymme syömässä atrian lempiravintolassamme, korealaisessa Horanissa. On aivan käsittämätöntä että näin hyvä ravintola löytyy pienestä Valgan rajakaupungista. Ruoka on siellä aina loistavaa, ja tarjoilijaksikin on löydetty viehättävä ystävällinen tyttö.

Ruokailu menisi muuten hyvin, mutta sitä häiritsee pahasti kuuden nuoren miehen seurue, joka meluaa ja meuhkaa melkomoisessa tuiterissa. Joulu on mennyt pitkäksi tai uutta vuotta on alettu vastaanottaa etuajassa. Kuohuviiniä tilataan pöytän jatkuvasti lisää ja melu kasvaa pullo pullolta vieden meiltä kaiken ruokailurauhan.

Kuuntelemme poikien sekalaisia humalaisia puheita, kun emme voi melun vuoksi oikein keskenäänkään keskustella. Pojat, tai ainakin osa pojista näyttäisi käyvän Norjassa töissä. Norjan viinanhintoja ainakin päivitellään samalla kun tilataan edullista kuohuviiniä lisää. Mietin näitä poikia vierastyövoimana Norjassa, missä ihmiset ovat vieraita, kieli outo ja kaikki virolaisittain huippukallista. Mietin sitä miltä tuntuu palata lomien ajaksi kotiin, missä voi hetken olla ystäviensä ympäröimänä ja missä mikään ei Norjan hintojen jälkeen tunnu maksavan mitään. Ja jotenkin ymmärrän poikien ylenpalttisen riemun. Tarjoilijatar käy pariin kertaan pahoittelemassa meille melua, ja me toteamme, että ei se nyt niin kauheaa ole.

Ruokailtuamme jatkamme matkaa Latvian Valkan puolelle, ostamme makkaramme ja ulkoilutamme turkiseläintä laululavan jäisissä takamaastoissa. Latte laskee pyllymäkeä, ja tuntuu pitävän siitä. Sitten onkin jo pimeys saapunut Valgamaalle ja on aika suunnata kotia kohti.

Lopuksi vielä muutama kuva Valgan pienestä kaupungista, tuosta melko köyhästä rajakaupungista, jossa asuu n. 14.000 ihmistä. Kaupungista, joka on sekoitus vanhaa puutaloasujamistoa ja neuvostovuosien kerrostaloja. Kaupungista, joka kuitenkin jaksaa sinnitellä eteenpäin, Viron kaukaisimmassa nurkassa Tallinnasta päin katsottuna. Kaupungista, jossa raha on tiukalla, mutta jonne on rakennettu suuria marketteja vähän jokaiselle kauppaketjulle. Ilmeisimmin asiakkaat tulevat molemmin puolin rajaa - muulla emme voi selittää näitä suuria marketteja ja niiden pärjäämistä.

Valga on yhä köyhä kaupunki, mutta sekin on mielestämme kohentunut näiden Virossa viettämiemme vuosien aikana. Aina silmä huomaa jotain uutta: kas tuohon taloon on vaihdettu peltikatto, tai kas, tuohon on tullut uusi myymälä. Joskin samoin panemme merkille monien tuttujen vanhojen myymälöiden sulkeneen ovensa. Tuossa oli ennen huonekaluhalli, nyt se on tyhjillään. Tai, tuossa oli ennen kirpputorimyymälä, nyt talon ikkunat on lyöty umpeen.

Puutalomaisemaa Valgaan saavuttaessa

Valgan liikekeskustaa

Komisjonipood eli myyntikirppari lähellä Valgan Jaani-kirkkoa

Vanhoja rapistuvia taloja lähellä Jaani-kirkkoa

Maxima-ketjun suuria marketteja löytyy kaupungista kaksin kappalein

Rimi-marketti rajan tuntumassa

Myös Selver-ketjun marketti löytyy läheltä rajaa

Ystävien ja rakkaiden päivä

Se on taas 14.2.2012 jolloin on hyvä kiittää niitä, jotka ovat rakkaita ja läheisiä. Sillä mikään muu elämässä oikeastaan ei ole niin tärkeää kuin rakkaus, ystävyys ja ystävät.

Olkoon päivä sitten kuinka kaupallinen - myös täällä Virossa, missä markettien myyntipöydät ovat täynnä mitä imelämpiä sydänkoristeita - se on silti juhlimisen arvoinen.

Me juhlimme täällä kotona kaksinkertaista juhlapäivää - kätevää - eilen oli Kimmolla 55-vuotissynttärit ja tänään on sitten Ystävänpäivä. Eipä niin, että juhlimisemme olisi mitenkään erityisen ylitsevuotavaa, kunhan kävimme eilen syömässä hyvin Valgan Horan-ravintolassa, tuossa pienessä ja maan mainiossa korealaisravintolassa, josta olen aiemminkin kertonut.

Here is my Valentine - samalla paras ystäväni

Toivotan siis tämän kirjoituksen myötä Hyvää Ystävänpäivää kaikille ystävilleni, niin blogiystävilleni kuin ihan ehtaa lihaa- ja verta -ystävilleni missä ikinä olette!

Jälkikirjoitus: Lisäsin linkin aiempaan Horan-ravintolan esittelyyn. Ja laitanpa tähän loppuun vielä kuvan jälkiruuasta, joka korealainen seesamkermariisihillohedelmäsösserö. Yleensähän emme pääse koskaan jälkiruokaan saakka, vaikka niin pitkän kaavan mukaan yritämme syödä. Ei vaan jaksa. Mutta kyllä kannatti pinnistää, oli nimittäin ihan mielettömän hyvää!

Korealaista ruokaa Virossa

Noin viikko takaperin kävimme Valgassa, Latvian ja Viron yhteisessä rajakaupungissa, ja kuvailin silloin Valgan takapihoja.

Samana iltana pelattiin lätkän MM-kisat tunnetuin seurauksin, ja niin Valga-juttuni jäi vähän katveeseen. Kukapa sitä jaksaisi kiinnostua saati kommentoida rappion estetiikkaa, kun korvissa humisee Ihana, Leijonat, Ihanaa!

Jos joku haluaa palata tuohon valgalaiseen kuvalliseen tunnelmapalaan, pääsee siihen tästä: Valgan takapihoilla.

Jätin tietoisesti yhden osuuden jutusta pois - pahan tai sateisen päivän varalle. Tänään on sateinen päivä, joten palataan siis Valga-juttuun. Tarkemmin sanottuna korealaiseen pieneen Horan-ravintolaan. (Tulee nälkä tätä kirjoittaessani.)

Horan ja päivän tarjoukset ovella, snitseli lähtisi 2,25 eurolla.

Tämä lähellä Valgan turismi-infoa ja kirkkoa sijaitseva korealainen Horan jaksaa meitä ihmetyttää ja ilahduttaa. Se on jotenkin vaan niin täysin outo lintu Valgassa. Emme keksi muuta selitystä kuin että joku korealainen on löytänyt elämänsä mielitietyn tästä hieman nuutuneen oloisesta pienestä rajakaupungista. Ja jäänyt tänne asumaan. Ja perustanut ravintolan.

Horan on siis korealainen ravintola, josta saa myös tyypillisiä virolaisia ruokia, seljankaa, snitseleitä, pelmeneitä. Mutta yhtä lailla korealaisia herkkuja aina sammakonreisiä ja hai-leikkeitä myöten. Jälkimmäistä olemme syöneet, ensiksi mainittua emme.

Meillä on aika ajoin viranomaisasioita Valgassa, ja silloin on takuuvarmaa, että matkaan sisällytetään pistäytyminen Horanissa. Ja silloin syödään pitkän kaavan mukaan. Näin myös viikko takaperin.

"Saluunan ovet vain heilahtavat kun El Gringo saapuu rajakaupungin kapakkaan."

Horanin seinillä on käsin maalattuja korealaisille tärkeitä kuvia ja tekstejä.

Onko paikalla koreankielentaitoisia? Olisi mielenkiintoista tietää mitä tässä lukee. Tarjoilija ei tiennyt.

Me siis olemme käyneet Horanissa useasti. Emmekä koskaan pettyneet. Alussa tilailimme listalta aina hieman erilaisia alkuruoka-pääruoka -yhdistelmiä, mutta nyttemmin tilaamme aika takuuvarmasti pääruoaksi Sanjokin. Alkuruoka saattaa hieman vaihdella.

Tällä kertaa otimme alkupaloiksi lämpimän kana-porkkanasalaatin (Kimmo) ja korealaisen pelmeni-nuudelikeiton (minä).

Yllä Kimmon salaatti (Mjaun D.Namul) ja minun nuudeli-pelmeni -keitto (Mantu Gug)

Emme todellakaan voi kehua olevamme korealaisen ruuan asiantuntijoita. Kun Horan on ainut korealainen ravintola, jossa olemme käyneet. Mutta kaikkien kokeilemiemme eri aterioiden synteesinä toteamme, että vahvasti jännällä tulisella mausteella ärhäköity porkkanaraaste ja seesaminsiemenet kuuluvat useampiin aterioihin keskeisesti. Porkkana saattaa tuntua tylsältä perusruoalta, mutta uskokaa, että ainakin Horanissa porkkana on kaikkea muuta kuin tylsää!

Pääruokamme oli, kuten aina, Sanjok, joka koostuu pieniin tikkuihin nätisti asetelluista naudanlihaviipaleista, jotka ovat marinoidut ilmeisesti seesami-liemessä. Lihaviipaleiden välissä bambunversoja. Salaattina jälleen porkkanaa ja punajuurta, joka sekin todella maukkaan ärhäkkää.

Ei Sanjokin perusmakua osaa oikein sanoin kuvailla, se on pehmeä mutta runsas ja mausteinen. Vie kielen mukanaan!

Sanjok kera riisin ja raasteiden.

Jälkiruokiin emme koskaan pääse. Sillä jo alkuruuat ovat sen verran runsaita, että pahin nälkä taittuu jo niillä. Minunkin keittoni näyttää kuvassa petollisen keveältä. Mutta liemen alla, kupin pohjalla oli runsaasti vihanneksia ja pelmeneitä. Ja Kimmon porkkanoiden alla oli isoja höyryäviä keitettyjä kananpalasia.

Niinpä massut pullollamme tilaamme laskun ja päätämme ensi kerralla kokeilla jotain kivaa tai erikoista jälkiruokaa.

Maksamisen hetki on myös riemuisa. Jos löydätte Eurooopasta toisen korealaisen ravintolan, joka on yhtä edullinen kuin Horan, lupaan tarjota teille ilmaiseksi aterian Horanissa!

Ja tässä tuo lasku: kaksi eturuokaa, kaksi pääruokaa (listan kalleimmasta päästä) ja kaksi 0,5 l. olutta: yhteensä 15.60 euroa,

Jos saatte saman halvemmalla jossain toisessa korealaisessa ravintolassa Euroopassa, lupaan tarjota teille ilmaisen aterian Horanissa!