lauantai 14. maaliskuuta 2020

Erään matkan anatomia, osa 42: Tyttöjen päivä

Matkakertomus jatkuu, päivä on maanantai 11.3.2019 ja paikka on Benalmádena.

Päivä alkaa hieman sekasortoisissa merkeissä. Olimme Seija-ystävättäreni kanssa varanneet ja maksaneetkin retken El Caminito del Rey'lle ja sen oli määrä tapahtua seuraavana päivänä.

El Caminito del Rey eli Kuninkaan patikointireitti on yksi koko Espanjan hienoimpia luontoreittejä. Se tehdään korkealle vuorenselkään kiinnitetyillä pitkospuilla, jos niitä siksi voi kutsua.  Reitti on erittäin suosittu ja sinne myydään päiväkohtaisesti vain rajattu määrä lippuja. Monet matkatoimistot myyvät bussikuljetuksen ja sisäänpääsylipun sisältäviä retkipaketteja, mutta olimme päättäneet matkata vuorelle omin nokkinemme ja ostaneet vain pelkän sisäänpääsylipun.

El Chorron kylään, mistä reitti alkaa, meneekin juna. Mutta junan aikataulu ei sopinut mitenkään meidän aikatauluumme. Ja vaikka miten yritimme menomatkaa sovittaa, ei se tuntunut onnistuvan julkisilla kulkuvälineillä mitenkään. Olimme jo edellisiltana antaneet periksi ajatukselle. Masentuneina.

El Caminito del Reyn mainos Málagassa talon seinämässä

Aamulla kuitenkin selviää että olisi sittenkin mahdollisuus tehdä tuo paljon odetettu patikkaretki. Risto Rummukaisen luottokaveri Jukka oli saapunut edellisenä päivänä Suomesta. Ristolla ja Jukalla oli ollut suunnitelmissa vuokrata jossain vaiheessa auto pariksi kolmeksi päiväksi. Ja nyt he miettivät josko kannattaisi samalla venyttää autonvuokrausta yhdellä lisäpäivällä jolloin pojat voisivat kyyditä meidät El Caminitolle. Risto lähtee tutkimaan asiaa autovuokraamolle. Minä lähden rantaan kera dekkarin.

Rannalle vievillä portailla istuessani ja dekkaria lukiessani huomaan rannalla kulkevan kaksi kiinalaisnaista. He tarjoavat kiinalaista selkähierontaa rantavieraille ja hetken mielijohteessa viittaan toisen naisista luokseni ja tiedustelen hintaa. Se on 10 euroa puolelta tunnilta. Tartun tarjoukseen.

Kiinalaishierojatar levittää muitta mutkitta ison rantapyyhkeen hiekalle ja minä asetun sille makaamaan. Öljyä selkään ja sitten alkaa mutkuttelu ja painelu.

En tiedä miltä kiinalaisen hieronnan pitäisi tuntua. Olen käynyt Thaimaassa hierojalla ja silloin pieni ja pippurinen hierojatar otti avukseen käsien ohella jalat ja kyynärpäät ja polvet. Benan kiinatar käytti nähdäkseen vain käsiään ja nyrkkejään. Mutta kuinka hän niitä käyttikin. Ehkä selässäni oli jännittyneitä lihassolmuja, joita hän vapautti, mutta - voi pojat - miten se teki hetkittäin kipeää.

Hieronnan jälkeen kuitenkin oloni oli ihanan kevyt. Niin kevyt että päätän soittaa Seijalle ja kutsun hänetkin rannalle hierottavaksi. Rehvakkaana totean: "Ja minä pistouvaan!"

Seija saapuukin ja asettuu jälkeeni kiinattaren murjottavaksi. Minä lueskelen kirjaa ja odottelen hieronnan päättymistä. Siinä välissä ehtii Ristokin paikalle ja kertoo tehneensä erinomaisen diilin autovuokraamon kanssa. Neljä päivää kolmen hinnalla. Mikä tarkoittaa että hän ja Jukka heittävät meidät seuraavana aamuna El Chorroon ja me Seijan kanssa pääsemme kuin pääsemmekin heilumaan yläilmoihin!

Kun Seija vapautuu kiinattaren pahoinpitelystä voihkii hän toimenpiteen kivuliaisuutta: "Kyllä teki häijyä!"  Olen sitä mieltä, että koska päivä muuttui juuri hetki sitten paremmaksi ja koska olemme kokeneet kovia, ansaitsemme hieman hemmottelua. Ja suuntaamme paseolle löytääksemme sopivan hemmottelulaitoksen.

Se löytyy paseon toisesta päästä, ihastuttava rantakahvila, josta aukeaa esteettömät näkymät merelle. Tilaamme kannullisen sangriaa ja nautimme hetken pelkästä olemassaolon keveydestä. Kuin kunnon lomalaiset. Seija toteaa: "Ajattele, olen ollut täällä jo reilut viisi kuukautta, ja vasta nyt pääsen tännekin. Monta kertaa on pitänyt, mutta aina se on jäänyt."


Päivä on poikkeuksellisen lämmin, nyt alkaa tuntua suorastaan kesältä. Tähän asti on kuitenkin ilmassa ollut enemmänkin kevään tuoksua. Juttelemme sitä miten tämäkin loma alkaa kääntyä pian loppua kohti. Huomenna on edessä El Caminito del Rey ja seuraavana päivänä lähdenkin jo eteenpäin, Englantiin. Seijalla ja Ristolla lomaa jatkuu Benalmádenassa vielä parisen viikkoa ja sitten odottaa paluu Viroon. "Nopeasti on kuusi kuukautta mennyt", toteaa Seija.

Illalla pojat ovat lähdössä Fuengirolaan. Siellä on illalla Dannyn konsertti. Seija oli alunperin ollut lähdössä poikain mukaan, mutta minua ei Iso D houkuttanut. En tullut sitä varten Espanjaan. Seijakin alkaa epäröidä, ja minä ehdotan tyttöjen iltaa ja illallistamista jossain kivassa ravintolassa. Huomenna siihen ei luultavimmin olisi aikaa ja saattaisimme muutenkin olla patikoinnista väsyneitä. Eli vietetään tänään hieman etuaikaan La Ultima Noche'a! Näin teemmekin.

Kun Risto ja Jukka lähtevät Fuengirolaan, ei voi olla murjaisemasta vitsiä, joka aina jaksaa minua naurattaa. Moni toki sen on jo kuullut.  Kerron sen kuitenkin vielä kerran:



Vuosi 1966 oli monin tavoin hyvä Dannylle. Miksikö? Vuonna 1966 hän oli saanut suoritettua asepalveluksensa, hänen ensimmäinen levynsä julkaistiin ja hänen appiukkonsa syntyi.

---

Ilta sujui mukavasti kaikilla. Risto ja Jukka olivat tyytyväisiä näkemäänsä ja kuulemaansa. Ja me Seijan kanssa söimme juhlaillallisen läheisessä ja viihtyisässä intialaisessa ravintolassa. Jokaiselle siis jotakin.

La Ultima Noche -illallinen

Sitruunasorbettia

Jäätelöä ja paahdettua vaniljakastiketta
Sitten yöpuulle. Sillä seuraavana päivänä odottaa seikkailu jota tosiaan on odotettu. El Caminito del Rey'n patikointireitti! Mutta siitä sitten lisää ensi kirjoituksessa.



3 kommenttia:

PauliinaS kirjoitti...

Oi mikä ihana ex-tempore hemmottelupäivä! Ja vielä hyvässä seurassa! Kyllä kelpaa ihmisen nauttia hetkistä❤��

Nimetön kirjoitti...

Hui huomista! Se taitaakin olla se, josta oli hurjia kuvia facessa?

Terveisin Vallaton mummeli (en viitsi nyt kirjautua :)

Tiina Linkama kirjoitti...

PauliinaS - näin on. Itse asiassa olin tällä matkalla lähes jatkuvasti liikkeessä että tällaisia hemmottelupäiviä jolloin oli aikaa vain istua ja katsella kun maailma menee ohi, ei ollut montaa tällä reissulla. Siis ihan vain lomailemalla lomailla.

Vallaton Mummeli - sepä se, hui-päivä tulossa.