Erään matkan anatomia, osa 38: El Mercadillo - kaupunkilaisten Ronda

Tähän asti tapahtunutta: Tiina on lähtenyt 8.3. aamuvarhain Fuengirolasta bussikyydillä Rondan kukkulakaupunkiin. Hän on ihaillut maisemia bussista ja kokenut huikaistumista kaupunkiin saavuttuaan. Mutta yhtä lailla hän on kokenut outoa melankoliaa, yksinäisyyttä ja väsymystä. On matkan 18. päivä ja ehkä kaikki reissaaminen alkaa kantaa nyt veroaan niin henkisesti kuin fyysisesti. Ehkä mielentilaan vaikuttaa väsymyksen ohella Granadassa hankittu flunssa. Tai ehkä yksinäisyydentunnetta korostaa se pakahduttava fakta, että Ronda on kuin luotu romanttisille hetkille. Yksin on aika hankalaa olla romanttinen. Aiemmin ei yksinäisyys ole haitannut, nyt se tuntuu... yksinäiseltä.

----

Aamupäivän kanjonilla ja sitä reunustavalla paseolla eli kävelykadulla kuljeskeltuani palaan kämpilleni. Olen vuokrannut seuraavaksi yöksi yhden huoneen Air BnB -palvelun kautta. Kämpän sijainti on ihanteellinen, se on lähellä El Tajoa ja Puente Nuevo -siltaa.  Asunto sijaitsee kauniin villan sivurakennuksessa ja sinne on yksityinen sisäänkäynti. Ja mikä parasta, se on edullinen.

Isäntäväen oma villa ja sen sivurakennus sijaitsevat muurien ympäröimällä kauniilla kulmatontilla

Minun asunnolle mennään tuosta nurkan takaa, koirankopin ja päätalon välistä. Oma sisäänkäynti.

Huone on pieni mutta täyttää tarkoituksensa

Pieni kirjoituspöytä ja keittiönurkkaus joita en tarvinnut. Eniten arvostin omaa sisäänkäyntiä.

Levättyäni pienen tovin lähden uudelleen ulos. Suuntaan vielä kerran El Tajo -kanjonin reunamille ja istuskelen hetken  penkeillä ja imen itseeni näitä huikeita maisemia. Sen jälkeen jatkan matkaa Puente Nuevon sillalle ja sen edessä olevalle keskusaukiolle.

Saavuin Rondaan aamuvarhaisella. Muutamassa tunnissa oli turistien määrä lisääntynyt merkittävästi. Busseja tulee ja menee ja ihmisiä hoopoilee siltaa eestaas. Minäkin käyn ottamassa vielä muutaman kuvan sillalta ja lähden sitten uuteen kaupunkiin eli sinne, missä varsinainen rondalainen kaupunkielämä tapahtuu. Olen päättänyt varmistua siitä että minulla on huomiseksi olemassa bussilippu paluuseen. Jostain olin lukenut että viimeiset Rondasta lähtevät bussit saattavat helposti olla loppuunmyytyjä.

Näihin näkymiin ei silmä väsy.

Puente Nuevolta näkyy myös Puente Viejo eli vanha silta. Se kuvassa lähellä oikeaa reunaa.

Päivän mittaan turistien määrä vain kasvaa. Voin vain kuvitella sitä kuhinaa kun sesonki on kunnolla päässyt käyntiin.

Lähden siis taivaltamaan ns. uuteen kaupunkiin eli El Tajon jakamaan uudempaan Rondaan jota myös El Mercadilloksi kutsutaan ja siellä linja-autoasemalle. Ilokseni huomaan että turistit jäävät nopeasti taakse. Puente Nuevo ja Rondan härkataisteluareena lienevät ne hunaja-ansat jotka houkuttelevat pöriseviä turisteja luokseen. Vain aniharva jaksaa kiinnostua uudesta kaupungista, joka puolestaan kuhisee ihan normaalia arkielämää. On katukahviloita, tapas-baareja, kauppoja arkeen ja juhlaan.

Uutta kaupunkia jossa tavalliset rondalaiset elävät ja toimittavat asioitaan.

Kahviloita ja asiakkaita

Kurkin eksoottisten kauppojen sisätiloihin. Täällä myynnissä ilmakuivattua kinkkua ja viinejä.

Monta possua

Ja lopputuote possusta

Tomaatit eivät ole elintarvikekaupan vaan ravintolan sisäänvetoartikkeleita

Punahilkka ja susi. Olisin mielelläni nähnyt mitä tapahtuu kun kammesta vääntää.

Ihmistyyppejä - näinkö espanjalaiset näkevät itsensä?

8.3. on Kansainvälinen naistenpäivä. Ja matkallani kohtaan naisten kulkueen, iloisen, tanssivan ja äänekkään. Eturivin nuoret naiset kantavat isoa banderollia ja rytmikkäästi huutelevat megafoneihin. Loppukulkue - monilla hassut peruukit tai pellenvaatteet - tanssii perässä. Hyvän aatteen vuoksi asetun kadun reunamalle ja kun kulkue ohittaa minut nostan käteni nyrkkiin kansainväliseen siskojen tervehdykseen. Ryhmä riehaantuu ja tervehtää minua tanssien ja hyppien. Minulle tulee hetkeksi lämmin olo.

Kun tulen linja-autoasemalle huomaan, että lippukassa onkin kiinni. Ja nyt seuraakin Rondan matkailuvinkkini: jos tulet bussilla Rondaan, osta heti saapuessasi paluulippu. Sillä lippukassa suljetaan sen jälkeen ja se avautuu seuraavan kerran vasta kun seuraava bussi on kaupungista lähdössä.

Menen kuluttamaan aikaa linja-autoaseman kahvilaan. Se on hyvin simppeli ja riisuttu kahvila jossa ei ole ainuttakaan asiakasta. Tilaan kahvin ja asetun nurkkapöytään. Sieltä on hyvä tarkkailla kuinka  tauolla oleva bussikuski yrittää liehitellä kahvilanpitäjää. Ikiaikaista kissa-ja-hiiri -leikkiä, jonka säännöt molemmat tuntevat hyvin. Kahvilanpitäjän paksu, käheä ja kiusoitteleva nauru täyttää pienen kuppilan ja linja-autokuski jatkaa pörhistelyään ja keekoiluaan miten parhaiten taitaa.

Tunnin kuluttua lippuluukku aukeaa. Odotusaula on siinä vaiheessa jo täynnä asiakkaita, jotka ovat huolissaan siitä mahtuvatko bussiin. Odotan vuoroani rauhassa ja kiittelen itseäni, että näin olen välttänyt tämän huolen ja vaivan huomiselta.

Lipun saatuani palaan takaisin alas kanjonille. Vietän aikaa pääkadun viereisessä puistikoissa kulkien ja ihaillen kukkivia magnolioita. Helmikuu on kuulemma Rondassa mantelipuiden kukinta-aika. Maaliskuussa ovat vuorossa iki-ihanat magnoliat.

Andalusia viettää helmikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin karnevaaliaikaa, eikä Ronda tee tästä poikkeusta. Yhteen osaan isoa puistikkoa viritellään tivolia. Päivällä siellä on vielä hiljaista mutta illan tullen alkavat lapsiasiakkaat ja heidän vanhempansa täyttää karusellit ja törmäysautoradat ja muodostavat jonoja vohvelikioskeille.

Magnoliat kukkivat

Tivoli on juuri saapunut kaupunkiin - vielä asiakkaista uupuu

Päivän mittaan pienet asiakkaat löytävät tivolin - nuorilla pojilla synkronoitu tanssiesitys menoillaan

Ja sitten laskeutuu ilta. Pääkadun yläpuolelle syttyvät karnevaalista kertovat valot. Toisessa puistossa on jokin tapahtuma, jonka luonteesta en tunnu saavan selvää. Onko kyse naistenpäivän illanvietosta vai jostain muusta? Jälleen alan tuntea itseni auttamattoman ulkopuoliseksi. Ja poistun paikalta.

Valot kertovat karnevaaliajasta

Karnevaaliteltta

Poistun huvilateltasta ja suuntaan askeleeni Puente Nuevolle ajatuksenani tutustua vanhaan kaupunkiin näin illan tullen.  Silta on valaistu hienosti ja turistit ovat sieltä jo kadonneet, kuka minnekin.

Kuljen jonkin matkaa vanhan kaupungin mukulakivikatuja ja mitä pidemmälle kuljen, sitä hiljaisempi kaupunki on. Olen täällä aivan yksin.  Päätän palata takaisin ja siirtää perehtymisen La Ciudadiin huomiseen. Huomaan olevani myös nälkäinen. En ole koko päivänä syönyt mitään. Lähden etsimään ruokapaikkaa.

Puente Nuevo on komea iltavalaistuksessa

Lähden vanhaan kaupunkiin mutta totean sen typötyhjäksi

Ei ketään missään. Päätän palata takaisin.

Löydän sillankupeesta, vanhan kaupungin puolelta, ravintolan jonka ulkoterassilla istuu kolme miestä. Ja heidän houkuttamina suuntaan ravintolaan sisälle - se on ainakin auki. Kaikki muu vanhassa kaupungissa näyttää olevan suljettua.

Ja saavun äänien täyttämään herttaiseen ja tupaten täyteen pakattuun tapas-viiniravintolaan. Paljon ihmisiä, paikallisia, ja iloinen puheensorina ja hyvä tunnelma. Löydän itselleni oman pienen pöydän ja tilaan muutaman tapaksen sekä lasin viiniä.

Pienestä pöydästäni sitten seurailen elämää ravintolassa, hyväntuulisten tarjoilijoiden puikkelehdintaa ahtaissa tiloissa isojen tarjottimien kanssa. Tapakset ovat hyviä ja viini erinomaista. Ronda onkin kuulu viiniperinteestään, jolla on juurensa aina Rooman aikoihin asti.

Vaikka tarjoilijat ovat ystävällisiä minulle ja ruoka hyvää, ulkopuolisuuden tunne minussa vain kasvaa. Kaikki muut ovat osa isompaa seuruetta, vain minä yksin.

Siksi onkin sitä suuremmalla syyllä sydäntä lämmittävää kun poistuessani pääviinuri huhuilee minulle tiskin takaa ja heiluttaa iloisesti hyvästeiksi. Minäkin hymyilen hänelle.

Yksi ravintola on vanhalla puolen auki ja kolme miestä istuvat ravintolan terassilla

Ravintola täynnä illastajia

Tilaan muutaman tapaksen - tässä anjovista ja juustoa sekä camembert'ia ja hilloa

Lähtiessäni pääviinuri huhuilee minulle ja kun katson häntä, hän heiluttaa. Se lämmittää mieltä. En sentään ole aivan läpinäkymätön tai olematon.

Enää ei illasta ole jäljellä kuin kävely kämpille ja petiin kupsahtaminen. Olen kävellyt paljon, mutta en tunne itseäni fyysisesti väsyneeksi. Hieman vain melankoliseksi.

Ehkä huomenna on parempi päivä?