Erään matkan anatomia, osa 41: Hei hulinaa Benalmádenassa

Joskus olen reissuillani sellainen Hannu Hanhi, että itseänikin hävettää. No, joskus toki olen epäonninen ja askelissaan stiplaava Aku Ankkakin, mutta niitä kertoja ei lasketa tai ei ainakaan jäädä murehtimaan.

Sunnuntai 10.3.2019 oli selkeä hannuhanhipäivä.

Päivä alkoi normaaliin tapaan. Kukot kiekuivat ja heräsin aikaisin. Koska matkavaatetukseni oli reissussa rähjääntynyt, pistin pesukoneen pyörimään, ja kun pyykki oli valmista, asettelin sen kuivumaan parvekkeelle ja asetuin itse myös sinne osuvaan auringonläikkään pyykin kuivumista ihmettelemään. Siinä olivatkin päällimmäiset päivän suunnitelmani.

Siinä istuessani panin sivukorvalla merkille että Avenida Garcia Lorcalla eli kotikadullani oli hässäkkää. Autot tööttäilivät ja seisoivat ruuhkautuneina pitkässä letkassa. Aina välillä kuului kaiken mökän ylitse liikennepoliisin pillin korkea vihellys. Jotain oli siis tapahtumassa. Näytti siltä, että seuraavasta liikenneympyrästä kaikki autot ohjataan vasemmalle.

Paremman puutteessa lähdin ulos liikennekaaosta ihmettelemään. Ja todellakin häkkyrältä eli liikenneympyrältä ei tänään saanut kääntyä oikeaan. Iso rantakatu oli toiseen suuntaan typötyhjä ja poliisien puomit oli aseteltu kadulle koko sen leveydeltä. Tyhjää valtaväylää täytyi tietenkin lähteä kulkemaan, kun kerrankin siihen oli mahdollisuus.

Siinä kävellessäni aloin tavoittaa toisenlaisia ääniä, jotka kaukaa kuulostivat ensin vain kakofonialta ja paukkeelta, mutta jonkin ajan kuluttua jo erotin vaskisoitinten tuuttauksia ja rytmikästä rummunpauketta ja pärinää. Jatkoin ääntä kohden ja kas, minua lähestyy valtaisa kulkue, jota johtaa komea kuningatar ja korskea kuningas. Heidän perässään loikkii narrien ja pellejen ja soittajien armeija ja heidän takanaan vyöryy valtava karnevaalikulkue. Wow, totean ja liityn muitta mutkitta kulkueeseen joka suuntaa kohti rantaa.

On Bedalmádenan karnevaalipäivä. Minulla ei ole pienintäkään hajua mitä silloin tapahtuu, mutta ainakin siihen liittyy musisointia ja ilottelua ja hassuttelua, ja sehän sopii minulle kuin nenä päähän.

La Diosa ja El Dio de Carneval Benalmádena

Tuubamies pistää parastaan

Vaskisoittokunta siirtyy kohti rantaa

Ja kas, siinähän on miespuolinen Liza Simpson kera saksofonin

Nuori Harry Potterkin on saapunut paikalle

Pieteetillä pukeutunutta ja kohti rantahietikkoa suuntaavaa karnevaaliväkeä riittää sadoittain ja enemmänkin. Samalla myös yleisöä alkaa saapua nopeasti paikalle ja paseon ylätasanne täyttyy vauhdilla spektaakkelia ihmettelevistä katsojista.

Ilma on täynnä musiikkia ja ilonpitoa ja naurua. Erilaisista kardinaaleista ja arabeista ja pelleistä koostuva vaskibändi puhaltaa ilmoille iloa posket pullollaan ja huomaan itsekin tanssahtelevani heidän tahtiinsa.

Vetopasuuna sanoo TÖÖT

Onnenkantamoisena olen seurannut itse kulkuetta ja sen ansiosta saan erinomaisen paikan mistä seurata muun hulluttelevan karnevaalikansan sisäänmarssia.

Sitä huolellisuutta millä erilaiset porukat ja ryhmät ovat karnevaaleihin varautuneet! On erilaisia teemoja, on merirosvoja ja on perhosia, on legopalikoiksi tai kuumailmapalloiksi pukeutuneita pieniä ja suuria karnevaalivieraita On intiaaneja ja itämaan tietäjiä, avaruusolioita ja egyptiläisiä faaraoita kera sarkofagien.

Yksi kerrallaan ryhmät kulkevat ohitseni ja asettuvat ryhmiin rannalle. Tällä kaikella ja erilaisilla ryhmillä on selveä koreografiansa. Seuraan tätä kaikkea haltioituneena.

Merirosvojen porukka on yksi isoimmista. Monenlaista piraattia ja sapelinheiluttajaa mahtuu joukkoon.

Siinä vilahtavat ohi myös inkkarit. Ja tuossahan on itse Obelix kera villisikapaistin ja tietenkin matkahiidenkiven. On tuhmien iloisten leskien armeija, tätöset (jotka useimmat taisivat olla setiä) nostelevat hameenhelmojaan riettaasti ja keimailevat muulle kansalle.  Törmäysautot ja kuumailmapallot ja rallikamelit kulkevat nekin ohitseni ja suuntaavat kohti rantaa. Kaikkialla on väriä ja iloa ja naurua.

Iloinen leski hulmuttelee estottomana hameenhelmojaan

Itämaan tietäjät saapuvat paikalle kamelikyydillä

Vakava legopalikka

Erimerkkisiä törmäysautoja

Obelix on saapunut selvästikin Galliasta. Muassaan matkaeväät ja matkahiidenkivi.

Karnevaalikansan hyvä tuuli ja ilo on käsinkosketeltavaa ja tarttuu yleisöönkin

Egyptiläinen tuo paikalle sarkofagin ja kansa vaatii häntä sitä avaamaan

Ja sieltähän löytyy ihkaelävä muumio

Hiekkapussit pitävät kuumailmapalloilijan maan pinnalla

Kukaan ei karnevaaleissa ole liian paksu perhoseksi

Yksi tärkeimmistä vieraista - se selviää minulle jonkin ajan kuluttua - on suuri vihreä silinterihattuinen Lohikärmes. Se on saapunut paikalle lavetilla auton vetämänä, mutta sen jälkeen se on parkkeeranut itsensä hieman sivuun odottamaan näyttävää sisääntuloa.

Lohikärmes on karnevaalien tähtivieras

Yhä lisää väkeä saapuu rannalle ja asettuu sovitun suunnitelman mukaan ryhmittäin ja teemoittain puolikaareen. Odottamaan Lohikäärmeen esiinmarssia.

Rallikamelien sisäänmarssi

Kuumailmapalloarmeija saapuu sekin järjestelmässä rannalle

Merirosvojen hurja joukko on asettunut yhteiskuvaan

Lopulta on Lohikäärmeen aika lähteä liikkeelle. Miehet kantavat sen rannalle väen hurratessa. Lohikäärmeen mukana tuodaan rannalle myös kassakaappi ja valtavia rahapinoja. Taitavat olla Lohikäärmeen omaisuutta. Taitaa Lohikäärme olla suorastaan rahamiehiä.

Ja bändi pistää parastaan ja Harry Potter tanssii

Vielä ei Lohikärmeksen hymy hyydy

Lohikärmeksen esiinmarssi

Suuri kassakaappi ja iso pino euroja seuraa Lohikärmestä

Väki odottaa ja palomiehet alkavat valmistautua

Tässä vaiheessa on paikalle saapunut myös salskeita palomiehiä letkeine letkuineen. Nyt jo arvaan mihin tämä kaikki johtaa. Ai ai, ei taida käydä Lohikärmekselle hyvin. Eikä taida pysyä riihikuivat rahapinotkaan kuivina.

Ja näin käy, palomiehet pistävät kokon pystyyn ja pian on niin Lohikärmes kuin rahat savuna ilmassa. Niinpä, katoavaa on mainen kunnia ja mammona.

Palomies valmiudessa kun Lohikärmes liekitetään

Puff sanoi Lohikärmes, tuo kerran niin iloinen

Sinne menee rahat tuhkana tuuleen

Kun Lohikärmes on jo päässyt kunnon brasuun luulen ohjelman päätösnumeron tulleen ja päättyneen. Mutta vähänpä tiesin. Palomiehet seuraavat yhtäältä Lohikärmeksen kärtsäystä mutta kansa alkaa huutaa, jokainen yksittäinen ryhmä kovempaa kuin toinen: "Agua, agua, agua!"

Ja silloin palomies suuntaa letkunsa kovimpaan huutaneen ryhmän ylle. Vesi ampuu taivaalle komeana kaarena ja laskeutuu sitten väkijoukon päälle kuin ihastuttava äkillinen kaste.

"Agua, agua, agua!" huomaan minäkin pian kiljuvani ja kohta sataa päälleni virkistävä vesisade!

"Agua, agua, agua!"

Kun Lohikärmeksestä on jäljellä vain savuavaa tuhkaa alkaa väki hiljalleen poistua rannalta. Mutta toiset jäävät vielä pitämään piknikkiä tai muuten vain nauttimaan päivästä ja elämästä ja yhteisistä hetkistä.

Perhosmies

Perhonen valmiina nousemaan ilmaan

Päivä on ollut onnistunut. Sen näkee ilmeistä.

Minäkin alan hiljalleen tekemään lähtöä rannalta. Pysähdyn kuitenkin läheiseen rantabaariin ja pirautan Seijalle ja kutsun hänet nostamaan kanssani maljan elämän keveydelle, karnevaaleille ja pienille suurille iloille. Joita niitäkin elämässä tarvitaan!

Salud!

Ei huono päivä Hannu Hanhella tänään. Ei laisinkaan! Näitä lisää!