Huomasin juuri, että 30.000 kävijän rajapyykki meni tänään rikki. Siitä kiitos lämmin lukijoille.
Enpä olisi itse arvannut että tästä tulee näinkin suosittu saitti, kun postasin ensimmäisen kirjoitukseni, jonka otsikolle Kimmo jaksaa nauraa: Öljymiestä odotellessa aloitan blogin. Päivä oli 2.9.2008.
Nopeasti laskettuna blogissani on siis käynyt 15 kuukaudessa aina 2.000 kävijää kuussa. Vaikka todellisuudessa alkukuukaudet olivat hiljaisia ja nyt on väkimäärä kasvanut viimeisten kuukausien myötä niin että viikossa käy n. 800 - 900 kävijää.
Se on jo niin huomattava määrä, että se asettaa kirjoittajallekin omia vaatimuksia -- yritän olla kävijöitteni odotusten arvoinen.
Kun 15 kk sitten blogin aloitin, en itsekään tiennyt millaiseksi blogi muodostuu. Ehkä ajattelin että siitä tulee jollain lailla "virallisempi", että se keskittyy hyvin analyyttisesti tarkastelemaan Viroa ja sen erityisolemusta. Politiikkaa, kulttuuria, sosiaalisia epäkohtia ja kehitystä.
Nyt blogista on kuitenkin tullut henkilökohtaisempi. Siitä on tullut myös henkireikä, jossa olen voinut käsitellä perheen tapahtumia, on juttuja koirista, elämästä, avioliitosta, toiveista, unelmista, jotka eivät aina Viroa välttämättä kosketa.
Toisaalta mukana on runsaasti matkakertomuksia, on tarinoita matkoista Latviaan, Ida-Virumaalle, Peipsille. On tarinoita suolta ja metsistä. Ja aina välilä hieman asiallisempia esittelyjä Virosta, kuten viimeaikainen sarjani Etelä-Viron kaupungeista.
Valokuvia on blogissa ollut aina. Ja viime aioina entistä enemmän -- tarinoista on tullutkin usein kuvareportaaseja, joissa sana on tukenut kuvaa, ennemmkin kuin kuva sanaa. Tai onhan tämäkin vaihdellut hieman kirjoituskohtaisesti.
Blogia on ollut ja on yhä kiva pitää. Ja jatkuvasti kasvavat lukijamäärät todistavat myös sen puolesta, että tällainen sekoitus yksityistä ja yleisempää, tarinoita ja kuvia on löytänyt oman lukijakuntansa.
Lupaan yrittää jatkossa parantaa vielä blogia omalta osaltaan entistä informatiivisemmaksi. Mutta lupaan myös pitää mukana tuota yksityistäkin puolta, tarinoita meistä ja koiristamme, onnemme ja välillä, kuten tänä syksynä onnettomuutemme pienistä langanpätkistä, jotka yhdessä luovat sen väikkyvän kuvakudoksen, jota kutsumme elämäksemme.
Kiitos vielä kerran kaikille lukijoille. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Onneksi olkoon taas! Sullahan onkin ollut juhlittavaa kerrakseen viime aikoina!
Sekoitus henkilökohtaista - virallista on hyvä, niin löytyy jokaiselle jotain. Minä luen aina ne henkilökohtaiset jutut, mutta en aina jaksa paneutua niihin virallisiin, toki kuvat katselen!
Hienoa!
Lämpimät onnentoivotukset komeasta saavutuksesta! Ja tietysti paljon kiitoksia antoisista hetkistä täällä blogissa. Mielessäni suikautan juhlalliset suukot molemille poskillesi juhlaööisen hetken kunniaksi!
Terveisin
Jussi
Hieno saavutus! Ja blogissani sinulle tunnustuksia...
Ihanaa! Onnittelut! Muistan kun se kävijälaskuri tuli näkyviin ja huomasin lukijamäärän tikittävän aina vain isommaksi!
On ollut mukavaa tätä blogia seurata, juuri se henkilökohtainen näkökulma on se, mikä tästä nimenomaisesta blogista tekee niin hyvän. Useammin kuin kerran olen kuivaillut silmiäni tekstejäsi lukiessa, toki usein myös nauranut ääneen läppäri sylissäni.
Toivotan oikein hyvää jatkoa teille sinne! Blogia seuraan jatkossakin. Kommentteja ei tule ihan aina kirjoitettua, mutta välillä kuitenkin, että tiedät minunkin mukana olevan.
Monin halauksin
Anja
Lämmin kiitos kaikille kommentoineille!
Unohdinkin tuosta varsinaisesta tekstistä kiittää erityisesti kaikkia niitä, jotka ovat malttaneet tekstejäni kommentoida.
Aina en ole jokaiseen kommenttiin ehtinyt tai välillä muistanut vastata, mutta se ei tarkoita, etteikö joka kommentti olisi ollut erittäin tervetullut. Kertoohan kommentointi myös sitä että blogia seurataan. Pelkkä laskuri joka tikittää on kuitenkin hieman kylmä mittari. Kommentit tekevät vastavuoroisemman vaikutuksen -- minua siis todella luetaan!
Hienoa, onneksi olkoon. Varmasti kannustaa jatkamaan lukijoiden iloksi ja Vironmatkailun hyväksi :)
Onnea, onnea!
Minäkin käyn hyvin usein lukemassa sinun sekä Viron kuulumisia.
Wautsi Tiina ja ONNEA!
Luen näitä kirjoituksia, joita en ole ennättänyt viime aikoina käydä katsomassa uudemmasta vanhempaan. Kohta pitää taas rientää muualle.
Lähetä kommentti