Rummukaisen perhe saapui luoksemme joulunviettoon ja arvata saattaa että pieni herra oli onnesta käppyrällä. Haikeana katselin miten se seurasi Omaa Mammaansa kuin varjo. Muutamaisen kerran kävi toki minuakin hieman nuuhkaisemassa, kuin kohteliaisuuttaan. Mutta Kummitäti on vain Kummitäti, ja Oma Mamma on oma mamma. Eikä ollut Rummukaisen jalka raskas kun se asteli kotoamme pois.
Latte otti Rummukaisen lähdön myös aika raskaasti. Se kävi uudelleen ja uudelleen parvekkeen ikkunan takana katsomassa Rummukaisen katoavaa hahmoa. Se tuntui pahalta.
Mutta toisaalta, olihan se valtavan hieno nähdä että pieni poika oli täydellisen onnellinen oman perheen läsnä ollessa. Ja kun Rummu on onnellinen, olen silloin minäkin.
Lattea tulemme jatkossa hellimään entistä enemmän - Äidin oma Iso Silmäterä!
Tässä hieman jouluisia kuvia eilisillalta:
Pöytä on katettu neljälle
Ensin herkutellaan kalalla
Ja sitten on vuorossa kinkku - Perhe Rummukaiselle, joka ei lihaa syö, tehtiin erikseen silakkasmetanapaistos.
Mielet on korkealla ja tunnelmat jouluiset
Rummukaiselle oli joulun paras lahja päästä Oman Mamman syliin.
8 kommenttia:
Hyvää Joulua teillekin!
Ihan ekaksi minä tykkään kovasti talvikuvista, ei niitä ollut mitenkään liikaa Haapsalun Joulu-galleriassa.Ihanaa että sinnekin on satanut lunta! Ja taas täytyy huokaista, että onpa se Rummukainen söpö. Ja tulivat näköjään oikein hyvin juttuun Latten kanssa. Rummussa luonteessa tuntuu olevan sopivaa pippuria Laten seuraan...
Kinkku oli komea - oliko paikallinen herkku?
T:Jaana
Voi kun Rummu on onnellinen oman mamman sylissä! Juupa.. haikeata varmasti on teille. Ja Latte kun oli jo iloinen uudesta seuralaisesta. Jospa Latte saisi myöhästyneenä joululahjana seurata sinne Hylättyjen Koirien Orpokotiin ja katsoa olisiko siellä uutta ikiomaa kaveria joka miellyttäisi häntä? Noi niinkuin valkata itse sen jonka kanssa olisi kiva kirmaista? Ehkä isäntäväkikin sitten tykkäisi Latten valinnasta?
Haikeutta on havaittavissa. Ei kyllä ihmekään. Teidän koko porukalla oli niin huikean hienoja retkiä.
Hyvää Tapania!
Jaanalle tiedoksi, ihan on aito suomi-kinkku. Eli Kimmo toi sen käydessään Suomessa jokin aika sitten.
Ja Sylvialle, ei se nyt ihan mahdoton ajatus ole, että Lattelle hankitaan seuraa.
Mutta ei silti ole lähiaikojen projekti. Katsotaan nyt miten elämä sujuu yhden koiran taloudessa.
Aimariille, haikeutta on ilmassa, mutta eiköhän se tästä lähde elämä taas lutviutumaan.
Lattelle tulee pikkuinen lohdutuspalkinto postissa. Haluaisin nähdä postineidin ilmeen kun kirjeessä lukee Herra Latte Linkama!!!
Kiitos etukäteen Sylvialle.
Rummukaisesta saimme tänään uutisia. Jos Rummukaisen lähtö näytti sen puolesta helpolta, ei Rummullakaan ollut kuitenkaan hyvä olla. Oli kuulemma itkeä vikissyt eilen illalla omassa kodissaan, ei suostunut tulemaan makuuhuoneeseen nukkumaan, tuijotteli parvekkeen ikkunasta ulos ja huokaili.
Kumpikin kaipaa kaveriaan...
Voi, että! Katselee ikkunasta ja huokailee. Hyvää kaveria ikävä - no ehkä vähän kummejakin :)
Lähetä kommentti