perjantai 4. joulukuuta 2009

Kaksoiskaupunki Valga / Valka

Sarjani Etelä-Viron kaupungeista jatkuu. Nyt olen siis esitellyt Räpinan, Otepään, Võrun, ja seuraavana on vuorossa kaksoiskaupunki Valga / Valka.




Yksi kaupunki - kaksi valtakuntaa

Viron eteläisimmällä Latvian rajalla sijaitsee eksoottinen kaksoiskaupunki Valga (viroksi) ja Valka (latviaksi); yksi kaupunki, mutta kahdessa valtiossa. Ennen Schengenin-sopimusta, joka poisti passintarkastukset EU-maiden väliltä oli raja ja rajapyykit kiinteä osa kaksoiskaupunkia.

Nyt rajapyykit ovat kadonneet kaupunkikuvasta ja rajanylityspisteet ovat miehittämättömiä. Matkustusdokumenttien kannattaa silti olla kunnossa, sillä niitä saatetaan kysyä, ja puutteellisin paperein matkustavia rangaistaan reiluilla sakoilla.

Rajojen auettua on elämä piristynyt merkittävästi Viron puoleisessa Valgassa. Kaupunki kehittyy koko ajan. Viimeisenä uutena rakennuksena on rajan tuntumaan noussut suuri Rimi-myymälä, jossa käy asiakkaita molemmista valtioista.

Aiemmin monille matkustajille hieman nuhjuiselta vaikuttava ja köyhänoloinen kaksoiskaupunki oli vain läpikulkupaikka matkalla Riikaan, harva pysähtyi kaupunkeihin pidemmäksi aikaa.

Nykyisin Valga/Valka on mainio vierailukohde – Otepäältä sinne on matkaa vain hieman yli 40 kilometriä, joten kahteen valtioon tutustuminen on kiinnostava päiväkohde, jota usein suosittelemme Villa Ottilian asiakkaille – kaupunkeja tutkiessa paljastuu monia yksityiskohtia niin niiden historiasta kuin nykypäivästä.

Molemmissa kaupungeissa on myös mielenkiintoisia rakennuksia, kauniita vanhoja taloja ja komeita kirkkoja. Suosittelen pysähtymistä Valgan turismi-infoon – sieltä saatte mukaanne kaupungin kartan ja tarpeellista informaatiota vierailukohteista.



Valgan sotaisa historia

Valga-Valkan historia on pitkä ja sotaisa. Sen sijainti Liivimaan sydämessä on johtanut siihen että sen yli on marssineet niin venäläiset, saksalaiset, puolalaiset kuin ruotsalaiset sotajoukot.

Ensimmäisen kerran Valgan nimi mainitaan vuonna 1286 Riian kaupungin velkakirjassa. Vuoteen 1501 mennessä kaupunki on poltettu viisi kertaa ja Liivin sodassa sen keskiaikainen pääkatu hävitetään täydellisesti.

11.6.1584 antaa Puolan kuningas Stefan Batory Valgalle kaupunkioikeudet. Ja 1590 Sigismund III vahvistaa oikeudet. Valga saa oman vaakunan, joka esittää Sigismundin miekkaan tarttunutta kättä.

Puolan-Ruotsin-sodan jälkeen Valga siirtyy 1626 hetkeksi Ruotsin vallan alle ja Suuren Pohjan sodan jälkeen 1710 taas venäläisille.

Valloittajista huolimatta Valga jatkaa kasvuaan, vuonna 1780 valmistuu kirkko, koulu ja virastorakennuksia – kaupungin ensimmäiset kivirakennukset. Vuonna 1896 aukeaa Pärnu-Valga rautatie.

1901 onnistuu virolaisten yhdessä liettualaisten kanssa vallata kaupunki takaisin saksalaisilta. Kaupunginjohtajaksi valitaan Johannes Märtson, joka pitää virkansa vuoteen 1917, jolloin kaupungin ylle ilmestyy saksalaisten zeppeliini, josta pudotetaan kaupungin niskaan 40 suurta pommia.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen määrää voittajavaltojen edustaja, britti S.G.Tallents 1920 lopulliseksi rajaviivaksi Viron ja Latvian rajan, joka jakaa kaupungin Konnaoja-joelta kahtia.

Toisessa maailmansodassa Valga siirtyy ensin 1941 Saksalle ja sodan jälkeen 1944 Neuvostoliitolle. Heinäkuussa 1989 nostetaan Viron Valgassa Aia 12-kadulla sijaitsevan tornin lipputankoon jälleen Viron sini-musta-valkea lippu.


Elämää kahdessa kaupungissa

Valga ja Valka ovat tottuneet kaupungin jakavaan valtakunnanrajaan. Kaupungit ovat eläneet niin pitkään erillään toisistaan. Merkittävää on että kieli muuttuu niin tyystin rajan ylitettyä ja virolla ei Latvian puoleisessa Valkassa pärjää.

Vironkielisillä perheillä ei sukua yleensä olekaan rajaviivan toisella puolella. Venäjänkielisellä väestöllä on enemmän yhteyksiä rajan yli. EU:n myötä liikkuminen rajan yli on kuitenkin käynyt helpoksi, ja yhteyksiä, niin yksityisiä kuin virallisia, on alettu uudelleen luoda. Esimerkiksi pelastuslaitos ja poliisi ovat löytäneet uusia yhteistyömuotoja. Samoin matkailun kehittämisessä nähdään synergisiä etuja kaupunkien yhteistyössä.


Kehittyvä Valga, eksoottinen Valka

Olemme tehneet reissuja Valga/Valkaan siitä lähtien kun Viroon muutimme ja neljässä vuodessa kaupunkien välinen ero näyttää vain korostuvan. Siinä missä Viron Valga on muuttunut hieman nuhjuisesta kaupungista jo paikoitellen suorastaan viehättäväksi vierailukohteeksi – esimerkiksi Pedeli-joen kahdenpuoleiset puistoalueet kävelyteineen ja uimarantoineen – Valka on jäänyt polkemaan paikoilleen.

Silti Latvian Valkakin on omalla tavallaan eksoottinen kaupunki. Suosittelen pysähtymistä pienellä amfiteatterilla ja vanhalla hautausmaalla, joka on niin tyystin erilainen kuin mitä rajan toisella puolella olevat hautausmaat.


Junayhteys Valkasta Riikaan

Erityisenä plussana täytyy mainita Valkasta alkava junayhteys Latvian pääkaupunkiin. Matka taittuu vanhoissa ja omalla tavallaan herttaisissa vaikka kähjäisissä junissa ja kestää hieman yli 3 tuntia.




Lähdöt VALGASTA - saapuminen RIIKAAN

5.25 - 8.40
10.27 - 13.39
17.29 - 20.39

Lähdöt RIIASTA – saapuminen VALGAAN

6.35 - 9.48
13.54 - 17.11
18.05 - 21.07

Lipun hinta on 85 EEK tai 3,75 LAT, lippuja myydään junasta.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Anteeksi mun Suomen oikea kirjoitus.Kyllä vähan on kirjoitettu...
Suomen lehdissä on viime aikona Viron uutisointi hyvin niukka. Viro on kuin musta aukko. Ei yhtään mitään.Monelle suomalaiselle alkaa Tallinnan takana Saharan aavikko...
Päivina kun on tyly ja huono olo (Viro on niin tylsä maa.Tässa ei tapahdu yhtään mitään.Viro on varsinainen Euroopan takapajula.Miksi en voisi muuta asumaan Espanjaan. Osta sieltä pienen ravintolaan ja nauttia viinistä maassa jossa aurinko paista 24h ja on upeat maisemat )on hyvä lukea juuri täta blogia.
Kuin lukee näita Viron matkakertomuksia blogissani tulee hyvä olo koko päivaksi.Jossakin Otepäällä asuu yksi hyvin posiitivinen suomalainen nainen.Tulee myös virolaiselle uudellen tutuksi täma maa.
Haluaisin antaa matka vinkkejä pariksi vuodeksi.
Tartu :Tartu Mänguasjamuuseum,Tartu Ilmailumuseo,Tartu tähetorn (kunnostetaan),Tõravere observatoorium, Tartu Ülikooli loodusmuuseum.
Tartu maakond:Alatskivi loss(kunnostetaan huippukuntoon 2011)
Ida-Virumaa : Avinurme pütilaat igal suvel, Toila-Oru park ,Ontika pankrannik,Valaste juga, Narva linn(Kreenholm,Narva linnus),Narva -Jõesuu linn ja rand, Kohtla kaevandusmuuseum.
Põlvamaa : Piusa koopad
Valgamaa : Taagepera loss
Lääne-Virumaa : Palmse mõis,Sagadi mõis,Vihula mõis,Rägavere mõis,Lahemaa Rahvuspark,Porkuni.
Järvamaa :Eivere mõis.
Läänemaa : Vihterpalu mõis,Noarootsi poolsaar,Nõva metsad,Vormsi saar
Muhumaa ja Saaremaa :Pädaste mõis,Koguva küla-muuseum,Panga pank,Angla tuulikud ,Vilsandi rahvuspark,Abruka saar,Ruhnu saar.
Pärnumaa:Kihnu saar
Harjumaa:Jägala juga ,Keila juga,Pakri poolsaar,Naissaar,Aegna saar,Prangli saar,Käsmu meremuuseum,Kõrvemaa.
Tallinn:Glehni loss ,Kalevipoja kuju Nõmmel,Eesti Vabaõhumuuseum.Nõmmen kaupunginosa on upeaa.
Virolaisena voin sanoa että kyllä monipuolinen on täma meidän rakas isänmaa.
Voisitko myös kirjoita näista paikoista omassa blogissani suomalaisille lukijoille? Kaikkea hyvää ja jatkaa saman tahdin.

Martti

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos Martti erittäin kannustavasta palautteesta!

Ja kiitos myös pitkästä ja mielenkiintoisesta vinkkilistasta.

Osassa paikkoja olemme käyneet, osasta vain kuulleet ja pohtineet, että tuollakin pitää ehtiä käydä. Ja oli meille aivan uusia, kuten Valaste Juga ja Vihterpalu mõis.

Kuten kirjoitit, Viro on monipuolinen maa, joka tarjoaa matkailijoille valtavasti erilaisia elämyksiä. Yhä uudestaan ihmettelen siten miten monimuotoinen luonto täällä onkaan! Tänä vuonna löysimme Eesti rabat eli virolaiset suot ja ihastuimme niihin maisemiin aivan valtavasti.

Suomi on myös upea maa ja sen luonto vaihtelee samoin paljon, koska maa on niin pitkä. Etelässä on aivan erilaista kuin sitten taas vaikkapa Lapissa. Rannikolla on aivan erilaista kuin taas sisämaassa. Saaristot ovat sitten taas asia erikseen.

Virossa tämä vaihtelevaisuus asettuu pienemmälle alueelle, mikä tekee sen matkailijalle helpommaksi. Ei tarvitse ajaa 1.000 kilometriä nähdäkseen jotain aivan erilaista.

Totta on myös se, mitä kirjoitit siitä, että monelle Suomen lehdelle Viro on yhtä kuin Tallinna. Matkailuvinkit ovat Tallinnan ravintoloihin ja museoihin. Joskus, muutamalla sanalla mainitaan Tarttokin, mutta siihen se sitten jääkin.

Yritän omalta osaltani täältä Otepäältä käsin valottaa Viron monipuolisuutta.

Väistämättä minun kirjituksissa painottuvat päivämatkat tänne etelän suuntaan, sillä esimerkiksi Saaremaalle, Kihnuun, Abrukalle tai muille pienille saarille matkatessa menee aikaa aina enemmän. Sama on myös Pohjois-Viron laita.

Mutta pikku hiljaa, aina ajan antaessa periksi, tulemme tutkimaan nämäkin varmasti mielenkiintoiset matkakohteet.

Kiitos vielä kerran erittäin kannustavasta palautteesta. Tällaisten voimalla sitä jaksaa taas tehdä tutkimuksia ja kirjoittaa niistä.

Seuraavana olisi tarkoitus tutustua ja kirjoittaa ortodoksisen kirkon tilasta Virossa, sekä kuvata ja kiertää Peipsin rannan kirkot ja pistäytyä samalla myös Kuremäen nunnaluostarissa.

Kimmo Linkama kirjoitti...

Martti, hienoa, että lähetit kommenttisi. Viro on todella monipuolinen maa, jossa on paljon nähtävää. Tiinan aviomiehenä ja kuvausmatkojen autonkuljettajana (heh) olen päässyt minäkin tutustumaan uuteen kotimaahamme. Tänne ulkopuolisina tultuamme olemme halunneet tutustua maahan mahdollisimman perusteellisesti - osittain siksi, että osaisimme kertoa Villa Ottilian asiakkaille näkemisen arvoisista paikoista, mutta myös siksi, että oppisimme itse tuntemaan maata paremmin.

Usein meille on käynyt niin, että emme ole osanneet odottaakaan matkakohteessamme olevan niin mielenkiintoista. Hyvä esimerkki on Virumaan-retkemme tänä kesänä. Kiersimme Aserin, Kundan, Kohtla-Järven, Toolsen ja monta muutakin paikkaa, joista emme alussa paljon odottaneet, mutta ne osoittautuivatkin hyvin kiinnostaviksi. Esimerkiksi Kundasta olimme kuulleet vain, että se on tosi masentava teollisuuskaupunki, mutta paikan päällä ihastuimme (tai no, minä etupäässä) sen pitkään ja polveilevaan historiaan. Olen näet ollut jo pitkään kiinnostunut teollisuushistoriasta.

Kohtlan kaivosmuseo jäi ajan puutteen vuoksi näkemättä, mutta suunnitelmissa on käydä siellä uudelleen.

Se, että Tiina on kirjoittanut paljon tänne blogiin, on ollut monin tavoin hyödyllistä. Ensinnäkin blogi on hyvä "päiväkirja" meille itsellemme. Toiseksi Villa Ottilian asiakkaat ovat ehkä sitä kautta saaneet lisää syitä matkustaa Viroon. Kolmanneksi tästä näkyy pikkuhiljaa olevan muotoutumassa todellinen Viro-matkakirja, mitä Tiina tuskin osasi itsekään aloittaessaan arvata. Näyttääkin siltä, että blogille on muodostunut ihan oma lukijakuntansa - mikäs sen mukavampaa.

Niinpä matkamme Virossa varmasti jatkuvat tulevaisuudessakin ja juttuja tulee tänne lisää.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vastauksista!
Haluan antaa vielä matka vinkkejä jotka unohtuivat.

Tartu:
Pauluse kirik (Eliel Saarisen suuniteltu.Kunnostetaan.Valmis 2013-2014)
Jaani kirik (Terrakota skulptuurid
keskiajalta)
Villa Tammekann(Alvar Aalton suuniteltu 1932.Upeassa kunnossa. Myös U.K.Kekkonen vieraili siellä 1964).
A.Le.Coq Õllemuuseum
Tartu maakond :
Piirissaar Peipsi järves,
Padakõrve looduskaitseala(Euroopan
suurin muurahaisten(laanekuklased)asuinala.
Noin 2000 pesä)Menkää katsomaan.
Jõgevamaa:
Elistvere loomapark.
Jõemõisa-Kaiu järvestik.
Sõõru metsad.
Ida-Virumaa:
Iisaku vaatetorn.
Vasknarva(Voi katsoa rajan toiselle puolelle).
Alutaguse metsad.
Kurtna järved.
Saaremaa:
Mihkel Raua dendraarium(Pöide vald,Neemi küla),Loode tammik,
Viidumäe looduskaitseala,Pöide kirik,Karja kirik.
Tallinn:
Kaarli kirik,Niguliste kirik(Bernt Notken Surmatants on oma loukkansa)
Kadrioru loss,Kiek in de Kök ja Bastionikäigud(kunnostetaan).Kopli
poolsaar(Valtavat laivanrakennuksen tehtaat ennen ja Ensimmäisen Maailmansotan aikana).
Tekin ensimmäisessa viestissä kaksi virhettä.Vihterpalu mõis on Harjun maakunnassa.Käsmu meremuuseum Lääne-Virun maakunnassa.Maakuntien rajat on niin lähella.Pieni Latvian vinkki myös.Menkää katsomaan Rundalen Palatsia Bauskan lähella (Pilsrundale).
Lopuksi vähän historiaa.Pitäs muistaa että Toinen Maailmansota ja 50 vuotta neuvostoaika on jättanut syvät jäljet Viroon kehitykseen.Paljoon on kadonnut ikuisuuten.Kuin olette Tarton keskustassa muistakaa , että näma puistoalueet Emajõen joen rannalla
olivat ennen sota kaikki rakenettu kaupunginosia.Vuosien 1941 ja 1944 taistelujen aikona tuhoutui 70% Tarton kaupungista.Narva oli ennen sota nn."Itämeren helmi".Narvan vanha kaupunki oli rakenettu 1600-luvulla Ruotsin ajalla(barokkikaupunki).Vuonna 1944 Narva pommitettin maan tasalle yhdessä päivassa Neuvostoliiton ilmavoimien toimesta.Tanapaivana jäljella on vain yksi kirkko ja Narvan raatihuone.Rauniot puretiin räjahdeiden avulla sotaan jälkeen ja virolaisia ei päästety enää takaisin kaupunkiin asumaan.Tässa vielä linkki missä voitte katsoa useita kuvia Narvasta ennen sota:
http://www.tlulib.ee/grafo/index.php?ID=214
Jos olette Pohjois-Virossa ja kiinostaa teolisuushistoriaa matkustakaa Kehran kaupunkiin. Tanapaivana Kehra on karmea paikka.Ennen Toista Maailmansota vuonna 1938 siellä avatiin moderni sellutehdas.Enemmisto sellusta vietiin Englantiin ja Yhdysvaltoihin.Tämä tehdas on tallella.Tsaarin-Venejällä olivat
Baltian maat hyvin teollistunut.Jo ennen Ensimmäista Maailmansota rakennettiin Euroopan suurin sellutehdas Viroon Pärnun(Waldhofi tselluloosivabrik).I Maailmansodan aikana vuonna 1915 tsaarinarmeija räjäytti tehdaan saksalaisten tulon pelossa.30-luvulla nämä rauniot puretiin.

Anonyymi kirjoitti...

Ida-Virumaa oli ja on palavan kiven maakunta jo ennen suurta sota (Virumaa oli ennen sota yksi maakunta)Valtionyhtiö "Riigi Põlevkivitööstus"rakensi suuret tuotantolaitokset ja bensanjalostomot 20-30luvulla.
Oli myös ulkomaalaisia yhtiöita .
Palavasta kivesta tehtiin öljya ja jalostamoissa bensa.30-luvulla vois osta Viron bensasemilta niin Shellin kuin Viron oma kotimaista bensa.Paljon öljya vietiin Saksaan.
Sodan aikana tuhoutui täma teollisuus lähes täysin.Tanapaivana
on jäljella vain yksinäiset rakennukset.Huippumoderni kalusto on tekemassa töita kaivoksissa nyt vain maan alla.Maan päällä ei näy mitään.Ennen sota tehtiin kaikki asiat Virossa maalaisjärjella.Viro teollistui ja kehittyi hyvin nopeasti.Paljon oli noin sanottua omia teollisuusbrändeja. jotka tunnetiin maailmalla .Samoin kuin nykyään Suomessa.Voita ja kinkkua vietiin Englantiin ja Saksaan.Viron voita tarjottiin
Englantiin kuninkaan hovissa(uskomantonta!)
Isoisalla oli ennen sota kuljetusliike(Volvon kuljetusautot).Hän kuljetti tätä kuuluista Viron vientitavaraa(kinkkua ja voita) maatiloista.Hän oli naimisissa Peipsin vanhauskoisen kanssa(Siis mun isoäitin).
Virolla menee noin minimum 30 vuotta ennen kuin see saavuta Suomen hyvinvointi ja teollisuustason(sama kuin Suomessa 40-luvulta 70-luvun loppuun asti).Viron yhtiöilla on vähän pääoma ja kokemusta maailmanmarkkinoilta.Tämä lama on Virolle hyvä kokemus tulevaisuuden varalta.Venäjan suhteista voin vain sanoa näin: Vanha Viron kansansanonta"Aika parantaa kaikki vammat"
Nyt meni liian pitkäksi ja pitaa lopettaa.Voin lopuksi sanoa että pankaa mootori käyntiin ja antakaa palaa...


Martti

Tiina Linkama kirjoitti...

Huh-huh, tässä tuli jo sellainen määrä nähtävää että oksat pois.

Joissain mainituissa kohteissa tietty ollaan käyty, mutta paljon on tosiaan vielä näkemättä.

Suurkiitos!

Minulla olisi kysyttävää vanauskoisesta isoäidistä, joten jos viitsit, laita minulle osoitteesi tulemaan vaikkapa tiinalinkmaa@gmail.com -osoitteeseen, niin voidaan jatkaa keskuselua hetki yksityisesti. Jos sopii!

Tiina Linkama kirjoitti...

Martti, huhuuu!

Kirjoitin huolimattomasti ylle sähköpostiosoitteeni. Se oikea osoite on:

tiinalinkama@gmail.com

Yki kirjoitti...

Viro,tai kuten minä sitä kutsun, Eesti on kiva paikka. Moni haikailee Espanjaan mutta uskokaa pois Eesti on kivempi. Huvitav maa ja rahvas ;) Paljon olen viettänyt aikaa Lääne-Virumaalla, Sagadissa, Palmsessa, Võsulla ja Rakveressa. Ammatillisessa mielessä olen vieraillut mm. Põlvan meijerillä,Rakveren lihakombinaatilla, Tartun maamessuilla ja pienellä hirsiveistämöllä Itä-Virumaalla. Metsästämässä olen käynyt Võrun lähistöllä ja tarkoituksena on metsästää kaverini Isän seurassa Valgan lähistöllä mikäli aikaa löytyy. Pärnukin on tuttu paikka ja Narvastakin olen rajan ylittänyt muutaman kerran.
Saaremaa, Hiiumaa ja Haapsalu ovat täysin tuntemattomia minulle.

Vielä Martille; Espanjankin olen ajanut läpi Malagasta Donostiaan, tai kutsutaan sitä nyt San Sebastiaksi valtaapitävien iloksi. Että vertailukohtaakin löytyy.

Unknown kirjoitti...

Kun ensimmäisen kerran sain kosketusta Valga kaupunkiin,katselin pitkään,ränsistyneisiin taloihin,purkunotisia on paljon, osassa asuu venäläisiä, joiden kerrostalojen kunto on niin ja näin,toki hienojakin löytyi,kun aikani katselin kerrostaloja ja omakotitaloja. Mutta sain sellaisen käsityksen, että kaupunki on uppoava laiva?

Työpaikat pääasiassa ovat palveluissa,teollisuutta on vain pientä oleellista, sairaala oli paikka joka on edes mainitsemisen arvoinen, apteekki palveli sairaalassa hyvin, toki pieni on, perhelääkärille en tiedä kuinka pääsee, varmaan tuttavuuden kautta,mutta siteeni on Tartossa, jonne voin soittaa digireseptejä apteekkiin, no jos oikein paha on olla, eikun Valgan kiirabi paikalle, onneksi olen vakuutettuna Virossa Haige Kassassa.

Mutta mieleni teksi saada suomalaisia koolle kutsuttuna,ketä on Valgassa ja vapaa-aikana voisimme kohdata kahvikupposen merkeissä ja kielellisestikin, säilyisi tuo suomalaisuus.
Itse olen eläkkeelläsuomen valtiolta.Olen asunut Virossa eripuolella, toki vastoin käymisiä on tullut eteen mm asunnosta on varastettu tavaroita, ym ongelmia,mitään en ole saanut takaisin, poliisi ei paljoa auta,jos ei nyt joku sattuisi suomalaisen likvitoimaan,mutta se on jo myöhäistä.
Mutta olen käytettävissänne , hyvät suomalaiset, puhelimitse ja sähköpostitse.valgaari@gmail.com telefon +37253817233 terveisin Pentti Kosonen Valga Estonia

Anonyymi kirjoitti...

Kävellessäni Valgan kadulla törmäsin sellaiseen asiaan, jota kotona Tampereella en ole kokenut 40 vuoteen. Tuoksui savu joka nousi savupiipusta. Olin jo unohtanut, että kaupungissakin voi keittää liedellä jossa palaa puuta? Kävin myös kaupungin saunassa ja tapasin kovia löylymiehiä. Viinaakin ryyppäsivät kuten ennen Tampereen Amurin saunoissa.Oli kuin olisi palannut 50 vuotta takaisin elämässään,lapsuuteen.