Vahingossa Vastseliinan linnoituksella

Olen sanonut aiemmin, ja sanon taas, että Virossa on mukavaa se, että vaikka kuinka luulisi jo kaiken nähneensä, löytää siltikin yllättäviä asioita yllättävistä paikoista. Sitä on silmät lautasina että wau, tällainenkin.

Toissapäiväisellä ajelullamme törmäsimme pariinkin matkakohteeseen, jotka saivat meidät hieraisemaan silmiämme. Ja sitten miettimään, että miksi ihmeessä emme ole tästäkään koskaan kuulleet, vaikka, jos ei nyt aivan työksemme, niin ainakin likeltä liipaten, tutkimme Viron matkakohteita. Jo siksikin, että voimme ohjata Villa Ottilian asiakkaita sopiviin ja mielenkiintoisiin matkakohteisiin lähiseuduilla.

Mennään siis ajassa pari päivää takaisin, eli ns. Piusan retkeemme, josta Latte jo kertoi. Piusa oli pääkohteemme ja reitin valitsimme kulkemaan parin pienen paikan, Vastseliina ja Obinitsa, läpi. Nämä kaikki sijaitsevat nykyisellä Võrumaalla, joka oli ammoin vanhaa Liivinmaan sydäntä.

Vastseliinan pienessä kaupungissa olemme olleet aiemminkin. Se oli silloin huonossa kunnossa, ja nyt se oli vielä huonommassa, sillä tuntui että kaikki pienen kaupungin kadut oli revitty auki; ilmeisesti meneillään oli massiivisia korjaustöitä. "Kuinka paljon kaivinkoneita täältä löytyykään," ihastelin, kun puikkelehdimme monttuisilla teillä väistellen sorakekoja, työmiehiä ja kaivinkoneita.

Ei kaupungista tällä erää tämän enempää. Jatkoimme matkaamme kohti Obinitsaa. Tie kulki Vana Vastseliinan eli vanhan Vastseliinan läpi. Eräässä risteyksessä näen jotain poikkeavaa, ja huudahdan: "Ja mikä se TUO on!"

Tien poskessa on valtava uudisrakennus, joka ilmeisesti rakennettu vanhalle pohjalle. Ja kun sanon valtava, tarkoitan että aivan valtavan valtaisa. Huge! Polkaisemme jarrut pohjaat ja ajamme rakennuksen eteen. Rakennustyö on selvästi vielä kesken. Ketään ei ole paikalla. Kyltti väittää meidän tulleen Vastseliinan museoon.

Rakennuksen lähelle on rakenteilla suuri parkkipaikka sekä muutamia vanhaan tyyliin rakennettuja sivurakennuksia. Tämä on iso rakennushanke. Mutta ei mitään kylttiä kuka täällä rakentaa ja mitä. Ei suuria sinisiä EU-, KIK tai EAS-tauluja, jotka kertoisivat kuka tätä rakennushanketta tukee. Tänään googlasin tunnin verran, enkä tullut asiasta hullua huskaammaksi. Joku rakentaa jotain todella massiivista. Ja nyt rakennustyö näyttää jääneen kesken.

Rakennuksen takaa häämöttää pieni kaistale jotain. joka näyttää linnalta. Kierrämme tämän valtavan pärekattoisen uudisrakennuksen ja taas on syytä pyyhkiä silmälasit pölystä ja katsoa tarkemmin. Sillä olemme saapuneet Vastseliinan linnoituksen raunioille. Eikä kyse ole mistään parin kiven jäänteestä kukkulan päällä, vaan täysverisestä komeasta linnoituksesta, joka sijaitsee mitä ihanimmalla paikalla, suurten vallihautojen rajaamalla kukkulalla. Alla kiertelee joki ja puro.

Vastseliinan vanha piispanlinna.

Alamme kiertää linnoitusta ihastuksesta ja innostuksesta puuskuttaen. Tämähän on tooosi komea!

Myös linnoitusta on korjattu ja torniin rakennettu portaikko ja näköalatasanne.

Vanhan tykkitornin koristelut ovat harvinaiset tämän ajan linnoituksille.

Linnoitus tekee vaikutuksen Latteenkin.

Kimmo ja Latte matkalla tornille.

Linnoituksen muureja nähtynä linnan sisäpihalta.

Vallihautojen takana virtaa joki jonka yli on rakennettu parikin siltaa.

Upouudet portaat vievät joelle ja sillalle. Latte haluaisi lähteä alas.

Näkymää linnoitukselta toiseen suuntaan ja toiselle pienelle sillalle.

Linnoituksen infotauluista ja kotona googlaten opimme tästä mahtavasta linnoituksesta monenlaista mielenkiintoista.

Linnoitus on syntynyt Vana Vastseliinan läpi kulkeneelle Tarton ja Pihkovan väliselle kauppatielle, jota pitkin kulkivat myös sotajoukot useampaankin kertaan. Linnan sijainti on strateginen, se sijaitsi Vanhan Liivinmaan ja Pihkovan ruhtinaskunnan rajalla.

Linna valmistui 1342 vahvana tornilinnoituksena. 1400-luvun lopulla linnaa paranneltiin ja sitä muokattiin sopivaksi tykeille. Vanha torni ympäröitiin muurilla ja etelä- ja itäpuolille pystytettiin tykkitornit. Lännessa linnoitusta rajasi Piusa-joki, pohjoisessa ja idässä Meeksin puro. Lisäksi eteläpuolelle rakennettiin vielä oja Meeksi-purosta Piusa-jokeen.

 Rajalinnoituksena Vastseliina oli eräs mahtavimpia, kauneimpia ja omaperäisimpiä koko Virossa ja Latviassa ja se oli 1380-luvulla Vanhan Liivimaan vahvin linnoitus. Kaakkoistornin koristelut ovat ainutlaatuisia koko Vanhan Liivimaan linnoitusarkkitehtuurissa.

Vastseliina ei ollut tärkeä pelkästään rajalinnoituksena. Siitä muodostui 1300-luvulla myös pyhiinvaeltajien kohde, jossa sokeiden piti saaman näkönsä takaisin, kuurojen kuulonsa jne. Syynä tähän oli ihme, joka koettiin linnoituksen kappelissa syyskuussa 1353. Tuolloin linnan tyhjästä kappelista oli kuulunut musiikkia. Paikalle tulijat olivat ihmeekseen nähneet kappelissa kaksi vahakynttilää loistamassa ihmeen kauniisti valaisten ristiä joka painovoimaa uhmaten leijaili kappelissa.

Ihmeellisestä leijailevasta rististä kuulleita pyhiinvaeltajia alkoi siis tulla paikalle kaikista Liivinmaan kolkista ja Vastseliinassa vierailijoille julistettiin 40 päivän syntien anteeksianto.

Pohjan sodassa (1700-1721) linnoitus menetti sotilaallisen merkityksensä.

Vastseliinan linnoitus on löytämieni lähteiden mukaan jatkuvasti tutkijoiden mielenkiinnon kohteena. V. 1888 suoritti siellä kaivauksia Tarton yliopiston arkkitehti R. Guleke.

Tässä vironkielentaitoisille luettavaa linnan infokyltistä.

Tällainen aarre siis sijaitsee Võrumaalla, Vanhassa Vastseliinassa.

Minä jaksoin linnoituksen ohella ihmetellä linnoituksen edessä olevaa uudisrakennusta, sillä se oli valtava kooltaan. Pelkästään pärekaton rakennus on vienyt aikaa ja rahaa koko lailla. Rakennus on suhteeton ajatellen Vastseliinaa ja Võrua ja siellä mahdollisesti käyviä turisteja. Jollain on ollut suuri usko tekemiseensä.

Uudisrakennus linnoitukselta nähtynä

Tulevan museon (?) yhteyteen on reakennettu myös neljä tukevaa piknik-katosta. Ja mikä onkaan näissä maisemissa piknikkiä pitää!

Piknik-maisemaa joen ääreltä. Idyllistä on!

Toivon vilpittömästi, että kuka ikinä hanketta vie eteenpäin, saa sen myös loppuun. Ikäväksemme olemme todistaneet täällä ollessamme niin montaa suurisuuntaista hanketta, johon on paneuduttu täydellä sydämellä. Jotka ovat jääneet kesken. Tai jotka ovat myöhemmin menneet konkurssiin. Viimeisin on Otepään lähellä oleva ihana Pokumaa, joka on joutunut sulkemaan ovensa.

Toivokaamme siis menestystä tälle Vastseliinan suurisuuntaiselle projektille. Ainakin linna ja sen rauniot ovat vierailun arvoiset!

--

Vielä pieni jälkikirjoitus. Kuka haluaa lukea linnasta hieman lisää englanniksi, tässä linkki jonka löysin googlatessani: Vastselina Castle Ruins.