torstai 19. toukokuuta 2011

Valokuvatorstain 208. haaste: sitaatti

Tämän viikon haaste on sitaatti:

"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)

Tässä minun kolme yökuvaani Otepäältä. Ei niissä ole hiekkarantaa, eikä kuukaan ole karnevaalipallo, joka iskisi salamoita tai kipunoita, mutta se on mystinen ja jännä, yhtä jännä kuin Merja Otavan Priska-kirjakin oli, kun luin sen kymmenkesäisenä tyttönä, kesäpaikan vinttihuoneessa, Kiikassa, hieman salaa.







Muita sitaatin inspiroimia kuvia löytyy täältä: Valokuvatorstai

14 kommenttia:

miukuli kirjoitti...

Ihana tuo sumu(?) !

Sirpa kirjoitti...

Hienot kuvat, etenkin keskimmäisessä
on se mystisen jännä tunnelma.

caijsa kirjoitti...

Kauniita yötunnelmia. Utukuva on kiehtovan satumainen.

Tapsu kirjoitti...

Yö saapuu sumuineen, pimenevän illan taikaa joka myös kuvista kuvastuu!

kiirepakolainen kirjoitti...

Oo miten lumoava, satumainen tuo keskikuva!

arleena kirjoitti...

Yön salaperäinen ja kaunis kuutamo. Kauniit kuvat.

Sylvia kirjoitti...

"Sumum keskeltä nousivat seijastuin
sadun saaret ja niemet ne terheniset,
sitä sumua unhoita et!"

Ihania, satumaisia yökuvia!

Jarno kirjoitti...

Joskus pitäis oikeesti yöllä lähteä liikenteeseen kameran kanssa.

savisuti kirjoitti...

Kaunista, hienoa sinisyyttä. Jos en tietäisi kuvien ottopaikkaa niin nämä voisivat olla Suomesta. Upea, unenomainen sumukuva!

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos kaikki kiltit kommentoijat!

Kuvat otettu jo pari kesää sitten, todellakin aamuyöstä, kun outo kuu kumotti taivaalla enkä saanut unta. Lähdin liikkeelle ja löysin näin outoja näkyjä kotikonnuilta. Tuo outo sininen lampi, jonka yllä leijuu usvaa on itse asiassa nyt jo peitetty lieteallas, joka päivänvalossa oli täysin eri näköinen.


Yökuvaus onkin sellainen kuvauksen alue, jota en ole harrastanut nimeksikään. Kuustakaan en ole tainnut koskaan saada yhtään hienoa kuvaa, sellaista joillainen monella teillä oli ikuistettuna haasteeseen.

ajatar kirjoitti...

Ihana mystinen sumu keskimmäisessä kuvassa!

Sisko kirjoitti...

Sumu tai usva, mitä nyt onkin on mahtava "tehoste" kuvassa. Kahdesta alimmasta erityisesti pidän. Keskimmäinen on erityisen hieno ja alimmaisessa aivan taikaa!

pappilan mummo kirjoitti...

Tuo keksimmäinen - ihan iholla väreet

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos Raija, Sisko ja Pappilan rouva - yö on ihmeellinen, varsinkin täysikuun aikaan. Se saa tutututkin maisemat näyttämään erilaisilta. Keskimmäisestä kuvasta tulee minulle itselleni mieleen, että jossain tuolla pimeässä odottaa susi. (Ei niin että täällä olisi susia nähty)