keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Kuuman päivän ilta - asiaa myös kottikärryistä

Neljäs aurinkopäivä putkeen!

Tänään tosin en istunut pihalla tai parvekkeella kirja kourassa, tai no joo, istuin, mutta vasta illemmalla.

Sen sijaan saimme puuhasteltua hieman pihatöitä. Minä pistin krassinsiementä multaan ja Kimmo ähersi etupihalla kottikärryjen kanssa.

Tässä nämä päivän huippukuulumiset ovatkin.

En tiedä ketä minun krassinkasvatukseni oikeasti kiinnostavat, mutta koska blogi on myös minulle itselleni eräänlainen päiväkirja, josta voin tarkistaa milloin olen mitäkin tehnyt, niin kirjataan nyt tämäkin operaatio sitten perusteellisesti.

Siemenet hankin jo aikapäivää sitten. Neljää erilaista krassia. Joista yksi (oranssi) on pitkäksi venähtävää sorttia, lupaavat pussukassa jopa kolmea metriä,  kolme muuta (musta-lila "Black Velvet", punainen "Cherry Rose" ja vaalea persikka "Peach Melba") matalampaa lajiketta, korkeutta n. 30-35 cm, lupaavat siemenpussit.

Siemenet laitoin liotukseen jo eilen, en tiedä ehtivätkö suorastaan liikaakin vettyä. Aika näyttää:


Tässä tätä outoa papusoppaa valmistetaan (papusoppa oli Kimmon termi)

Sitten valmistettiin olemassaolevista mullista segu eli sekoitus. Yksi osa Biolanin mustaa multaa (joka on ihan älyttömän epätasalaatuista, yksi pussi oli melkein pelkkää turvetta, toisessa oli mukana jopa hitunen multaakin), yksi osa jotain saksalaista huonekasvien multaa, turvetta pääosin sekin, ja yksi osa Substralin huonekasvimultaa, joka ainoana näistä näytti edes jotenkin mullalta.

Koska minulla tässä vaiheessa EI ollut kottikärryä, missä mullat sekoittaa, tein seoksiani isoimmassa ämpärissä mitä talosta löytyi:


Syntymässä multacocktail

Seuraavaksi alkoi pitkien parvekelaatikoiden täyttäminen mullalla. Parvekelaatikoista olin ylpeä – hyvä löytö Tarton realisaatiokeskuksesta. Altakasteluruukut (vai onko oikea termi?), tai siis ruukut joissa on välipohja, jonne ylimääräinen vesi menee odottelemaan aikoja parempia. Aluslautasia ei tarvita. Ja hinta: 1.60€/laatikko (50 cm).

Tarkkaavaiselle lukijalle Turun suuntaan terveiset: kai huomaat mitkä työhanskat on käytössä?! Kiitos, Jaana, nämä ovat palvelleet jo pari vuotta ja ovat ihan ehdottoman hyvät!


Laatikot valmiit, siemenet sisällä. Huomatkaa myös pihalaattojen iloiset voikukat ja muut rikkaruohot. Niiden vuoro tulee...

Koko tämän ajan kun minä puuhastelin parvekelaatikoiden kimpussa, ähelsi Kimmo etupihalla kottikärryjen kanssa. Kyllä. Monikko. Kottikärryjen.

Suljin korvani huolellisesti erilaisilta ärräpäiltä ja jatkoin tyynesti puuhastelua vaikka mies ryntäsi alailmoista terassille hiukset pystyssä typeriä kottikärryjä ja niiden valmistajia sadatellen. Minä vain viheltelin ja katselin taivaan lintuja ja poutapilviä sinitaivaalla.

Sillä minä halusin ne kottikärryt valmiiksi. Kyllä. Monikko. Kottikärryt.

Nainen ilman kottikärryjä on vain puolikas. Ja minä olen ollut Otepäällä jo yhden kesän ja syksyn ilman kärryjä. Vai menikö kottikärrytöntä elämää peräti  kaksi vuotta?

Näin se meni: ensin petti vanhasta kottarista rengas, kumi sanoi litsläts ja oli ilmaton. Kottari jäi pihalle makaamaan syksyksi ja talveksi kunnes ystävämme Aatos sen sieltä seuraavana keväänä korjasi sisätiloihin. Tähän kottariin, joka oli ostettu Tarton K-raudasta, ei saanut vaihtopyörää. Linkama kiersi vanha pyörä kourassa erilaisia rakennusalan liikkeitä ja lopulta löysi pyörän, jonka piti olla samaa kokoa kuin aiempi. Mutta sitä pyörää ei saatu koskaan paikalle, koska jotain oli pielessä, sanoja kuten prikka ja pultti ja mutteri ja tana viljeltiin puheissa useasti. Viimeisintä ehkä eniten. Kottikärry jäi varastoon viettämään hiljaiseloaan.

Viime syksynä hermostuin kottikärryttömään elämään. Ostin Rakveren Bauhofista KAHDET kaksipyöräiset kottikärryt. Toiset Võsulle, toiset Otepäälle. Võsun kottikärryt perheemme Luomuinsinööri kokosi vain lievästi sadatellen. Tärkeintä, että kokosi kuitenkin. Otepään kottarit jäivät kokoamatta. Kun oli taas joku pultti ja prikka ja tana ihan väärin.

Viime päivät olen edistänyt tätä kottikärryasiaa pontevasti. On haettu prikkoja ja pultteja ja mitä vielä mitä erilaisimmista rautakaupoista. Ja tänään alkoi Luomuinsinööri sitten vaihtaa vanhaan kottariin pyörää ja kumia. Tai siis eihän se näin helppoa ollut. Piti kuulemma siirtää uudesta pyörästä kumi vanhaan tai sitten tarvitaan prikkaa ja pulttia ja tana. Hyvä, totesin minä ja annoin miehen puuhastaa.

Ei tullut siitä lasta eikä kottikärryä.

Mies alkoi puuhata kottikärry nro Kakkosen kanssa, sen kaksipyöräisen ja uuden.

Tuntien jälkeen kottikärry oli valmis, HALLELUJA!




Ah tätä iloa ja onnea! Minulla on jo yhdet toimivat kottarit. Ja toiset, joihin on kumikin ja pyörä vaihdettu. Mutta uuteen kumiin ei kuulemma saa puhallettua ilmaa millään ilveelläkään.

Elämme toivossa, ehkä jotain tapahtuu, ehkä ei. Nyt minulla joka tapauksessa on jo yhdet kottarit koossa!

Huomenna alkaa armoton rikkaruohojen kitkeminen, ja roskat ja rikkikset laitetaan, tietenkin, kottariin!

Toistan: nainen ilman kottikärryjä on vain halju haamu itsestään.

7 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

Kas, kottikärryprojektin dokumentaatio on ilmestynyt nettiin.

Heti alkuun voin sanoa, että "ähersi etupihalla kottikärryn kanssa" oli enemmänkin "ärhensi etupihalla kottikärryn kanssa". Tai siis kahden.

Otetaanpa ensin se vanha kärry. Kumi oli talven mittaan haurastunut niin, että rengas oli varsin entinen. Samanlaista rengastahan ei taas löytynyt mistään – ainoa vaihtoehto oli ostaa samankokoinen uusi pyörä renkaineen, ajatuksena vaihtaa uudesta pyörästä rengas vanhalle vanteelle.

Vanha rengas lähti vanteelta suht kivuttomasti, mutta uudesta pyörästähän ei sitten millään. Enkä uskaltanut käyttää yletöntä väkivaltaa ollakseni rikkomatta uutta rengasta ja sisäkumia. Siispä suunnitelmaan B: unohdetaan renkaan vaihto vanteelta toiselle ja pistetään kärryyn uusi pyörä sellaisenaan. Hm. Vanteen keskipaksuus aivan eri kuin vanhassa. Siispä prikkoja väliin täytteeksi, ettei pyörä seikkaile akselillaan minne sattuu.

Prikat paikallisesta rautakaupasta ja toimeen. Tovin ähräyksen jälkeen kaikki muuten kunnossa, paitsi että osien kiinnitysreiäthän eivät millään osu kohdalleen. (Millä hiivatilla vehje on tehtaalla pantu kasaan, ihmettelen.) Kankeamista, vääntämistä, vasaraa, perkeleitä ja vaseliinia, ja lopussa kiitos seisoo.

Mutta uuden pyörän rengas on tässä vaiheessa tyhjä tyhjennettyäni sen, koska alkuperäinen ajatus oli vaihtaa siitä kumi vanhalle vanteelle. Suuri virhe.

Kiinainsinööri näet on keksinyt DESIGNin. DESIGN tarkoittaa, että muovifillari lossaa puolapyörää, eli venttiili sijaitsee syvässä kolossa, joka kapenee kohti akselinreikää. Kolossa, jonne ei mahdu jalkapumpun suutin. Eikä bensa-aseman ilmapumpun suutin. Nyt on siis vanhassa kottarissa hieno uusi pyörä, JOHON EI JUMATSUIKKA SAA ILMAA SITTEN MILLÄÄN. Ärs.

Unohdamme siis vanhan kärryn ja alamme kasata uutta. Jos Ikeaa kritisoidaan osien kohdalleen sopimattomuudesta, voin rauhoittaa, että Ikean osat loksahtavat paikalleen suorastaan itsestään verrattuna kiinainsinöörin keksintöihin.

JOKIKINEN osa pyöränakselia lukuun ottamatta on tavalla tai toisella kiero. Yksikään pultti ei tietenkään osu reikäänsä ilman hauista, ja koska esimerkiksi kahvaputki on paksumpi kuin sen kiinnitykseen tarkoitettujen pulttien pituus, taas tarvitaan vasaraa ja sarvipäitä.

DESIGNin lisäksi kiinainsinööri on keksinyt valmistaa pultit ja mutterit lejeeringistä, joka ei kestä vääntämistä. Hahlot ja ristipäät pyöristyvät ensi yrittämällä, ja mutterista kiintoavaimella vääntäessä mutteri muuttuu kirjaimellisesti käden käänteessä kulmattomaksi. Jousiprikka ei jousta, ja levyprikka painuu kiristyvän mutterin alla kupiksi.

Pyörien kiinnitykseen tarkoitetut sokat sen sijaan on valmistettu panssariteräksestä. Päiden harittaminen edellyttää kärkipihtejä ja tosista vääntämistä.

Mutta kuten kuvasta näkyy, lopulta tuli valmista. Ja positiivista on se, että tuon uutuuttaan kiiltelevän kärryn pyörissä ei ole DESIGNia, vaan niihin saa pumpatuksi ilmaa.

kiirepakolainen kirjoitti...

Upeaa kun iloitsee noin kovasti KOTTIKÄRRYISTÄ! Ymmärrän kyllä. Ne ovat tärkeysasia. Puutarhassa ei voi olla ilman kottikärryjä. Itsellänikin ne torpalla törröttää jatkuvasti milloin missäkin kulmalla ylistämässä tarpeellisuuttaan. Hyvä niin. Minulta puuttuu yksi tärkeysasia. Rautakanki! Olen kaivanut pystykuoppia jos jonkinlaisella pulikalla - ei onnistu. Seuraava hankinta = Rautakanki.

Minz kirjoitti...

Ohhoh ja huijuijui! Onneksi on nyt sentään yksi kottis käyttövalmiina. Uurasta aherrusta kuulostaa olleen, että sekin onnistui. Haa, uskalletaanko me tuota meidän vanhaa puhkuruostunutta ja lättärenkaista vaihtaakaan uuteen? Mun kärsivällisyys loppuu heti, jollei palat loksahda kuin itsestään paikoilleen - ja mies tulee aika likellä perästä. Jäisi siis taatusti homma puolitiehen ja kohta oltaisiin ärräpäitä hölisemässä puhelimessa ostopaikkaan...

Mutta ON hienot kärryt siellä nyt! =D

Tiina Linkama kirjoitti...

kiirepakolainen ja Minz - kottikärryt ovat selkeästi, kuten kiirepakolainen sanoi, tärkeysasia.

Ja MIinz - on tässä kottareidan valmistumista odotettu pari vuotta, että jonkinlaisen kärsivällisyymitalin ansaitsen minäkin.

Nimetön kirjoitti...

Tässä viidettä päivää kuumeflunsaa potevana (sentään jo kuume kadonnut) iski kertomus kottikärryistä ihan kylmän hien pintaan...ja muistot kymmenen vuoden takaisesta grillinkokoamisesta.

Mutta valtti-viimeinen-voitto: kärry kasassa, tilanne hallinnassa!

Seppo&Mari

Rummun ema kirjoitti...

Kottikärryt-niin monimutkaiset koota, tuttua.

Kimmon luomiskertomus sai minut nauramaan, muistan saman homman muutama vuosi sitten.
Kaikki ohjeet venäjäksi, latviaksi, muttei viroksi.

Kärry seisoi aika kauan puolivalmiina, ja sitten kauppaan takaisin, muka viallisena. Saimme uuden, VALMIIKSI KASATUN tilalle-jippii!!!

Vallaton kirjoitti...

Oih, ymmärrän tuskan. Kahden kottikärryn omistajana tiedän, miten vaikeaa on, jos renkaasta on syystä tai toisesta päässyt ilmat pihalle. Onneksi minulla on Poikaystävä ja Vävy, jotka sitkeästi tykkäävät kiertää kottikärrynpyöräkauppoja. Tällä hetkellä on kahdet toimivat kottikärryt minullakin.