tiistai 17. toukokuuta 2011

Lätkäjuhlat ja Loiri

Nyt on seurattu etänä eli TV2:n lähetyksestä Kauppatorin huikeita tervetuliaisjuhlia Leijonille. Olihan valtava tapahtuma - 100.000 ihmistä paikalla, ja ilmakin suosi. Näkymä sinivalkoisesta lippumerestä oli kieltämättä sydänalasta sieppaavaa. Tänään on ollut hieno päivä olla suomalainen, kiitos näiden poikien:

Ihanaa, Leijonat, ihanaa!

Kovin mielelläni olisin ollut paikalla minäkin, sillä uskon, että tuo massahurmos ja iloisuus oli läsnäolijoille ikimuistoinen suuri kansallinen hetki. Kun on hienoa olla suomalainen.

Toisaalta, samaan aikaan mietin sitä miten tuollainen massa käyttäytyy, 100.000 ihmistä on paljon. Massahurmos saattaa johtaa myös massapaniikkiin, mitä ollaan nähty joissain jalkapallo-otteluissa, joissa katsojia on survoutunut hengiltä liian suuren ihmismassan pakkautuessa liian pieneen tilaan. Näin ei onneksi käynyt.

Illemmalla olen sitten lueskellut nettilehtiä ja naattinut, kuten Mertaranta sanoo, kuvien kautta tästä komeasta hetkestä. Myös iltapäivälehtien keskustelupalstoja olen lueskellut, ja huomannut että moni on ollut loukkaanut joidenkin leijonien melko tukevasta juhlakunnosta. Minua se ei häirinnyt. Mutta kieltämättä valmentajan kompurointi punaisella matolla on vähemmän korrektia. Kun näiden urheilijoiden pitäisi kai olla esikuvia nuorelle polvelle.

Toisaalta, kai nuori polvikin ymmärtää elämästä sen verran, että joskus isot miehet juhlivat. Ja nyt siihen oli syytä!

Komiat kinkerit nämä lätkäjuhlat olivat, vaikka vain kuvien ja videopätkien kautta nähtynä. Mutta, mutta... jos jotain saa kritisoida, niin se oli esiintyjät. Tai ainakin ne, jotka minä ehdin telkusta nähdä. Muutama aika aneeminen räppäri hosumassa huppareissaan. Äänentoisto niin ala-arvoista ettei sanoista saanut selvää, ja kai räpissä se sanoituspuoli kuitenkin on aika oleellinen.

Mutta eivät minua oikeasti häirinneet räppäritkään niin paljon kuin ilmeisesti vanhemmalle yleisölle suunnattu Vesa-Matti Loirin esitys. Se oli niin korni, että en pystynyt sitä katsomaan kokonaisuudessaan vaan pakenin parvekkeelle tupakalle.

Tiedän, koska näin olen lukenut, että illan esiintyjät olivat (kuulemma) leijonien toivomia. Perin ihmeellinen on siis leijonien musiikkimaku. Ja voiko porukalla olla edes ns. lempimusiikkia? Eiköhän porukka kuitenkin koostu yksilöistä, joilla saattaa olla jokaisella hyvinkin erilainen maku.

Siis räppiä kuultiin. Ja sitten se Loiri. Joka, kuten jo yllä sanoin, oli niin korni, että ei tiennyt itkeäkö vai nauraa. Mies oli kyllä niiiiiin väärässä paikassa kuin olla ja voi, ja vielä täysin väärin kappalevalinnoin. Kyse oli kansanriehasta, ja Loiri saapuu esittämään ylipateettista "taidemusiikkia", kuten Georg Malmstenin vanhan rallin Väliaikainen puettuna nyt pateettis-eläytyvään Loiri-muotoon. Ja ne sanat! Missä Loiri kuvitteli olevansa? Ketä kiinnostaa kuulla kansanriehassa:

Elo ihmisen huolineen ja murheineen,

Se on vain väliaikainen.

Ilon hetki myös helkkyvin riemuineen,

Se on vain väliaikainen.

Tämä elomme riemu ja rikkaus,

Sekä rinnassa riehuva rakkaus,

Ja pettymys tuo - totta tosiaan -

Väliaikaista kaikki on vaan!



On varmasti seljennyt, että en ole suuri Loiri-fani. En ole koskaan ollut. Enkä ole ymmärtänyt näitä Eino Leino-sovituksia enkä mitään muutakaan mitä tämä taiteilija on loirintanut. Mutta tiedän, että hänellä on kuitenkin oma kuulijakuntansa. Tämä Kauppatorin esitys voisi olla vallan omiaan jossain Tampere-talossa missä väki istuu aloillaan ja keskittyy musiikkiin ja sen (mahdolliseen) sanomaan. Mutta Kauppatorilla! Lätkäjuhlissa! Hellurei hellurei. Ja kiitos ei!
 
Sen sijaan Sakari Kuosmanen veti Finlandian niin kauniisti kuin vain Sakari Kuosmanen voi. Sitä oli ilo kuulla, jos oli myös aina yhtä mukava kuulla Mertarannan Ihanaa leijonat ihanaa! Se kappale tiesi paikkansa!
 
Ja tähän nyt sitten päätän päivän lätkäkirjoituksen. Ehkä jo huomenna voi alkaa uusi arki.

10 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

Sinulla on niin samanlaisia aatoksia kuin minulla. Loirista muuten tykkään, mutta olihan mies todella väärässä paikassa. Hävetti! Keskityin kans biisien sanoihin ja olihan siinä taiteilijalla mennyt niin pahanpäiväisesti vikaan.

Mietin myös leijonien humalatilaa. Nuoria faneja täynnä koko tori. Mulle tuli paha olo, vaikka ymmärrän että ovat pelaajat sen ansainneet. Mutta, nuoriso-ohjaaja nostaa taas päätään ja miettii niitä pieniä tyttöjä ja poikia, mitä he tuumasivat kaikesta tästä...

Anonyymi kirjoitti...

Olen Loiri fani ja surullisen samaa mieltä kanssanne tuosta esiintymisestä. Aina kun Loiri esiintyy tämän kitaristi Lerchen kanssa, menee esitys ihan kiville. Bändi soittaa jotain kummallisia omia versioita ja yliyrittää varastaa shown. Jotenkin tuntuu, että Loiri on ihan bändinsä vietävissä. Olisikohan niin, että Lerche oli sitten kappaleetkin valinnut. Loirin olisi pitänyt nöyrästi käydä heittämässä Maamme laulu ilman säestystä niin kehuja satelisi.

Anonyymi kirjoitti...

Komppaan sinua Tinde Loirin suhteen :O. Ihan oikeasti en ole koskaan ymmärtänyt sitä ylipateettista värisyttelyä mitä ko. taiteilija harrastaa.
Koko juhla oli vähän kökkö, lopun tulisuihkut suoraan lavan edessä ihan oudot. Äänentoisto ala-arvoinen ja esiintyjät vaan jatkoivat ja jatkoivat omiaan ja antoivat joukkueen venailla tosi pitkään. Yleisön aito riemu, Kuosmasen esiintyminen ja Tarjan vierailu pelasti onneksi paljon. Ja pojat itsehän olivat riemua tulvillaan.
Terveisin Tomsku pitkästä aikaa..... :)

Tiina Linkama kirjoitti...

Katjusha, anonyymi ja Tomsku - kiitos kommenteista.

Pelkäsin että saan lukijoiden vihat kun Loirista kirjoitin, onhan mies myös omalla tavallaan yksi suomalaisen identiteetin symboli ja ilmentymä, puhutaan sitten Uuno Turhapuro-Ploirista tai Taitelija-Loirista.

En tunne yhtään tätä Loirin taustabändiä enkä Lercheä, mutta olen anonyymin kanssa samaa mieltä, että ne oudot vonkuvat ylipitkät kitarasoolot olivat jotain aivan kuuntelukelvontonta.

Ilona H kirjoitti...

Nyt iskit Tiina arkaan paikkaan! Itse tykkään Loirin KAIKESTA musiikista, mutta tiedän tuon Lerchen tyylin ja se kyllä sopii ehkä paremmin Tampere-taloon tai hämyiselle klubille kuin MM-juhliin... en itse nähnyt esitystä, ehkä siis säästyin tältä häväistykseltä.

Kersten kirjoitti...

Lätkää tulee täällä tosiaan aamusta iltaan. Musiikista puhuen, nyt on taas jokin uusi biisi joka menee suunnilleen näin: uuu-uuu-uuu-uuu-uu MIKAEL GRANLUND! Sitten tulee pari kertaa Ihanaa, Leijonat, Ihanaa! -biisiä jonka jälkeen taas tämä uuu-uuu-uuu-uuu-uu MIKAEL GRANLUND!
Sitä kuulee joka paikassa: kaupassa, salilla ja miltei joka kännykän soittoäänenä.

Todella hauskaa! Ihmiset ovat ihan hulluna ja meikäläinenkin, joka tietää varmaan joka lajista enemmän kuin lätkästä, katsoo koko menoa ihan innostuneena!

Kari ja Johanna kirjoitti...

Eipä tullut katsottua otteluita ollenkaan ja voitonjuhliakin vain sen verran, että ehdin nähdä humalaisten toikkaroivan esiintymislavalla, lienevät niitä pelaajia. Mikä näitä ihmisiä oikein nykyaikana riivaa, viinaa pitää kaataa kurkusta alas litrakaupalla ennenkuin osataan/uskalletaan juhlia...?? Ei ymmärrä

hannaberry kirjoitti...

Minä en piittaa urheilusta pätkän vertaa, joten en siis katsonut matseja enkä juhlia. Mutta Loirin suhteen komppaan täysillä. Jätkä pilasi mun Leinon!

Tiina Linkama kirjoitti...

hannaberry - mielenkiintoinen pointti. Eli, ymmärsinkö oikein, sinä pidät Loirista, mutta Leijonien lavalla nähty esitys oli suuri pettymys?

hannaberry kirjoitti...

Ääh, noinko huonosti ilmaisen itseäni? Inhoan Loiria laulajana (ihmisenä ja näyttelijänä tietenkin ok)enkä piittaa leijonista pätkän vertaa :)
Eino Leino on yksi lempirunoilioistani ja Loirin tulkinnat alkavat soida päässä (ikävä kyllä tulin niitä kuunnelleeksi) jos yritän lukea Leinoa. Onneksi kaikkea ei ole laulettu.