Mutta näimme me paljon muutakin kuin vain Piusan komeat hiekat.
Lupasin kirjoittaa näistä erillisistä kohteista erillisen kirjoituksen, tai itse asiassa useammankin - vaikka arvaan, että Latten kertomus Suurella Hiekkalaatikolla riehumisesta ajaa kaikkien muiden juttujen ohitse.
Liikkeelle lähdimme alun alkaeen siksi, että minun epämääräisenä tavoitteenani oli kuvata kevään vihreää. Tavoittaa kameralla niitä hetkiä, jotka koskettavat sielua pelkkien näkymiensä tai väriensä vuoksi. Jotka saavat huudahtamaan: kevät ON täällä.
Reittimme kulki Otepäältä Antslan kautta Rõugeen ja sieltä Vastseliinaan, Vana-Vastseliinaan, Obinitsaan ja lopulta Piusaan. Ja sitten Võrun kautta kotiin.
Ja ohessa näitä viheriäitä värejä, jotka kertovat, että kevät tosiaan on täällä ja antaa lupauksen jo kesästä:
Pellot vihertävät, vaikka multa vielä näkyy vihreän lomasta.
Pieni traktori uurastaa punaisella pellolla
Lennokas variksenpelätin vahtii punaista peltosarkaa.
Laaksossa pikkuruiset koivut odottavat auringon syleilyä.
Koivut keräävät voimiaan ja värejä.
Koivut ovat jo enemmän kuin hiirenkorvilla, olisivatko jo kengurunkorvilla, vai tapiirin?
Näihin kevätkuviin päättyy ensimmäinen keväthakuinen kirjoitukseni eiliseltä reissulta, joka etsii kuvilla kevään tunnelmia ja keveitä värejä.
3 kommenttia:
On se niin ihanaa, tuo vihreys ja vehreys. Se on NYT! JIPPIIII!
Onko siellä koivutaimikot yleisempiä kuin havupuut?
Maaperä näyttäisi siltä, että kasvuolosuhteet ovat juuri koivulle otolliset.
kiirepakolainen - näin on! Jippiii! Jiihaa!
Sirkku - en osaa tähän vastata ihan yksiselitteisesti. Koivuja ja koivikoita on runsaasti, mutta yhtä lailla on komeita männikköjä ja tiheitä kuusikkojakin.
Laitan tänään vielä kuvia koivikoista, joita kuvasimme Meremäeltä. Niistä ehkä saat paremman käsityksen puustosta - ja nämä kuvat ovat sitten siis Võrumaalta. Vaikkei se Otepään maisemakaan kovasti eroa, vaikka onkin kumpuilevampaa ja siksi ehkä mielenkiintoisempaa katsottavaa korkealta.
Lähetä kommentti