sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Türillä tuttuja tapaamassa

Kevään viralliset kukkakarnevaalit, Türi Lillelaat, ovat taas täällä, tai siis Türillä. Kolmepäiväiset värikkäät ja iloiset kukkamarkkinat, jotka vuosi vuodelta vetävät paikalla yhä enemmän väkeä. Eikä vähiten suomalaisten ja ruotsalaisten bussien myötä. Türi on monelle jokavuotinen pyhiinvaelluskohde - myös minulle.


Suomalaisrekkareilla varustettuja busseja on kahdella isolla parkkipaikalla ritirinnan.

Ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta, ja samankaltaista täydellistä hurmioitumista ei enää tapahdu kuin esimerkiksi vuonna 2002. Silloin niin sanotusti pipa lensi ja mopo keuli, vaikka käynti olikin jo toinen lajiaan. Ja Kimmo, tuollon minut vasta tavanneena, yritti seurata keulivaa Tiinaa, joka singahteli tiskiltä toiselle ja osti osti osti. Ja muistan miten Kimmolla oli silmät lautasen kokoiset kun tämä seurasi minun pontevaa sukkulointiani messuilla. Tuolloin hinnatkin olivat todella edulliset, joten minun hurmioni oli ymmärrettävää.

Kolmena viime vuotena olen ollut torilla matkanjohtajan tai oppaan tehtävissä. Tänä vuonna olin paikalla ihan yksityishenkilönä.

Ilmat olivat mitä ihanimmat, ja se näkyi kävijämäärissä. Sekä iloisissa ilmeissä, joita ruuhkat torikäytävillä tai jonot bajamajoihin eivät sanottavammin sammuttaneet. Torille oltiin tultu nauttimaan, jos myös shoppaamaan.

Minulla oli vilpitön tarkoitus itsekin tutkia tarkkaan tarjontaa ja ostaa autolastillinen kesäkukkia ruukutettavaksi. Toisin kävi. En ostanut horsman horsmaa. Joskin, viime metreillä sain hassatuksi 158 euroa, mutta se onkin sitten eri juttu.

Minulle Türi merkitsee myös mahdollisuutta vanhojen ystävien ja tuttujen tapaamiseen. Ja niin kävi, että kukkea seura ja hauskat jutut painoivat enemmän kuin edullisten tai harvinaisten kasvilöytöjen tekeminen. Aika meni aika tarkkaan kaverien kanssa.

Mutta sain minä sentään jonkin verran kuvia napattua karnevaaleista. Oli ihan ohjelmassa että yritän tavoittaa Türin hengen sen kaikessa iloisessa kaupallisuudessaan. Alla kuvasaalista.

Türi - liikennekaaos

Kun pieni kaupunki täyttyy monista kymmenistä tuhansista vieraista, joista useimmat tulevat autolla, on parkkipaikan löytäminen aina vaikeaa. Meillä lisävääntöä parkkipaikan löytämiseen teki ehdoton varjon vaatimus. Perheen karvainen kaveri kun jäi autoon istumaan siksi aikaa kun Johtokunta lähti markkinoille hummaamaan. Joskus elämä on niin epistä. Ainakin Latten mielestä.

Me löysimme suuren puun, jonka alle auton saimme aivan markkinoiden takareunalta, erään yksityispihan läheltä. Pihan isäntä ja omistaja tuli iloisena juttelemaan kanssamme, hänellekin markkinat merkitsivät suurta tapahtumaa, ja kehaisipa isäntä, että oli hetki sitten opastanut 30 suomalaisnaisen seuruetta pienellä pihallaan.

Isäntä ohjasi meidät ja automme parhaaseen paikkaan ja koska nyt olimme isännän vieraita, ei meidän edes tarvinnut maksaa parkkimaksua. Mikä sen mainiompaa.


Puheliaan isäntämiehen piha. Se tuuhea isolehväinen varjopuu on tien toisella puolella.

Isäntä olisi jatkanut elämäntarinaansa ja tarinaa talostaan ja pihastaan pidempäänkin, mutta meidän piti jatkaa matkaamme markkinoille. Hyvän ystävämme Onu Koon kanssa. Joka oli tullut parkkipaikalle meitä vastaan.


Autoja on kaikkialla, oli ajokielto tai ei.

Sisään pääsee useammastakin portista, joskin tänä vuonna oli porttien määriä karsittu. Lippu messuille maksoi ensimmäisenä Türi-vuotenani muistaakseni 25 kruunua (1,60) ja nyt kaksi euroa. Yleinen hintojen nousu ei siis ole nostanut sanottavammin lippuhintaa.


OnuKoo suuntaa määrätietoisesti sisään messuille.

Türi - ihmiskaaos

Türille mennessä kannattaa ottaa filosofinen asenne ja lipua massojen mukana, vauhdin hitaudesta hermostumatta. Sillä väkeä on kaikkialla ja sitä on paljon. Toisaalta, hiljainen vaeltelu antaa tilaisuuden kurkata sellaisiakin tuotteita, joita ei tiennyt tulevansa katsomaan.


Väkeä on kuin meren mutaa

Türi - tavarakaaos

Markkinat levittäytyvät suurelle aidatulle urheilukentälle ja sen ympäristöön. Vuosi vuodelta kukkien ja kasvien määrä on joutunut antamaan tilaa kaikenlaisille oheistuotteille, jotka liittyvät pihaan tai kotiin. Tai sitten eivät. Monenlaista houkutusta on tarjolla.


Saisiko olla oman talon nimellä varustettu komea puukyltti?


Nuori messuvieras ihastuu solisevaan suihkulähteeseen.

Toki torilla myydään kasvejakin, ja paljon. Myyjät, varsinkin yksityiset, omien pihojensa tuotteita kauppaavat, ovat ystävällisiä ja antavat mielellään istutus- ja hoito-ohjeita. Monet osaavat hyvin suomeakin, eikä varmasti turhaan. Tuntui että suomalaisia messuvieraita oli lähes yhtä paljon kuin virolaisiakin.


Suomalaisrouvat tekevät ostoksia.


Kimmolla menee kieli keskelle suuta tarjonnan monipuolisuuden vuoksi.

Suurella messualueella on myös huolehdittu messukävijöiden nälästä ja janosta. Grilli- , saslik-, hampurilais- ja kebab-telttoja on riti rinnan. Ja kauppa käy.


Huomatkaa nerokkaat kuljetuskärryt pöydän päässä. Kyseessä on selvästi proffit Türin-kävijät.


Messumuotia on monenlaista


Tavataan torilla!


Bändi antaa parastaan aika vähälukuiselle yleisölleen.

Ostamisen sietämätön keveys - ja raahaamisen raskaus

Jokainen Türin-kävijä tietää, että helposti tulee tehtyä impulssiostoja. Äkkiä vaan tuo verivaahtera haluaa hypätä matkaan, tyrnit vaativat päästä oman kodin multiin. Ja sitten huomaa seilaavansa valtavien pakaasien kanssa ihmisivilinässä.

Mutta ihminen on kekseliäs. Mitä moninaisempia kuljetusratkaisuja näimme päivän aikana.

Olutkärreistä on moneen.


Nyt on kiire bussille!

Türi on siis sekoitus aurinkoa (vanha Türillä-sataa-aina-kirous on mennyttä), hyvää mieltä, hauskoja ostoksia, hyvää ruokaa. Ja kuten sanoin, hyvien ystävien tapaamista. Ja täytyy sanoa, että se oli tällä kertaa sitä markkinoiden parasta antia.

Istuimme auringossa, Kimmo, OnuKoo, Hulvaton Heljä ja Ilpo Ilkikurinen. Joista kaksi viimeksi mainittua olivat tuoneet markkinoille aiempien vuosien tapaan kokonaisen bussilastillisen kasvihörhöjä.

Hetken kiersimme ostoksilla - OnuKoo ja Heljä ostivat - ja sitten vaan istuimme alas ja päivitimme kuulumisiamme. Eikä aika tietenkään riittänyt alkuunkaan.


Ostaako vai eikö ostaa, näyttää Heljä pohtivan.


Kimmo ja Heljä päivittävät kuulumisiaan.


Hymy on Heljällä herkässä! Ilpo ottaa rauhallisemmin.

Tällainen oli siis tämänkertainen Türin reissuni.

Tarkka lukija jää miettimään: mihin Tiina hassasi 158 euroa, jos kotiin ei tullut horsman hormaa? Paljastan oman hassahtamiseni. Kelatkaa kuvia ylöspäin. Kohtaan missä pieni messuvieras ihailee solisevaa suihkulähdettä. Niin tein minäkin. Ja karnevaaleilta poistuessani ostin sen pois kuleksimasta. Ja ostin sen lisäksi toisenkin, markkinoilla kun oltiin ja ostokatharsis oli hankittava. Se näistä kolmesta alla olevasta pienin:


Nyt Villa Ottiliassa solisee: puli puli ja soli soli.

Lopuksi: lämmin kiitos kaikille torilla tapaamilleni ihmisille kivasta päivästä! Erityiskiitos OnuKoolle, Heljälle ja Ilpolle! Hyvää kotimatkaa teille kaikille!

11 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Eipä ole ihme, että tuollainen tapahtuma kaikkineen saa monen pään sekoamaan. Vaikutti hyvin rennolta tunnelmalta.
Osaatko sanoa mitään siitä, onko kasvien hinnat Suomen hintatasoon verrattuna alhaisemmat? Runsaasta suomalaiseten määrästä voisi niin päätellä. Ainakin lajikkeiden kirjo vaikutti olevan houkuttelevan laaja.
Kuinka pitkä matka Tallinnasta tulee paikanpäälle?

Tiina Linkama kirjoitti...

Sirkku - en ole enää niin kartalla Suomen hintojen kanssa, mutta kyllä ero voi olla varsinkin joidenkin Suomessa harvinaisempien kasvien kohdalla huikea.

Varmaa on että ovat hinnat kaiken kaikkiaan halvemmat, mutta ehkä tuo hintaero on vuosien mittaan hieman kaventuntunut. - Mihin vaikuttaa suomalaisten ja ruotsalaisten vieraiden jatkuvasti kasvavat määrät.

Matkaa Tallinnasta Türiin on 102 kilometriä.

Suomen hinnoista vs. Viron hinnat voisi joku minua paremmin asiasta tietävä kommentoida.

Anonyymi kirjoitti...

Tulin juuri kotiin Tallinnan viikonlopusta ja kukkakomeutta näkyi helsingin satamassa charterbussien vierillä runsaasti!
Oli siis osteltu tuliaisia, toivottavasti menestyvät suomenmaassa.
Tallinnassa paloi nenä ja pinna. Suomalaiset älämölöivät järkyttävästi, eikä minua saa enää koskaan viikonloppuna shoppailemaan kyseiseen kohteeseen.
Susanna

OnuKoo kirjoitti...

Kuvista välittyy hyvin Türin eilinen markkinatunnelma. Mukavaa, leppoisaa, paljon mielenkiintoista hankittavaa ja ennenkaikkea mukavia kavereita. Tämä otetaan uusiksi taas ensi vuonna. Missä välissä ehdit nuo kaikki kuvat ottaa? udimatMarskinlilja ja risiini kavereineen ovat jo maassa. Mikä sen tummakukkaisen kasvin (3 pientä juurta) nimi taas olikaan?

Kari ja Johanna kirjoitti...

mekin olemme käyneet Türissä jo 2000-luvun alusta asti.
Ja muutamaa alkuvuotta lukuunottamatta PUUTARHAmessut ovat menneet huonompaan suuntaan. Kasvien ja kukkien myyjiä on vähennetty muun rihkamamyyjien vallattua alaa.
Hinnat ovat joka vuosi hieman nousseet, mutta nyt euron tultua pompanneet lähes suomen hintoihin. Orvokit maksoivat 40senttiä - 1 euro, Suomessa saa parhaimmillaan 50sentillä...
Valikoima on myös supistunut, ennen sieltä oli mukava etsisekllä kaikkea kivaa erikoista, nyt tuntuu siltä että kaikki hakevat kasvinsa samalta tukkurilta...
Humalaisia näkyi nyt entistä enemmän, monet myyjät olivat lauantaiaamuna vielä laskuhumalan jälkeisissä rapuloissaan...
Mutta kun ajoimme messuilta Pärnun torille olikin valikoima jo ihan toista ja hinnat vain puolet Türin vastaavista...
Taisi olla viimoinen kerta Türin karnevaalihumussa...
Tietääkö kukaan Jänedan messuista, joko sinnekin on markkinahumu levinnyt?

Tiina Linkama kirjoitti...

Kari ja Johanna - toki hinnat ovat nousseet ja muun tavaran kauppiaita tullut enemmän. Mutta minusta nämä muun alan kauppiaat ovat viime vuosina olleet taas enemmän kotiin ja pihaan ja puutarhaan liittyviä kuin alussa.

Alussa rihkamaosastolla myytiin todella aivan perustavaraa, pyyhkeitä ja naisten alusvaatteita ja kaikkea sitä mitä toreillakin. Nyt nämä ovat väistyneet piha-asioiden tieltä: on pihapatsaita, kylttejä, rautatostöitä, grillaustarvikkeita, grilli- ja huvimajoja jne.

Paljon on myös erilaisia ruokakauppiaita, on juustoja ja makkaraoita ja luontaistuotteita etc. jotka eivät liity messuille lainkaan.

Hinnoista en osaa sanoa muuta kuin että halvempia tarjouksia Türillä oli juuri orvokeista kuin vaikkapa Haapsalun torilla jossa maksoin niistä 0,75 euroa. Türillä niitä myyytiin 0,40 eurolla.

Kari ja Johanna on kyllä siinä oikeassa että joskus esim Viljandin tai Tarton torilta voi tehdä todella edullisia löytöjä.

Mutta kyllä minusta Türillä on silti hyvä tunnelma, nyt lauantaina oli todella iloista väkeä liikkeellä.

Rummun äiskä kirjoitti...

En päässyt Türille, mutta tunnelmaan pääsin blogisi kautta.
Hienot ostokset teit, kiinnostavaa nähdä mihin kohtaan puutarhassanne ne päätyvät.
Hinnoista Tarton torilla. Ostin orvokkeja, halvimmat 35 senttiä,ostamani tomerat taimet 50 senttiä, mikä oli keskihinta.
Valikoima hyvä kaikista taimista, näkyvät suomalaiset hakevan täältäkin taimia.

Anonyymi kirjoitti...

Nämäkin sitten vihdoin kotiutuivat viime yönä. Ihana reissu, jonka yhtenä kohokohtana oli Tiina, Kimmo ja Onukoo, ja niinhän se lähes koko messuaika vierähtikin rupatellessa. Otsa ja nenä paloivat kesäisessä auringon paisteessa. Toivottavasti tavataan mahdollisimman pian Ottiliassa! Onukoo, se oli kermesmarja =)
-Heljä-

Tiina Linkama kirjoitti...

Rummun äiskä - ajatuksena on laittaa toinen suihkulähde, se isompi tänne Ottiliaan ja pienempi, se palloviritys, Villa Vallattomaan Haapsaluun.

Mietin kyllä sitäkin, että se pienempi sopisi sisällekin, ääni on niin soma ja soliseva. Mutta sitten naurettiin, että minä juoksisin jatkuvasti vessassa. :)

Heljä - hienoa että olette päässeet kotiin ehjinä. Joko teidän suihkulähde on pystyssä?

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä tämä päivä on mennyt täysin toipumiseen. Tallinnan hinnat olivat tosiaan lähes Suomen tasolla, ja Türillakin on hintataso noussut tasaista tahtia. Miten se Tiinaseni olisi jo tuotaisiin bussillinen Palamuselle?
Suihkulähde pitää sutipensselöidä ensin valkoiseksi ennenkuin saan sen pystyyn. Se asustaa vieläkin Madame B-B:n peräkontissa.
-Heljä-

Sylvia kirjoitti...

... ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana!"

Mutta ainakin "lähetin" muutaman bussilastillisen sinne: sekä STA-joukko että RST-joukko kyseli minulta tietoja talvella.