Talven tuhoja korjaamassa eli pihajuttuja

Pieni kuvakierros Villa Ottiliassa. Myös niille, jotka miettivät, että millainen paikka se Villa Ottilia oikein on. Onko nätti. On se.

Vaikka viime talvi teki rumaa jälkeä pihallamme. Lunta oli paljon ja sen paino teloi jo isoksi kasvaneita tuijia, niin pylvästuijia kuin hovey-tuijia, joista piti alun alkaen tulla kananmunan muotoisia. Kurjinta oli, että useat jo hienoiksi tuuheiksi pensaiksi levittäytyneet laakakatajat kärsivät myös lumesta ja ruskettivat pitkiä haaroja oikein urakalla. Paljon muutakin kurjaa talvi teki.

Muutama pylvästuija jakautui lumen voimasta pahasti palmun näköisiksi.

Keltainen Rheingold-tuija kuivahti tyveltään ja ympärille levittäytyneet laakakatajat kuivuivat nekin. Ärs.

Tässä vielä yleiskuvaa pihalle parvekkeelta nähtynä. Suurin osa tuijista on jollain lailla auki levähtäneitä ÄRS. ÄRS.

Kuva on hieman sekava, mutta  tonttia (koiran vuoksi)  jakavan aidan edessä pitäisi olla komeita, munan muotoisia tuijia, vaan ei ole. On vain romahtaneita raakkeja. ÄRS ÄRS ÄRS.

Tänään alkoi sitten keski- ja yläpihan korjaus. Nyhdettiin rikkaruohoja - joita toki jäi vielä pahan päivän varalle - ja sidottiin auki levähtäneet tuijat kiinni. En tiedä mitä tuijat siitä sanovat, mutta ainakin hetken ovat jotenkin koossa. Tiedän, että tuijilla on ihmeellinen kyky palautua talven vaurioiden jälkeen vanhaan muotoonsa, mutta kuukausi tässä on jo odoteltu, ilman mitään yritystä tuijien puolelta. Nyt sitten mentiin pehmeän juuttinarun kanssa tuijia kiini sitomaan.

Tulos ei ollut ehkä perfecto, mutta parempi kuin ennen sitomista. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan, mitä juuttinaru tekee tuijille, toivottavasti ei mitään. Uskoisin narun hapertuvan kuukauden sisällä, minkä jälkeen onnettomat levähtäneet tuijat saavat sitten pärjätä omillaan. Ehkä ovat siihen mennessä muistaneet, millainen oli heidän alkuperäinen muotonsa ja ryhtinsä.

Tässä muutama kuva kuitenkin parannetusta keskipihasta:

Levähtäneet hovey-  ja pylvästuijat ovat nyt sidottu jonkinmoiseen nippuun! Ja kuivuneet laakakatajat on leikattu niin, että pääväri niilläkin on vihreä, ei ruskea.

Tässä uudelleen yleiskuvaa parvekkeelta katsottuna. En tiedä näkyykö kuvassa oikeastaan eroa entiseen.

Olen aiemminkin huomannut, ja huomasin jälleen tänään, että pihaa on vaikea kuvata yhtenä kokonaisuutena. Koska tontti on pitkulainen ja nousee mäkeä myöten. Osa tontista on keskeltä aidattu, ajatuksena että Latte ei rynni etupihalle silloin kuin ei siihen ole tarvis.

Ehkä olisi järkevää jakaa tontti termein: etu-etu-piha, etupiha, keskipiha (yllä olevassa kuvassa) ja yläpiha. Tänään olen siis kuvissa esitellyt vain keskipihan ja hieman yläpihaa.

Laitan vielä lopuksi muutamaisen kuvan terassiltamme, joka on Latten temmellyskenttää, kuten on yläpihakin. Siksi en edes yritä istuttaa terassin kukkapenkkiin mitään ihmeellistä, avustava puutarhuri sen kuitenkin nostaisi ylös. Ja pihalaatat, ne pitäisi tietenkin uusia, nyt ne kasvavat voimallisesti akileijaa, siitä huolimatta että viikko sitten nyhdin jokaisen tupsun irti kivilaattojen välistä.

Avustava puutarhuri rynnii paikalle

Muurinvieruspenkki, eli terassin kukkapenkki kasvaa lähinnä angervoja, akileijaa, ukonkelloa ja malvaa. Toisaalta, se kukkii lähes kesän läpeensä. Kuten tekisi vanha pihalaatoituskin, jos emme aika ajoin nyhtäisi lattojen välissä olevia ponnekkaita taimia.

Valkea ja lila sireeni kukkivat yläpihalla. Myös lahjaksi saamani Tiina-omenapuu voi hyvin, vaikka vuosi vuodelta se saa valoa vähemmän, suurten puiden kasvaessa sen ympärillä.

Tällainen pihakierros - siis keski- ja yläpihalla. Alapihoille palataan myöhemmin.