Lamba-Adan baarissa ja muita elämyksiä Suomenlahdelta

Eilen teimme reissun kahdelle kiinteistöllemme, myytävänä olevalle Rajan talollemme eli Rajatilaan. Ja sieltä viellä Suomenlahden rannalle, Võsuun, missä seisoo Huvikumpu, talo joka on melkein meidän, mutta ei kuitenkaan ihan.

Tarkoituksena oli käydä tarkistamassa, että kaikki on talven jälkeen hyvin niin Rajalla kuin Võsulla. Ja olihan se. Samalla kuvasin myös Rajaa tarkemmin myös sisältä, myynti-ilmoitusta varten. Ne kuvat tulevat eri postauksessa, uskoisin että vielä tämän päivän aikana.

Lähdimme liikkeelle aamuvarhaisella, aurinko paisteli ja tie vei. Oli kiva matkafiilis.

Puut tien reunustoilla ovat saaneet jo lehtipeitteen.

Ensimmäinen pysähdys oli siis Peipsillä, Rajassa. Siitä toisessa postauksessa siis lisää.

Rajalta ajoimme Mustveen kaupungin läpi ja seurailimme Peipsin rantoja aina Rannapungerjan risteykseen, mistä lähdimme sitten ohjustamaan kohti Rakverea ja sieltä Võsulle.

Hyvillä mielin totesimme, että talo oli kunnossa, pihakaan ei ollut pahan näköinen, terasseilla oli hieman männynneulasia. Mutta muuten kaikki oli kunnossa. Lumi ei ollut katkonut pihan puita tai pensaita. Eikä liikutellut kattotiiliä tai mitään muutakaan.

Huvikumpu meren puolelta.

Sisäpihaa autotallin kulmalta nähtynä.

Näkymää talon toisesta päästä tornille.

Salikin oli samanmoisessa kunnossa kuin  mihin me syksyllä sen jätimme.

Ja syksyllä maalatuissa bokseissa oli maalit pysyneet seinissä.

Katkaisimme sähköt nyt kun putkien jäätymisestä ei enää ole vaaraa ja kirjoitimme ylös sähkölukemat. Pitkä penni tuli tyhjän talon lämmittämisestä talvella, täytyy sanoa, vaikka pidimmekin päällä vain peruslämpöä ja vain niissä kohdissa joissa kulki vesiputkia. Nyt sähkötaulun mittari hiljenee hetkeksi. Onneksi.

Merellehän pitää Võsulla ollessa aina päästä. Siis rantaan. Latte riemastuu kun se pääsee lempimaisemiinsa:

Hiiohoi, mulla on Võsu-hepuli!

Latte ihailee rannan näkymiä.

Mäntyjä rannan tuntumassa.

Hiljainen on Võsun ranta vielä toukokuun alussa.

Lahden reunamilla on vielä jäätä, vaikka aurinko on paistellut jo pitkään lämpimästi.

Kun Võsun ranta oli tarkistettu ja aina yhtä hyväksi havaittu, lähdimme sitten liikkeelle kotia kohti. Mutta pienen sightseeing-poikkeaman teimme kuitenkin Vergiin ja Altjaan, jotka ovat nekin Suomenlahden rannalla olevia pieniä ja idyllisiä paikkoja. Vergissä on vierasvenesatama ja Altja on tunnettu kalastajakylänä.

Näkymää Vergin satamasta.

Kiviä rantaviivalla.

Vergistä lähdimme kotia päin. Mutta sitä ennen oli vuorossa päivän kohokohta, pysähtyminen Lamba-Adan baarissa Vergissä.

Vinkin saimme tästä aivan ihanasta pikkubaarista nimimerkki Aarelta, nettiystävältämme, joka oli mukana viime syksynä Huvikummun talkoissa. Aare on kiertänyt paljon näitä seutukuntia ja hän antoi ohjeet, miten ja mistä Lamba-Ada löytyy. Ja löytyihän se. Taisi olla ensimmäistä päivää auki, ainakin henkilökunta oli ihanasti sekasorrossa kun teimme pienet tilauksemme. "Iiik, mitä maksaa mehulasi? Enhän minä näitä hintoja osaa euroina laskea!" naurahteli baaritiskin takana häärivä rouva.

Lamba-Adan pihalla lepäilee talonvahti. Isäntä puuhailee painepesurin kanssa ja haluaa pestä valokatoksen.

Kimmo hengailee Lamba-Adan tiskillä.

Kevään ensimmäinen terassiolut! Ja voisiko sen idyllisemmässä paikkaa nauttia!? Seurana Lamba-Adan talonvahti.

Tämä viehättävä baari sijaitsee siis Vergissä, meren rannalla. Nimensä baari on saanut jo edesmenneestä Adasta, joka eläkkeelle jäätyään päätti muuttaa kaupungista maalle ja ryhtyä lammasfarmariksi. Parhaimmillaan Adalla oli 20 lampaan lauma hoidettavanaan. Ada perusti baarin, josta on tullut mitä ilmeisimminkin paikkakunnan vetonaula. Nyt baaria ylläpitävät Adan lapset, viehättävät ja välittömät sisarukset, joiden kanssa juttelimme tovin, samalla kun isäntä yritti pihalla saada painepesuria toimimaan.

Siinä käytiin läpi Lamba-Adan elämää, vertailtiin Otepäätä ja Suomenlahden seutuja. Pohdittiin ilmoja ja mietittiin miten painepesuriin saadaan elämää.

Kiitos Aare, että annoit vinkin Lamba-Adan baarista. Taatusti palaamme sinne uudelleen!