Ja kuudessa päivässä he loivat aidan

Olemme olleet puuhakkaita. Ja saaneet aikaan aidan Tarvaspeahan (ent. Huvikumpu, katso edell. viesti). Kuusi päivää se otti. Apuna meillä oli kolmen päivän ajan työteliäs Jussi kera Tytti-vaimonsa. Kolme viimeistä päivää väkersimme aitaa itse.

Nyt se seisoo ylväänä Tarvaspean merenpuolisella sivulla ja odottaa paria porttia ollakseen täydellinen.

On se vaan hieno tunne kun saa jotain aikaan! Ja pidemmittä puheitta aitakuviin.

Mutta ennen kuvia vielä julkisesti vielä lämpimät kiitokset Jussille ja Tytille ainutlaatuisesta avusta. Ilman teitä ei tätä olisi syntynyt. KIITOS!

 Materiaali saapunut. Aidantolpat ovat kyllästettyjä, laudat raakalautaa

 Aidantolppaa syntyy

 Nyt tolpat ovat jo linjassa, mutta korkeus on vielä väärä

Jussi ja Kimmo irrottavat vanhaa tolppaa

 Sitten vedetään linjoja

 Ensimmäiset laudat ovat kiinnitetyt

 Tiina alkaa maalausurakan

 Kimmo-parka joutuu viimeistelemään vaikeat paikat, joihin Tiina ei yllä tai taivu

 Otamme käyttöön uuden tekniikan: maalaamme laudat ensin ja sitten vasta kiinnitämme ne tolppiin.

 Nyt on jo suurin osa aitaa valmiina

 Ja kuuden päivän kuluttua Kimmo kiinnittää viimeistä lautaa!

Hei me tehtiin se! Tai ainakin vietiin homma loppuun. Sillä Jussihan teki varmasti sen kaikkein kovimman työn noiden tolppien takomisessa maahan.

Võsun talolla on vihdoin nimi: Tarvaspea

Tämä on viikon varmaan ykkösuutinen - noh, voisi se olla kakkosuutinenkin, riippuu arvostuksista. Olemme vihdoin saaneet nimettyä Võsun talomme, joka tähän asti on kulkenut työnimellä: Huvikumpu. Olen koko ajan sanonut että Huvikumpu on vain väliaikainen nimi - se olisi muuten hyvä, mutta viittaa liikaa Peppi-aiheiseen teemataloon, ja sitähän talomme ei ole.

Ratkaisu on tehty. Olemme kaikkien nimikilpailujen ja pähkäilyjen jälkeen päätyneet nimeen Tarvaspea. 

Ja kerronpa miksi.

Ensinnäkin talo on tyyliltään kansallisromanttinen kuten Espoossa sijaitseva Tarvaspää, jossa sijaitsee Akseli Gallen-Kallelan taidekoti. Myös meidän Tarvaspeahan tulee jonain päivänä vaihtuvia taidenäyttelyitä ja sen yläkerran torniin tulee minulle maalausateljee. Siis on Tarvaspää Suomessa ja Tarvaspea Virossa. Kansallisromantiikkaa ja taidetta upeassa ympäristössä meren rannalla molemmissa kohteissa. Sillä erotuksella että Espoossa ei voi yöpyä, mutta Võsun Tarvaspealla voi.

Tarvaspea on myös virolaisille helppo nimi. Läheisen Rakveren linnan pihalla seisoo myyttinen Tarvas eli valtava härkä. Joten Tarvaspea on selkokielellä Härän pää.

Otepää ja Tarvaspea. Otepäällä karhut symbolina, Tarvaspealla myyttinen suuri härkä.

Nimi on helppo myös kääntää (selitykseksi) muillekin kielille. Ruotsiksi sei voisi olla Oxenhufvud ja englanniksi Oxhead.

Maiskutelkaa nimeä suussanne. Miltäs kuullostaa? Kysyy taide- ja majatalo Tarvaspean emäntä.

Tervetuloa siis Tarvaspealle.. Ja saa sen lausua reilusti Tarvaspää jos tuo pea tuntuu vaikealta suomalaisen suuhun.Samaa se tarkoittaa.

Ja lopusi pieni mainos:

Elokuulle ja miksei myös syyskuulle löytyy tilaa Tarvaspean talossamme. Vain heinäkuu on täysin varattu. Huoneistoja on neljä, joista kolme majoittaa neljä henkeä, yksi on kahden hengen asunto. Siispä laita varausta tai kyselyjä tulemaan osoitteeseen: reservation@villaottilia piste ee

Võsun viehätysvoimaa

Ilta on taas laskeutunut iki-ihanalle Võsun lahdelle. Ja mieli on rauhaisa. Vaikka viime päivät ovat sisältäneetkin monenmoista puuhastusta.

Aitaa kaatuu ja uutta syntyy, mutta siitä ovat vastuussa Kimmo ja ystävämme Jussi. Miehet ovatkin
koko päivän paiskoneet töitä hartiavoimin. Minä puolestani ajelin pariinkin kertaan Rakvereen vieden ja tuoden Jussin Tytti-vaimoa ja perheen autoa Rakvereen huoltoon. Jotain hyödykästä olen siis minäkin tehnyt.

Mutta, kuten jo sanoin, näin illan tullen on mieli rauhaisa, eikä vähiten Võsun ihmeellisen taikapiirin ansiosta. Kun täällä vaan on niin kertakaikkisen hienoa ja kaunista. Jopa viime päivien hieman epävakaisissa säissä. Jotenkin juuri illat ovat niitä kaikkein seesteisempiä hetkiä päivässä.

Eilen ehdimme koko porukka ajella Loksan niemellä, vierailla Turbuneemessä, Pärispealla, Suurpealla ja Käsmussa, kaikki luonnonkauniita kohteita lähellä Võsua. Tänään kävimme Tytin kanssa Rakveren ohella Karepassa ja Altjassa. Ihmetteleimme unikkopeltoja ja Karepan satoja ellei tuhansia joutsenia.

Viikon verran on täällä tarkoitus puuhastaa ja parantaa taloa sisältä ja ulkoa ja sitten aukeavat taas ovet asiakkaille.

Kuten olen kertonut Võsulla sijaitseva majoitusliikkeemme on varattuna koko heinäkuun, mutta elokuussa on tilaa kyllä vielä hyvin. Jos innostut, ota yhteyttä: reservation@villaottilia piste ee. Samasta sähköpostiosoitteesta voit tiedustella tietenkin myös Villa Ottilian tilannetta Otepäällä.

Lisäkuvia  (joskin vuoden vanhoja - tästä talo on vain parantunut niin sisältä kuin ulkoa) löytyy vaikkapa täältä: Võsun talomme esittelyssä

Ja tämä mainospuheista, siirryn kuviin, jotka ovat vain lyhykäisiä tunnelmia viime päiviltä. Mutta ehkä antavat jälleen käsitystä siitä, mitä minä kutsun Võsun viehkoksi viehätysvoimaksi.

 Aallonmurtaja Pärispealla

 Hanhi Pärispealla

 Auringonlaskun aikaan Võsun kotirannalta

 Võsun rantaa pelastuslaitokselle päin

 Aaltojen leikkiä Võsun rannalla. Takana näkyy Käsmun niemi

 Kivistä rantaa Suurpealla

 Isäntä ja koirat Võsun rantasärkillä ilta-auringon aikaan

 Kaksi joutsenta Võsun rantavesissä

 Meidän kotirantamme

Pilvimuodostumia Võsun rannalla

 Kultasade kukkii Tarvaspea-talomme pihalla

 Pelloilla on uskomattoman komeaa kukkaloistoa

 Unikkoja levittäytyneinä niityille

Huikeaa väriloistoa

Tällaista se siis on - Võsun ja Lahemaan viehätysvoima. Koko lailla vastustamatonta, vai mitä?

Huvikummusta tuli Lumikumpu

Hyvin alkanut keväinen fillarisarjani (kirjoituksia hyvistä fillarireiteistä Lahemaalla ja Võsulla) katkesi kuin seinään - tai tussahti lumipenkkaan, näin ajankohtaista kielikuvaa käyttääkseni. Taivaalta alkoi tupruttaa lunta. Ja sitähän tuli ja tuli ja tuli. Nyt sade on lakannut ja maailma on ihanan kirkas. Valitettavasti vain lumi sulaa vauhdilla ja jos en väärin ennusta, kohta rämmitään sohjossa. Mutta nautitaan hetki näistä ihmeellisistä keleistä.

Itse asiassa - nämä oudot pääsiäiskelit ovat antaneet meille mahdollisuuden nauttia ensin keväästä, sitten talvesta ja luultavasti aika pian taas keväästä kompaktissa muutaman päivän paketissa. Eli ei pidä valittaa. Sitä paitsi tuo upea auringonpaiste kyllä kohottaa mieltä kummasti.

Tässä jokunen kuva eiliseltä - jolloin aamusta oli vielä aika yksitotista mutta illalla taivas alkoi jo löytää paletistaan joitain muitakin värejä kuin vain harmaa.

 Huvikummusta on tullut Lumikumpu

 Riittää sitä lunta naapureillekin

Onhan tämä aika pittoreskia

Lattea ei ylenpalttinen lumen tulo haittaa, päinvastoin. "Jee, my favourite!"

Koirahan suorastaan nauraa!

"Pienet ne ovat ihmisten huolet. Mitä sitä lumentuloa suremaan, hienoahan tämä on!" näyttää Latte miettivän.

Polkupyöräilijän Lahemaa - osa 1: Pedassaare

Polkupyörä on oiva tapa tutkia lähiseutuja. Võsu, joka sijaitsee Lahemaan luonnonpuistossa, on mitä otollisin paikka pyöräilevälle lomalaiselle. Mielenkiintoisia kohteita on lyhyiden fillarimatkojen päässä ja tiet ovat kuin tehtyjä pyöräilijöille, hiljaisia ja hyväkuntoisia.

Tänään esittelen niistä muutamaisen. Ne ovat kaikki luontokohteita, jotka ovat kivenheiton päästä Võsulta. Kivenheitto tarkoittaa tässä tapauksessa matkaa, jonka voi kepeästi taittaa juuri polkupyörällä. Joita sivumennen saa meiltä vuokrata.

Samalla muistutan, että uudessa majatalossamme eli Võsun Huvikummussa on vielä hyvin tilaa kesä- ja elokuussa. Heinäkuu on varattu. Varauskyselyt voi laittaa Villa Ottilian kautta tai tästä sähköpostiin: reservation ät villaottilia piste ee.

Ensimmäinen kohde on Pedassaare, joka sijaitsee ehkä n. 10 km päässä Huvikummusta. Tie sinne kulkee ihastuttavan raikkaan mäntymetsän läpi, on asfalttia ja hiljainen

Itse matkasimme Pedassaareen autolla, sillä vielä ei ilmat pyöräilyä suosi. Lisäksi takapenkillä istui eräs kultainen ja karvainen, joka ei polkupyörää osaa käyttää. Päivä oli 4.4.2012 - eli maassa oli vielä muutamaisia lumilämpäreitä vaikka kevät jo niitä sulattaa päivä päivältä pienemmiksi.

Pedassaare on yksi Võsun itäpuolisista niemistä. Sitä kutsutaan myös Männisaareksi (engl. Pine Island), ja niinpä uskon pedas -sanan olevan kaukaista sukua suomen petäjälle. Tämä on nyt sitten ihan minun omia pohdintojani, ei faktaa (lat. huom.)

Vielä 1000 vuotta aiemmin Pedassaaren niemi olikin saari. Ensimmäiset maininnat siitä löytyvät vuodelta 1454. Pedassaarella oli vanhojen asiakirjojen mukaan 1600-luvulla kolme taloa, jotka kuuluivat Sagadin kartanon maihin. Pääelinkeino oli kalastus ja kalastajat tekivät kalareissuja aina Suomen rannikolle asti. Vastavuoroisesti suomalaiset kävivät kaksi kertaa vuodessa Pedassaaressa vaihtamassa maataloustuotteita kalaan.

1800-luvun loppupuolella pedassaarelaisten kalastus ja merenkäynti laajeni ja alkoi siirtyminen pienistä kalastauspaateista isompiin aluksiin. Historiankirjat kertovat että vuonna 1890 ostettiin laivoja Pedassaareen niin Suomesta kuin Latviasta. Samalla alkoi Pedassaarella myös oma laivanrakennustoiminta. Rekisterit kertovat että vuonna 1900 oli Pedassaarella 7 isoa alusta ja viidellä tilalla asui merikapteeneja. Viron rikkain mies tuohon aikaan tuli myös täältä; Tanel Rommi (1848-1925) omisti 15 purjelaivaa, joista 7 oli ostettuja ja 8 rakennettu paikan päällä. Laivanrakentajat tulivat Suomesta ja Saaremaalta. Lastina oli yleensä Kundaan toimitettavaa sementtiä.

Neuvostoliiton miehitettyä Viron kyyditettiin kolme pedassaarelaista perhekuntaa Siperiaan. Neljä pakeni länteen.

Nykyisin Pedassaarella asuu n. 13-14 ihmistä ympäri vuoden. Lisäksi alueella on muutamia vanhoja kesähuviloita.

Siirrytään historiasta nykypäivään eli maisemiin, joita Pedassaare tarjoaa. Ovat sanalla sanoen upeat - lahdenpoukamasta löytyy pätkä hiekkarantaa ja niemenkärjestä taas kivikkoista merenrantaa.Joutsenet lipuivat merellä kovasta tuulesta huolimatta ja hanhetkin olivat pysähtyneet lahdelle levähtämään.

 Kimmo ja Latte Pedassaaren hiekkarannalla

Joutsen on töpötellyt Pedassaaren hiekalla

Joutsenia merellä

Kolme joutsenta kovassa merenkäynnissä

Maisemaa merelle Pedassaaren niemen oikealta reunalta

Pedassaaren niemenkärjen kivikkoista rantaa

Kivikkoinen lahdenpoukama niemen kärjessä

Joutsenet laskeutuvat

Suuria kiviä merellä

Hanhiparvi

Auringonkiloa merellä

Silläkin uhalla että jonkun mielestä suorastaan jankutan, toistan että nämä Lahemaan maisemat, metsät ja meret ovat uskomattoman kauniita. Võsu itsessään on meille rakkain, ja sen ranta suloisin. Mutta Võsun lähellä on todella paljon muutakin nähtävää ja koettavaa, kulkee sitten autolla tai polkupyörällä tai patikoiden. Pedassaari on vain yksi esimerkki. Jatkoa seuraa, sen lupaan.

Jos innostut ajatuksesta lomailla täällä, ota yhteyttä meihin! Yllä on linkit niin Huvikumpuun kuin meihinkin.

Kesäloma mielessä? Tule Võsulle, Huvikumpuun!

Pieni muistutus kaikille niille, jotka suunnittelevat kesälomaansa jo tässä vaiheessa. Tänä kesänä aukeaa Võsun rannalla sijaitseva majatalomme Huvikumpu asiakkaille.

Tarjolla on kolme neljän hengen omavaraista asuntoa, josta löytyy keittiöt, wc:t suihkuineen. Astiat tulevat myös talon puolesta. Itse sinun tarvitsee tuoda tullessasi vain omat lakanat ja pyyhkeet.

Huvikumpua vuokraamme viikkopohjalta ja yhden neljän hengen asunnon viikkovuokra on 390 euroa.  Yöpymiset ma-ma tai sovittaessa su-su, mikä tekee yhteensä siis 7 yötä.

Paikan sijainti on erinomainen, vain 70 km Tallinnasta hyvien ajoyhteyksien päässä. Meri ja hiekkaranta ovat siinä vieressä, samoin runsaasti nähtävyyksiä, luonnonkauniita paikkoja, upeita polkupyöräilymaastoja, kartanoita etc etc.

Heinäkuu on jo varattu mutta kesä- ja elokuulle on hyvin tilaa. Ota yhteyttä: tiinalinkama ät villaottilia piste ee! Tai soita, puhelinnumeron löydät Villa Ottilian kotisivuilta (yritän näin välttää spämmiä tänne blogiin, en tehdä sinun elämästäsi vaikeaa, pahoittelen pientä mutkaa puhelinnumerossa) http://www.villaottilia.ee/

Oheisista kuvagallerioista näet kuvia Huvikummusta sisältä ja ulkoa.

Ja tässä tämä kuvagallerioita, jossa kuvia talosta ja lähiseuduista ja huoneista:

Vierashuone Varhainen Lintu
Vierashuone Satakieli
Maisemia lähiseuduilta, talosta, Võsulta ja Lahemaalta: tässä ja tässä ja tässä

Tässä Huvikumpu viime marraskuulta - yllä olevissa gallerioissa runsaasti kesäkuviakin

Vielä Võsusta ja sen sijainnista - kuten yllä sanoin, se on erinomainen ja tarjoaa viikon joka päiväksi nähtävää ja tehtävää niille, jotka eivät halua viettää leppeitä kesäpäiviä Võsun hiekkarannalla, mikä ei ole hullumpi vaihtoehto sekään.

Tässä vain aivan muutamainen linkki aikaisempiin kirjoituksiini lähiseuduilta:

http://villaottilia.blogspot.com/2011/10/lahemaan-merellisissa-maisemissa.html

http://villaottilia.blogspot.com/2011/06/jumindan-merihauta-ja-muita-loytoja.html

http://villaottilia.blogspot.com/2011/06/neuvostotukikohta-loksassa.html

http://villaottilia.blogspot.com/2011/11/kaberneeme-ja-muita-nakymia.html

http://villaottilia.blogspot.com/2010/09/unelmointia-ja-ajatuksenvirtaa-vosusta.html

Jos olet innostunut kahden viikon tai puolentoista viikon paketista Virossa niin, että siihen kuuluu viikko Võsulla ja toinen Otepäällä, Villa Ottilia-majatalossamme, ota yhteyttä ja räätälöimme sinulle juuri sopivan pakettihinnan!

Nyt ajatukset siis kesää kohti! Tervetuloa!

Tapanin myrskyt

Meillä oli jossain vaiheessa ajatuksena tehdä tapanin ajelu Võsulle tarkistamaan että siellä on kaikki kunnossa. Eipä lähdetty.

Heräsin aamulla viiden aikaan siihen että myrsky riepotteli Otepäätä. Jatkoin unta ja heräsin kymmeneltä seuraavan kerran myrskyn ääniin. Takapihan kuuset tanssivat tuulessa epäjärjestyksessä. Etupihan jättikuusi heilui ja huojui ja sivupihan pylvästuijat taipuilivat nekin tuulen myötä.

Mikä ihmeellisintä - aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpöasteita oli myrskystä huolimatta +8c. Ei todellakaan mikään tyypillinen tapanin sää.

Ruoho vihertää ja lämpöä on +8c tapaninpäivänä 26.12.2011

Tuuli viskoo lähipelloilla olevia hallaharsoja sinne tänne.

Naapurin koivut tanssivat tuulessa

Me kuitenkin olemme päässeet helpolla. Toista näyttää olevan Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Norjassa mitattiin 44m/s:n tuulia, joka on jo aivan hirveä lukema ja Kaskisissa Suomessa on tuuli paikoitellen viuhunut 36m/s:n vauhdilla. Hurja lukema sekin!

Netistä katselin Suomen Nelosen uutisia ja säätiedotusta, ja kerrankin säätieteilijä ei yrittänyt selittää, että nämä tuulet asettuvat kuitenkin siihen normaaliin tilastolliseen pitkän aikavälin vaihteluun, vai mikä se vakioselitys aiemmin oli. Säätieteilijä myönsi että tämä on harvinaista.

Miten tähän ollaan tultu?

Ilmastonmuutoksesta varoittaneita pidettiin pitkään vain ylireagoivina viherpiipertäjinä, jotka ansaitsivat lähinnä ylenkatseellista halveksuntaa.  Ja maailma porskutti eteenpäin iankaikkiseen kasvuun uskoen. Aika ajoin pidettiin joitain ilmastokonferensseja, joissa pyrittiin luomaan jonkinlaisia pelisääntöjä. Mutta aika huonoin tuloksin. Kun päätökset olisivat edellyttäneet jostain luopumista.

Pitkään ilmastonmuutos oli vain uskon asia. Ja nyt, kun kaikki tuomiopäivän pasuunoiden ennustukset ovat toteutuneet, ollaan sitten aika suu ammollaan ihmetyksestä. Miten tässä näin kävi? Ja olisiko tämän voinut estää? Ja onko nyt liian myöhäistä?

Tuuli tuivertaa tuijiakin, vuoroin sinne vuoroin tänne, illan matalassa valossa ei niiden heilunnasta saa enää tarkkaa kuvaa.

Jälkikirjoitus: Kimmo soitti hetki sitten meidän Võsun tuttavallamme Janekille kysyäkseen miten Võsulla on tuuli paikkakuntaa riepottanut. Ja onhan se. Janekin naapuritalon päälle on kaatunut kuusia ja kuulemma rannan mäntyjä on myös katkeillut runsaasti. Janek lupasi aamulla valoisan aikaan käydä Huvikummulla katsomassa miten se on tämän riepotuksen kestänyt. Hieman huolestuttaa.

Valokuvatorstain 223. haaste: koti

"Papa was a rolling stone. Wherever he put his hat, was his home" lauloi The Temptations aikoinaan.

Minäkin olen vaihtanut osoitetta, maatakin, useasti. Minulle hattu ei ole niin tärkeä: Kimmo ja Latte sitäkin tärkeämmät.

Nyt koti on täällä:

Kotiranta, Võsun sadunomainen ranta ilta-auringossa.

Kotiväki ja auringonlasku Võsun särkillä.

Perhe keskustelee - koti on siellä missä sinua kuunnellaan ja sinusta välitetään.

Meri yhdistää kotirannan ja kotimaan.

Kotiranta on mielentila - missä tunnet olevasi perillä.

Kotiväki palaa metsälenkiltä uuteen kotitaloon.

Torni ohjaa kotiin, kuin majakka.

Ehkä tämä rolling stone on vihdoin löytänyt todellisen kodin, sellaisen johon asettua pysyvästi? Ainakin täällä viihdyn, Võsun syksyisessä hiljaisuudessa, humisevissa metsissä, kohisevan meren rannalla.

Koti on siellä missä sydämesi on. Nyt juuri se on täällä. Lahemaalla, Võsulla, Huvikummussa. Ehkä se on löytänyt kodin?

Muita kuvia kodeista löydät täältä: Valokuvatorstain koti-kuvia