Unelmointia ja ajatuksenvirtaa - Võsusta tietenkin

Eilen kotiin tultuamme olin aivan katki! Mikä siinä olikin että avaimien hakukeikka ja talon haltuunotto ottivat niin voimille? (Yllättäen blogiin tulleille ihmettelijöille suosittelen tämän aamupäivän ensimmäistä blogikirjoitusta, vaikka klikkaamalla: tästä. Eli siitä selviää mikä oli mm. avaimien hakukeikka)

Joka tapauksessa, kuukahdin petiin niin pian kuin kotiin pääsimme.

Näin huumoriunia, sellaisia hassuja, joissa nauroin katketakseni. Ilmeisesti alitajunnan terapeuttinen logiikka näki parhaaksi näyttää minulle höpsöjä unia, seikkailupätkien tai kauhutarinoiden sijasta. Heräsin aamulla hyväntuulisena.

Mutta pian alkoivat ajatukset taas askaroida suurten asioiden parissa: saammeko Lohjan talon ja Rajan ja Beresjen talot myydyksi voidaksemme lopullisesti lunastaa Huvikummun? Ja mitä minä osaan Huvikummusta tehdä? Siitä olisi niin moneen, niin upeaan. Mutta onko minusta?

Purin kuvat kamerasta. Ja kirjoitin aamupostauksen, jossa kerroin talosta enemmän, mahdollisimman asiallisesti. Bloggaus on hyvä tapa selvitellä samalla omia ajatuksia. Laittaa 'paperille' näkymiä, pohdintoja vaikkapa talon remontista.

Taas kiertävät ajatukset Huvikumpua ja Võsua. Ja johdattelen niitä tällä kertaa vaipumalla unelmointiin. Ja miettimällä niitä tuoksuja, hajuja, tuntemuksia, joiden takia tämä suuri päätös tuntuu oikealta. Ja miksi juuri Võsu!

Taiteilijakylä meren rannalla, luonnon keskellä

Otsikko luonnehtii Võsua hyvin. Se on ollut jo hyvin hyvin pitkään taiteilijoiden suosima lomakeidas Suomenlahden rannalla. Luultavasti aiemmin enemmänkin kuin nykyisin. Sen pienet villat, ne jotka ovat jäljellä ja ne joista on jäljellä vain kuvia, kertovat sen monisatavuotisesta historiasta taiteen ja kirjallisuuden tyyssijana. Võsuun tulivat maalarit ja kirjailijat 1800-luvun alkupuolella, muodostivat sinne omanlaisensa henkisen yhteisön, joka eli aina kesän ja vaikeni talveksi.

Ja jotain tästä kulttuurin keveästä kesähenkäyksestä on tarttunut pysyvästi Võsuun - eikä vain siksi, että yhä vieläkin osa tallinnalaisesta intelligentsiasta viettää kesänsä Võsussa. En osaa sitä tarkemmin selittää missä se näkyy, vai onko tunnelma sittenkin vain kuvitelmissani.

Taiteen soisinkin olevan yksi osa Huvikummun elämää. Mietin sitä, että alakerran salista on moneen - siinä voisi pitää taidenäyttelyitä, se saattaisi sopia jopa pienten teatteriesitysten paikaksi. Siellä voisi pitää kirjailijailtoja, maalauskursseja. Ja tornikammari, se on kuin luotu ateljeeksi - mikä määrä valoa! Mitkä maisemat merelle!

Uinuvan kesäparatiisin hillitty charmi

Kesällä Võsu on täynnä ihmisiä, kesänviettäjiä, joilla on paikkakunnalla oma huvila tai jotka yöpyvät paikkakunnan pienissä hotelleissa tai hosteleissa. Pääkadulla vilistävät polkupyörät.  Ihmiset vaeltelevat rannalle pyyhkeet olkapäillä ja rantakassit olalla tai flaneeraavat pääkadulla nauttien sen elämästä: pienten puutalojen liikekiinteistöt viettävät kesällä korkeasesonkia: kukkakaupat, tori, kahvilat, jäätelökioskit ja matkamuistopuodit.

Rantaelämää

Pääkatua turistisesongin aikaan

Ja kesän jälkeen Võsu hiljenee.

Eilen Võsu oli viehättävämpi silmissäni kuin koskaan. Se oli niin hiljainen, rauhallinen ja idyllinen. Ihmisiä näkyi vain muutamainen. Rauha oli palannut pikkukaupunkiin. Uneliaisuus.

Võsun pääkatu 1.9.2010

Lähdimme kävelylle merenrantaan, jota kiertää viehättävä rantatie, laudoista hiekalle rakennettu. Meri tuoksui jo syksyltä, ranta oli hiljentynyt, ja tunsin olevani kotona. Rauhan tyyssijassa.

Hiljaista hiekkarantaa

Ainoat kulkijat rantatiellä

Miksi matkailija tulisi Võsuun?

Tähän kysymykseen on hyvin helppo vastata: koska Võsun lähellä on niin valtavan paljon nähtävää.

Niille, joille pelkkä rantaelämä, torikahvilat ja viehättävät pikkuravintolat eivät riitä lomanviettoon, on Võsun ympäristöllä tarjota todella monenlaista tekemistä ja näkemistä. Viron kuuluisimmat kartanot: Palmse, Sagadi ja Vihula ovat kivenheiton päässä Võsusta. Samoin Käsmun kapteenikylä. Rakvereen, lähiseudun suuriimpaan kaupunkiin,  on matkaa alle 40 kilometriä. Ja Rakveressä kuluu mainiosti kokonainen päivä - tiedän monia, joista Rakvere on Viron mielenkiintoisin kaupunki linnoineen ja teattereineen.

Luonnonharrastajalle ja liikkujalle Võsu ja Lahemaan kansallispuisto, johon Võsukin kuuluu, ovat kuin luotuja. Luontopolkuja, upeita kävely- ja polkupyöräreittejä on runsaasti kautta koko Lahemaan.

Oandun luontopolku kulkee kuivassa kangasmetsässä

Eräs saa kuiva-kangasmetsä-hepulin Oandussa

En siis hetkeäkään epäile, ettemmekö löytäisi Huvikummun vieraille tekemistä koko lomaviikoksi. Tallinna on vain 70 kilometrin päässä länteen, jos haluaa viettää päivän suurkaupungissa. Ja itään päin mentäessä taas löytyy rannan tuntumasta valtavasti mielenkiintoisia päiväkohteita: Suomenlahden klintit, Ontikan putoukset, Kundan vanha kaivoskaupunki, Sillamäe, Narva-Jõesuu ja Narva. Vain muutamia luetellakseni.

Ajatukseni nyt tosiaan vaeltelee. Võsun viehätyksessä. Niin minulle kuin vierailijoille. Itse rakastan sen rauhaa. Vieraille tarjoilen sen monipuolisuutta.

Mutta sitä kukaan tuskin voi kieltää: Võsu on viehättävä. Vastustamattoman viehättävä.