Nyt tuulee ja sataa, mutta ei suorastaan myrskyä.
Myrskyvaroituksiin kannattaa silti suhtautua vakavasti näinä kummina aikoina. Sen todisti eilinen reissumme Otepäältä Võsuun. Matkan varrella Tartosta Rakvereen kohtasimme useita surullisia näkymiä edellisen myrskyn jäljiltä:
Koivuja kallellaan ja kaatuneina
Metsää pilkkeinä
Kimmo ja Latte ihmettelevät autosta käsin myrskyn tuhoja
Kauempaa näkee hyvin tuulen suunnan. Ensin puut taipuvat, vaan eivät vielä taitu.
Ja sitten ei enää taivuta vaan taitutaan ja naksahdetaan poikki
Maisemat ovat kuin sodan jäljiltä
Ei siis ihme, että tiellä paahtoi tukkirekkoja jonossa. Raivausta riittää tänä syksynä. Ja polttopuita.
Kynttilät ovat täälläkin jo esillä. Vaikka myrskypuntarimme Eräs alias Latte-koira kertoo rauhallisella lekottelullaan keittiön lattialla, että Otepäällä ei juuri nyt ole mitään pelättävää.
3 kommenttia:
Kovasti on nuo myrskyt koetelleet sikäläisiäkin metsiä! Tämä vuosi lieneekin melko poikkeuksellinen, ensin kova paksuluminen pakkastalvi, sitten kesä jonka veroista ei kuulema ole ollut 70vuoteen. Nyt syksymmällä syöksyvirtauksia, brompeja jotka tekevät pahaa jälkeä metsissä ja aumuksissa, mitähän seuraavaksi? Luonnonvoimien edessä joujumme nöyrtymään, niitä ihminen ei varmaan koskaan pysty hallitsemaan, toisaalta liekö ihmisten aikaansaanosta nämä myrskytkin, olemme saastuttaneet maapalloamme niin että se näkyy jo kasvihuoneilmastona, maapallo lämpiää, napajäätiköt sulavat, kyllä ne ilmeisesti vaikuttavat aiheuttaen poikkeuksellisia sääilmiöitä!
Tapsu - näin on. Jos teki myrsky(t) pahaa jälkeä Suomessa, niin sama se oli täällä.
Jostain syystä tuossa Keski-Viron paikkeilla näyttää olevan tuhot pahimpia, vaikka luulisi että merialueilla tuuli puhaltaisi kahta kamalammin. Mutta sama kai lieni Suomessa?
Kyllä tämä on ollutkin erikoinen kesä - kyllähän sen tiesi jo maalaisjärjellä kaupunkilaistyttökin että ei kolmen kuukauden käsittämättömän hellejakson jälkeen voinut muuta odottaakaan kuin ankaria myrskyjä.
Siitä sitten lehdissä kiistellään että onko ilmastonlämpeäminen totta vai ei. Vai kuuluuko tämäkin vuosi jonnekin tilastolliseen keskiarvoon vai mikä se outo termi on?
Varmaa on kuitenkin, että ihmisen jatkuva kuluttaminen ja energiantarve ja uusiutumattomien luonnonvarojen kuten öljyn käyttö on riistäytynyt käsistä. Paitsi että öljy on tuottanut jo useita sotia, on viimeaikaiset öljykatastrofit esim Meksikonlahdella jotain aivan järkyttävää. Eilen taas oli uutinen siitä että räjähtäneestä öljynporauslautasta vuotaa öljyä taas mereen.
Puhuttaessa saastuttamisesta!
Rajun näköistä on myrskyn jäljet. Kyllä näitä näkymiä katsellessaan rupeaa ottamaan myrskyvaroitukset todesta.
Lähetä kommentti