Ja kuudessa päivässä he loivat aidan

Olemme olleet puuhakkaita. Ja saaneet aikaan aidan Tarvaspeahan (ent. Huvikumpu, katso edell. viesti). Kuusi päivää se otti. Apuna meillä oli kolmen päivän ajan työteliäs Jussi kera Tytti-vaimonsa. Kolme viimeistä päivää väkersimme aitaa itse.

Nyt se seisoo ylväänä Tarvaspean merenpuolisella sivulla ja odottaa paria porttia ollakseen täydellinen.

On se vaan hieno tunne kun saa jotain aikaan! Ja pidemmittä puheitta aitakuviin.

Mutta ennen kuvia vielä julkisesti vielä lämpimät kiitokset Jussille ja Tytille ainutlaatuisesta avusta. Ilman teitä ei tätä olisi syntynyt. KIITOS!

 Materiaali saapunut. Aidantolpat ovat kyllästettyjä, laudat raakalautaa

 Aidantolppaa syntyy

 Nyt tolpat ovat jo linjassa, mutta korkeus on vielä väärä

Jussi ja Kimmo irrottavat vanhaa tolppaa

 Sitten vedetään linjoja

 Ensimmäiset laudat ovat kiinnitetyt

 Tiina alkaa maalausurakan

 Kimmo-parka joutuu viimeistelemään vaikeat paikat, joihin Tiina ei yllä tai taivu

 Otamme käyttöön uuden tekniikan: maalaamme laudat ensin ja sitten vasta kiinnitämme ne tolppiin.

 Nyt on jo suurin osa aitaa valmiina

 Ja kuuden päivän kuluttua Kimmo kiinnittää viimeistä lautaa!

Hei me tehtiin se! Tai ainakin vietiin homma loppuun. Sillä Jussihan teki varmasti sen kaikkein kovimman työn noiden tolppien takomisessa maahan.

Seitsemän(toista) hurjaa Võsulla

Nyt olen palannut Otepäälle, vain täällä kääntyäkseni. Seuraavaksi kokka suunnataan kohti Krakowaa. Itse asiassa juuri nyt minun pitäisi olla pyykkiä pesemässä eikä blogia kirjoittamassa.

Siispä pidän jutun lyhyenä ja annan kuvien puhua puolestaan.

Mutta kerrotaan kuitenkin sen verran, että paikalle saapui viiden päivän juoksulla yhteensä 17 henkeä meidän ohella, joista jokainen antoi arvokkaan työpanoksensa talkoisiin. Ja paljon saimme aikaiseksi, vaikkemme aivan kaikkea, mitä suunnittelimme. Tähän oli useampi syy.

Yksi oli ilma, joka oli kehno. Parhaina talkoopäivinä eli perjantaina ja lauantaina satoi vettä, onneksi ei taukoamatta. Silti, jatkuvasti Võsun yli pyyhkivät sadekuurot hidastivat terassin rakentamista merkittävästi.

Toinen, joka veroitti miestyövoimaa, oli keittiön vanha, paloista lattiaan liimattu korkkimatto, joka ei suostunut irtoamaan, ei sitten millään. Kaksi miestyöpäivää matto edellytti, eikä käy kateeksi Aatosta, joka oli nuo kaksi päivää kontillaan kovalla lattialla laattoja maasta raaputtamassa.

Kolmas oli paikalle toimitettu väärä terassin pohjamateriaali, sepeli, jota oli saapunut etukäteen pihalle 7000 kiloa. Kun tarkoitus oli saada paikalle 7000 kiloa kivituhkaa. Osaltaan vika oli tilaajan (minä ja Kimmo), sillä tilasimme kivituhkaa jonka rakeisuus oli 0-16 (kun sen olisi pitänyt olla 0-6). Osaltaan vika oli myös toimittajan, sillä sitä tuikitärkeää nollaa, joka olisi sitonut karheamman materiaalin yhtenäiseksi pinnaksi ei ollut kuormassa lainkaan.

No, markkinoilla ei surra saa, eikä itku auta, ei. Emmekä mekään jääneet sepeliä suremaan vaan rakensimme sen päälle komean terassin. Yhden. Toinen jää ensi vuoteen, vaikka siihenkin on jo materiaalit valmiina.

Kuten yllä jo mainitsin, olen tehnyt koko terassioperaatiosta ja kaikista muista tehdyistä hommista valokuvakansion, joka asiasta kiinnostuneelle voi olla hyvinkin mielenkiintoinen. Kuvien kautta on helppo seurata oikeaoppinen - tai ainakin luovuutta todistava terassinrakentaminen, kuva kuvalta. Ja voi kuvat muutenkin kiinnostaa - ainahan se on mukava katsoa päältä kun muut tekevät töitä. :)

Kansio löytyy tällaisesta linkistä: Terassi ja talkoot.

Kerronpa vielä talkootarinan, johon otsikkokin viittaa. Olemme tässä tarinassa lauantai-illassa, jolloin meillä oli talkoojuhlat. Sattuneista syistä väki oli aika väsynyttä ja suuren riehan sijasta ilta meni rauhallisesti ja rattoisasti jutellessa, ruoka- ja juoma-antimia nauttien.

Kun minä ja Anna-Leena lähdemme merenpuoleiselle pihalle tupakalle, sysimustaan yöhön. Ja kun sanon että Võsulla on iltaisin pimeää, tarkoitan että siellä on todellakin aivan sysipimeää. Vain meri kohisee jossain lähellä.

Olemme siis Anna-Leenan kanssa tupakalla, kun kuulemme nuorehkojen miesten ääniä Vabaduse-kadun päästä, minne talkoolaisten autoja on parkkeerattu pitkä rivi. Mietimme, että mitä asiaa voi jollain olla mustassa yössä, meidän talkoolaisten autojen luona. Ja lähden sisälle ja ilmoitan talkooväelle: "Voi olla että olen vainoharhainen, mutta ulkona on jotain jannuja hiippailemassa teidän autojenne luona." Ja silloin lähti!

Seitsemän isoa hurjistunutta suomipoikaa ja -miestä rynnistää taskulamput kourassa Võsun yöhön, Kimmo etunenässä, muut sitä vauhtia perässä kun saavat taskulampun käteensä. Pimeässä hiipparoivat jätkät hyppäävät omaan autoonsa (joka on ollut paikalla ilman valoja), ja yrittävät lähteä peruuttamaan paikalta.

Kimmo ehtii kuitenkin tukkia tien ja lyysää taskulampulla suoraan kohti autossa kyyhöttäviä huppupäisiä juippeja, jotka vetävät hädissään huppujaan syvemmälle silmilleen. Samaan aikaan rientää paikalle koko ajan lisää hurjistuneita suomalaisia taskulamppujensa kanssa. Miehet asettuvat riviin, taskulamput tanassa ja yhtenä joukkona seuraavat autoa, joka hädissään peruuttaa pois paikalta. "Tuskin tulevat tänä yönä takaisin!" toteaa sankarillinen Kimmo, ja muut väkivahvat talkoomiehet ovat samaa mieltä. "Saivat aika selvän viestin, että meidän autoihin ei kannata koskea!" - Ilmassa tuoksui vahvasti testosteroni.

En todellakaan tiedä vieläkään millä asioilla ne huppupäiset kollit olivat, mutta luultavasti ei hyvällä. Ja jatkoakin ajatellen on hyvä, että Huvikummulta on tullut selvä viesti, että sen nurkilla on turha hiippailla öiseen aikaan.

Että tällaiset talkoot. Kuvat kertokoon itse työstä. Ja ne siis yllä olevassa linkissä.  Galleriassa on kuvia sekä viiden hengen minitalkoista kuin näistä varsinaisista isoista talkoista. Porta-kansion rakenne on hieman muuttunut, eikä minusta vältämättä parempaan suuntaan. Eteenpäin pääsee kuitenkin next-painikkeella. Jos haluaa nähdä kuvat yhtenä pitkänä pötkönä, voi klikata vasemmasta ylänurkasta: show all.

Lopuksi:

Kiitän vielä kerran näin julkisesti kaikkia talkoolaisia. Olette te aivan ihme sakkia! Kaikki! - Ja mikä parasta, moni teistä on niin hullu, että on jo ilmoittautunut seuraaviinkin talkoisiin!Ja se on jotain se, kun muistetaan, että aika puhki väki oli näiden talkoiden jälkeen. Huvikummun työsiirtola ei vieraitaan vähällä päästä.

Terassi, tuhkaa ja tuskaa

Talkoista käy juttu. Itse asiassa vain kopioin tähän Kimmon talkoolaisille lähettämän sähköpostin. Mutta ennen sitä pieni raportointiluontoinen uutinen: minulla on selkä aivan tautisen kipeä. Taisi toissapäiväinen sienestys ja eilinen mullan raahaaminen olla sille liikaa. Istua ei voi, makaaminen sattuu. Kaikki koukistelu on murhaa. Seistessä on suht hyvä olla. Että tällainen tapaus.

Mutta palataan talkoisiin ja pohdintaan miten rakentaa terassi parhaalla mahdollisella tavalla, kuluissa kuitenkin säästäen. Kimmo hahmoitteli asian alla olevan mukaisesti. Nyt saimme siihen ehdotuksen tehdä pohjustus yksinkertaisemmin: asettamalla lautaritilät kivituhkapedille. Koko kivituhka on minulle käsitteenä vieras, tietääkö joku siitä enemmän? Pliis, nyt mielipiteitä ja kokemuksia jakamaan - huomenna pitäisi lähteä nimittäin materiaaleja hankkimaan!

Mutta alla siis Kimmon ajatuksia, jotka on jo talkoolaisille sähköpostissa lähtettänyt. Minä puolestani lähetän itseni pilleripurkille. Soon moro!

Ja tässä tuo kirje:


Aloitetaan vaikka siitä, mitä talkoilla pitäisi ennen kaikkea saada
aikaan. Tärkeimmät ovat:

ULKONA:

1. Terassin rakentaminen -- tai ainakin perustuksen. Jos ei ehditä
niin pitkälle, että koko terassi tulee valmiiksi, ei haittaa, kunhan
pohjatyöt tulevat tehdyiksi. Saan kansilaudat kiinni itseksenikin.

2. Ennen terassin rakentamista tulee kaivaa perustusten viereen
styroksit eristeeksi. Tarkoittaa noin puolen metrin kaivamista,
levyjen pudotusta kuoppaan ja umpeen luomista.

3. Vanhan terassin alta löytyi sokkelin päälle asetettu tippalista,
joka on mätä. Jos se saataisiin vaihdetuksi ja pellitetyksi, olisi
erinomaista.

4. Talon päätyyn on meininki siirtää vanhan terassin alta löytyneet
50x50 betonilaatat päällysteeksi. Vaatii pinnan tasoittamista ja
mahdollisesti uuden hiekan levitystä.

5. Talon taustan puhdistaminen roskasta. Ei paha rasti; romua on aika
vähän, ja talon taakse kertyneen moskan (neulasia, lehtiä ym.
orgaanista) poisto käynee suhteellisen kevyesti.

SISÄLLÄ:

1. Keittiön vanhan korkkilaattalattian purku, seinien ja katon maalaus
sekä uuden muovimaton asennus lattiaan. Edellyttää kalusteiden ja
kodinkoneiden purkamista ja siirtoa "säilöön" työn ajaksi ensin sekä
takaisin kantamista ja kasausta lopuksi. Työtaso on silikonilla kiinni
seinässä, muu kalustus on suht helposti purettavissa. Työtason ja
yläkaappien välissä on kaakelointi, joka olisi kiva saada pysymään
ehjänä.

2. Eteisaulan ja käytävän (siis sen, joka kulkee vessan ja keittiön
ohi kylpyhuoneeseen) vanhan muovimaton poisto ja uuden asennus.
Haasteena kellarinluukku. Luukku on saranoitu, minkä johdosta oletan,
että vanha lattianpäällyste tulee ennen uuden asentamista poistaa,
jotta luukun liike ei revi uuden päällysteen reunoja irti.

Jos näistä aiheista tulee mieleen jotain, mikä pitäisi ottaa
erityisesti huomioon, hihkaiskaa ihmeessä.

Sitten foorumille kommentoitavaksi terassin perustusta koskevaa asiaa:

Priit, Otepään remppaluottomiehemme, on sitä mieltä, että terassin
tukitolpat voisi tehdä kevytsoraharkoista, joihin aluspuut
kiinnitetään kulmaraudoilla. Tolppia 5 juoksua vierekkäin, tolppaväli
150cm. Aluspuut 100x100mm.

Võsulaiset remppamiehet ovat sitä mieltä, että tukitolpat tehtäisiin
kevytsoraharkoista, joihin aluspuut kiinnitetään kulmaraudoilla.
Tolppaväli 150cm. Aluspuut 50x150mm.

Virolaiset siis yksimielisiä tolppavälistä ja tolppien materiaalista
plus aluspuiden kiinnitystavasta, erona aluspuiden materiaali. Yksi
ääni 100x100mm:lle, yksi ääni 50x150mm:lle.

Aatos, jonka rakennusajatuksilla olemme jo vuosia saaneet hyvää
aikaan, on sitä mieltä, että perustus tulisi tehdä varman päälle
valamalla onteloharkkoihin aluspuiden pidikkeet (U-kengät, tai miksi
näitä sanoisi). Tolppaväli edelleen 150cm, aluspuut 50x100mm eli
kakkosnelonen kantillaan, jos oikein ymmärsin.

Mitä sanotte?

Sitten toiseen asiaan eli työkalutarpeeseen. Koska kaivamista ja
maansiirtoa on jonkin verran, lapioita tarvitaan. Saatteko kulkemaan?
Mitä muuta tarvitaan vaaterissa olevan terassin pohjan synnyttämiseen?

Kun sisällä pitää repiä irti vanhaa lattianpäällystettä, siihen
tarvittaisiin työkaluja. Meiltä löytyy talttaa, ruuvimeisseliä ja
pakkelilastaa. Pärjätäänkö?

Ja mitä tarvitaan silikonilla tiivistetyn keittiön työtason
irrottamiseen mahdollisimman vähin vahingoin?

Rahatilanteen huomioon ottaen pitäisi nyt saada kelvollista aikaan
kohtuullisin kustannuksin. Tärkeintä on saada terassin pohjustus
onnistumaan. Katsokaatten siis asiaa tästä näkövinkkelistä.
Ylivarmistus maksaa turhaa, mutta toisaalta yletöntä riskiäkään ei tee
mieli ottaa. Ja taustana se, että vanha terassi pysyi paikoillaan 17
vuotta päällekkäin ladottujen pihakivien päälle rakennetulla
kehikolla.

Kommentteja? Kiitos!

Terveisin
Kimmo

Minitalkoiden kuvakavalkadia tuleviin päätalkoisiin

Kyse on tietenkin Huvikummusta, tai mikä hän nimeltään lopultakin on. Ja sen parannustöistä.

Jos joku nyt yllättäen eksyy tähän blogiin asiasta mitään tietämättä, suosittelen että napsauttaa lopussa tagia (tunnistetta) Huvikumpu, ja näin pääsee jutun juoneen kiinni.

Minä kuitenkin sukellan heti asiaan - joka luultavasti tulevia talkoolaisia kiinnostaa - mitä tapahtui minitalkoissa ja miten tästä edetään.

Maanantaiyönä saapuivat Aare, Aatos ja Marja, meidän minitalkoolaiset Võsulle tarkoituksenaan selvittää mitä pitää, mitä voidaan ja mitä pitää ehdottomasti tehdä ennen talkoita, jotta varsinaiset talkoot onnistuvat.

Varsinaiset talkoothan pidetään 23.-25.9.2011 - joskin osa porukoista saapuu paikalle jo 22.9. ja ehkä joku jopa ennen sitä.

Ja nyt luettelen talkoolaiset, jotka ovat vahvistaneet tulonsa, sekä ne, jotka ovat mahdollisesti tulossa. Jos nimesi ei ole listassa, ja olet omasta mielestäsi jo ilmoittanut tulostasi, ota nopeasti yhteyttä!

Talkooväki:

Aare (mukana myös viime talkoissa)
Aatos ja Marja (Marja mukana myös viime talkoissa)
Tytti ja Jussi (uusia tulokkaita)
Aimarii ja Hessu (osallistuminen vielä hieman epävarmaa? Vanhoja talkoolaisia)
Anna-Leena ja Reima (mukana myös edellisissä talkoissa)
Kersten ja Urmas (uusia talkoolaisia)
Anne (osallistuminen riippuu työvuoroista yms. Mukana edellisissä talkoissa)
Lotta ja Vilma (ei varmaa tietoa, ensikertalaisia)
Jaakko ja Joonas (talkoissa ensikertalaisia)
Tiina ja Kimmo (me)

Ulkotalkoolaisena, vaan ei merkityksettömänä myös Seija, joka on lupautunut huolehtimaan Otepäällä Lattesta, joka ei siis kuulu talkoolaisiin.

Eli kokku, kuten Virossa sanotaan: 19 henkeä. Sänkyjä tosin on tällä hetkellä hieman vähemmän, mutta se asia korjaantuu ajan myötä ja ennen talkoita. (Hip-hip-huraa!)

Miettikää tätä! 19 henkeä! Vielä siis elää talkoohenki ja ihmiset haluavat toisiaan auttaa! Uskomatonta! Kerroin talkoouutisia Annalle ja Konstantinille, Moskovan ystävillemme, ja he olivat äimistyksissään, toistelivat ja kysyivät pariinkiin kertaan, että voiko olla totta, että ihmisiä tulee toisesta valtakunnasta toiseen valtakuntaan auttamaan, omalla ajalla ja omalla kustannuksellaan? Heistä se tuntui täysin uskomattomalta. Ja kyllä se välillä minustakin uskomattomalta tuntuu.

Ja nyt sitten asiaan, eli minitalkoisiin, jotka pidettiin nyt alkuviikosta ja jolloin väännettiin työtä ja aivonystyrää vuoron perään. Purettiin vanha terassi ja pohdittiin mitä sen tilalle. Laskettiin mittoja ja määriä ja kierrettiin kaupoissa hakemassa hintoja tarvittaville tykötarpeille.

Laskettiin rahoja (minä) ja tuskasteltiin. Sillä ikävä totuus on, että remonttikassamme on paljon pienempi kuin mitä alkujaan ajattelimme. Sellaista sattuu - loppukesä on verottanut pohjakassaa yllättävillä asioilla.

Alkuperäisenä ajatuksena oli talkoovoimilla saavuttaa tällaista - tai osa näistä:

- pääterassin purkaminen ja uuden rakentaminen (ykköskohde)
- yläkerran parveketerassin purkaminen ja rakentaminen (sivukohde)
- keittiön maalaaminen
- keittiön lattian vaihto (vanhat korkkimatonpalat pois ja tilalle muovimatto)
- eteisen käytävän lattiamateriaalin vaihto (vanha muovimatto pois ja uusi tilalle)
- eteisen käytävän katon ja seinien maalaaminen
- yläkerran pikkuhuoneen maalaaminen
- pihamaan siistintää, rikkaruohojen raivaamista
- ikkunoiden pesua - sitä riittää
- talon takareunan roskareunaman siivoamista (sinne on entiset asukkaat hiljalleen kärränneet jos jonkinlaista roskaa)

Arvatenkaan kaikkea ei saada tehtyä - eikä kaikkeen ole edes rahaa, sillä remonttimateriaalit maksavat. Terassi nielee ison nipun seteleitä, painekyllästetyt puut, kakkosneloset ja terassilaudat ja anturat ja mitä lie vielä (minulle hebreaa). Niistä mitä-lie-asioista kirjoittaa Kimmo kohta lisää. Niitä nimittäin juuri tutkittiin ja niiden tarvetta laskettiin minitalkoissa.

Maalia on n. 8 litraa jäljellä edellisistä talkoista. Mitä sillä saa aikaan pitää laskea, jotain sentään. Työkaluja on meillä aika heikosti, mutta jos olen ymmärtänyt, talkoolaisilla on mahdollisuus tuoda niitä tullessaan. Siitä lisää yksityisposteissa.

Ja sitten minitalkoiden kuviin, jotka antavat jo ajattelun aihetta tuleville talkoolaisille. Ja kuten sanottu - Kimmo kirjoittaa lisää asiasta seuraavassa bloggauksessaan. Eli ns. teknistä tietoa yms. yms.

Hyvin pohdittu on hyvin tehty. Illalla hierotaan älynystyröitä ja lasketaan tarvittavia tarvikkeita.

Minitalkoissa keskityttiin terassiin ja aloitettiin sen purku. Koska oli tärkeää tietää mitä sen alta löytyy - ehkä yllätyksiä.

Seuraa kuvasarja purkuhommeleista. Toivon sen antavan ajatusta tai ymmärrystä tuleville talkoolaisille, jotka toistaiseksi ovat vielä olleet aika alkuhämärissä asian suhteen:

Kuvassa pääterassi, joka puretaan ja jonka tilalle rakennetaan uusi terassi.

Talon päädyssä on myös terassia, jonka tilalle tulee uusi pinta - luultavasti kivistä

Tästä se lähtee. Aatos moukaroi terassia rautakangella.

Lauta laudalta terassi alkaa pilkkoutua.

Vanha terassi alkaa kadota.

Naiset on pantu repimään irti ruuveja vanhoista terassilaudoista.

Aatos huhkii terassityömaalla.

Terassin alta löytyy piilossa ollut viemäriaukko.

Viemäriaukkoa ihmetellään miesvoimin.

Aare puhdistaa kattoa havunneulasista pitkää keppiä avuksi käyttäen.

Tiina on ostanut päivällä kompostorin, jota miehet rakentavat. Kimmo tutkii ohjeita, Aatos rakentaa.

Marja putsaa edellisisten talkoiden jälkeen jätemullasta syntynyttä  roskakekoa, joka nyt kasvaa rikkaruohoa aivan villinä.

Aare tekee koepalamaalauksia seuraavaa kevättä ajatellen. Silloin maalataan koko talo!

Hieman jo kuivahtanut koepala. Näitä pieniä paloja on siis maalattu talon eri reunoille. Keväällä sitten katsotaan miten ne ovat reagoineet talveen ja lumeen etc.

Pääterassi on purettu ja maata hieman tasoitettu. Tästä tosin vielä kuoritaan multa pois koko terassin matkalta.

Jätelautaa syntyy, Marja naputtaa tuntikaupalla vanhoja ruuveja irti - takana sivuterassi kuoriutuu vanhoista laudoista.

Aiemmin esitelty tunkiokasa on nyt raivattu vihreästä. Seuraavaksi roskainen maa-aines siirretään kompostoriin.

Ja tässä oli tämä kuvakavalkadi minitalkoista.

Kimmo jatkaa tästä ja kertoo niistä ajatuksista, joita minitalkoot herättivät. Mitä pitää tehdä ennen talkoita, mitä tilata, ja miksi emme ottaneet paikallisen remppafirman tarjousta terassin pohjustustöistä vastaan.

Minä päätän raporttini tähän ja toivon sen antaneen ideaa ja ajatuksia ja kysymyksiä ja herätettä tuleville talkoolaisille. Nyt sana on vapaa ja se on itse asiassa enemmän kuin odotettu.

Sillä, kun talkoot alkavat pitää paikalla olla kaikki mitä tarvitaan. Olisi nääs eli nimittäin aika tylsää seisoa tulevan terassin reunalla ja huomata, että ohhoh, ei voida tehdä mitään ennenkuin paikalle saadaan tervapahvia tai muovia tai hiekkaa tai taivaan mannaa tai mitä tahansa, jota pitää olla ennenkuin rakennustyötä voidaan aloittaa. Silloin nimittäin on sitä turha voihkia, on viikonloppu ja pian kaupat kiinni.

Siis, tärkeää on nyt etukäteen miettiä mitä tarvitaan, materiaaleja, työkaluja yms. yms.

Mutta sen pohtimisen jätän siis Kimmolle, joka jatkaa seuraavassa kirjoituksessa.

Ja, vielä kerran: nyt jos kellekin tulee jotain mieleen, puhukaa! Kirjoittakaa! Jälkiviisaus on turhaa. Ollaan kerrankin etuviisaita. Jesh!

---

Lopetan minitalkoo-raporttini tähän ja annan foorumin Kimmolle, jolla on varmasti mielenkiintoista kerrottavaa talkoolaisille!

---

Jälkikirjoitus: Pää punaisena olen tätä juttua kirjoittanut ja kuvia pienennellyt. Ja unohtanut sen tärkeimmän. Anteeksi. Se tulee tässä:

SUURKIITOS KAIKILLE MINITALKOOLAISILLE.

Epävirallisen virallinen talkookutsu ja terassipohdintaa

Vieläkö löytyy Suomenmaasta talkoovoimaa vai onko kesäriennot vieneet puhdin? Nyt nimittäin olisi tiedossa Huvikummun  - tai ehkä jopa Villa Aurean - talkoot. Ne joista on puhuttu jo pitkin vuotta, vaikka tuolloin ei ollut vielä tietoa siitä kuinka talon tulevaisuuden kanssa käy.

Asiaa pohdittuamme ja viisaita viestejä meitä viisaampien ihmisten kanssa vaihdeltuamme olemme tulleet lopputulemaan, että talkoot ovat kaksiosaiset. On ensin minitalkoot joissa kartoitetaan mitä pitää tehdä, mitä tarvitaan ja paljonko. Minitalkoiden päämääränä on repiä vanhat terassilaudat irti niin etupihalta kuin kakkoskerroksen terassilta. Ja ihmetellä mitä alta löytyy. Ja laskea terassipuun tarve, miettiä mahdollinen sokkeli tai pohja yms. jota uuden terassin alle laitetaan.

Minitalkoisiin on tulossa tällä näkymin pari kolme henkeä meidän ohellamme - lisää mahtuu, tietenkin!

Ja minitalkoiden päivät ovat siis: 5.-8.9.2011

Vaikka minitalkoot ovatkin omistettu asiantuntevalle pähkäilylle ja puuhastelulle lautojen ja mittojen kanssa, ei se tarkoita sitä, että jos talkoovoimia riittää, etteikö samaan aikaan voisi vaikkapa kuoputtaa pihaa tai aloittaa yläkerran kaksion maalausta. Ja ikkunoita, niitä riittää pestäväksi, jos sen alan eksperttejä löytyy. Keittiöön tarvitaan toki keittiöhenkilökuntaa, joskin uskoisin itse olevani sillä osastolla vastaava piällysmies.

Siis jos nuo päivät, jotka ovat keskellä viikkoa, jollekin sopivat - reilusti ilmoittautumaan mukaan! Valitettavasti matkakustannuksiin emme voi osallistua, mutta sapuskaa kyllä tarjotaan, vaikka se olisikin sitten vain remppasoppaa, lettuja ja grillimakkaraa, kuten viimeksi - ja hyvin maistui - mutta yösija tarjotaan ja illalla talkooviihdettä, jos ei muuta niin ainakin iloista seuraa!

Seuraavat, ne päätalkoot, menevät sitten syyskuun loppupuolelle, koska toivomme saavamme paikalle em. minitalkoolaisten ohelle (jo lupautuneet) Tytin ja Jussin ja ennen kaikkea heidän mahtavan työkaluarsenaalinsa. (IIIISO hymiö tässä kohtaa.)  Toivoa täytyy, että ilmat vielä tuolloin suosivat ulkotöitä.

Päätalkoiden päivät ovat: 23.-25.9.2011 joka sijoittuu siis viikonloppuun.

Päätalkoissa pitäisi sitten rakentaa terasseja ja mahdollisesti jopa aitaa, mikäli väkeä ja työvälineitä ja osaamista ja rakennusainetta riittää. Pääosassa kuitenkin terassit.

Myös keittiön lattia pitäisi vaihtaa ja laittaa sinne uudet laminaatit vanhan korkkimaton sijaan - ja ehkä jopa koko keittiö maalata (luultavasti jo ennen ko. päivää, ettei uudet laminaatit heti peity maalitipoista). Laminaattia voisi laittaa myös alakerran käytävään, jossa on nyt karmea muovimatto. Yläkerran kaksio pitäisi saattaa valmiiksi maalausten osalta, ellei se siihen mennessä sitten jo ole. Ja taas löytyy pihalta kuoputeltavaa ym. putsattavaa. Joten kyllä kaikille hommia löytyy, jos vain väkeä paikalle saadaan! Matka- ja ruokapuoli kuten ensimmäisissä minitalkoissa.

Ja kuten aiemmin, talkoolaisten matkakustannuksia ja vaivoja korvaamaan tarjoamme Huvikumpua - vai olisiko se sittenkin Villa Aurea - talkoolaisten sopimaksi katsomaksi ajaksi maksutta vuokralle, oli sitten kyse viikonlopusta tai vaikka koko viikosta.

Ilmoittautumiset: 

joko suoraan minulle:  tiinalinkama häkkyräväkkärä gmail piste com tai tänne blogiin!


Nähdäänkö siis talkoomerkeissä?!!!

Ja tässä vielä kuvia talosta, ikäänkuin inspiraatioksi: http://www.villaottilia.ee/vosu/

--

Sitten remppapohdintaa materiaalien etc. osalta. Ensiksi käsittelyyn tulevat terassit.

Kun raha tulee kaikessa vastaan - ikävä kyllä - täytyisi pystyä keksimään paras ja edullisin tapa rakentaa terassi. Mistä materiaalista siis? Puusta, tietenkin, ja luultavasti painekyllästetystä puusta. Mistä puu hankkia? Tartosta? Jolloin se pitää jotenkin kuljettaa Võsulle. Vai paikalliselta sahalta - täytyy ottaa selvää onko siellä edes painekyllästettyä puuta. Vai Suomesta? Ehdotuksia vastaanotetaan.

Tässä kuitenkin kuvamateriaalia koskien terassilautoja. Kävimme kahdessa eri paikassa tutkimassa niitä.

Ensin kauppa ykkönen, Tarton liepeillä:

Valikoima, joka ollut ulkona koko kesän.

Ja tässä hinnat.

- immutatud = painekyllästetty

-immumata = ei painekyllästetty

jm = juoksumetri

triip = raidallinen

sile = sileä

Samassa puutavaraliikkeessä oli myös sisä- ja ulkovuorilautoja myynnissä, tässä niistä kuvia ja hintoja (vaikkei niitä kai nyt tarvitakaan, kunhan laitan mielenkiinnon vuoksi):

Sisävuorilautaa (kuusi) ja ulkovuorilautaa (mänty ja kuusi)

Ulkovuorilautoja, mänty - kuusi  (Kuva suurenee tästä klikkaamalla jos hinnat ei kuvassa näy)

Tässä vielä saman puutavaraliikkeen muuta hinnastoa:

Sae = sahattua

höövel = höylättyä

immutatud = painekyllästettyä puuta

paksus = paksuus

Laius = leveys

Pikkus = pituus

jm = juoksumetri

tk = kappale

Täältä jatkoimme terassilautoja etsimään paikalliselle sahalle, jossa puuta oli isoissa pinoissa. Oli ykkösluokan ja kakkosluokan ja taisi olla kolmosluokankin terassilautoja (ainakin rumimpien lautojen kylkeen oli tussilla vedetty III).

Tämä lienee sitä ykkösluokan terassilautaa

Ja koska hinnasto annettiin vain suullisesti, eikä meillä ollut paperia mihin hinnat kirjoittaa, olin luova:

Hinnat ilmeisesti neliömetreittän.

Tässä siis muutamia hintoja koskien terassilautoja.

Maaleja yms emme ole vielä katsoneet sillä silmällä. Itse asiassa luulen, että meiltä on jäänyt viime talkoista hieman valkeaa pohjamaalia ja ehkä puolimattaa vaaleansinistä lateksimaalia, jolla saattaisi päästä jo alkuun. Jos kenellä olisi talkoisin tuoda maalia, joka vain odottaa pääsyään seinille, ilmoittelemaan! Kaikki otetaan vastaan kiitollisina! Ja eiköhän maaleja voi sekoitellakin, esmes sitä vaaleaa sinistä ja valkeaa tms. että saadaan riittävä määrä vaikka pohjamaaliksi.

Seuraavassa postauksessa käsittelen sitten laminaatteja ja niiden hintoja. Mutta nyt ensin jään odottamaan aivan innokkaana josko saamme hartiatyövoimaa paikalle. Puuhakkaat naiset ja miehet, tutut ja tuntemattomat, nyt ilmoittautumaan! Tervetuloa, teitä kaivataan!

Puuta heinää tai ainakin auringonkukkia

Eilen hoideltiin ensi talven lämmitysasioita, eli saatiin vihdoinkin kymmenen motin puukuorma pihalle.

Villa Ottiliaa on lämmitetty perinteisesti öljyllä. Eli meillä on keskuslämmitys, jonka dynamona on öljykattila. Kallista puuhaa. Mutta niinhän lämmitys aina on, valitsee sitten minkä tahansa lämmitysmuodon. Aurinkopaneelit, maalämpö ja tuulivoima ovat vielä kokeilematta, muita lämmitysmuotoja on sitten vaihdeltu vuoron perään.

Viime talven keskivälissä öljy loppui. Samaan aikaan Gaddafi alkoi riehua ja maailmaa ja öljynhintaa ravistelivat muutkin kansainväliset kriisit. Emme lähteneet tilaamaan huippukallista öljyä. Vaan kytkimme vesikattilaan sähkön. Kallista puuhaa sekin. Eesti Energia hieroi pulleita käsiään ja minä manasin, että voisivat ainakin seuraavaksi jouluksi lähettää meille hedelmäkorin. Sen verran ollaan heidän bisnestään tuettu kuukausittaisella lahjashekillä.

Keskuslämmityksen käänsimme pois päältä heti kun siihen oli mahdollisuus. Ja aloimme lämmittää suurta ja kevättalvella tyhjää taloa puulla. Tahtoo sanoa, meillä oli makuuhuoneessa sähköpatteri. Keittiössä oleva suuri kamina puolestaan pöhelsi ja hönki lämpöä keskikerrokseen lämmittäen samalla suurta tiiliseinää, joka erottaa keittiön olohuoneesta. Kamina toimi itse asiassa niin hyvin, että myös yläkertakin lämpeni mukavasti, olkoonkin ettei siellä maaliskuun jälkeen kukaan asunut. Ainoa kylmä tila oli kellarikerros, missä on sauna ja suihku. Ja suihkuhuoneen lattia, jossa ei ole lattialämmitystä. No, me käytimme lähinnä yläkerran suihkua ja kylpyhuonetta, joten suuri ongelma ei sekään ollut.

Sähkölaskut pienenivät merkittävästi, ja teimme päätöksen, että jatkamme tulevanakin talvella kaminan lämmitystä. Ja sen rinnalle sitten pakkaskautena tulee keskuslämmitys, joko öljyllä tai sähköllä.

Loppuivathan ne puutkin sitten aikanaan. Laitoinkin jo kummitytölleni viestiä että koskas tulet kylään kera mukavan miesystäväsi?  Edellinen neljä mottia pientä klapua kun kannettiin varastoon sukulaisvoimin, eli kummitäti laittoi kummilapsen hommiin. Siitä kirjoitin marraskuussa jutun: Puutalkoot sukulaisvoimin

Marraskuussa tuntui että puut riittävät iankaikkisesti, mutta nopeasti nuo neljä mottia paloivat. Ja juuri ennen kesäkauden alkua alettiin raapia puupinon viimeisä klapuja liiterin nurkasta. Vähiin käy ennenkuin loppuu.

Kesällä nyt tietenkään ei ole ollut suurta tarvetta lämmittää, paitsi saunaa. Ja joskus koleana iltana keittiön kaminaa. Tuli eteen puiden tilaaminen.

Kerroin eilen että meillä asuu Baltian Viisain Mies. Meillä asuu myös Baltian Mukavuudenhaluisin Mies, joka itse kutsuu tätä piirrettään lähinnä rationalismin optimoinniksi. Pitää suunnitella. Ja miettiä miten selvitä ongelmasta mahdollisemman vähällä vaivalla. Baltian Viisain alkoi haaveilla puubriketeistä.

Muutama päivä sitten meni siinä kun mies tutki eri puulajien ja brikettien lämpöominaisuuksia. Silmät ihastuksesta kostuneina mies kuvaili brikettien etuja. Ne ovat siistejä, helppoja liikutella ja ne tulevat siistissä napakassa kontissa, josta jopa Monk tai Hercule Poirot olisi ylpeä. Ei hankalia puupinoja, ei roskaa, ei puiden liiteriin kantamisen vaivaa.

Minä halusin tietää mitä briketit maksavat. Ja mitä sillä rahalla sitten saa. Ja vaikka minulle kuinka esiteltiin pitkiä kaavioita brikettien lämpöarvosta, en lähtenyt kuormaa tilaamaan. Testataan, oli minun tuomioni.

Hankimme kahden sorttisia brikettejä: vaaleita sahanpurusta puristettuja tiilen näköisiä kapuloita ja mustia venäläisiä ns. biohalkoja. Jotka on itse asiassa puristettu auringonkukan siemenistä. Ihmeellistä on tiede ja teollisuus.

Vaaleita sahanpurusta puristettuja ja mustia auringonkukan siemenistä puristettuja brikettejä.

Motti puuta - leppää ja koivua - maksaa n. 28 - 30 euroa. Briketit ovat selvästi kalliimpia - eli minun laskuoppini mukaan yhden briketin hinnalla saa n. 3 -4 halkoa. Lämmittääkö briketti 3 -4 halon edestä - se piti testata. Minusta ei.

Sahanpurubriketit antoivat heikommin lämpöä kuin rasvaiset mustat auringonkukkapalikat, jotka ovat hieman halvempiakin kuin sahanpurukapulat. Kun auringonkukkapalikat sytyttää, selviää syy tähän. Niiden oheistuotteena tulee haju, joka muistuttaa lähinnä pannulle palanutta kasviöljyä. Ei hyvä.

Kaikkien lämpöarvolaskelmien ja testauksen jälkeen päädyimme lopulta perinteiseen puuhun, jota tilattiin tutulta ihmemieheltä Kostjalta, joka on armoitettu automekaanikko, ja muutenkin työteliäs, avulias ja kekseliäs mies.

Eilen tuo kuorma saapui. Mistä tietenkin olin iloinen, vaikka me Kimmon kanssa pohdimmekin, että on siinä hommaa kahdelle pinota 10 mottia tuoretta puuta pihalle kuivumaan. Hiljaa itsekseni mietin, että montakohan viikkoa minä katselen Kheopsin puupyramidia pihalla. Kun kummitytöstäkään ei ole viime aikoina mitään kuulunut.

Kostja sitten saapui pick-upillaan, jonka perässä oli hervoton peräkärry. Niin autoon kuin peräkärryyn puita oli pinottu siististi korkeiksi keoiksi. Yhdistelmä ajettiin autotallin eteen ja homma alkoi.

Minä nappasin kameran ja lähdin könkkäämään portaita alas, mielessäni näky hirveästä puupinosta. Ajattelin ottaa ennen-kuvan tulevasta urakasta. Ja ehkä viikon kuluttua sitten jälkeen-kuvan. Samaan tapaan kuin tein edellisen puukuorman kanssa.

Kun saavuin autotallille, oli pick-up lähes tyhjentynyt ja puut oli pinottu siististi niille ajateltuun paikkaan. Sanoinkin jo aiemmin että Kostja on ihmemies. Työteliäs ja avulias. Hän, hänen vaimonsa ja poikansa kera Kimmon olivat nopeasti alkaneet rakentaa siistiä puupinoa:

Pinoa syntyy vauhdilla.

Ensimmäisen kuorman purkamiseen meni ehkä tunti. Kostja lähti hakemaan seuraavaa kuormaa. Ja palasi parin tunnin kuluttua uuden kuorman kanssa. Ja taas kuorma pinotaan vauhdilla nätteihin riveihin.

Ensimmäinen satsi on pinottu siisteiksi riveiksi.

Kolme keikkaa Kostja teki kaiken kaikkiaan. Ja neljän tunnin kuluttua siitä kun Kostja ensimmäisen kerran ilmestyi perheineen pihamaalle on 10 mottia riveissä joita perheen Monk voi ihailla tippa linssissä. Homma meni helposti, näky on siisti, eikä vaivakaan ollut paha.

Kuka niitä brikettejä oikeasti kaipaa?!!

-- Sillä jos ollaan ihan rehellisiä, minä olisin valinnut puut joka tapauksessa, olisivat briketit olleet kuinka tehokkaita hyvänsä. Sillä mikään ei ole kauniimpi näky kuin muutama herttainen halko ritisemässä ja kauniisti palamassa kaminassa.

Siinä sitä on nyt kymmenen mottia kuivumassa talven varalle.

 

Puutalkoot sukulaisvoimin

Kuluneella viikolla saimme kauan odotetun ja mieluisan vieraan kun kummityttöni Lotta saapui Otepäälle ystävänsä Antin kanssa. Mukavia mutkattomia nuoria ihmisiä, kuin raikas ilmavirta meidän keski-ikäiseen elämänpiiriimme.

Lotan ja Antin myötä tulivat Otepäälle myös kunnon talvi-ilmat, mikä vei ajatuksen jatkuvasti hupeneviin puuvarastoihimme. Olimme Kimmon kanssa puhuneet useasti siitä, että pian puut loppuvat ja uutta pitäisi tilata. Nyt kun apunamme oli kaksi riuskaa ja vetreää käsiparia, päätimme tehdä puutilauksen.

Helpommin sanottu kuin tehty. Muutaman soiton jälkeen selvisi, että Viron tai ainakin Etelä-Viron puut ovat loppu. Puu on halvin tapa lämmittää ja siksi suosittua. Viime talven kovat pakkaset ovat rokottaneet halkovarastoja ja kesällä tehdyt, myrskyvaurioiden jälkeen syntyneet halkokeot ovat vielä kosteita.

Lopulta saimme kuitenkin käteemme maajussin, jolla oli jäljellä puuta 4,3 kuutiota, pääosin koivua, mukana leppää ja haapaakin. Ja paljon pyöreitä pieniä klapeja.

Beggars can't be choosers, totesimme, ja tilasimme tämän satsin kotiovelle. Ja eilen se saapui:

Kuorkki saapuu Ottiliaan puolen päivän aikoihin.

Auto peruuttaa ala-autotallin eteen ja jysäyttää lastinsa pihalle: 4,3 kuutiota puuta.

Nuoret duunarit urakkansa edessä.

Ensimmäinen rivi alkaa syntyä.

Hennolla naisella on hyvät käsivoimat.

Nyt on jo kaksi riviä valmiina seinästä seinään.

Kasa alkaa jo pienentyä merkittävästi.

Vähenee ja vähenee.

 Viimeiset hilkut ylös ja se on siinä!

Klapuja kerätessämme löysimme myös runsaasti ekologisia ja luontoa rasittamattomia käsiaseita: erilaisia ritsoja eri tarkoituksiin.

Antilla on oikeassa kädessä mammutin kaatoon suunniteltu ritsa. Vasemmassa kädessä on designer-ritsa, joka on kaunis katsella, mutta täysin hyödytön. Lotalla on oikeassa kädessä perinteinen hirviritsa ja vasemmassa kädessä tekniikan uusinta uutta: hyttysritsa, jolla voi ampua pientä sarjatulta. Taskussa on joka paikan matkaritsa, joka lähtee tänään matkamuistona Suomeen.

Urakan jälkeen on kaikilla hymy herkässä. Iso homma, joka vedettiin lopulta läpi 1,5 tunnissa. Varsin kelpo suoritus, vai mitä sanotte.

Työpäivä päättyi saunomiseen ja kauden ensimmäisiin glögeihin. Minkä jälkeen koko porukka oli mukavasti mellow ja valmis kipuamaan pehkuihin alkuillasta. Lotta epäili  näkevänsä unia haloista.

Vaan eipä pääse pakkanen tänä talvena yllättämään, ei ainakaan lämmön puolesta. Kyllä tästä kasasta polttelee tovin, vaikka pieniä klaput ovatkin.