Näytetään tekstit, joissa on tunniste remontti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste remontti. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. syyskuuta 2011

Nosferatun ruttolaiva

Kauhuelokuvien ystävät muistavat ehkä filmin Nosferatusta eli Transylvanian kreivistä, herra Draculasta, joka matkasi laivalla täynnä kirottua ruttomultaa?

Minä olen tänään yhdessä Kimmon kanssa täyttänyt laivan täyteen multaa, ruttoa mullassa ei ole, mutta rikkaruohojen juuria luultavasti sitäkin enemmän. Laivani ei seilaa minnekään, tuskin pysyy enää vuotta kauempaa pystyssä. Mutta ajatuksena on siihen ensi kesänä istuttaa hieman kukei eli kukkia ja kasveja.


Typerän näköiset kevytsoraharkot peitetään vielä mullalla ja lunnonkivillä.

Miksi ihmeessä tällaista puuhaan, voisi blogikansa kysyä, ainakin ne jotka tietävät, että juuri nyt pitäisi meidän tehdä taloa valmiiksi rempalle - ei kukkapenkeille.

Minä vastaan kysymykseen: haa! Sillä Nosferatun vene on kiinteä osa remppaa.

Selitän.

Minitalkoolaiset, Aatos ja Aare, antoivat meille tehtävän kuoria vanhan ja puretun terassin alta mullat pois, aina hiekkaan asti. Helpommin sanottu kuin tehty. Kun pitää viedä vanhat mullat jonnekin. Me veimme ne vanhaan veneeseen, joka on retkottanut talon yhdellä nurkalla jo pitkään.

Täältä siis siirtyy (aika hiekkaista ja soraistakin) multaa Nosferatun lauttaan.

Nyt vene on täynnä, mutta terassinpohja on vielä vaiheessa. Täytyy pohtia jatkoa, minne vanhaa hiekkaista ja soraista multaa kipata. Tontilla tilaa ei ole paljoakaan - tonttihan on pieni, talo suuri. Ja tontille pitää jossain vaiheessa saada tuotettua talkoita ja remppaa silmällä pitäen iso kasa puutavaraa, terassin anturoiksi suunniteltuja elementtejä (ei aavistustakaan mitä ne ovat) ja ties mitä.

Silti, minulle tuo Nosferatun laiva antaa ajatuksia tulevaan kesään, ehkä siihen saisi istutettua kauniin perennapenkin, tai jos ei perennoja niin ainakin kesäkukkia.

Tällaisia sekalaisia ajatuksia pyörittelee Võsulla Tiina.

torstai 18. elokuuta 2011

Laminaattia, vessanpyttyjä ja tassuammeita

Alea iacta est! Arpa on nyt heitetty ja samoin talkookutsu. Sen heitin jo viime postauksessa: epävirallisen virallinen talkookutsu.

Ja päiväthän olivat:

minitalkoot 5.-9.9.2011 + mahd. näitä päiviä seuraava viikonloppu, jos tulijoita löytyy
päätalkoot 23.-25.9.2011

--

Kuten edellisessä viestissä kerroin, olisi tarkoitus laminoida ainakin keittiön lattia, ehkä jopa koko käytävä joka vie keittiöön ja kylpyhuoneeseen.

Jatkan siis laminaateista, joita pähkäilimme kahdessa eri myymälässä Tartossa: toinen oli sellainen pankrotti-myymälä, missä oli loppueriä rakennustarvikkeita, kaakeleita, laminaatteja etc. Kuinka paljon mitäkin varastosta löytyy, on sitten hieman eri asia. Toinen oli Bauhof, iso myymälä, joka löytyy myös Võsun läheltä, Rakveresta.

Kurkataan ensin pankrotti-myymälän tarjontaa - hinnat vaikuttavat edullisilta.

Laminaateista en ymmärrä mitään muuta kuin mitä silmällä näen. On eri puujäljitelmiä, eri leveyksiä, eri hintoja. Onko laaduissa eroa eri puulajien välillä, kai nämä laminaatit kuitenkin jossain määrin puusta koostuvat (onko ne jotain puristetta vai mitä), vaikka kuviot ovatkin päälle printattuja? Kertokaa te minua viisaammat!

En tiedä asiasta enempää. Mutta laitan alle kuvia pankrotti-tarjonnasta:


Vaahtera, 7 mm:stä, pidän sen vaaleasta väristä, taisi olla muuten halvin laminaatti missään.


Lämpösaarni (mitä se on!), 8 mm, aika tumma väriltään. Liimavapaa, mitä se ikinä tarkoittaakin, onko hyvä vai huono asia, jään miettimään.


Tammi, jostain syystä tässä ei sitten lue niitä millimetrejä.



Toinen tammilaminaatti, 7 mm.



Päärynäpuu, 7 mm, aika neutraali, vai mitä.

Näistä oma suosikkini on tuo vaahtera, niin värin kuin hinnan puolesta.

Pankrotti-myynnissä oli myös koko lailla laaja valikoima vessanpyttyjä, tässä kaikkein edullisin malli.




Ottiliaankin olisi tarvis uusi pytty, ja olisinkin tämän ostanut lennosta, ellei Kimmo olisi muistuttanut: "Pitää ottaa mitat ensin." Arvatenkin siihen se jäi ja mitat ovat yhä ottamatta. No, vessanpönttö ei ole ensimmäinen kiireisten asioiden listalla. Ja jos meidän oma wc-pönttömme sanoo lopullisesti irti sopimuksensa (sen vedenottosysteemi kenkkuilee) niin kai minä sitten istun vaikka maakuopalla, jos tarve tulee. Tai sitten otan ne mitat itse. Ei kai se niin vaikeaa ole, vaikken oikein tiedä mitä pitäisi mitata, leveys ja korkeus tietenkin mutta liittyykö putken paikka jotenkin mystisesti pytyn valintaan? Oi näitä elämän suuria kysymyksiä, jotka pientä naisihmistä ihmetyttävät.

Seuraavasta tuotteesta minun ei tarvinnut tietää sen enempää, ymmärsin heti että tämä on hieno: tassuamme, joka on tehty valuraudasta. Oli muuten jykevä, eikä heti keikahda nurin vaikka viime aikoina painoa kerännyt Rouva Linkama siihen itsensä tälläisi:



Olisi tämä hieno! Mutta ennemmin sittenkin se wc-pytty, pohdin, sillä tälle ei todellakaan ole tarvetta. En tiedä oliko kallis vai halpa, mutta 950 euroa se maksoi.

Mutta palataan kylpyhuonekalusteiden ihmeellisestä maailmasta vielä ihmeellisempään laminaattien maailmaan. Jatkettiin matkaa Bauhofiin, jossa oli joitain tarjouksia, oliko kesän uloskantohinnat vai syksyn sisäänheittohinnat vai mitä mainosmies oli tälle kampanjalle nimeksi päättänyt antaa. No, minusta Bauhofissa pyörii jatkuvasti joitain ale-kampanjoita, joten en ole kovin huolissani ko. kampanjan kestosta.

Tässä sitten Bauhofin laminaatteja:


Pyökkilaminaattia (klikkaa kuva suuremmaksi jos hinnatkin näkysivät paremmin)



Tässä palisanderia, kuullostaa hienolta, eikö vaan. Tervetuloa meidän palisanderi rustico -keittiöön. Väri kyllä turhan tumma minun makuuni.


Tässä taas pyökkiä, mutta edullisemmin. Mitä eroa ylläolevaan, paitsi hinta, ei ymmärrä. Väri nyt näyttäisi olevan ainakin tummempi kuin yllä. Tämä taisi olla Bauhofin edullisin.


Että tällaisia laminaatteja ja hintoja. Kuten sanottu, en minä näistä mitään osaa valita, jos pitäisi, paitsi värin ja hinnan puolesta. Ja hinta väriäkin tärkeämpi, jos hintaero on merkittävä. Vaaleaa suosin tumman sijasta ja oikeasti, tammesta en niin tykkää.

Ja tähän päätän tämän laminaatti-esittelyn;  kannan kuvat itseäni viisaampien tutkittavaksi, kuin koira kantaa luun isännälle ja jään odottamaan asiantuntevia kommentteja.

Viuh-viuh viuhtoo häntä! Wuf.



Epävirallisen virallinen talkookutsu ja terassipohdintaa

Vieläkö löytyy Suomenmaasta talkoovoimaa vai onko kesäriennot vieneet puhdin? Nyt nimittäin olisi tiedossa Huvikummun  - tai ehkä jopa Villa Aurean - talkoot. Ne joista on puhuttu jo pitkin vuotta, vaikka tuolloin ei ollut vielä tietoa siitä kuinka talon tulevaisuuden kanssa käy.

Asiaa pohdittuamme ja viisaita viestejä meitä viisaampien ihmisten kanssa vaihdeltuamme olemme tulleet lopputulemaan, että talkoot ovat kaksiosaiset. On ensin minitalkoot joissa kartoitetaan mitä pitää tehdä, mitä tarvitaan ja paljonko. Minitalkoiden päämääränä on repiä vanhat terassilaudat irti niin etupihalta kuin kakkoskerroksen terassilta. Ja ihmetellä mitä alta löytyy. Ja laskea terassipuun tarve, miettiä mahdollinen sokkeli tai pohja yms. jota uuden terassin alle laitetaan.

Minitalkoisiin on tulossa tällä näkymin pari kolme henkeä meidän ohellamme - lisää mahtuu, tietenkin!

Ja minitalkoiden päivät ovat siis: 5.-8.9.2011

Vaikka minitalkoot ovatkin omistettu asiantuntevalle pähkäilylle ja puuhastelulle lautojen ja mittojen kanssa, ei se tarkoita sitä, että jos talkoovoimia riittää, etteikö samaan aikaan voisi vaikkapa kuoputtaa pihaa tai aloittaa yläkerran kaksion maalausta. Ja ikkunoita, niitä riittää pestäväksi, jos sen alan eksperttejä löytyy. Keittiöön tarvitaan toki keittiöhenkilökuntaa, joskin uskoisin itse olevani sillä osastolla vastaava piällysmies.

Siis jos nuo päivät, jotka ovat keskellä viikkoa, jollekin sopivat - reilusti ilmoittautumaan mukaan! Valitettavasti matkakustannuksiin emme voi osallistua, mutta sapuskaa kyllä tarjotaan, vaikka se olisikin sitten vain remppasoppaa, lettuja ja grillimakkaraa, kuten viimeksi - ja hyvin maistui - mutta yösija tarjotaan ja illalla talkooviihdettä, jos ei muuta niin ainakin iloista seuraa!

Seuraavat, ne päätalkoot, menevät sitten syyskuun loppupuolelle, koska toivomme saavamme paikalle em. minitalkoolaisten ohelle (jo lupautuneet) Tytin ja Jussin ja ennen kaikkea heidän mahtavan työkaluarsenaalinsa. (IIIISO hymiö tässä kohtaa.)  Toivoa täytyy, että ilmat vielä tuolloin suosivat ulkotöitä.

Päätalkoiden päivät ovat: 23.-25.9.2011 joka sijoittuu siis viikonloppuun.

Päätalkoissa pitäisi sitten rakentaa terasseja ja mahdollisesti jopa aitaa, mikäli väkeä ja työvälineitä ja osaamista ja rakennusainetta riittää. Pääosassa kuitenkin terassit.

Myös keittiön lattia pitäisi vaihtaa ja laittaa sinne uudet laminaatit vanhan korkkimaton sijaan - ja ehkä jopa koko keittiö maalata (luultavasti jo ennen ko. päivää, ettei uudet laminaatit heti peity maalitipoista). Laminaattia voisi laittaa myös alakerran käytävään, jossa on nyt karmea muovimatto. Yläkerran kaksio pitäisi saattaa valmiiksi maalausten osalta, ellei se siihen mennessä sitten jo ole. Ja taas löytyy pihalta kuoputeltavaa ym. putsattavaa. Joten kyllä kaikille hommia löytyy, jos vain väkeä paikalle saadaan! Matka- ja ruokapuoli kuten ensimmäisissä minitalkoissa.

Ja kuten aiemmin, talkoolaisten matkakustannuksia ja vaivoja korvaamaan tarjoamme Huvikumpua - vai olisiko se sittenkin Villa Aurea - talkoolaisten sopimaksi katsomaksi ajaksi maksutta vuokralle, oli sitten kyse viikonlopusta tai vaikka koko viikosta.

Ilmoittautumiset: 

joko suoraan minulle:  tiinalinkama häkkyräväkkärä gmail piste com tai tänne blogiin!


Nähdäänkö siis talkoomerkeissä?!!!

Ja tässä vielä kuvia talosta, ikäänkuin inspiraatioksi: http://www.villaottilia.ee/vosu/

--

Sitten remppapohdintaa materiaalien etc. osalta. Ensiksi käsittelyyn tulevat terassit.

Kun raha tulee kaikessa vastaan - ikävä kyllä - täytyisi pystyä keksimään paras ja edullisin tapa rakentaa terassi. Mistä materiaalista siis? Puusta, tietenkin, ja luultavasti painekyllästetystä puusta. Mistä puu hankkia? Tartosta? Jolloin se pitää jotenkin kuljettaa Võsulle. Vai paikalliselta sahalta - täytyy ottaa selvää onko siellä edes painekyllästettyä puuta. Vai Suomesta? Ehdotuksia vastaanotetaan.

Tässä kuitenkin kuvamateriaalia koskien terassilautoja. Kävimme kahdessa eri paikassa tutkimassa niitä.

Ensin kauppa ykkönen, Tarton liepeillä:


Valikoima, joka ollut ulkona koko kesän.


Ja tässä hinnat.

- immutatud = painekyllästetty
-immumata = ei painekyllästetty
jm = juoksumetri
triip = raidallinen
sile = sileä

Samassa puutavaraliikkeessä oli myös sisä- ja ulkovuorilautoja myynnissä, tässä niistä kuvia ja hintoja (vaikkei niitä kai nyt tarvitakaan, kunhan laitan mielenkiinnon vuoksi):


Sisävuorilautaa (kuusi) ja ulkovuorilautaa (mänty ja kuusi)



Ulkovuorilautoja, mänty - kuusi  (Kuva suurenee tästä klikkaamalla jos hinnat ei kuvassa näy)

Tässä vielä saman puutavaraliikkeen muuta hinnastoa:


Sae = sahattua
höövel = höylättyä
immutatud = painekyllästettyä puuta
paksus = paksuus
Laius = leveys
Pikkus = pituus
jm = juoksumetri
tk = kappale

Täältä jatkoimme terassilautoja etsimään paikalliselle sahalle, jossa puuta oli isoissa pinoissa. Oli ykkösluokan ja kakkosluokan ja taisi olla kolmosluokankin terassilautoja (ainakin rumimpien lautojen kylkeen oli tussilla vedetty III).


Tämä lienee sitä ykkösluokan terassilautaa

Ja koska hinnasto annettiin vain suullisesti, eikä meillä ollut paperia mihin hinnat kirjoittaa, olin luova:


Hinnat ilmeisesti neliömetreittän.


Tässä siis muutamia hintoja koskien terassilautoja.

Maaleja yms emme ole vielä katsoneet sillä silmällä. Itse asiassa luulen, että meiltä on jäänyt viime talkoista hieman valkeaa pohjamaalia ja ehkä puolimattaa vaaleansinistä lateksimaalia, jolla saattaisi päästä jo alkuun. Jos kenellä olisi talkoisin tuoda maalia, joka vain odottaa pääsyään seinille, ilmoittelemaan! Kaikki otetaan vastaan kiitollisina! Ja eiköhän maaleja voi sekoitellakin, esmes sitä vaaleaa sinistä ja valkeaa tms. että saadaan riittävä määrä vaikka pohjamaaliksi.

Seuraavassa postauksessa käsittelen sitten laminaatteja ja niiden hintoja. Mutta nyt ensin jään odottamaan aivan innokkaana josko saamme hartiatyövoimaa paikalle. Puuhakkaat naiset ja miehet, tutut ja tuntemattomat, nyt ilmoittautumaan! Tervetuloa, teitä kaivataan!


tiistai 5. lokakuuta 2010

Yllätyksiä 60 vuoden ajan

Kimmo ja minä menimme naimisiin vuonna 2003 Läänemaalla, Haapsalun tuomiokirkossa. Meidät vihki arvovaltainen tuomiokapitulin piispa, Tiit Salumägi.

Ennen vihkimistä kävimme muutamaankin otteeseen Tiidun luona keskustelemassa avioliitosta, elämästä: niistä pienistä ja suurista asioista, joista pitkäikäinen avio-onni koostuu.

Eräänä päivänä näitä keskusteluja käydessämme Tiit kertoi vastikään tavanneensa avioparin, joka oli ollut 60 vuotta aviossa. Ja Tiit oli kysynyt parilta, miltä tuntuu elää yhdessä niin pitkään. "Tunnetteko nyt toisenne?"  Pitkäikäisen pariskunnan mies oli vastannut nauraen: "Mitä vielä! Yhä jaksaa vaimoni minua yllättää!"

Ja niinpä meidän vihkipappimme antoi meille ohjeen. "Tässä teille elämänohje. Yllättäkää toisianne, aina uudestaan ja uudestaan!"

Me pidimme ohjeesta. Ja teimme ensimmäisinä avioliiton vuosina lähes päivittäin "Tiidut". Jotain joka oli odottamatonta ja sai toiselle hymyn huulille. Hulvatonta, hauskaa.

Vaan niin elämä tasaantuu. Viime vuosina "Tiidut" jäivät vähemmälle. Elämä jatkui tasaisena, yllätyksettömänä.

Võsu-projekti - Huvikummusta huvila

Võsu-projektin eli Huvikummun hankinnan myötä tuli elämäämme uusi adrenaliiniruiske, joka sisälsi hermoilua, odotusta ja odotuksen tuomaa hermoilua. Mutta myös odotuksia, toiveita, haaveita ja visioita. Joiden toteutus antoi ja antaa yhä odottaa itseään.

Mutta mikä tärkeintä - ja mistä Tiit pitäisi -  me kaksi huomasimme jälleen seisovamme maailman tuulten edessä rinnakkain. Me emme olleet vain 'sinä' ja 'minä'. Me olemme selkeästi me.

Sydän rakkaudesta hellänä olen katsonut, kuinka Kimmo päkertää remontin kanssa vielä yömyöhään kohdevalon loisteessa. Yritän houkuttaa miestä pois maalauspuuhista. Mutta mies jatkaa, remonttiin tottumaton, sinnikkäänä ja päättäväisenä. 

Tiitulle terveisiä. Minut on jälleen yllätetty! En tiennyt että mieheni on noin pitkäpinnainen ja kyvykäs. Suorastaan taitava! Tälläkin alalla!!!

Enkä muistanut kuinka paljon miestäni rakastan. En muistanut miten kutkuttavan ihanaa, jännää, huimaa ja pelottavaa on olla jonkun uuden edessä.

Meni tämä Huvikumpu-projekti sitten syteen tai saveen (mitä se ei saa tehdä, vaan sen tulee ja se tulee onnistumaan!!!), on se minulle opettanut jälleen uusia asioita rakkaimmastani. Herättänyt ihailua, rakkautta, uudelleen!

Tämä on julkinen rakkaudentunnistukseni miehelleni (joka ei ehdi sitä nytkään lukemaan, kun mönkii jossain lattialautojen tasolla sivellin kädessä. )


Tässä tämä hellien tunteitteni kohde, työn touhussa.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Se on menoo sit!

Nyt keskiviikkoaamuna suuntaamme nokkamme kohti Võsua ja palaamme linjoille taas maanantaina. Toki matkassa on pieni läppäri ja olen ymmärtänyt että Võsun O-kõrtsissä on mahdollista sitä käyttää. Mutta kuinka paljon minulla on aikaa istua O-kõrtsissä on sitten asia erikseen.

Latte jää talonvahdiksi. Ja Lattea tulee vahtimaan puolestaan Rummukainen perheineen. Joten tyhjäksi ei Ottiliakaan jää.

Remppaporukan lukumäärä on kasvanut viime päivinä vielä muutamaisella ja nyt meitä on sitten kaiken kaikkiaan paikalla parhaimmillaan kolmetoista henkeä eli seuraavat remppaajat:

Herra A
OnuKoo ja Marja p (tulevat yhtä matkaa)
Aimarii ja miehensä
Anna-Leena ja Reima
Suski
Maris ja Aki
Anne P.
Kimmo ja minä

Talkooryhmätkin ovat aika hyvin selkenemässä - löytyy joka porukkaan ilmoittautuneita, ja koska päiviä on useita ja hommia erilaisia voidaan tehtäviä vaihtaa lennossa.

Meillä on auto pakattu kattoa myöten siivous- ja remppatavaraa. On jos jonkinmoista tököttiä, puhdistusainetta, maalia ja pensseliä. On piha- ja puutarhamöyrimisvälineitä. Lakanoita, pyyhkeitä varoiksi. Ja mitä meiltä ei löydy, niitä tuovat remppaajat vielä tullessaan. Silti on sellainen olo, että jotain keskeisen tärkeää on unohtunut. Kuten esimerkiksi Huvikummun avaimet. Täytyykin viedä ne heti reppuun!

Nyt pitäisi malttaa mennä nukkumaan. Latte seilaa hermostuneena jaloissa, se arvaa että taas on tapahtumassa jotain, ja tällä kertaa sen pahin pelko tulee osoittautumaan aiheelliseksi, se ei pääse mukaan.

Eipä tässä tällä kertaa muuta. Laitan koneen kiinni ja heitän makuulle, huomisesta uneksien.

Hasta la vista! Ja ötyä kaikille.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Talkoolaisille tietoa

Nyt on alta viikko talkoisiin, joten tässä väliaikatietoa ja vinkkejä talkoolaisille.

Tähän mennessä on tapahtunut sarjassa Huvikummusta hulppea seuraavaa:

Võsulla on katto lähes kokonaan putsattu (lähes kokonaan koska painepesuri ei yltänyt harjalta aivan räystäälle asti, mutta se ei ole ongelma). Samoin on aidankorjuu ja terassinlautojen vaihto pantu alkuun, eli mitat otettu ja materiaaleja etsitään. - Nämä hommat jäivät siis remppafirmalle.

Me olemme ostaneet erilaista tilpehööriä ja tavaraa remppaa silmälläpitäen:

- pesuaineita, mikrokuituliinoja, lastoja etc. ikkunoidenpesuun
- maalia 2 x 10 litraa (valkoista lateksia kattoon ja osaan seiniä, keveästi aprikoosinsävyistä lateksia boksien seiniin), lisäksi spakkelia, teloja, lastoja, maalarinteippiä ja siveltimiä boksien maalaamista silmälläpitäen
- pihaharjoja, lehtiharavia etc pihan putsaamiseen
- tapettia ja liisteriä yhden makkarin kahden seinän tapetointiin
- puhdistusaineita ja harjoja etc kylpyhuoneiden siivoukseen

Vielä puuttuu pesusooda ja ikkunoiden tilkitsemiseen tarvittavat tiivisteet, koska niitä emme löytäneet eilisellä kauppareissulla. Lähdetään tänään etsimään uudelleen.

Mitä talkoolaiset tuovat mukanaan:

- Reima tuo kottikärryt ja märkäimurin lainaan sekä pitkävartisia asioita, kuten harjoja etc.
- Maris ja Aki ovat maininneet omistavansa ylimääräisiä maalaustarvikkeita kuten teloja ja pensseleitä - kannattaa ottaa varoiksi
- Jos kellä on työkalupakki, jossa monenlaista teknistä vekotinta ja vimpainta, voisi sen mukanaan tuoda, sillä luultavasti kuitenkin tulee tarvis juuri sitä työkalua jota meillä ei olekaan.

Huom! Merkitkää tavaranne jollain lailla, että eivät mene kaikki työkalut sekaisin. Esim. maalarinteippiä vasaran ympäri ja siihen oma nimi.

Toiveita mukaanotettavista asioista:

- Ne jotka tulevat omilla autoillaan ja joilla on kotona ylimääräisiä hesareita etc. joilla lattiaa voi suojata, voisi ottaa niitä mukaan. Nyt meillä on muovia ja joitain pahveja - Kimmo ajatteli että niitä voi sitten siirellä sen mukaan missä työtä tehdään. Mutta jos työtä tehdään samanaikaisesti monessa kohtaa, tarvitaan lisäsuojaa.

- Ne jotka tulevat omilla autoillaan voisivat ottaa omat lakanat ja pyyhkeet mukaan. Ne jotka tulevat busseilla tai lentäen saavat talon puolesta lakanat ja pyyhkeet.

- Ottakaa reilut remppavaatteet, joiden likaantumisesta ei ole huolta. Ottakaa myös lämpimästi yövaatteita. En usko että talolla on kylmä. Nyt juuri siellä ei ole lämpöä, mutta menemme laittamaan pattereita päälle jo pari päivää aiemmin. Silti yllätyksiä voi tulla, ehkä kaikki patterit eivät toimi jne. Eri huoneetkin lämpenevät varmasti hieman eri tavoin. Katsotaan paikan päällä missä kukakin sitten nukkuu (huoneita, joita ei rempata on kuitenkin useita, joten maalikatkuissa ei tarvitse kenenkään nukkua). Joten lämmintä päälle ettei yöllä tule kylmä. Ja jos jollain on mahdollista ottaa vielä vaikka omia lämpimiä täkkejä mukaan, niin mikä sen parempaa, varma on aina varmaa. Mutta talossa on kuitenkin useita peittoja, joita olemme sinne nyt vieneet, joten niilläkin pärjää. Peitot kuitenkin ovat mallia 'suvetekk'-eli kesäpeitto tai huopia tms, eli eivät mitään untuvaisia superlämpimiä talvipeittoja.

- Olisiko kenelläkään autolla tulevalla ottaa mukaansa jotain vanhaa imuria, josta ei niin väliä jos se imaisee sisäänsä remppamöhnää, mitä se sitten onkaan?

Työtiimit

Tällä hetkellä työtiimejä tulee luultavimmin olemaan seuraavat:

- ikkunantiivistäjät / ikkunanpesijät
- maalaajat
- pihan puhdistelijat
- tapiseeraajat
- siivoajat (lattioiden ja kylppäreiden puhdistus etc.)
- keittiöporukka eli kahvinkeittäjät + sopanlaittajat
- puutarhakalusteiden kokoajat ja lakkaajat (ostettiin tammiset puutarhakalusteet: pöytä, neljä tuolia ja penkki, joista tulee aluksi Huvikummun olohuoneen ainoat huonekalut, jotka myöhemmin sitten siirtyvät pihalle. Ne pitää koota ja lakata, lakka ostettu.)

Muuta asiaa:

Tutustukaa ajo-ohjeisiin, jotta löydätte perille! Ja ohjeethan on: Ensin Tallinnasta ulos kohti Narvaa (E20) ja sitten vasemmalle kohti Loksaa ja sitten Võsun kylttejä etsien. (En tiedä mitä kyltissä lukee, luultavasti ainakin Loksa, ehkä myös Võsu). Toinen kohta, myöhemmin, josta voi kääntyä on Viitnan kohdalla. -- Võsussa osoite on Vabaduse 10 ja Vabaduse lähtee Võsun pääkadulta kohti merta suht. keskeltä pääkatua. Huvikumpu on Vabadusen  päässä, siinä myös suht iso parkkipaikka, johon auton voi jättää.


Pyyntö:

Laittakaa joko tämän viestin kommentteihin tai minulle vielä yksityispostia ja kertokaa vielä kerran kaikki seuraavat asiat:

1. Minä päivänä ja mihin aikaan uskoisitte olevanne Võsussa? Ja koska lähdette pois?

2. Tarvitsetteko pyyhkeitä / lakanoita vai tuotteko omat tullessanne?

3. Olisiko teillä joitain työkaluja etc. joista en ole yllä maininnut, ja joista saattaisi olla hyötyä rempassa?

4. Mitkä tiimit kiinnostavat tai mitkä hommat sujuvat luontaisesti paremmin ja mitkä taas ei niinkään (tyyliin: maalaamaan ei kannata ryhtyä jos ei sitä ole koskaan tehnyt, jos paikalla on osaavampiakin tyyppejä. Ja hämähäkinseitteihin ei kannata käydä käsiksi jos - kuten minä - inhoaa hämähäkkejä enemmän kuin mitään.  No, totuuden nimissä ei siellä niitä seittejä olekaan. Ja maalaustiimiin joutuu heti oitis, jos tietää sen homman osaavansa!)  - Tiedoksi että porukaa on ehkä n. 11 - 13 henkeä, riippuen hieman siitä mitä pari epävarmaa tapausta päättää. Joten luultavasti jokainen pääsee / joutuu osallistumaan muutamaankin tiimiin, riippuen siitä miten hommat etenevät.

Tiedoksi

Jossain vaiheessa ensi viikon alussa lähdemme Võsuun lämmittämään taloa ja tekemääna alkutöitä. Joko yhdessä tai vain toinen meistä näin aluksi. Riippuu hieman siitä miten Latten hoitaja pääsee meille paikalle. Joten voi olla että olen hankalasti sähköposteilla tavoitettavissa tiistaista eteenpäin. Joten mahd. pian vastaukset yllä oleviin kysymyksiin. Onhan kaikilla puh. numeroni? Jos ei ole, kertokaa ja laitan sähköpostissa tulemaan.

Vielä jotain muuta?

Ei tule mieleen. Jos jollekin tulee, pistää muistuttaen!

Kohta päästään talkoisiin! Toivotaan että kaikilla on siellä mukavaa!!!! Ja miksei olisi!!!

torstai 9. syyskuuta 2010

Här kommer Pippi Långstrump eli matkalla Huvikumpuun

Sulahopsulahei vaan kaikille!

Eilen tehtiin matka Huvikumpuun, kera Priitun eli remppamiehemme. Matkaa taitettiin kahdella autolla, minä ja Latte punaisella ranskattarella ja Kimmo Priitun isossa pakettiautossa.

Matkaan oli varustauduttu hyvin - monen monta päivää olen kerännyt mitä erilaisempia tykötarpeita, joita viedä talkooväkeä ja myös remppaakin varten: peittoja, petauspatjoja, sisustuskankaita, joita löysin Kanepin kirpparilta, tukevia verhoja ja pöytäliinoja, joilla verhota aika ankeat talkoopedit. Jotta kaikilla on mukavaa.

Pikku hiljaa olohuoneeseen alkoi kerääntyä myös laatikoittain laseja, lautasia, kahvikuppeja, lusikoita, haarukoita ja kaikkea muuta mahdollista mitä talkooväki tarvitsee elääkseen ihmisiksi.

Tavaravuori alkaa kasaantua

Ja sitten matkaan.

Kuten sanoin, lähdin kahden Karvapojan kanssa liikkeelle, ja sehän minua tietenkin hieman jännitti. Matkaa kuitenkin tulee hyvät 200 km Otepäältä Võsuun ja minä olen aina vaan hieman epävarma kuljettaja. Tai ainakin matkaan lähtö aina hieman jännittää.

Mutta hyvin reissu sujui, minä juttelin Lattelle ja Poika kuunteli takapenkillä lörppäkorvat höröllä mitä kaikkea Mamma sille höpöttää.

Mikä parasta, kun itse ajaa, voi itse päättää missä pysähtyy. Kun ratissa on perheen Dedikoitu Kuljettaja, hurauttaa Dedikoitu päämäärätietoisesti pisteestä A pisteeseen B sen suurempia pysähtelemättä, ellei todellista tarvetta tule.

Niinpä esimerkiksi mystinen nähtävyyskyltti: Preilikivi Jõgevamaalla on aina ohitettu lennossa. Vaan nyt painoin jarrua ja lähdin ihmettelemään minkä kokoluokan nähtävyydestä oli kyse.

Tällainen oli Preilikivi eli suomeksi Neitikivi:

Kivi keskellä metsää

Ei siis megaluokan nähtävyys. Vaan kyltti kiven vieressä kertoi kiven taustaa, ja kyltti oli niin hauskaa luettavaa, että se piti myös kuvata. Tällaista tekstiä syntyy, kun joku joka osaa suomea "oikein hyvin" tekee kuva- tai esitetekstejä. Teksti on melkein oikein, mutta kuitenkin täynnä huvittavia ilmaisuja, jotka naurattavat suomea äidinkielenä puhuvia (klikkaa kuvaa jos tekstin lukeminen pienestä kuvasta on vaikeaa):


Kysyin Lattelta onko hän kuunnellut jo riittävästi vapaata henkeä leijumassa tuulenpuuskissa puiden ladvissa, ja Poika vastasi: WUF! Jatkoimme siis matkaa.

Rakvere ohitettiin heittäen - sen tutkiminen oikein perinpohjin jää myöhemmäksi herkuksi, ja jatkoimme kohti Haljalaa ja Lahemaata.

Koska tiesin olevani perässä tulevia miehiä nopeampi päätin tehdä pienen koukkauksen Vainupean niemeen, jonka tiesin kauniiksi paikaksi. Takapenkkiläinen innostui ajatuksesta ja niin pian kun Poitsu sai meren hajun sieraimiinsa kuului takapenkiltä innostunutta vikinää.

Vainupea ON hieno paikka. Ja aivan tasavarmasti, kun asumme Huvikummussa, tulen tänne maalaamaan. Ehkä töistäni tulee juuri yhtä hirveitä 'meritauluja' kuin mitä näkee toreilla kesäisin myynnissä - meri ja aallot tuntuvat kiehtovan niin monia, mutta useimmiten tuloksena on jotain, joka aiheuttaa katsojassa vain myötähäpeää. Meri on vaikea! Mutta aion yrittää.

Sillä maisemat ovat inspiroivia, vai mitä sanotte?!





Täällä siis vietimme Karvapojan kanssa tovin jos toisenkin ja Karviksen mielestä paikka on VERY YES eli MUY BUENO. Tänne taas ja monta kertaa!!!

Nyt olimme jo lähellä päätepistettä, Huvikumpua ja Võsua. Kimmo oli jo saapunut perille ja soitteli kysyen missä minä viivyn. Jatkoimme matkaa tarkoitsena ajaa pysähtymättä viimeiset kilometrit.

Mutta sitten oli pakko taas painaa jarrua. Suuret peltoaukeat olivat täynnä kurkia. Satoja ja satoja ellei tuhansia kenokauloja levähtämässä ja etsimässä matkaeinettä tulevalle muutolle. Suomestako olette tulossa, mietin.

 





Komeita lintuja, nämä kurjet. Vaikka hanhien tapaan helposti hermostuvia tyyppejä. Vaikka pysyttelin melko kaukana ja kuvasin teleobjektiivin ääripäällä, hermostuivat linnut ja ryhmä toisensa perään lehahti lentoon, siirtyen kaakattaen toiselle, kauemmalle peltoaukiolle.


Haikein mielin jätin kurjet ja jatkoin viimeiset pari kilometriä Võsulle. Ja siellähän Huvikumpu jo odotti!


Ennen varsinaista töihin ryhtymistä en malttanut olla tekemättä vielä lyhykäistä kävelyä rannalle, se kun on niin ihana, vielä syksylläkin.


Miehet ovat ottaneet kengät jalasta - viimeisiä kertoja, luulisin

Huvikumpureissun päämääränä oli kartoittaa niin itselle kuin talkooväelle remppatarve. Ja näin teimme. Mutta siitä sitten ihan omassa postauksessa.

Ei siis tällä erää muuta kuin sulahopsulahei ja hopsansaa. Jatkan aiheesta tuotapikaa.

torstai 2. syyskuuta 2010

Huvikumpu otettu haltuun - vuorossa pontevaa pohdintaa

Eilen ajettiin sitten kauniissa loppukesän (vai oliko se alkusyksyn) auringossa Otepäältä Huvikumpuun eli Võsuun hakemaan talon avaimet ja tarkistamaan, että talo on luovutuskunnossa.

Ja oli se. Hieman ihmetytti se huolellisuus, jolla talo oli putsattu kaikista huonekaluista, muutamia ikivanhoja sänkyjä lukuunottamatta. Alunperinhän oli puhe siitä, että kaikki huonekalut jotka haluamme jäävät taloon. Loppumetreillä vanhoista sängyistä ja pöydistä näytti tulleen kovin rakkaita. (Jopa irtokivet pihalta, kivijalan ympäristöstä oli siististi noukittu pois.)

Ei siinä mitään, helpompaahan se näin on. On ikäänkuin puhdas pöytä - jota ei siis ole - jolta aloittaa talon sisustus. Toisaalta, joistain vanhoista huonekaluista, kuten ruokapöydistä, olisi ollut apua ainakin alkuvaiheessa.

Paikalle jätetyt sänkyrajat - kaikkiaan 12 kpl - sopivat talkooväen majoitukseen nyt syksyllä ja ehkä uudelleen keväällä. Ja sitten nekin voi kantaa juhannuskokkoon. Olen jo suunnitellut miten verhoan ne sopivilla kankailla niin, että niissä voi hyvällä omalla tunnolla talkooväki nukkua.


Yläkerran saliin oli jätetty neljä sänkyä


Boksit oli tyhjennetty keittiokalustusta ja muutamaa yläkerrassa olevaa sänkyä lukuunottamatta

Minun oli tarkoitus kuvata taloa tarkkaan ja paljon, jo siksikin, että voin talkooväelle näyttää etukäteen millaista on ja mitä pitäisi tehdä. Jäi kuvailut kaikessa hässäkässä vähiin, kamerakin toimi milloin sattui. (Lat. huom: Miksi sen pitää aina silloin hajota, kun sitä juuri tarvitsisi! Vanha rakkine!)

Kuvittelin, että kierrämme ensin nykyisen omistajan kanssa talon ja tarkistamme, että kaikki on luovutuskunnossa, ja sitten jäämme paikalle vielä kahden, jolloin on aikaa suunnitella ja kuvailla paikkoja kaikessa rauhassa.

Väärin kuvittelin. Kiinteistövälittäjä oli unohtanut talon pohjapiirrokset toimistolle ja niin sitten ensimmäisen kiertokäynnin jälkeen ovet suljettiin ja lähdettiin papereita hakemaan.

Siinä taloa kierrellessämme ehdin kuitenkin tutkailla paikkoja tulevia talkoita silmälläpitäen, eli katselin myös ensimmäisiä, ns. keveitä remppakohteita sisältä ja ulkoa.

Tällä hetkellä helppoja remppakohteita on kaksi boksia, jotka pitäisi kunnostaa: maalata seinät, pestä keittiö ja kylppärit.

Yhden makuuhuoneen lastulevy-mikälie seinä ja katto kaipaavat nekin maalia, samoin keittiön seinä. (Makkari on myöhemmin eristetty keittiöstä ja väliin on rakennettu lastulevyseinä, joka on jäänyt maalaamatta):

Lastulevy- tai mitä-lie-levyä seinänä


Yleisvaikutelmia Huvikummusta

Kaiken kaikkiaan olin aika yllättynyt miten siistiltä talo näytti tyhjänä.

Suurin osa lattioista on erinomaisia, on parkettia, lautaa ja laminaattia. Keittiön korkkimatto on kurjassa kunnossa, se täytyy vaihtaa johonkin toiseen materiaaliin. Alakerran suuren salin lattiassa on kaksi koloa, jotka ovat jääneet jäljelle kun vanhat portaat on poistettu kahden salin väliltä. Toisessa tornissa oli kokolattiamatto - hirvitys - täytyy tutkia mitä sen alta löytyy. Mutta muuten lattioissa ei ole suurtakaan valittamista.

Alakerran suuren salin lattian aukot
:

Alakerran tornihuoneen kokolattiamatto



Suurin osa talon huoneista on puupaneloitu, mikä tekee talon yleisilmeestä lämpimän. Vain kahdessa boksissa on kiviseinät, jotka kannattaa maalata raikkauden ja valoisuuden vuoksi.

Portaat toisen boksin ylempään kerrokseen


Yhden boksin hilseilevää seinää yläkerroksessa


Arvaan, että lukijalla on vaikea hahmottaa taloa sitä näkemättä. Kun se on vaikeaa jopa sen nähtyä. Mitä ovat nämä boksit? Ja salit? Ja makuuhuoneet?

Yritän selittää. Ensin yleiskuva talosta ulkoa:



Talo on L:n muotoinen, joskin molemmat sivut ovat enemmän tai vähemmän yhtä pitkät. Sisäänkäynti on näiden kahden sivun nurkassa. Yllä olevan kuvan neljä korkeaa ja kapeaa ikkunaa antavat isoon alakerran saliin, joka on yhtenäistä tilaa. Ja sen yläpuolle on yläkerran vastaava iso sali. Molemmat salit päätyvät tornikammariin.


Tässä samat neljä ikkunaa sisältä päin. Kuva aiemmalta käynniltä, pöydät kadonneet nyt


Toinen kuva alakerran salista. Myös tämä vanhempaa satsia. Eli kaikki kuvassa näkyvä irtaimisto mattoa lukuunottamatta on kadonnut. Maton alla ne reiät lattiassa.

Tämä oli siis alakerran suuri sali. Yllä olevassa kuvassa Kimmo seisoo tornihuoneen ovella.

Vastaavanlainen iso sali on myös yläkerrassa. Yläkerran salissa ei ole noita isoja pystysuoria palkkeja huonetta jakamassa ja kattoa tukemassa. Yläkerran tukipalkit kulkevat siis horisontaalisessa suunnassa.


Tämäkin kuva aiemmalta kerralta - nyt on sängyt ja biljardipöytä etc. kadonneet salista, jäljellä vain neljä vuodetta



Ajatuksenamme on, että asetumme itse asumaan joko alakerran tai yläkerran suureen saliin, torneista tulee työhuoneemme:  Kimmolle toimisto alakerran torniin  ja minulle maalausateljee yläpuolelle, toisen kerroksen torniin.

Talo on siis L:n muotoinen ja toinen siivu on suuria saleja, toisessa siivussa on sitten niitä bokseja eli erillisiä asuntoja 2-3 kappaletta, riippuu hieman miten niitä lasketaan. 


Taloa tornilta katsottuna

Nämä boksit ovat siis omalla sisäänkäynnillä varustettuja erillisiä asuntoja, hieman eri kokoisia. Sisäpihalle katsoo kahden boksin ikkunat. Nämä kaksi boksia ovat kaksikerroksisia: alhaalla on keittiö ja wc/suihku ja ylhäällä makuutilat. Oikeanpuoleisessa boksissa on lisäksi pääsy koko talon päädyn levyiselle parvekkeelle. Ja parvekkeen alla on vielä oma terassi.



Talon päätyä, yllä parveke, alla kiviterassi ja huonokuntoista lautaterassia


Ensimmäisessä kerroksessa on lisäksi keittiö, yksi makuuhuone, portaat kakkoskerrokseen,  kylpyhuone, wc ja sauna ja saunan pesutilat sekä kodinhoitohuone.

Kakkoskerroksessa on suuren salin ja yhden makuuhuoneen ohella kaksi boksia, joihin sisäänkäynti on ulkoa, terassin puolelta. Lisäksi kakkoskerroksesta löytyy kylpyhuone ja pari wc:tä.


Yläkerran makkari, kuva aiemmalta käynniltä, sekin nyttemmin siis tyhjä huonekaluista. Tähänkin suhteellisen isoon tilaan pystyisi rakentamaan oman sisäänkäynnin ja tästä tilasta saisi myös yhden boksin, wc/kylppäri on, mutta keittiö pitäisi sitten erikseen rakentaa.


Kahteen muuhun talon toisessa päässä sijaitsevaan boksiin on käynti terassin kautta, eli tästä portaat ylös


Ja tässä näkyy talon toisen pään terassi ja ne kaksi muuta boksia hieman paremmin, tämäkin aiemmin otettu kuva

Aikamoinen ketunpesä siis - sisäänkäyntejä on alakerroksista neljä (pääovi, yksi boksinovi, merenpuoleinen kodinhoitohuoneen ovi ja alakerran salin ovi) ja yläkerroksista kaksi (terassin kautta sisään käytävät boksit.)

Moni on kysynyt että miten me jaamme aikamme Otepään Villa Ottilian ja Võsun Huvikummun kesken. Emme tarkalleen tiedä itsekään. Perusajatus on kuitenkin se, että Vösu on aktiivinen eli auki vieraille lähinnä keväästä syksyyn. Talvella lämmitämme sitä vain peruslämmöllä ja asumme itse Otepäällä, missä talvella tapahtuu enemmän.

Kesälläkin Huvikumpu toimii eri tavoin kuin Villa Ottilia. Eli kesällä vuokraamme valmiita asuntoja viikkopohjalta. Asunnoista löytyy sitten kaikki tarvittava elämiseen. Meitä ei tarvita fyysisesti paikan päällä kuin avaimia luovuttamaan ja siivoamaan aina lomaviikon päätyttyä. Ja ajan myötä uskomme löytävämme paikan päältä henkilön, joka voi tehdä tämänkin puolestamme. Ellemme sitten rakastu paikkaan niin, että etsimmekin Otepäälle jonkun toisen joka hoitaa taloa ja asiakkaita.

Tällä hetkellä on kuitenkin suunnitelma, että korkeasesogit asumme Otepäällä ja vuokraamme Huvikummun huoneistoja. Ja talvella lämmitetään vain yhtä isoa taloa kunnolla, toista pidetään vain peruslämmöllä.

Se on sitten eri asia missä asumme kun Villa Ottiliassa ei ole asukkaita, eli keväät ja syksyt. Veikkaan että Võsussa. Mutta aika näyttää.

Tätä kirjoittaessani huomasin että perhoset lehahtivat vatsaan. Jännittää tämä kaikki itseänikin kovasti! Olenko nyt haukannut liian ison palan?