Viro yksi maailman 13 parhaasta matkailumaasta

Ihmisille inhimillinen piirre on lähteä merta edemmäs kalaan. Tai ainakin joillekin. Ja tämä pätee vaikkapa matkailun suhteen. Ei nähdä sitä suurta ja hienoa, joka on ihan lähellä, vaan haikallaan jonnekin kauas pois.

Viron maine matkakohteena vaihtelee suomalaisissa mielissä. Toisille Viro on vain Tallinna ja joidenkin perspektiivi rajoittuu vieläkin kapeammalle, kuten vaikka Viinaa laivarannasta -kauppaan. Jotkut tuntevat Pärnun tai Haapsalun kylpylät. Ja joillekin Viro on yhtä kuin Saarenmaan valssi.

Viron matkailuun saattaa littyä mielikuva nuhjuisesta tai kotikutoisesta minilomasta. Sellaisesta, josta ei nyt naapurille viitsitä rehennellä. Kivempi on kertoa lähtevänsä Thaimaaseen kuin vaikka Etelä-Viroon.

Siksipä olikin vallan mainiota että amerikkalainen suosittu Huffington Post -lehti valitsi Viron yhdeksi maailman 13 tärkeimmästä matkakohteesta vuodelle 2013. Piskuinen Viro nousi näin mm. Sri Lankan ja Chilen rinnalle. Ketä kiinnostaa, mitkä ne muut maat olivat ja mitä Virosta sanottiin, voivat lukea artikkelin vaikkapa: tästä.

Me emme tätä tietenkään ihmettele. Olemme asuneet Otepäällä nyt 7 vuotta pitäen Villa Ottilia -majataloa, ja yhä vielä me lumoudumme Etelä-Virosta ja sen kauneudesta. Löydämme jatkuvasti uusia tutkimuskohteita, teemme viikottain päivämatkoja lähiseuduille puhtaasti rentoutumis- ja lomailumielessä. Järvet ja joet, komeat suomaisemat ja viitoitetut hyvät vaellusreitit. Idylliset maalaiskylät, jotka elävät ihan erilaisessa tempossa kuin mitä muu maailma. Suloiset pikkukaupungit, joista jokainen on omanlaisensa. Kyläkaupat, joiden tarjonta on joskus yllättävää.  Historialliset linnat ja kartanot. Ruokakulttuuri ja ravintolat, joita löytyy ihan joka lähtöön ja jokaiselle kukkarolle. Tarton kulttuuritarjonta ja huippukaupat.

Tätä kaikkea on Viro ja Etelä-Viro! Ja kaikki on saavutettavissa vain pienen ajomatkan päästä Otepäältä ja Villa Ottiliasta. Tai kotioveltamme kävellen. Tai polkupyörällä kulkien. Tai suksilla sivakoiden.

Viro on inhimillinen ja ihmisen näköinen ja kokoinen matkakohde, joka avautuu parhaiten niille, jotka ovat avoimia uusille elämyksille. Viroa valloittaakseen ei tarvita huippukallista matkapuvustoa - vaikka kukaan ei sellaista kiellä hankkimastakaan. Viroa valloittaakseen ei tarvita laajaa kielitaitoa, sillä suomella ja ystävällisyydellä pärjää kaikkialla, vaikka suomea ei kaikkialla puhutakaan. Kieliemme samankaltaisuus kuitenkin auttaa kommunikoinnissa.

Ja mikä tärkeintä, Viron valloitukseen ei tarvitse kerätä huikean suurta matkakassaa, joka palaa hetkessä ja jättää ison loven loppuvuoden budjettiin. Täällä on mahdollista elää ja syödä hyvin, nauttia lomasta ja tehdä ostoksia hinnoin, jotka ovat edullisia suomalaiselle kukkarolle.

Ei siis ihme että Viron maine matkailumaana on kiirinyt jo maailmalle. Toivoisin lämpimästi että se maine leviäisi myös Suomeen. Että ihmiset olisivat valmiita karistamaan ennakkoluulonsa ja tulisivat itse tänne näkemään ja kokemaan todellista Viroa. Sillä Viro on paljon muutakin kuin Tallinna tai halvat viinanhinnat.

Viro on kokonaisvaltainen elämys! Niin lähellä ja joillekin vieläkin niin kaukana!

Villa Ottilia tammikuussa  2013

Kumpumaisemaa

Viron talvi on idyllinen ja kaunis

Matkan varrelta löytyy aina jotain mielenkiintoista

Omenapuita talvimaisemassa

Latuja löytyy kaikille tyyleille ja taitajille

Ilmjärven kirkko

Kuutsemäen laskettelukeskus

Kuutsemäen laskettelukeskus

Tehvandin stadionilta alkavat mainiot latureitit

Väike Munamäellä on jyrkkä laskettelumäki, jota lumilautailijat suosivat

Tubing - renkailla kelkkailu - on hauskaa

Tubing-mäki Otepään keskustassa

Talven lumoa Otepäällä

Ei voi kun todeta, että auringolla on ihmeellinen voima. Kun se alkaa paistaa, koko maailma alkaa hymyillä. Ja kun vielä valkea hohtava hanki heijastelee aurinkoa, on valon määrä moninkertainen. Voiko olla hienompaa?!

Pitkän aika harmaan ajanjakson jälkeen olemme siirtyneet talven kirkkaimpaan osaan - maisemat säihkyvät valkeina ja taivas on kirkas ja sininen. Riittävästi lämmintä päälle, ja todellinen talvinautinto odottaa.

Villa Ottiliaan on tullut hiljalleen varauksia, mutta toki tilaa löytyy vielä. Vain Tarton hiihtomaratonin aikaan on talo täynnä, muuten kyllä saamme hyvin majoitettua asiakkaita, jotka haluavat tulla kokemaan Etelä-Viron ihanaa talvea.

Me teimme eilen päiväretken lähimaastoihin. Latte nautti ja pöllytti lunta ja mina napsin kuvia minkä ehdin.

Tässäpä nyt alkajaisiksi muutamainen kuva tuon Karvakaverin ilosta:

Mutta kyllä täällä nauttii muutkin kuin karvaiset kaverit talvesta. Saimme viikoittaisen Otepään turismi-infon  lumitiedotuksen, ja se kertoi että latuja on avattu tänä vuonna aiempaa enemmän. On todella tarjolla kaiken pituista, kaiken tasoista ja monta iltamyöhään valaistua latua. On perinteistä ja on luistelutyylin latua. On laskettelumahdollisuuksia, kelkka- ja pulkkamäkiä. Parikin tubing-mäkeä. On tosiaan mistä valita! Ei Otepää turhaan ole Viron talvipääkaupunki!

Ja mikäpä on näissä maisemissa hiihdellä ja talvesta nauttia - tässä muutamainen kuva Kekkosen hiihtolenkin varrelta, Käärikusta ja Harimäeltä, mistä löytyy myös näköalatorni, josta aukeaa maisemat yli eteläisen Viron.

Käärikun järvi

Harimäen kolme toteemia

Levähdyspaikka Harimäellä

Maisemaa Harimäen näköalatornista

Harimäen näköalatorni

Latuja Harimäellä - nämä siis osa kuuluisaa Kekkosen latua

Kolme kaverusta Otepään ylängöllä

Toteemit Harimäellä

Kuten sanottua, kaikki yllä olevat kuvat on otettu eilen, joten kuvista saa ajantasaisen käsityksen siitä miltä täällä juuri nyt näyttää ja paljonko lunta on maassa!

Jos kuvat saivat sinun matkajalkasi vipattamaan, mikä sen mukavampaa! Olet tervetullut Villa Ottiliaan, mistä ohjaamme sinut aina parhaisiin maastoihin. Sehän on tietenkin osa Villa Ottilia -elämystä ja palvelua.

Yhteystietomme löydät tutusta paikkaa eli Villa Ottilian kotisivuilta.

Muista käydä myös tarkistamassa Villa Ottilian facebook-sivut joita olen päivittänyt aika tiheään. Sieltä löydät myös runsaasti kuvia talven iloista, jos paljon muustakin! Aloita vaikka tästä: Talvi Otepäällä . Kansio sisältää runsaasti kuvia Otepään tarjoamista urheilumahdollisuuksista: laskettelusta, vaeltelusta, murtomaahiihtosta tai vaikka tuubauksesta.

Tervetuloa siis luoksemme talvesta nauttimaan!

Tiina ja Kimmo ja Latte

Huvikummusta tuli Lumikumpu

Hyvin alkanut keväinen fillarisarjani (kirjoituksia hyvistä fillarireiteistä Lahemaalla ja Võsulla) katkesi kuin seinään - tai tussahti lumipenkkaan, näin ajankohtaista kielikuvaa käyttääkseni. Taivaalta alkoi tupruttaa lunta. Ja sitähän tuli ja tuli ja tuli. Nyt sade on lakannut ja maailma on ihanan kirkas. Valitettavasti vain lumi sulaa vauhdilla ja jos en väärin ennusta, kohta rämmitään sohjossa. Mutta nautitaan hetki näistä ihmeellisistä keleistä.

Itse asiassa - nämä oudot pääsiäiskelit ovat antaneet meille mahdollisuuden nauttia ensin keväästä, sitten talvesta ja luultavasti aika pian taas keväästä kompaktissa muutaman päivän paketissa. Eli ei pidä valittaa. Sitä paitsi tuo upea auringonpaiste kyllä kohottaa mieltä kummasti.

Tässä jokunen kuva eiliseltä - jolloin aamusta oli vielä aika yksitotista mutta illalla taivas alkoi jo löytää paletistaan joitain muitakin värejä kuin vain harmaa.

 Huvikummusta on tullut Lumikumpu

 Riittää sitä lunta naapureillekin

Onhan tämä aika pittoreskia

Lattea ei ylenpalttinen lumen tulo haittaa, päinvastoin. "Jee, my favourite!"

Koirahan suorastaan nauraa!

"Pienet ne ovat ihmisten huolet. Mitä sitä lumentuloa suremaan, hienoahan tämä on!" näyttää Latte miettivän.

Vanhan surma

Sanovat että uusi lumi on vanhan surma. Kyllä täällä nyt vanhaa surmataan vauhdilla. Varsinkin kun tullessamme tänne Võsulle muutama päivä sitten maa oli kuiva ja ilma keväinen. Ei ole enää.

Tässä pääsiäissunnuntaiaamun kuvia - hiukka ankeeta.

Näkymää Huvikummulta kolme päivää sitten

Ja nyt:

 

 Näkymää tielle

 Portaat yläterassille

Raskas lumi painaa oksat maahan

Vain yksi tästä perhekunnasta jaksaa repiä riemua tästä yllättävästä takatalvesta

Mitä tehdä Otepäällä talvella?

Upeat kelit hellivät meitä, eilenkin oli niin hieno päivä ettei paremmasta väliä.

Kuten eilen kerroin otsikolla Varhainen lintu, lähdimme etsimään haikaraa pesässään, sitä kuitenkaan löytämättä. Löysimme parikin pesää, jotka olisivat voineet olla ne, jotka asiakkaamme löysivät, ja toisessa olikin eloa: harakka oli tehnyt sinne pesänsä. Mutta haikaraa emme valitettavasti nähneet.

Koska päivä oli niin upea, päätimme jatkaa ajeluamme ja lähteä katsomaan mitä tapahtuu Otepään kahdessa laskettelukeskuksessa, Kuutsemäellä ja Väike Munamäellä. Mukana kamerat ja tehtävänä vastata kuvallisesti kysymykseen: Mitä tehdä Otepäällä talvella.

Kuutsemäen laskettelukeskus sijaitsee n. 14 kilometrin päässä Otepäältä. Se on Viron suurin laskettelukeskus, jossa on seitsemän erilaista mäkeä laskettelijoille ja lumilautailijoille. Suomalaisittain ajateltuna mäet eivät ole suuren suuria, mutta sitäkin herttaisempia ja rauhallisempia. Kiirettä ei ole ja tilaa on runsaasti. Ja jos laskettelu alkaa väsyttää, voi välillä istahtaa mäkiravintolaan ja sen terassilta seurailla muiden viilettämistä:

Mäkeen mahtuu hyvin niin aloittelijat kuin pidemmällekin ehtineet laskettelijat

Isä opettaa tytärtä auraamaan.

Tyylejä on  monta, niin vaatetuksessa kuin laskutyylissäkin.

Laskettelun riemua

Hissijonoa ei ole nimeksikään, vaikka kyse on sunnuntaista, ja siten viikon vilkkaimmasta päivästä.

Hissiliput lienevät suomalaisittain edulliset?

Kuutsemäeltä jatkoimme matkaa muutamallekin tyhjälle haikaranpesälle, ja sitten suuntasimme matkamme kohti Väike Munamägeä. Matkan varrelle jäi talvimaisemia, jotka saivat hengen lähes salpautumaan. Kyllä maaliskuu Etelä-Virossa on kaunista aikaa. Maisemat ovat kuin taulusta!

Sähkötolppa valkeassa maisemassa

Maisemaa kuin satukirjasta

Väike Munamäellä on hiljaista, vaikka on sunnuntai. Laskin että mäessä lasketteli maksimissaan kaksikymmentä ihmistä. Tilaa oli siis lumilautailijoilla kieppua hyppyreissä ja  laskettelijoiden vetää komeita kaarteita jyrkässä mäessä.

Väike Munamäen korkeus on 207,5 metriä merenpinnasta - laskettelumäen suhteellinen korkeus on 80 m.

Hiljaista ja rauahllista on täällä lasketella.

Munamäeltä matkamme jatkuu. Nyt suuntaamme hiihtoladuille, ja kuten arvaamme aurinkoisena sunnuntaina riittää laduilla vilskettä, mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi asti.

Otepäätä ei turhaa kutsuta Viron talvipääkaupungiksi. Sen latureitit ovat monipuoliset ja vaihtelevat. Kuuluisa Tarton hiihtomaratonin reitti lähtee Otepään Tehvandi-stadionilta ja kiertelee upeissa maisemissa. Kekkosen rata on sekin kuuluisa, ja siitä on viime aikoina Suomessakin paljon kirjoitettu. Helsingin Sanomissa olleen artikkelin voit lukea: täältä. 

Me pyshdyimme lähelle stadionia ja katselimme miten punaposkiset hiihtäjät sivakoivat mitä kauneimmassa talvisäässä selvästi elämästä ja liikunnasta nauttien.

Tarton hiihtomaratonin latu alkaa Tehvandin stadionilta.

Pipo kertoo missä maasta ollaan.

Kun olimme aikamme ihailleet reippaita hiihtäjiä. oli aika päästää perheen turkiseläin vapaaksi. Ja viimeinen kuva tästä talvisesta päivästä kertookin sitten Latten talviriehasta.

Latte vastaa kysymykseen: Mitä voi Otepäällä tehdä? Kaikkea kivaa!

Tervetuloa siis tänne lumileikkien ja hohtavien hankien maisemiin!  Maaliskuu on parasta matkailuaikaa, ja tilaakin löytyy vielä Villa Ottiliassa hyvin.  Katso lisää: http://www.villaottilia.ee/  tai laita sähköpostia: reservation ät villaottilia piste ee

Ja vielä tämä muistaessani: Nyt on Villa Ottilialla uudet firman facebook-sivut, joita olen viime päivinä päivittänyt ahkerasti. Käypä tutustumassa, jos olet itsekin facebookissa, niin käy samalla myös tykkäämässä. Sieltä saat myös jatkossa ajantasaista tietoa mitä täällä tapahtuu ja miten Villa Ottiliassa menee. Ja sivuja saa jakaa mielin määrin - mitä enemmän trafiikkia - sitä parempi!  Ja tässä nämä uudet sivut: http://www.facebook.com/VillaOttilia/ 

Ihania asiakkaita Lappeenrannasta

On se vaan meidän elämämme (ja Villa Ottilia B&B:n elämä) aika jänskää. On aikoja jolloin ei tunnu tapahtuvan mitään, ja sitten perään on ihanaa haipakkaa.

Me matkailualan yrittäjinä tietenkin toivoisimme, että reipasta liikennettä olisi vuoden läpi, mutta olemme toki kiitollisisia kiiresesongeistakin. Helmikuu ja maaliskuu ovat sitä parasta hiihtoaikaa Otepäällä, ja helmikuulle asettuvat myös Suomen nuorison hiihtolomaviikot. Eli helmikuu on meillä ollut perinteisesti aika vipinää.

Kiiresesonki tietenkin tarkoittaa meille konkreettisesti työtä.  On paljon tehtävää, huolehdittavaa. Kahden hengen henkilökunnalla se tarkoittaa tinkimistä omista yöunista.

Mutta mikä on sen palkitsevampaa kuin saada vieraakseen ryhmä, joka on lähtökohdiltaan innostunut ja valmis kokemaan Otepään ja Etelä-Viron tarjonta avoimin mielin ja sydämin! Ryhmä, joka heti aamusta alkaen on hyväntuulinen, riippumatta ilmasta.  Jos on hyvät hiihtokelit, silloin hiihdetään! Ja jos ei, niin silloin tehdään jotain muuta mukavaa!

Tällainen super-ihana elämysryhmä saapui Villa Ottiliaan helmikuun loppupuolella Lappeenrannasta ja viihtyi luonamme neljä yötä. Tänä aamuna halattiin ja sanottiin lämpimät näkemiset ja toivoteltiin lämpimästi uudelleen takaisin.

Tällaiset ihanat, aktiiviset, huumorintajuiset, reippaat ja hauskat ryhmät ja niistä huolehtiminen ovat sitä ihan parasta tässä työssä!

Haluankin näin blogin kautta kiittää ensinnäin Kipaa, joka toi hulvattoman hauskan ja mukavan ryhmänsä tänne, ja toisena Veijo Ventoa, joka toi porukan perille. Kolmanneksi haluan kiittää teitä kaikkia ihania matkalaisia, jotka toitte iloa ja naurua kotiimme! Uskon, että samaa mieltä on myös paikallinen ravintolamme l.u.m.i,  jossa lauloitte ex-tempore kuorossa kiitoslaulun ravintolan kokille!

Tervetuloa uudelleen luoksemme!

Upea, hieno porukka Lappeenrannasta