Viro yksi maailman 13 parhaasta matkailumaasta

Ihmisille inhimillinen piirre on lähteä merta edemmäs kalaan. Tai ainakin joillekin. Ja tämä pätee vaikkapa matkailun suhteen. Ei nähdä sitä suurta ja hienoa, joka on ihan lähellä, vaan haikallaan jonnekin kauas pois.

Viron maine matkakohteena vaihtelee suomalaisissa mielissä. Toisille Viro on vain Tallinna ja joidenkin perspektiivi rajoittuu vieläkin kapeammalle, kuten vaikka Viinaa laivarannasta -kauppaan. Jotkut tuntevat Pärnun tai Haapsalun kylpylät. Ja joillekin Viro on yhtä kuin Saarenmaan valssi.

Viron matkailuun saattaa littyä mielikuva nuhjuisesta tai kotikutoisesta minilomasta. Sellaisesta, josta ei nyt naapurille viitsitä rehennellä. Kivempi on kertoa lähtevänsä Thaimaaseen kuin vaikka Etelä-Viroon.

Siksipä olikin vallan mainiota että amerikkalainen suosittu Huffington Post -lehti valitsi Viron yhdeksi maailman 13 tärkeimmästä matkakohteesta vuodelle 2013. Piskuinen Viro nousi näin mm. Sri Lankan ja Chilen rinnalle. Ketä kiinnostaa, mitkä ne muut maat olivat ja mitä Virosta sanottiin, voivat lukea artikkelin vaikkapa: tästä.

Me emme tätä tietenkään ihmettele. Olemme asuneet Otepäällä nyt 7 vuotta pitäen Villa Ottilia -majataloa, ja yhä vielä me lumoudumme Etelä-Virosta ja sen kauneudesta. Löydämme jatkuvasti uusia tutkimuskohteita, teemme viikottain päivämatkoja lähiseuduille puhtaasti rentoutumis- ja lomailumielessä. Järvet ja joet, komeat suomaisemat ja viitoitetut hyvät vaellusreitit. Idylliset maalaiskylät, jotka elävät ihan erilaisessa tempossa kuin mitä muu maailma. Suloiset pikkukaupungit, joista jokainen on omanlaisensa. Kyläkaupat, joiden tarjonta on joskus yllättävää.  Historialliset linnat ja kartanot. Ruokakulttuuri ja ravintolat, joita löytyy ihan joka lähtöön ja jokaiselle kukkarolle. Tarton kulttuuritarjonta ja huippukaupat.

Tätä kaikkea on Viro ja Etelä-Viro! Ja kaikki on saavutettavissa vain pienen ajomatkan päästä Otepäältä ja Villa Ottiliasta. Tai kotioveltamme kävellen. Tai polkupyörällä kulkien. Tai suksilla sivakoiden.

Viro on inhimillinen ja ihmisen näköinen ja kokoinen matkakohde, joka avautuu parhaiten niille, jotka ovat avoimia uusille elämyksille. Viroa valloittaakseen ei tarvita huippukallista matkapuvustoa - vaikka kukaan ei sellaista kiellä hankkimastakaan. Viroa valloittaakseen ei tarvita laajaa kielitaitoa, sillä suomella ja ystävällisyydellä pärjää kaikkialla, vaikka suomea ei kaikkialla puhutakaan. Kieliemme samankaltaisuus kuitenkin auttaa kommunikoinnissa.

Ja mikä tärkeintä, Viron valloitukseen ei tarvitse kerätä huikean suurta matkakassaa, joka palaa hetkessä ja jättää ison loven loppuvuoden budjettiin. Täällä on mahdollista elää ja syödä hyvin, nauttia lomasta ja tehdä ostoksia hinnoin, jotka ovat edullisia suomalaiselle kukkarolle.

Ei siis ihme että Viron maine matkailumaana on kiirinyt jo maailmalle. Toivoisin lämpimästi että se maine leviäisi myös Suomeen. Että ihmiset olisivat valmiita karistamaan ennakkoluulonsa ja tulisivat itse tänne näkemään ja kokemaan todellista Viroa. Sillä Viro on paljon muutakin kuin Tallinna tai halvat viinanhinnat.

Viro on kokonaisvaltainen elämys! Niin lähellä ja joillekin vieläkin niin kaukana!

Villa Ottilia tammikuussa  2013

Kumpumaisemaa

Viron talvi on idyllinen ja kaunis

Matkan varrelta löytyy aina jotain mielenkiintoista

Omenapuita talvimaisemassa

Latuja löytyy kaikille tyyleille ja taitajille

Ilmjärven kirkko

Kuutsemäen laskettelukeskus

Kuutsemäen laskettelukeskus

Tehvandin stadionilta alkavat mainiot latureitit

Väike Munamäellä on jyrkkä laskettelumäki, jota lumilautailijat suosivat

Tubing - renkailla kelkkailu - on hauskaa

Tubing-mäki Otepään keskustassa

Talven lumoa Otepäällä

Ei voi kun todeta, että auringolla on ihmeellinen voima. Kun se alkaa paistaa, koko maailma alkaa hymyillä. Ja kun vielä valkea hohtava hanki heijastelee aurinkoa, on valon määrä moninkertainen. Voiko olla hienompaa?!

Pitkän aika harmaan ajanjakson jälkeen olemme siirtyneet talven kirkkaimpaan osaan - maisemat säihkyvät valkeina ja taivas on kirkas ja sininen. Riittävästi lämmintä päälle, ja todellinen talvinautinto odottaa.

Villa Ottiliaan on tullut hiljalleen varauksia, mutta toki tilaa löytyy vielä. Vain Tarton hiihtomaratonin aikaan on talo täynnä, muuten kyllä saamme hyvin majoitettua asiakkaita, jotka haluavat tulla kokemaan Etelä-Viron ihanaa talvea.

Me teimme eilen päiväretken lähimaastoihin. Latte nautti ja pöllytti lunta ja mina napsin kuvia minkä ehdin.

Tässäpä nyt alkajaisiksi muutamainen kuva tuon Karvakaverin ilosta:

Mutta kyllä täällä nauttii muutkin kuin karvaiset kaverit talvesta. Saimme viikoittaisen Otepään turismi-infon  lumitiedotuksen, ja se kertoi että latuja on avattu tänä vuonna aiempaa enemmän. On todella tarjolla kaiken pituista, kaiken tasoista ja monta iltamyöhään valaistua latua. On perinteistä ja on luistelutyylin latua. On laskettelumahdollisuuksia, kelkka- ja pulkkamäkiä. Parikin tubing-mäkeä. On tosiaan mistä valita! Ei Otepää turhaan ole Viron talvipääkaupunki!

Ja mikäpä on näissä maisemissa hiihdellä ja talvesta nauttia - tässä muutamainen kuva Kekkosen hiihtolenkin varrelta, Käärikusta ja Harimäeltä, mistä löytyy myös näköalatorni, josta aukeaa maisemat yli eteläisen Viron.

Käärikun järvi

Harimäen kolme toteemia

Levähdyspaikka Harimäellä

Maisemaa Harimäen näköalatornista

Harimäen näköalatorni

Latuja Harimäellä - nämä siis osa kuuluisaa Kekkosen latua

Kolme kaverusta Otepään ylängöllä

Toteemit Harimäellä

Kuten sanottua, kaikki yllä olevat kuvat on otettu eilen, joten kuvista saa ajantasaisen käsityksen siitä miltä täällä juuri nyt näyttää ja paljonko lunta on maassa!

Jos kuvat saivat sinun matkajalkasi vipattamaan, mikä sen mukavampaa! Olet tervetullut Villa Ottiliaan, mistä ohjaamme sinut aina parhaisiin maastoihin. Sehän on tietenkin osa Villa Ottilia -elämystä ja palvelua.

Yhteystietomme löydät tutusta paikkaa eli Villa Ottilian kotisivuilta.

Muista käydä myös tarkistamassa Villa Ottilian facebook-sivut joita olen päivittänyt aika tiheään. Sieltä löydät myös runsaasti kuvia talven iloista, jos paljon muustakin! Aloita vaikka tästä: Talvi Otepäällä . Kansio sisältää runsaasti kuvia Otepään tarjoamista urheilumahdollisuuksista: laskettelusta, vaeltelusta, murtomaahiihtosta tai vaikka tuubauksesta.

Tervetuloa siis luoksemme talvesta nauttimaan!

Tiina ja Kimmo ja Latte

Arved Alasin laskettelukoulu

Olen maininnut blogissa useasti Teatteri Randlasen, tuon haapsalulaisen teatteriryhmän, joka on paitsi äärimmäisen taitava ja luova teatteri, myös ryhmä hulvattoman hauskoja ihmisiä. Monenlaista mukavaa olen randlasten kanssa tehnyt, muistattehan matkan Riikaan toissa kesänä tai teatterimatkan Helsinkiin viime syksynä?

Viime viikonloppuna saimme Otepäälle vieraaksi Arved Alasin, yhden ihanan randlaslaisen, joka saapui perheineen Villa Ottiliaan talvilomalle.

Arved on sydämellinen ja hauska mies, joka siviiliammatiltaan on merimies. Hän seilaa kuukauden päivät maailman merillä ja sitten viettää tovin maissa. Meri on Arvedille tuttu elementti, mutta miten käy Arvedilta laskettelu? Sitä lähdimme testaamaan Kuutsemäen laskettelumäkeen.

Arvedilla oli seuranaan tällä reissulla sisko miehineen ja tämän perheineen. Kaikki hauskoja tyyppejä. Jotka osallistuivat täysillä Arvedin lasketteluun. Alkoi Arvedin suusakool eli laskettelukoulu. Koulutuksen päämääränä oli  kannustaa Arved suksille ja saattaa hänet lopuksi Kuutsemäen ison mäen huipulle ja sieltä sitten alas.

"Vakuutukset ovat kunnossa!" nauroi Arved kun saavuimme mäkeen, mutta se jäi epäselväksi kuka oli edunsaaja.

Arved kertoi olleensa kerran elämässään suksien päällä. Tämä tapahtui vuosia sitten Slovakiassa. Hän oli noussut jonkun hurjan mäen huipulle - junalla sinne mentiin, nauroi Arved - ja tehnyt sieltä kokemattomana ja jarruttamista tuntemattomana yhden huimapäisen joskin holtittoman syöksylaskun joka päättyi lumiselle kallionkielekkeelle, jossa Arved heittäytyi hankeen. Kurkkasi sitten kielekkeen yli ja näki tulitikkuja pienempiä ihmisiä alhaalla. Veti henkeä, otti sukset jalastaan ja jätti laskettelun siihen.

Nyt oli aika saattaa Arved uudelleen tämän hieman huonosti alkaneen mutta jalon harrasteen piiriin.

Ensin vuokrataan sukset ja monot. Huomatkaa Arvedin hiihtovarusteet, mainio tuulenpitävä pilkkihaalari, joka hieman poikkesi Kuutsemäen muuten aika tuotemerkkitietoisesta yleisilmeestä. Huomatkaa myös ilme, pientä epävarmuutta on kasvoilta nähtävillä:

Ja sitten ei kuin suksille ja lumeen. Oikealla puolella seisoo Arvedin huoltojoukot. Vasemmanpuolinen lumilautailija ei kuulu seurueeseen, mutta lautailijan ilme on paljon puhuva:

Arvedin päätrainer on siskon mies, joka kunnon trainerin tapaan osaa antaa sata hyvää neuvoa, mutta joka ei suurin surminkaan nouse itse suksien päälle, vaan seuraa kasvattinsa koulutusta rinneravintolan ikkunasta käsin:

Ensimmäinen koelasku tehdään parkkipaikalla, ja hyvinhän se suksi luistaa ja aurauskin sujuu mallikkaasti:

On aika siirtyä mäkeen. Ensimmäiseksi kuitenkin maltillisesti lastenmäkeen, jossa Arvedin ohella on muitakin pieniä hiihtokoululaisia opettelemassa slalomin saloja:

Ja sitten lähtee! Suksisauvojen asennossa on pientä hiomista, mutta Arved laskee lastenmäen tyylikkäästi kaatumatta:

Hissillä nouseminen vaatii sekin keskittymistä, mutta hyvin menee!

Arved treenaa laskua lastenmäessä useamman kerran ja sitten on aika siirtyä rinneravintolaan, jossa trainer antaa tärkeitä viimeisiä ohjeita suojatilleen ennen suurta laskua:

Ja sitten on Arved valmis suureen mäkeen, hieman jo hirvittää, mutta miehen on tehtävä se mikä miehen on tehtävä:

Ensimmäiseksi on noustava isolla hissillä ylös.

Arvedin seuraksi lähtenyt Leimo, siskontyttären poikaystävä, tipahtaa ensimmäisessä nousussa heti ensi metreillä hissistä, mutta Arved saa napatuksi hiihtohissin kapulasta kiinni ja matkaa kuin matkaakin mäen huipulle, omalla persoonallisella tyylillään:

Ja sitten ei tarvitsekaan muuta tehdä kuin tulla alas! Vanha Slovakian hiihtosankari lähtee tulemaan, ja auraus sujuu mallikkaasti:

Ja hoplaa, siinä menee mainio käännös!

Voittajan tuuletusta! Lasku on suoritettu kunnialla loppuun, kaatumatta, ambulanssia tarvitsematta.

Arved laskee vielä pari kertaa ison mäen alas, ja sitten on lopulta odotetun after-skin aika. Arved on totisesti ansainnut jälkidopinginsa:

Tällainen oli siis Arved Alasin laskettelukoulu. Suoritukseen ottivat kaikki osaa täysin rinnoin - niin me rinteessä palelevat huoltojoukot kuin myös rinneravintolan lämpöön juuttunut traineri.

Päivä oli siis kaikin puolin antoisa, mutta onnellisin lieni Arved itse - hän oli tehnyt jotain, ylittänyt itsensä ja aiemmat pelkonsa.

Arved onkin minun sankarini! Mies joka uhmaa kuolemaa, pelkojaan ja muiden epäluuloja. Kohottakaamme siis kolminkertainen huraa-huuto Arvedille:

HURAA  HURAA HURAA!!!!