En tiedä kumpaa jännittäisin enemmän. Nimittäin, olen pesunkestävä euroviisufani, mikä saattaa jotain ehkä yllättää. Mutta olen! Joitain traditioita ihmisellä täytyy olla. Minulla se on kisojen seuraaminen ruutupaperin ja tv-lehden kanssa (josta selviää esiintymisjärjestys) ja jokaiselle kappaleelle numeron antaminen kisan edetessä. Asujen ja esityksen arviointi. Ja äänestyksen jännittäminen - vaikka olenkin sitä mieltä että ennen oli hauskempaa kun väkeä oli kisoissa vähemmän ja kaikki äänet luettiin ääneen. Fäänlaand ään pöeng.
Lätkäfani en ole, paitsi silloin kun Suomi pelaa MM-loppuottelussa. Ja nimenomaan Ruotsia vastaan. Mutta silloin jännitän sitäkin perusteellisemmin.
Kyllästymiseen saakka olemme kuulleet kysymyksiä: missä olit kun kuulit Kennedyn murhasta tai Twin Towersien sortumisesta tai Dianan kuolemasta.
Minä kysyn: missä olit kun Suomi voitti lätkässä kultaa tai kun Lordi rytkäytti Suomen viisumaailman kartalle?
Minäpä kerron, kylmän päivän lämmikkeeksi, missä minä olin. Sillä muistan molemmat tapaukset kuin eilisen päivän.
Aloitetaan lätkästä.
Katsoin tuon legendaarisen vuoden 1995 ottelun hyvän, nyt jo edesmenneen työkaverini, Ossi K:n kotona Munkkivuoressa. Parempaa kisakatsomoa en olisi voinut toivoa. Ossi K. nimittäin oli aikanaan lätkädumari, aivan kansainvälistä tasoa. Muistan aina kuinka Ossi kertoi uransa päätöksestä: "Ei sitä pönttö kestänyt. Kun vielä kotimatkallakin korvissa kaikui rytmikäs: Nuija! Nuija! Nuija!" Tiedä sitten vitsailiko Ossi vain, mutta sen jälkeen olen miettinyt dumareistakin, että ihmisiä ne vaan on. Ja tunteet ne on dumarillakin.
Me siis katsoimme matsin, ja kun voitto kilahti kotiin ryntäsimme autolle ja lähdimme ajamaan keskustaa kohti. Ossi totesi, että nyt on kansaa kaduilla! Ja niin olikin.
Jo Munkkiniemen puistotiellä ajoi Suomi-liputettuja autoja, ihmiset roikkuivat auton ikkunoista ulos lippuja liehuttaen ja riemuiten. Keskustaa kohti tullessamme väenpaljous vain lisääntyi, autot matelivat kävelyvauhtia, kaikki huusivat, nauroivat, hyppelivät ja käyttäytyivät muutenkin sekopäisesti. Minä roikuin Mannerheimintiellä auton ikkunasta ulos ja suutelin jotain tuntematonta miestä joka kurottautui viereisestä autostaan jakamaan kanssani tätä kansallisriemua. Se oli karnevaalitunnelmaa isosti!
Muistan minä voitonjuhlatkin Kauppatorilla kun Leijonat palasivat kotiin. Olin siellä toisen työkaverini Katrin kanssa ja olimme lähellä lavaa, kymmenien tuhansien ihmisten puristuksissa. Alkoi ahdistaa ja Katri totesi saavansa pian elämänsä ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen. Vetäydyimme sitten juhlista loitommalle, Ullanlinnan kallioille, jonne musiikki kuului esteettä.
Pian lätkähuuman jälkeen lähdin kuukaudeksi Englantiin maalaamaan Cornwallin maisemia ja Dartmoorin nummia. Jostain syystä rakkaat Kolkkasisareni Turusta, Sarkki ja Jaana, tulivat saattamaan minua lentokentälle. Ilmeisesti vain pelkästä matkailun riemusta. Ja riemuissaan tytöt olivatkin. Yhä lätkäkullasta.
Asuin tuolloin vuokrayksiössä Tarkk'ampujankadulla. Lattialle petasin kaksi patjaa Kolkkatytöille ja komensin koko vartion ajoissa nukkumaan, minulla kun oli aamulla aikainen herätys. Mutta eiväthän Kolkkatytöt malttaneet nukkua.
Vuoron perään kuului pimeydestä molemmilta patjoilta: "Den glider in!"
Kun jo hitusen ärtyneenä ilmoitin, että en halua kuulla enää yhtäkään Den glider in -lallatusta, tuli hetkeksi hiljaista. Sitten Jaana aloitti: "Här kommer Pippi Långstrump sula hopsula hei sula hopsansaa." Sarkki jatkoi: "Eeeeemil, min kära lilla snickebo här kommer jag igen. " Ja hetken kuluttua taas Jaana: "Räven raskar över isen, räven raskar över isen..." Ja näin meni sitten se matkaa edeltävä yö ruotsalaisten laulunpätkien saattelemana.
Se oli karnevaalitunnelmaa vielä pitkälle jälkikäteenkin!
Sellaiset lätkämuistot.
Entäpä sitten Lordin voitto? Muistan minä senkin mainiosti. Vaikka kyse oli poikkeusvuodesta kohdallani - en ollut seurannut kisoja edeltävää hypeä lainkaan, enkä ollut ennen kisoja kuullut Lordin kappaletta kertaakaan. Enkä kuullut sitä edes varsinaisissa kisoissa. Ensituntuman tähän kansallista itsetuntoamme kohottaneeseen musiikilliseen taideteokseen sain vasta Lordin esittäessä kappaleen voiton jälkeen uudelleen.
Miksi näin oli? Kerron.
Asuimme tuolloin Virossa, ja suuri joukko puutarhakavereita oli saapunut bussilla kolmipäiväisille Türin kukkakarnevaaleille. Euroviisu-päivä meni minulla Türissä ystävien seurassa. Iltamyöhään palasimme Kimmon kanssa Põltsamaalle, missä meillä tuolloin oli kerrotalokolmio. Ja siellä Tupalan Isännältä eli täällä Kari ja Johanna -nimimerkillä kommentoivalta kaverilta saatu ikiaikainen yhden värin televisio. Se väri oli vihreä.
Tulimme Põltsamaalle ja napsautimme television auki. Ja vihreästä väriseväst ruudusta seurasimme silmät suurina pisteiden jakoa: Finland, twelve points, Fääänland duuuz poäng. Uudelleen ja uudelleen.
Minä olin onnesta sekopäinen. Osasin vain onnellisena änkyttää: "Että minä tämänkin sain vielä elinaikanani kokea!" Kimmo lähti paikalliseen ruokakauppaan, joka tuolloin myi läpi yön alkoholia, ostamaan kuohuvaa. Sitten läheteltiin tekstiviestejä ja tanssittiin ja juteltiin kaverien kanssa puhelimessa lähes koko yö läpi.
Aamulla palasimme Türille, missä kukkakarnevaalit jatkuivat. Mielialat olivat tooodella korkealla. Sen sijaan, että aiempien vuosien tapaan olisin ravannut pää kolmantena jalkana ihmismeressä etsimässä jotain uutta ja jännää pihalle ja puutarhaan, istuin ihanassa auringonpaisteessa kaljateltta-alueella hoilaten mm. nimimerkki Outin ja Nöös Lammin kanssa: "Hard Rock Hallelujah" huitoen voitonmerkkejä ilmaan.
Outi ja Nöös Lammi tuulettavat.
Hymyt ovat herkässä.
Väki vaihtuu pöydässä ja Tiinaa vaan naurattaa. Että sai tämänkin kerran elämässään kokea.
Sekin oli karnevaalia kerrassaan!
Ja nyt, tänä viikonloppuna, saattaisi olla tilaisuus uusiin vastaavanlaisiin kansanjuhliin.
Arvatkaa vain, onko joku innoissaan!
--
Julkaisen tämän nyt ja lähden etsimään vanhoja valokuva-albumeja, josko löytäisin jokusen valokuvan tarinan kuvitukseksi. Kestää tovi kun pitää saada kavereilta hyväksyntä kuvien julkaisuun.
---
Jälkikirjoitus: Lätkätunnelmia ja sitä hurmosta, jota kerran olemme saaneet nauttia, täydellistä munaskuista nappaavaa hurmiota voi muistella tästä: Antero Mertarannan Ihanaa Leijonat Ihanaa. -- Vinkki: vääntäkää nupit kaakkoon ja olkaa ylpeitä siitä että olette suomalaisia. Se on siinä!
16 kommenttia:
Haha! Joo, nöös Lammin kanssa ei uuvuttavan kukkapäivän jälkeen jaksettu katsella euroviisuja. Vaan keskellä yötä kännykkä soi ja Tinde siellä huusi puhelimeen, että "SUOMI VOITTI, SUOMI VOITTI!" Ja itse olin aivan äimänä, että mitä.
Ja seuraava päivä olikin sitten kyllä ikimuistoinen siellä Türissä!!
Olin serkkupojan ja hänen tyttöystävänsä kanssa matkalla Tallinnaan, kun suomi pelasi lätkän MM-kullasta- 95. Odottelin pariskuntaa saapuvaksi eri suunnasta Helsingin rautatieasemalla ja joku paikallislehden galluppi iski mikrofonin eteeni, ja minähän pöläytin siihen, ettei Suomi voita...
Euroviisuja seurasin yövuorossa töissä, nyrkki syvällä nielussa epäuskoisena töllöttäen telkkaria aulatilassa..Vieläkin muistan tunteen, kun tuli valtavasti pisteitä. Herätin lintubongarimieheni puhelulla ja aiheutin kyseisessä korpikämpässä rutinaa, että mitä yöllä tapahtui..
Seuraavana vuonna olikin kansainvälisiä potilaita euroviisudelegaatioista : D
Susanna
Tuo vuoden 1995 jääkiekon MM-kulta ja etenkin sitä seurannut sofistikoitunut kettuilu ruotsalaisille oli hilpeää. Omittiin voitonlaulu ja kyllä sitä sitten kuultiinkin! Selittänee toverittarien innon lauleskella muitakin ruotsalaisia lauluja koko yön.
Täällä Virossa on oltu mielissään suomalaisten Venäjä-voitosta. Monet toivovat myös, että Suomi voittaisi Ruotsin finaalissa, koska "aina suomalaisten voitettua kuullaan meidän kansallislaulu".
Outi - ihminen joskus innostuu. Silti, ehkä tämä oli legitiimimpi soitto kun eräs puhelu Pärnusta, missä kaksi naisihmistä keksivät aamuyöstä kertoa maailmalle, että Pat Boone on maailman huonoin muusikko. :)
Susanna - en tiedä onko tuo ilmaisu sinun tai joltain muulta, mutta se on HIENO ja aion sitä joskus lainata: Istuin nyrkki syvällä nielussa epäuskoisena töllättäen telkkaria...
Siinä on kaikki sanottu kyllä nyrkin tehokkuudella!
Meillä oli 1995 kotona katsomo: minä, mieheni Henkka ja pari hänen kaveriaan. Kyllä siinä huudettiin ääni käheänä. Voiton selvittyä lähettiin tietty baarikierrokselle. Joka baarissa, jossa oli tv, näytettiin uudestaan ja uudestaan leijonien tekemiä maaleja. Ja joka maalin kohdalla kansa huusi ihan kuin olisivat ekaa kertaa nähneet.
Ja huuma jatkui ruotsalaislauluja jollottaen =) Kuten Kimmo kirjoitti, oli ihan mukavaa kettuilla ruottalaisille - se vähän kuuluu jääkiekon henkeen, kun kyllä sitä kettuilua tulee tännekin suuntaan.
Lordin voitosta sen verran, että olimme Kreikassa, Samoksella, muutamaa päivää ennen viisuja. Kun kreikkalaiset kuulivat, että Suomesta ollaan, kommentoi ja ihmetteli tosi moni Lordia - no onhan hän aika ilmestys! Viisuvoitto katottiin sitten kotisohvalta!
Jännää on; peukut pystyyn Oscarille ja leijonille!
Sarkki
Olin tuon oranssitakkisen henkilön kanssa majoittunut samaan huoneeseen. Henkilö olisi halunnut lähteä jatkolle, mutta minä vanhana ja väsyneenä en enää jaksanut lähteä hurvittelemaan. Oranssitakkinen henkilö nukahti sänkyynsä kesken lauseen ja minä jäin kuuntelemaan tv:stä Euroviisujen lopputulosta, enkä ollut uskoa korviani. Suomelle duuuz poäng uskomattoman monta kertaa. Aamulla kerrottuani henkilölle Suomen voitosta, ei hänkään ensi kuulemalta uskonut juttuani todeksi. Tai sitten muistan väärin :)
Mulla ei minkään valtakunnan mielikuvaa 95:n tapahtumista (ei lie yllätys kellekkään) mutta so what. Nyt kyllä hieman jännittää. Ottaako Oscar Paradise tänään viisuvoiton ja Jellonat kultaa huomenna!
Vallaton - kuvan oranssipaitaisella ystävällämme on tunnetusti hyvät unenlahjat. Muistelen vain teidän saapumistanne ja lähtöänne Suomesta Viroon ja takaisin, päämääränä minun ja Kimmon häät.
Muistatko? Oranssipaitainen ystävättäremme nukkui mennen tullen rajan. Ja kuski, Mari, pohti, että ihme ettei rajavartijat luule hänen kuljettaneen ruumista ees-taas. Siunatut unenlahjat!
Sarkki ja OnuKoo - on tietenkin aivan itsestään selvää, että Suomi voittaa kaikki kisat. Näinhän on aina ollut. Ja voi sitä järkytystä ja pettymystä, jos näin ei käykään.
Mieleeni on jäänyt ikimuistoisesti Laura Voutilainen, joka itki kun selvisi, ettei hänestä tullutkaan eurovisiovoittajaa. Ja muistan minä senkin, mistä Laura (= ja sitä myöten Suomen lehdistö) oli saanut varman etukäteistiedon voitosta: BBC:n äänimies oli niin kertonut!
Siis Suomi tänäänkin on vahva voittaja. Ja minä ihan oikeasti pidin kappaleesta, vaikka minun mielestä sitä daa-dum-daa -osioita olisi pitänyt olla enemmän.
Otepään Eurovisioraati siis jää odottamaan Suomen voittoa, kuten aina. Shampanja on jo valmiiksi kylmässä.
Minun suosikkitulokseni olisi Itämeren voitto, jossa Suomi olisi ykkönen, Viro kakkonen ja Ruotsi kolmonen.
Koska, kuitenkin, huomenna Ruotsi kynitään jäällä , ja kuten eräs blogisti jossain sanoi: I morgon skall tre kronor devalveras till två.
Euroviisuihin on lämmitelty kuuntelemalla juutuubista kappaleita etukäteen noin mielikuvan muodostamiseksi.
Oskarin biisi on hyvä, mutta ei taida oikein jäädä mieleen, kun siinä ei ole jytkyä kertosäettä. Ruotsi vaikuttaa suht hyvältä. Venäjän kappale (siitähän tuli riitaa ruotsalaisten kanssa) oli vähän aneeminen, liekö huonon juutuubiäänityksen vika. Irkuilla jytää.
Joku vedonlyöntisaitti oli asettanut Azerbaidzanin korkealle, mutta kappale oli ainakin näin länsimaisittain vähän turhan idästä. Voi tietty olla, että kun Eurooppa nyt on siirtynyt aika lailla entistä idemmäksi, tuokin menestyy.
Veikkaan, että Suomi ja Viro jälleen vastavuoroisen kohteliaasti antavat toisilleen hyvät pisteet. Heimoveljeys elää :)
Tuo kuvaus nyrkki nielussa tulee siitä, että kynnet oli jo purtu kynsinauhoja myöten, ja pureskelin rystysiäni. Olen armoton jännittäjä! Eilisillan peliä kävin katsomassa sivusilmällä aika-ajoin, ja finaalia seuraan töissä, joten siihen jännittämiseen ei voi täysin onneksi vaipua, kun on potilaita vahdittavana.
Susanna
Tinde, miten niitä öisiä puheluita on meille kertynytkin. Ei ainoastaan Pat Boone- aiheisia, mutta J. Suomiselle on soitettu monen monta kertaa :))
Anonyymi - ensteks kannattaa tunnustaa puhelut omalla nimellä. Ja toisteks, ei me nyt sentään J.Suomiselle olla soitettu yöllä, yleensä. Paitsi se eka soitto. Muut soitot on tullut jokaisena vappupäivänä, ja luulen, että J. Suominen osaa niitä jo odottaa.
Mutta vielä kerran: älä ole anonyymi, vaan ole sinä. Outi. Eiksju, kuten Virossa sanotaan!!!!
Euroviisukommentaattori täältä länsirannikolta muistelee katsoneensa äimistyneenä telkkaria Lordin napsaillessa täysiä pisteitä ja lopulta voittaessa viisut. Kotiväki alkoi hermostua, kun piti urheiluselostajan tavoin kommentoida "taas tuli kakstoista pistettä" ja "ei voi olla totta" joka kolmas minuutti! Mutta olihan se nannaa.
Ja olenko sitten kauhea pessimisti, mutta ihan yhtä ihmeissäni olin, kun Mertarannan sanoin lähetettiin Ruotsi kebabkioskille 95. Taas oli meikäläisellä äimistelemistä - me ihan oikeesti voitetaan kultaa!!! Kyllä nää tapahtumat hivelee itsetuntoa, ei voi muuta sanoa. Nyt ei viisuissa ole mun mielestäni tarpeeksi etnomausteita, melkomoista poppikrääsää tuntuvat laulut olevan. En oikein lämpene. Viimeisenä esiintyvä Georgia ja sen hurjasti laulava vokalistinainen ovat kyllä mun suosikkeja... ja Virolla on jännä biisi, todella erikoinen valinta.
Ei muuta kuin jännäämään!
Jaana
Kolkka-Jaana sinäkin täällä! Jiihaa!
Nyt ollaan jo ajallisesti niin lähellä finaalia, että hyvä jos ehdin kuunnella juutuubista mainitsemasi Georgian piisin.
Mutta kyllä alkaa jo juurovisiöfiilis nostaa päätään näillä raukoilla rajoilla.
Jopa Kimmo on innostunut (no ei nyt innostuta liikaa, korjataan: herännyt) tulevaan eurojuhlaan.
Vielä 50 minuuttia ja sitten lähtee.
Peukut pystyyn. Miten muu maailma voisikaan vastustaa Suomen kappaletta, joka on tietenkin heti ja nopeasti ja syvällisesti analysoituna se paras.
Jiihaa. Pian telkkarin ääreen!
Kyllä nyt pahan pani! Muuten ruukaan aina ulvoa sekä Ruotsin että Suomen lätkä- ym joukkueille kun jossain mestaruusse pelaavat, mutta mitäs mä nyt ulvon kun Suomi sattuu pelaamaan Ruotsia vastaan!! Molempia??
Ukkokulta kyllä hoilaa velvollisuudesta (?) myös suomalaisille PAITSI e.m. tilanteessa!! Silloin on kyllä Ruotsi joka saa pisteet!!
Euroviisuilutkin meni ihan kivasti, tosin Suomen pikkupoika olisi ansainnut paremman sijoituksen vaikka laulaminen finaalissa vähän nuotin vierestä menikin.
Meikäläisten pikkupoika sen sijaan aiheutti melkein tukan repimistä kun viimeiset pisteet ratisi sisään. Ikävä kyllä Italia pudotti meidät kolmanneksi. Mutta ruotsalaiset "voitti" kuitenkin, koska Azerbajanin kappale tanssijoita ja kuoroa myöten oli ruotsalaistyötä! Vain ne söpöt laulajat oli azereita.
Oletan että tänne päin niitä lätkä-kettuiluita tulee sitten iltayöstä!! Haha!! Antaa palaa!!
Lähetä kommentti