Päivän blogikirjoituksen on kirjoittanut Kimmo, kuten ehkä aiheesta saattaa arvata. Nämä sotajutut ovat meidän perheessä enemmän miehen erikoisalaa. Joskin katsoin minäkin eilen tuon saman dokumentin, joka tuli TV1:ltä.
Kimmo innostui aiheesta kuitenkin kirjoittamaan, joten jätän areenan miehelle:
Katsoin eilen TV1:n dokumenttiohjelman Sinimäen taistelu. Tämä taistelu vaikutti olennaisesti siihen, että Suomi säilytti itsenäisyytensä jatkosodan jälkeen, mutta siitä ei Suomessa juurikaan puhuta. Sinimäet sijaitsevat Virossa hiukan Narvasta länteen, ja siellä käydyt taistelut heinä-syyskuussa 1944 saivat Neuvostoliiton myöntymään erillisrauhaan Suomen kanssa. Mutta ensin hiukan taustaa.
Toisessa maailmansodassa Itämeri oli täysin Saksan hallinnassa. Puola ja Baltia etelässä oli valloitettu, samoin Tanska lännessä, Ruotsi ei ollut sodassa mukana ja Suomenlahden pohjoisranta oli suomalaisten valvonnassa. Neuvostoliiton laivasto oli käytännössä saarroksissa Suomenlahden pohjukassa Leningradissa. Itämeri oli näin ollen turvallinen ja erittäin tärkeä huoltoreitti Saksalle. Sen kautta kulki materiaalia pohjoisen joukoille ja Ruotsin rautamalmia Saksaan sotateollisuuden tarpeisiin.
Kun Saksa sodan loppupuolella joutui aloittamaan vetäytymisen niin idästä kuin lännestä, Neuvostoliiton sodanjohdolle tuli kiire Berliiniin valvomaan etujaan länsiliittoutuneita vastaan. Siksi oli päästävä Saksan Itämeren-laivaliikenteen kimppuun.
Suomen poistamiseksi tieltään Neuvostoliitto teki suurhyökkäyksen Suomeen, mutta Talin-Ihantalan menestyksellinen torjuntataistelu kesä-heinäkuun vaihteessa 1944 teki suunnitelman tyhjäksi. Kun Suomenlahden pohjoisen rannan turvaaminen epäonnistui, yritettiin etelärannan eli Viron valloitusta. Viron valtaus olisi myös mahdollistanut Suomen kimppuun hyökkäämisen kahdesta suunnasta, idästä ja etelästä. Suomen resurssit eivät olisi riittäneet tällaiseen kahden rintaman sotaan.
Viron rannikolla Narvasta Tallinnaan oli mahdollista edetä vain kapeaa rannikkokaistaletta pitkin, koska laaja suoalue etelämpänä esti rintaman laajentamisen. Avainkohta tämän rannikkotasanteen puolustuksessa olivat Sinimäet Vaivaran kunnassa Itä-Virumaalla.
Saksalaisjoukot, joiden riveissä taistelivat myös maataan puolustaneet virolaiset (Virohan oli Konstantin Pätsin myöntyväisyyspolitiikan seurauksena miehitetty tähän mennessä jo kahdesti eikä sillä ollut lainkaan omaa armeijaa), pitivät kynsin hampain kiinni asemistaan Sinimäillä. Taistelu, jota pidetään yhtenä toisen maailmansodan suurimmista, kesti syyskuun 18. päivään saakka 1944, jolloin saksalaiset vetäytyivät. Suomi teki välirauhan Neuvostoliiton kanssa seuraavana päivänä.
Kun Stalin oli vielä kesäkuussa 1944 vastannut Suomen rauhantunnusteluihin vaatimuksella ehdottomasta antautumisesta, Tali-Ihantala ja saksalais-virolaisten taistelijoiden sinnikkyys Sinimäillä olivat syyskuuhun mennessä muuttaneet hänen mielensä. Väheksymättä lainkaan suomalaissotilaiden panosta Talin-Ihantalan taisteluissa voisi kuitenkin sanoa, että Sinimäkien tapahtumat vaikuttivat lopullisesti siihen, miten Suomi selvisi sodasta.
Meille kävi loppujen lopuksi hyvin. Vahinko vain, että virolaisille ei.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tosi mielenkiintoista - oliko tämä areenassa?
Eikun ihan TV1:n normaalilähetys. Meillähän ei Areenaa voi netistä katsoa. Useimmiten tulee kommentti: Ohjelmaa ei voi katsoa kohdemaassa tms.
Toivotaan, että tuosta tulee vielä joskus uusinta tai ohjelma tulee Areenaan myös tietokoneelta katsottavaksi. Jos ei meillä, niin ainakin Suomessa.
Kun ensi kertaa luin Sinimäkien taistelusta, syttyi ahaa-lamppu. Silloin vasta loksahti paikalleen pala, joka toisen maailmansodan loppukahinoiden puzzlesta oli mielessäni puuttunut. Miksi Tali-Ihantala sai Stalinin yhtäkkiä jättämään Suomen-rintaman rauhaan? Ei jotenkin sopinut kuvaan. Miesvoimaahan Venäjällä on aina riittänyt, ja sitä on säästelemättä myös käytetty.
Totuuden nimissä olisi korrektia myös Suomessa tunnustaa, että sodasta ei ehkä sittenkään selvitty ihan itse.
Lähetä kommentti