Nimittäin, olen silmät suurina lukenut viime aikaisia lehtiotsikoita ja nettikirjoituksia siitä miten Suomen kansa paheksuu Leijonien alkoholinkäyttöä kultajuhlissa Helsingin kauppatorilla. Olen Suomen Leijonien päävalmentajan Jukka Jalosen kanssa samoilla linjoilla: "En ymmärrä missä mennään:"
Miten kahdessa päivässä kaikkien aikojen huikein suomalainen lätkähistorian tähtihetki on saatu vedettyä lokaan? Sankareista on tullutkin syyllisiä. Mitä mitä, häh?
Kyse on tietenkin tästä kuuluisasta viinankäytöstä, jota nyt paheksutaan niin nettilehtien kommentoijien kuin myös urheiluliittojen isojen pamppujen voimin. Kun lapsille annetaan väärää kuvaa urheilusta.
Mitä enemmän olen näitä päivittelyjä lukenut, sitä vankemmin seison Leijonien takana ja sitä enemmän ihmettelen mikä tätä katajaista kansaa vaivaa. Miksi kärpäsestä tehdään härkänen, ja mistä tässä on kysymys. Kuuluukoo meidän nurjaan kurjaan kansanluonteeseen nostaa joku korkealle voidaksemme vain repiä hänet sieltä alas? Ei kai sentään. Vai?
Täytyy nyt rauhoittua. Ja pohtia asiaa jotenkin analyyttisesti. Sillä jostainhan kansan viina-tuohtumuskin johtuu. En epäile etteivätkö monet olisi olleet Leijonajuhlissa nähdystä viinankäytöstä aidosti pahoillaankin.
Kysyn kuitenkin: oliko se tämän jälkikohun arvoista? Annettiinpa ainakin ruotsalaisille mahdollisuus ilkkumiseen.
Rikos - syyttäjän ja puolustajan puheenvuorot:
Tässä nämä suurimmat syytekohdat.
Tästä siis oli kyse: Leijonat juhlivat liian näyttävästi viinan voimin ja esiintyivät humalassa Kauppatorilla. Erityisiä raskauttavia asianhaaroja: yksi valmentaja kompuroi punaisella matolla, toinen ei noussut lavalle lainkaan. Bussissa juotiin pullon suusta niin että koko kansa näki. Tasavallan presidentti joutui karhunsyleilyyn kaiken kansan edessä. Lavalla huojuttiin, hoiputtiin ja tanssittiin. Ja näin annettiin Suomen kansalle ja eritoten sen nuorisolle, jonka idoleita Leijonat ovat, väärä kuva urheilusta.
Ja nyt puolustuksen puheenvuoro:
1. Leijonien humalatila - kuka teistä kauhistuneista osaa erotella väsyneiden ja kansansuosiosta hurmioituneiden miesten humalan, väsymyksen ja yleisen riemun toisistaan?
Ihmisiä nämä miehet vain ovat, osa perin nuoriakin, vaikka kansa heidät hetkeksi jumaliksi halusikin korottaa.
Pelaajilla oli takanaan pitkä työputki, joista ei vähäisimpänä edellisenä iltana pelattu finaali. Bratislavan hallilta päästiin poistumaan vasta 02.00 kertoi yksi pelaajista. Ja kyllä, pukuhuoneessa juotiin olutta, näyttävät valokuvat. Onko tuo niin yllättävää?
Kuinka moni teistä ei menisi hieman sekaisin kun saapuisistte Helsinkiin jossa 100.000 ihmistä juhlivat teitä, kiljuvat nimeänne! Hornetit saattaisivat teidät kotiin. Helsinki sakeana teitä juhlivia ihmisiä. Saattaisi tulla naurettua ja tanssittua ja heiluteltua voitonmerkkejä ilman kolmen promillen humalaakin. Ja silti se saattaisi siltä näyttää. Toki kuvat näyttivät että avobussissa juotiin pullon suusta, ja se oli tietenkin moka. Ei se näyttänyt kivalta. Mutta ei se ole yllättävää.
2. Leijonat vs. valmentajat
Nyt ollaan niputettu leijonat ja valmentajat samaan maalitauluun. Ja tässä minusta on tehty iso virhe. Sillä kyse on todellakin pelaajista ja heidän händlereistään ja valmentajistaan. Jälkimmäinen on ryhmä, jonka pitäisi huolehtia omasta joukkueestaan, niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella.
Ja tässä kohtaa nostan minäkin soimaavan sormeni pystyyn. Valmetajien ja ryhmäpäälliköiden ja keitä kaikkia pukumiehiä siellä Leijonien takana häärii olisi pitänyt pitää silmällä sitä että Suomen Mannekiinit saapuvat juhlapaikalle sopivassa juhlakunnossa.
Kun valmentajat räpsähtävät rähmälleen jo lentokentällä tai ovat sellaisessa kunnossa etteivät enää pysty lavalle nousemaan, on se paha moka minusta. Leijonat lopettivat oman työrupeamansa kun summeri soi Bratislavassa voiton merkiksi. Valmentajien ja händlerien työ jatkui senkin jälkeen - mitä he ilmeisimmin eivät ymmärtäneet. He esiintyivät humalassa työpaikallaan, ja se on noloa ja ikävää ja väärin.
Itse asiassa, yksittäisiltä Leijonilta saadut haastattelut Kauppatorilla olivat pääosin asiallisia, jopa siinä määrin, että niitä kuunnellessamme pohdimme, että pitkälle on päästy urheilijoiden esiintymiskoulutuksessa. Otetaan nyt esimerkiksi nuori Granlund, poika on 19-vuotias, mutta harvinaisen selväjärkiseltä tuntuva nuori mies joka ei ole antanut menestyksen nousta päähän, vaan kerta toisensa jälkeen jaksaa muistuttaa että kulta oli joukkueen yhteinen tulos.
3. Tasavallan presidentin halaus
Joka minusta oli itse asiassa aika söpö spontaani mielenilmaus. Johon Halonen itse antoi syötön, asettumalla poikien äidiksi: "Näyttää siltä että kun äiti on poissa, pelaavat pojat paremmin." - Ei siis ihme, että yksi pojista halusi halata äitiä. Minkä jälkeen Halonen näytti häkeltyneeltä mutta kaikkea muuta kuin paheksuvalta.
4. Urheilijoiden antama esimerkki nuorisolle
Tämä lienee se mistä nyt eniten kohistaan. Nuoret kirkasotsaiset fanit järkyttyivät Leijonien viinanläträyksestä. Näinkö nyt oli? Sallinette minun epäillä asiaa. Eiköhän tavalliset nuoret ole jo ymmärtäneet, että maailmaan kuuluu joskus juhlintaa, ja luulenpa että harvassa ovat ne, jotka eivät ole koskaan nähneet vanhempiaan alkoholin vaikutuksen alaisina. Sukujuhlissa, vappuna, jouluna? Ja nyt juhlittiin sentään MM-kultaa ensimmäisen kerran 16 vuoteen.
Jos tämä oli joillekin lätkäjunnuille yllätys, he tulevat jatkossa yllättymään vielä pahemmin, mikäli jatkavat lätkäharrastustaan pidemmälle. Sillä lätkä on omanlaisensa urheilulaji, johon kuuluu äijäily kaikkine lieveilmiöineen. Viinaa ei siihen tietenkään pitäisi liittää, kuten ei urheiluun muutenkaan. Mutta kyllä alkoholi on mukana urheilussa, harvassa on lajit, joissa ei irroitella lopuksi alkoholin voimin. Ja sitä paheksutaan. Viina ei siis lätkään kuulu, ainakin virallisen mielipiteen mukaan, mutta väkivalta kuuluu, ja sitä jopa saatetaan ihailla.
Jos jostain pitäisi olla huolissaan Suomen toivojen suhteen, on se, että heidän ihailemansa urheilulaji on yksi väkivaltaisimmista. Ja että heidän vanhempansa tuntuvat hyväksyvän tämän väkivallan kaukalossa osana lajin luonnetta.
5. Lätkä ja raha
Miksi lätkä on niin suosittua Suomessa? Miksi vanhemmat patistavat lapsiaan lätkän pariin? Miksi lapset hinkuvat kentille? Koska pelaaminen on kivaa? Ehkä. Koska joukkuelajit kasvattavat ihmisen sosiaalisia kykyjä? Ehkä.
Vai olisiko sittenkin osa lajin ihailusta siinä, että siinä tavallinen Kontulan Kolli voi hyvässä lykyssä päätyä miljonääriksi, uudeksi Teemuksi tai Sakuksi. Saada vierellensä missinuken ja VIP-passin koko maailmaan.
Raha turmelee ja sokaisee monen. Maine kihoaa päähän, menestyksen jälkeen seuraa krapula, josta moni ei selviä, mietitään nyt vaikka tämän maailman myllylöitä tai nykäsiä.
Seuraa lukijakysymys:
Kun Suomen nuoriso katsoi Leijonien riemuitsemista Kauppatorin lavalla, iskikö heihin:
1. viinanhimo
2. rahanhimo
3. himo maineeseen ja menestykseen?
Ja vaikka vastaus olisi kaikki kolme, mikä niistä on pahin?
----
Jälkikirjoitus parin päivän kuluttua: Moni blogisti on ottanut aiheekseen kirjoittaa samasta aiheesta, tässä muutama:
Iltalehti, Juha Vuorinen: Illaksi poika kotiin
Iltalehti, Kaarina Hazard: Ihanaa, Leijonat, ihanaa
Taloussanomat, Hannu Sokala: Leijonat kännissä - hyvä niin
Aamulehti, Markus Määttänen: Leijonat periyttää känniörveltämisensä suoraan nuorille
14 kommenttia:
Kuuden pojan äitinä vastaan, mikä into iski poikiin juhlintaa katsellessa:
päästä pelaamaan jääkiekkoa ja tulla siinä mahdollisimman hyväksi.
Ja näinhän sen pitääkin mennä jos lapsella on arvot kohdallaan.
Jopa kirjoitit hyvin, olen ihan samaa mieltä! Eniten paheksun tässä uutisoinnissa ja kohussa juuri sitä Leijonien lokaan vetämistä, vaikka kirkkaimman mitalin mittelöstä saivat, herranen aika. Olisi voinut silmät sulkea pieneltä ylilyönniltä juhlinnan suhteen, eikä pilata voiton tuomaa ylpeyttä.
Mutta ainahan sitä täällä suomenmaassa pitää etsiä kaikesta hyvästäkin jotain pahaa, ja joskus se saa ihan liian suuret mittasuhteet... Kateusko syynä vai perisuomalainen itsensä mollaus, ei me muka voida hyviä olla... Ja pah.
Mollamari - luulen, että paljon tästä kauhistelusta on nyt lehdistön itse luomaa ja provosoimaa. Ja lehtien kauppa käy.
Minua harmittaa Leijonien puolesta. He tekivät suuren duunin, ja toivat Suomelle mainetta ja kunniaa.
Ja nyt uutisointi on mitä on ... harmittaa!
Olen lukenut blogiasi jonkun aikaa, mutten ole kommentoinut vielä. Tähän aiheeseen nyt on melkein pakko tarttua. Olen paheksunut tuota juhlintaa facebook-viestimessä lähinnä Jalosen lausumia, että nuorten ja lasten pitäisi ymmärtää, että aikuiset joskus kännää. Musta nimenomaan valmentajan pitäisi sanoa aivan jotain muuta. Ja onhan lätkänpelaajat aikuisia, niin luulisi, että itsekin ymmärtäisivät hillitä hieman juomistaan. Musta on kuitenkin vähän liikaa, että kaatuillaan, oksennellaan ja rikotaan pokaali (jos näin on siis tapahtunut).
Itse jotenkin olin naiivi ja kuvittelin, että lätkäjuhla olisi kaikille suunnattu juhla, eikä vain äijille. Mutta kyllähän se meno oli sellaista julkijuopottelua ja nuoren miehen uhoa, että oksat pois. Hassua sikäli, että olimme viimeksi samassa paikassa, kun juhlittiin Lordia, ja silloin oli mun mielestä eri meininki (ehkä aika kultaa muistot). Olen melko vakuuttunut kuitenkin, että silloin ei kuitenkaan kaduila kuulunut sellaista tekstiä kuin maanantaina. Tai tulomatkalla ei ollut sellaista äijäuhoa kuin maanantaina.
Sikäli mulle ei tee pahaa antaa poikien ja miesten tai äijien pitää hauskaa. Ehkä itselle tuli hieman pettynyt olo tilaisuudesta kaiken kaikkiaan. Euroviisuvoitto kuului kaikille, tästä ei tullut sellainen olo.
Ja mitä kyssäriin tulee, niin haluaisin, että omat lapseni voisivat tuntea kuuluvansa porukkaan, myös lätkäjuhliin ilman, että pitää muun porukan mukana ryypätä, jos kyse on juhlista. Mun paheksunta ei kohdistu leijoniin, ovat taitavia ja loistavia pelaajia, treenanneet paljon ja varmasti loistavia esikuvia. Jotenkin vain tuli pettynyt olo siitä, että mitään ei voi juhlia ilman viinan tuomia övereitä. Ja että se pitäisi vielä hyväksyä. Pah, en hyväksy.
Ja mitä tulee kysymykseen, niin taisivat olla vielä vähän liian nuoria ymmärtääkseen mun lapset. Katsoivat kuitenkin pelejä ja pelaavat itse jalista, joten haluavat olla mahdollisimman hyviä omassa lajissaan. Eivät kyllä ymmärrä, että siitä voi saada rahaa ja menestystä. Julkisuus-puolen varmaan tajusivat.
Mari A. - kiva jos olet ollut kiinnostunut lukemaan blogiani. Toivottavasti näin on jatkossakin.
Kirjoitit ihan asiaa, ja sellaisen henkilön näkökulmasta, joka on ollut itse paikan päällä.
Minähän seurasin juhlia TV2:n suorasta lähetyksestä ja loin omat mielikuvani näkemäni pohjalta. Ja minä en nähnyt oksentelua tai örventelyä, mutta näin hyvin riehaantuneita urheilijoita, joista näki päälle päin, että kaikki eivät ihan selvin päin olleet. Mutta en nähnyt sikailua.
Ja se, mitä kamera näytti yleisöstä näytti sekin suurelta iloiselta kansanjuhlalta.
Sinä huomasit ja havainnoit kotimatkalla yltiö-äijä-käyttäytymistä. Sellaisesta on vähän kirjoitettu, joten en osaa muuta sanoa, kutta että varmasti näin on ollut, kun näin kerrot. Ja se on sääli.
Mutta silti mietin, olisiko kuitenkin niin, kuten näin suurissa kansanjuhlissa usein on, että yleisöstä 90 prosenttia on tavallisia iloisia juhlijoita, mutta 10 prosenttia saa enemmän näkyvyyttä typerillä tempauksillaan. (Luvut kiskaisin nyt ihan hatusta, mutta varmasti ymmärrät mitä ajan takaa.)
En minä puolusta urheilijoiden julkijuopottelua sen enempää kuin poliitikkojen, muusikkojen tai muiden ns. kansan / nuorten esikuvien törttöilyjäkään.
Mutta olen silti yhä sitä mieltä, että tämä Leijonien (ja nyt puhun pelaajista, en valmentajista enkä yleisöstä) saama paheksunta on saanut liian suuret mittasuhteet.
Heitän vaatimattoman korteni leijonarovioon. Kuka katsoi netissä ennen tv-lähetystä välitettyä Leijonien paluuta juhlivaan pohjolaan? Minä satuin katsomaan netistä ainakin sen pätkän, jossa yksi reippaista sankareistamme horjui toimittajan mikrofonin ääreen huuli paksuna. Ei ruotsalaisesta tai venäläisestä nyrkistä, vaan nuuskamällistä. Se örisi aikansa siinä horjuen ja suostui sitten haastateltavaksi. Kaivoi etusormellaan mällin huulesta, heitti takavasemmalle, mutta jotain jo vielä hampaankoloon ja sitten se loppu roiskaistiin sormilla takaoikealle.
Ja ne vastaukset olivat niin pilvee ja niin sammaltavaa tarinaa, että läpi kehon liikkui häpeän tunne suomalaisten aikuisten sankariedustajien puolesta. Taatusti tuota samaa lähetystä seurasi melkoinen junnujoukko, joka näki, missä kunnossa ainakin tuo yksi leijona oli. Ja se jo riitti aiheuttamaan junnulle hirveän pettymyksen, luulen ma. Samoin kuin se känninen joulupukki hieman nuormpana. Ei tässä mitään joukkuetta syyllistetä eikä tuomita, mutta miksi ei sankarilla ole poweria käyttäytyä sankarillisesti vielä yksi päivä turnauksen jälkeen? Ei median älytön kiinnostus sankarien jokaista liikettä kohtaan tullut yllätyksenä. Toisaalta tulee pohtineeksi, onko tosiaan tiukkapipoisuutta edellyttää aikuisilta "kunnollista" käyttäytymistä koko perheen urheilulajin harrastajien edessä. Kunnollinen käyttäytyminen ei merkitse juhlaryypystä totaalikieltäytymistä, mutta kun humalatila näkyy 25 metrin päähän, on sankari ylittänyt tietyn rajan. Ihan toinen kysymys on joukkueen ja sisäpiirin sekä kutsuvieraiden sisäbileet helsinkiläisessä ravintolassa. Kaikki pahennusta herättänyt on kuitenkin tapahtunut julkisissa paikoissa ja sankareiden kunniaksi järjestetyssä tilaisuudessa. Ja korostan - nettilähetys paljasti enemmän kuin tv-suora. Siksi mielestäni suoraa nettilähetystä ei olisi edes pitänyt näyttää katsojille edellämainituista syistä - hienon sankarikuvan varjelemiseksi.
Näin se on, lehdistö on nostanut asian turhan isosti esille (mielestäni on, vaikka en hyväksykään yliampuvaa örvellysjuhlimista). Tässä asiassa internet taitaa olla koko homman ydin. Eiköhän se juhlinta lie ollut lähes samanmoista 16 vuotta sitten, mutta miettikääs, millaisissa lastenkengissä netti oli vuonna 1995... eipä silloin asioista kohistu kuin naamatusten, nyt keskustelupalstoilla repostellaan ja kauhistellaan ja puolustellaan ja väitellään... Toimittajat vetää jutunaihetta siitä mistä kansa puhuu, tietenkin! Monta kertaa olen lukenut jostain asiasta Facebookista tai jostain muualta, ja seuraavaksi vasta se on Iltasanomissa tms. lehdessä.
Toimittajilla pitäisi olla jonkinlaista älliä miettiä, mikä on uutisoinnin arvoista ja mikä ei, heillä on niin iso valta muokata ihmisten mielipiteitä ja käsityksiä asioista.
Ahaa, Rummun iskä tuokin keskusteluun aivan uuden näkökulman. Me kun täällä kotikolossamme katsoimme vain sitä, mikä näytettiin telkussa.
Jos tosiaan noin on käyttäydytty, se on varsin epäasiallista. Ja selittää ilmeisesti myös joidenkin eri foorumeilla ja mediassa esitettyjen kommenttien hurjistumisasteen.
Kas, aihetta käsittelevät jo mediaa ja alkoholia tutkineet professorimiehet ja dosentit. Tässä linkki tämän päivän kirjoitukseen Ilta-Sanomissa.
Lapsenlapseni olivat vanhempiensa kanssa tavataan-torilla-juhlinnassa. Olivat haltioituneita, ihastuneita, vaikka jalkapallonpelaajia ovatkin. Ei puhettakaan viinasta, ei pientä mainintaa. Vain suuri kunnioitus ahkeria puurtajia kohtaan, jotka lopultakin, heidän elämässään ensimmäisen kerran saavuttivat suuren JYTKYN!
Lehtien otsikointia..... ja kansa ostaa, pah pah pah sanon minä!
Pohdin sitä, että pitääkö median tosiaan tuoda aivan kaikki julki. Ei sitä ole koskaan tehty, miksi siis nyt? Vai olisiko toimittajilla nykyään joku klikkausbonus, joka ajaa keksimään aina vaan älyttömämpiä otsikoita. (Ja niitä nykyään tosiaan riittää...)
Hienoa Leijonat! Jatkakaa samaan tahtiin! Me muut voimme pohdiskella sitä, minkälaisia otsikoita olisimme lukeneet, jos tuomisina olisi ollutkin hopeaa.
Katsellessani lähetystä telkkarista, kävi mielessäni, että miksi ihan kaikki älyttömyydet pitääkin näyttää?
Ja olisin kyllä toivonut joukkueelta pientä hillintää ryyppäämisen suhteen, mutta osansa asiassa teki varmaan pitkä valvominen ja jatkuva ryöpytys paikasta toiseen. Ei siinä sitten paljoa kuohujuomaa tarvitakkaan, kun on nuppi sekaisin. Ja pojat on poikia..
Susanna
Olisi niin hirveästi kommentoitavaa viime päiviesi kirjoituksiin, mutta tässä hailaitit:
minustakin VM Loiri ja ne valitusvirret olivat täysin väärässä paikassa väärään aikaan.
Sitten siitä viinakohusta: ymmärrän täysin, että kun ensin lyödään menestymisen painetta äijille ja sitten he vielä onnistuvat kullan arvoisesti, niin ovat he juhlansa ansainneet. Jos sitten perisuomalaiseen ryyppäystyyliin, niin olkoon niin. Vaan on tapoja ryypätä ja tapoja ryypätä: sekä Koivu että Ruutu (ja johtopuolelta Kurri) olivat selvästi nauttineita, mutta heillä ei kuitenkaan mopo karannut käsistä. Ilmeisesti NHL-koulu on heidät hyvin opettanut. Ja sitten oli muutama, joiden juhlinta olisi voitu katkaista jo pikkasen aikaisemmin... Miksei kukaan muuten puuttunut asiaan, vaan kaikki näytettiin telkkarissa ja netissä kansalle? Ei kai kenellekään jäänyt epäselväksi, että juhlajuomaa oli nautittu ja kunnolla... ne ylihilpeimmät olisi voitu pitää vähän taka-alalla juhlinnan siitä kärsimättä. En kuitenkaan lähtisi pelaajia syyllistämään - ei MM-kultaa voiteta, jos ryystetään ölppöä kantabaarissa iltaisin. Töitä sen eteen tehdään ja kunnolla. Silloin on juhlansa ansainnut.
T: Jaana
Lähetä kommentti