Tarinaa ei tällä erää tämän enempää. Tässä kuvia, enjoy:
Tällainen pikainen pihakierros. Mitä teki Kimmo samaan aikaan? Kimmo paineli yläpihalla trimmerin kanssa, johon hänellä on viha-rakkaus -suhde. Eli päivän kuvaelman nimi oli muurahainen ja heinäsirkka. Ei liene arvoitus kumpi oli kumpi.
Hiiohoi, mul on trimmeri-hepuli.
14 kommenttia:
Aah! Siellä kukkii jo vaikka mikä! Upeita kuvia! Kiertelehän useamminkin siellä pihalla! =D
Tuo Polygonatum, onko paha leviäjä? Mulla vielä purkissa ties monettako vuotta...
Piti ensin tarkistaa googlesta, että mistä kyse. Eli kalliokielosta. Ei paha. Ja minulla ainakin saa levitä niin paljon kuin sielu sietää. On kaunis ja sopivassa kohdassa. Tomera kasvi se kuitenkin on, jaksaa taistella tilaa suikeroalpipeitteen keskeltä.
Hienoja!
Itsekin oli pakko tänään auringonpaisteessa mennä kuvaamaan kotipihan kirsikankukkia...
Seppo
Alkukesän lumous on kuviin vangittu!
"Siellä kauan on kukkineet omenapuut,
siell on siintävät salmet ja vuonojen suut,siell on kaihoja kukkuvat käet!"
Kiitos kommenteista Minz, Soili, Seppo, Marjattah ja Sylvia.
Luulin ensin että Sylvia siteeraa Saarenmaan valssia mutta ei ollutkaan, vaikka käet siinäkin kukkuvat.
Mistä laulusta sanat on?
Upea on puutarhasi kukkaloisto, kalliokieloista tulee lapsuus mieleen, Kuliksen kalzit oli täynnään noita topakoita kasveja.
Vaikka täällä on upeita kasveja ja niitä minäkin kuvailen aikas usein, niin ei ole syreenin voittanutta, melkein tunnen tuoksun.
Kiitos aamuvisiitistä kukkiesi keskellä, tällä on hyvä aloittaa päivä.
Luulisin että se on Elias Lönnroth'in runosta Karjala tai jotain sellaista. Mutta kuten tavallista, päähän jää soimaan yksi värssy ja sitten ei millään muista lisää. Ajattelen...
Kauniita kuvia ja en osaa koskaan päättää onko syreeni vai omenapuu kauniimpi !!!!!! Ihana sininen taivas !
Helena - ei taida olla mitään herkempää kuin ensimmäiset sireenit ja niiden tuoksu!
Sylvia - ihailen tuota erilaisten runon- ja laulunpätkien muistamistasi! Tuntuu että aarrearkkusi on pohjaton.
Nukke - molempi parempi. Ja kirsikka on myös ihana!
Oi pohjolan kevät, oi syreeni, oi omenapuu! Noita näkyjä ja tuoksuja en tänä vuonna näe ja haista. Olen harmitellut myös sitä, että tuskin kuulen alkukeväistä käen kukuntaa, sen on aina niin vavahduttava ääni, kun sen ekaa kertaa keväällä kuulee.
Kattellaan nyt tällä kertaa näitä palmuja ja punapuita vain. Aika aikaa kutakin.
Ah juu, em. runo on V. A. Koskenniemeä. Huikea teksti, johon Toivo Kuula on tehnyt dramaattisen upean (ja välillä vähän överiksi menevän) sekakuorosovituksen.
Hyvän esityksen kappaleesta voi kuunnella tästä linkistä: http://www.youtube.com/watch?v=ggpDevrtRzo
Runo on oikeasti todella synkkä ja hengeltään raskas, kaikkea muuta kuin keväisen aurinkoinen. Hieno silti!
Parahin S, kaivan hieman veistä sydämessäsi; sireenin ja omenapuun kukkimisen ja käen kukunnan ohella jäät vaille kesäyössä kuuluvaa satakielien laulua.
Minä olen viime aikoina nukkunut aika pätkittäin ja herään usein keskellä yötä. Koska uni ei tule heti takaisin, tapaan mennä istumaan hetkeksi takapihalle. Ja valkenevassa aamussa (tänään klo 03.30 oli tosiaan jo valkeaa) laulavat satakielet kuin mielettömät, pitkiä polveilevia lurituksia. Ah, onko ihanampaa!
Mutta parahin S, älä turhia masennu. Every dog has its moment eli sinun hetkesi tulee, lupaan sen. Kun maas on hanki jä järki jäässä, ja sitä aikaa kyllä riittää täällä Pohjolassa, pääset sinä esittelemään meille palmukuvia ja aurinkoisia hiekkarantoja. Ja kyllä meitä muita sitten kyrsii, vaikka yritetään muka iloita puolestasi.
Kiitos linkistä, vaikkei siitä tullutkaan aktiivinen kun sen tänne siirsi (oli sitä vielä sähköpostiini tullessa.)
Lähetä kommentti