Tiina palaa kotiin ja muistelee matkaa - osa 1

Kaksi asemaa, niiden välissä neljä päivää ja kolmekymmentä vuotta.

Helsingin asema, perjantai 5.8.2011. Matka Turkuun alkaa.

Turun asema, maanantai 8.8.2011, matka Helsinkiin ja sieltä Otepäälle alkaa.

Turun reissu on tullut päätökseensä. Istun junassa jälleen läppäri edessäni. Suunta on nyt kotia kohti. Tunnelmat väsyneet mutta onnelliset. Pää on täynnä tuntemuksia, ajatuksia, elämyksiä, joihin on hyvä palata vielä monta kertaa. Kuluneet neljä päivää olivat täynnä kohtaamisia, luokkatovereiden, ystävien ja tuttujen. Niihin sisältyi paljon naurua, iloa, jos myös vakavaa pohdintaa elämästä ja sen mutkikkaista poluista.

Informaation määrä oli valtava, sitä täytyy pureskella paloittain, maistella ja nautiskella yksittäisistä hetkistä. Pohtia ja analysoida näkemäänsä ja kuulemaansa. Palata valokuviin, käytyihin keskusteluihin, huomioihin ja havaintoihin joita matkan aikana tein.

Turku itsessään oli kaupunkina kaunis. Monin tavoin niin tuttu. Mutta yhtä lailla uusi ja ihmeellinen - puistot olivat hoidettuja ja huoliteltuja. Ravintolat, kahvilat, terassit tyylikkäitä, monet suorastaan kansainvälisiä ja hyvin viehättäviä. Vuoden kulttuuripääkaupungin tittelin myötä oli Turku pukenut päälleen iloisen ja vallattoman kulttuurin viitan, joka koostui pirteistä väreistä ja vekkuleista kuvioista. Pohjimmainen viesti lieni: kulttuuri on hauskaa!

Minä siis nautin vierailustani. Suuresti.

Minulla on vielä runsas tunti aikaa näpytellä pientä miniläppäriäni ennenkuin juna saapuu Helsinkiin. Kertoa visiitin parhaat palat, hulvattomimmat hetket, mielenkiintoisimmat elämykset. Aloittaminen on vaikeaa, kun kaikki on päässä myllin mallin. Mutta yritän. Helpointa lienee edetä kronologisessa aikajärjestyksessä.

Palataan siis perjantaihin, jolloin saavuin Turun rautatieasemalle, jossa minua oli vastassa Tuonenmarja-vartion oma kolkkatyttö Sarkki. Tuonenmarjoista olen kertonut aiemminkin blogissa - meidän omasta vartiostamme, joka perustettiin joskus 70-luvun loppupuolella ja johon kuuluu tasan kolme kolkkatyttöä: Jaana, Sarkki ja minä. Jonka mottona on: Aina valmis! Ja jonka jamboreet eivät edusta sitä kaikkein perinteisintä partiolaislinjaa.

Rakkaiden ytävien jälleennäkeminen on aina huisan hienoa. Riippumatta siitä, onko aikaa edellisestä tapaamisesta mennyt yksi yö tai yksi vuosi. Jotkut asiat vain ovat ja pysyvät, kuten hyvien ystävien rakkaus ja ystävyys. Ne ovat yhtä varmoja ja pysyviä kuin suomalainen peruskallio. Ja ne muodostavat pohjan omalle elämälle, antavat sille raamit ja turvallisuudentunteen. On kovin hyvä olla ja hengittää, kun tietää, että maailmassa on ihmisiä, jotka rakastavat ja hyväksyvät sinut, vaikka mitä tulisi! Kun heidän luokseen tulee, tuntee tulevansa kotiin.

Sarkki siis tuli asemalle minua vastaan, ja siitä lähdimme yhdessä eteenpäin kohti Turun keskustaa. Kolkkatyttö Jaana oli vielä töissä muutamaisen tunnin, ajan jonka vietimme pienellä terassilla nopeasti kiireisimpiä uutisia vaihdellen.

Jaanan saavuttua joukkoon ja porukan tultua täysilukuiseksi lähdimme Piispankadun paratiisiin. Ilta kului Jaanan ihanan idyllisellä pihamalla grillaten ja chillaten. Kauan eläköön uskollinen pallogrilli, johon liityy tarina jos toinenkin.

Elokuun pehmeässä samettiyössä jatkui letkeä jutustelu pitkälle seuraavan vuorokauden puolelle. Voiko olla hienompaa: vehreä kaupunkikeidas, tumman lila elokuun pehmeä yö ja hyvää ruokaa ja ystäviä? Kuten jo yllä sanoin: tuntui kun olisi tullut kotiin. Melkein unohdin miksi olin oikeastaan Turkuun tullut.  Seuraavan päivän jännitysnumero: luokkakokous ei tuntunut oikeastaan lainkaan jännittävältä. Vain ja ainoastaan mielenkiintoiselta.

Portti johdattaa Jaanan kaupunkikeitaaseen, idylliseen pihapiiriin, johon ajan hammas ei tunnu purevan.

Yksityiskohta pihapiiristä

Herttileijaa, minun piti kirjoittaa raportti Turun reissusta tällä junamatkalla. Hetki sitten kuulutettiin saapuminen Espooseen. Enkä minä ole päässyt vasta kuin ensimmäisen päivän iltaan.

Jatkan siis juttua parin tunnin kuluttua, Viron lautalta. Ja julkaisen tämän tässä ja nyt.  Ja virheet korjaan myöhemmin. Kuten nuo keskitetyt rivit, joita en näytä pystyvän korjaamaan tällä läppärillä. Juttu jatkuu joka tapauksessa.