lauantai 20. elokuuta 2011

Latte kertoo: patti ottaa pattiin ja muita mietelmiä

Hojo hojo ja hohhoijaa

Minä, Latte tässä. Ajattelin kirjoittaa muutaman rivin, vähän niinko aikani kuluksi. Sataa. Eikä sitten hotsita yhtikäs mikään. En viitsisi edes oikein mennä pihallekaan jalkaa nostamaan, vaikka tarvis olisi. Minulla lienee motivaatiokonflikti. Nostaa vai ei nostaa jalkaa, siinäpä kysymys, jota ei edes Tanskan prinssi osannut nopeasti ratkaista.

Vesisade on tyyylsää. On tylsää kun tassut kastuvat. On harmaata. Kosteaa. Ja jos Johtokunnan naispuolinen vielä kerran hihkaisee ylipirteänä että luonto tykkää, puren sitä nilkkaan! Minä jos joku edustan luontoa ja voin kuulkaa kertoa, että tämä luonto ei tykkää sitten yhtään.

Tarkka lukija on varmastikin jo tässä vaiheessa huomannut, etten ole oikein oma pirteä  itseni. Se energinen Kultainen Leijona, jona olette oppineet minut tuntemaan. Avustava koira. En. Sillä minua ottaa pattiin. Ja minulla on patteja.

Noin, nyt se on sanottu. Minulla on patteja.

Antakaas kun kerron. Vaikken ihan kaikkea ymmärräkään. Mutta rauhasista kuulemma on kyse. Tukkeutuneista sellaisista. Ja minulla niitä on. Hännäntyvessä ja kyljessä.

Minua käytettiin tässä viikko pari takaisin ihan eläinlääkärillä, jossa pattejani tutkittiin ja puristeltiin, ja ei kuulkaa ollut kivaa sekään. Jotenkin äärimmäisen nöyryyttävää. Mutta kai siinäkin joku juju oli, ei kai Johtokunta muuten minua olisi lääkärille vienyt.

Nyt ne vimmatun patit kutiavat ja mitä voi koira tehdä kuin jyrsiä kutiavaa pattia. Ja se ei ole hyvä homma. Sattuu lisää ja Johtokunta juoksee tukka harallaan ympärillä ja kiljuu että EI EI EI EI ja selittää, että ei saa purra pattia, koska silloin patti tulehtuu ja sitten sattuu. Haloooo!!? Knock-knock, onko siellä ketään kotona?! En minä ymmärrä pitkiä kausaalilauseita, en ole ennen ymmärtänyt enkä ymmärrä nytkään.

Eilen sitten haettiin apteekista tököttiä, jonka nimi on Briljant Roheline - se on vihreää ja kuulemma desinfioivaa - ja sitä sitten laitettiin tulehtuneisiin rauhasiin, järsimistä estämään. Iskän sormi tuli ihan vihreäksi ja vihreäksi kävivät patitkin. Ja arvatkaa mikä muu muuttui vihreäksi - kyllä, kieleni. Iskä ja Äiskä nauroivat ettei minun parane lähteä vähään aikaan Tiibetiin matkalle, siellä kun vihreä kieli kuulemma kielii (heh - sanaleikki) salaliitosta paholaisen kanssa. Ja siksi tiibetiläiset tervehtivät toisiaan anteliaasti kieltään esittämällä - ellei se sitten satu olemaan vihreä, kuten nyt minulla sattuneista syistä on.


Siinä se on, vihreä kieleni, jota ei parane Tiibetissä esitellä


Tiibetistä tuli mieleen mielenrauha ja mielenrauhasta taas täällä käyneet tuttavani, kuten OnuKoo ja Reima ja Anna-Leena ja Marita ja Juha. Jotka kaikki sanovat, että minä olen nyt ihan eri koira kuin ennen. Rauhallisempi ja kuuliaisempi. Ne sanovat että minä olen nyt aikuinen. Ehkä olen, ehkä en, kuten suuri ajattelija ja idolini M. Nykänen aikanaan lausui. Tai ainakin jotain sen suuntaista.

Mutta totta se on, että kuuntelen nykyisin hieman tarkemmin Johtokunnan puheita enkä aina ihan suin päin ryntää tilanteeseen mukaan, vaan harjoitan myös ns. harkintaa.


Ylhäältä puhutaan.



Joskus me äijät ollaan vaan ihan hiljaa ja katsotaan kaukaisuuteen ja pohditaan tykönämme syntyjä syviä.


Olen tässä aikani kuluksi yrittänyt myös hieman opiskella suuria ajattelijoita, niin kirjallisuuden kuin elokuvien kautta. M. Nykäsen jo maintsin ja sitten on myös toinen Matti, nimittäin Matti Näsä, josta pidän. Mutta on niitä muitakin, kuten Dalai Lama ja pari muutakin tärkeää tyyppiä.

Yksi on kuitenkin ylitse muiden, suuri pieni mies Yoda, johon tutustuin elokuvatrilogiassa Tähtien Sota. Siinä on pantu paljon harkintaa ja voimaa pieneen pakettiin, sano. Olen viime aikoina yrittänytkin pyrkiä Yodan kaltaiseen jediläisyyteen  - en tiedä olenko onnistunut, mutta melko hyvän ulkoisen imitaation olen kuitenkin saanut aikaiseksi:


Minun kaikkein paras Yoda-ilmeeni


Ja alla vielä se alkuperäinen Yoda, jed-master, yhdennäköisyys on ilmeinen, eikö vain:


Se aito ja alkuperäinen

 
Kuten ehkä huomaatte, ei sadepäivänä synny suurta kirjallisuutta, joten lopetan raporttini tähän. Toivotan teille kaikille hyvää viikonloppua. Ja jos teitäkin ottaa sade pattiin, niin onnitelkaa itseänne, että ettepä ainakaan ole Elvassa kolmipäiväisillä hip-hop-festivaaleilla. Siellä tuskin on tällä hetkellä olo kovinkaan hip, saati hop.

Ei sitten muuta kuin hännänheilutuksiin

Teidän Lattenne


8 kommenttia:

Kersten kirjoitti...

Hei Latte,

no worries, briljantroheline on hauskaa! Lapsena sitä laitettiin meille vesirokkoon. Iho täynnä vihreitä täpliä, näyttii tosi coolilta!

OnuKoo kirjoitti...

Yo Latte! Tsemppiä. Vihreä kieli voi olla sikamakee, mutta jos meinaat päästä niistä pateista, niin anna rohelisen vaan tehdä tehtävänsä siellä minne se on pantu. Täälläkin piti sataa tänään kaatamalla, mutta ei. Aurinko paistaa :)

Crane kirjoitti...

Voi, Latte! Kukapa kauhiasti vesisateesta tykkäisi...
Täältä pohjan periltä heilauttaa häntää muuan Nappis, joka on juuri nyt mielissään, ettei täältä sellaista vihreää ainetta löydy. Emäntä saa juuri ja juuri rasvata rikkoontuneen tassun tavallisella rasvalla...

Tiina Linkama kirjoitti...

Moe Kersten - et kuitenkaan tainnut nuolla niitä vihreitä näppylöitä?

OnuKoo - vihreä kieli voisi olla sikamakee, mutta kun Johtokunta nauraa vihreälle kielelle, menee siitäkin riemusta paras terä pois.

Crane ja Nappis - juu sateesta tykätä ei. Ja Nappikselle terkkuja, kurjaa jos tassu on rikki, tosikurjaa, kun tassu tai kaikki neljä ovat koiran parhaita ystäviä ja menon kannalta tärkeitä. Siis Nappis, anna emännän rasvata sitä tassua, voihan tassun sitten jälkikäteen nuolla...

Ei muuta, moi

Latte

Sylvia kirjoitti...

Kumma koiruus olet Latte! Syöksythän suin päin järveenkin kun sellaisen näet, mutta vesisade ei muka kelpaa?
No vettä kuin vettä, mitäh???

Mannu kirjoitti...

Hei Latte! Sää oot aina yhtä ihana, pattisena ja apaattisenakin! Sinulta myös oppii niin paljon, mää oo ikänä tiennyt, että tiibettiläiset tervehtivät kieltään näyttämällä... Oisin heti hermostunut Tiibetissä, jos kaikki olisivat mullistelleet minulle...

Tiina Linkama kirjoitti...

Sylvia - sade ja uinti ei kyllä ole minusta sama asia, en kyllä osaa selittää miksi.

Mannu - juu, niin ne kuulemma Tiibetissä tekevät, minä en siitä tiedä enempää, mutta näin olen nähnyt telkkarissa.

T. Latte

Rummukainen kirjoitti...

Tuu pian terveeks Latte, olen tulossa
sun luo muutaman viikon kuluttua!!!