torstai 18. elokuuta 2011

Leijona, velho ja vaatekaappi - yhdestä uupuu

Jatkan Võsu-teemalla ja nyt pohdin vaatekaappeja. Niitä nääs tarvitaan. Eikä vain Võsulla, vaan myös omiksi tarpeiksi Villa Ottiliassa.

Vaatekaapeista on siis puhe. Ja sen sanon, että kaukana ovat ne ajat, jolloin huonekalukaupoissa myytävät vaatekaapit olivat sellaista tekoa, että niihin saaattoi römpiä sisään niiden kaatumatta, Narniaan siirtymisestä puhumattakaan. (Kts. The Lion, the Witch and the Wardrobe by C.S.Lewis.)

Leijona minulla on omasta takaa, kultainen sellainen, ja velhokin saattaa tästä taloudesta löytyä, mutta vaatekaapista uupuu. Võsuun niitä tarvittaisiin useampikin. Omiin ja asiakkaiden tarpeisiin.

Niinpä siis lähdin vaatekaappeja ihmettelemään Tarton Jõekeskuseen, jossa on näytillä huonekaluja viideltä kuudelta eri valmistajalta ja jälleenmyyjältä. Isoimman lattiapinta-alan vie suomalainen Masku. Ja voin sanoa, että minusta ei ihan heti taida tulla Maskun asiakasta. Tuotteet olivat järjestään heikkolaatuisia ja hinnat korkeita - varsinkin kun ajatellaan että Masku markkinoi itseään halpishuonekaluliikkeenä. Halpis my buttocks, I say. (Suom. Edullista, perskannikkani, sanon.)

Tässä näitä Maskun kauppaamia vaatekaappeja:


Kaksiosainen kaappi, 355 euroa. Ehtaa laminaattia, ja sen kyllä huomaa!

Ja kertokaa minulle, mikä juttu se on noiden vetimien kanssa? Tuntuu kuin vaatekaappien osalta elettäisiin yhä jossain Neuvostoliiton suunnitelmataloudessa, jolloin valmistettiin yhtä ja samaa (tylsää) vedintä miljoonia kappaleita kerralla, ja sitten oli turhaa muuta etsiäkään!


Tumma kolmiosainen versio edellisestä, hinta jo 419 euroa. Ja ne vetimet, taattua tuttua tyyliä!


Maskun kolmiosainen vaatekaappi, hutera, tyyliin Ikea, ja hinta jo pyörryttävät 638 euroa. Ei synny kauppoja.


Raven kolmeovinen kera alalipastojen: 184 euroa.

Rave Mööbel on Maskusta seuraava huonekalukauppa Jõekeskusessa.

Kapea kolmiovinen, hieman jo Maskun viritelmiä tukevampi kombo yllä - mutta ne vetimet, samasta kiinalaisesta vabriikista nekin. ARGH! Hinta kuitenkin jo hieman nieltävämpi kuin mitä Maskun vastaavissa: 184 euroa. Mutta korkeudesta uupuu. Saadakseen riittävän korkean kaapin pitäisi hankkia yläkaappi, joka näkyykin kuvan oikeassa reunassa olevassa eksemplaarissa.



Yllä: Tummassa pinnassa laminaatti ei paista niin ilmiselvänä kuin vaaleassa. Mutta ne vetimet! Joku on onnistunut myymään PAAAALJON tylsiä vetimiä huonekalutehtaille. Hinta 128 euroa + 42 yläkaapista.




Yllä: Matala kaappi joka miellyttää silmää yksinkertaisuudessaan. Ja yksinkertainen se onkin. Ei siihen kannata yrittää kiivetä sisälle - pelkkä kevyt tönäisy riittää sen kaatamiseen. Aivan onneton esitys. Ja ovet ovat niin keveillä saranavirityksillä, että ihme että jaksavat pitää kaappia pystyssä edes näyttelyssä, käytöstä puhumattakaan. Onneton esitys. Hinta: 291 euroa. Ei paha. Mutta miksi maksaa mitään näin toimimattomasta!

Jatkamme matkaa ja tulemme puolalaiseen kauppaan tai kauppaan jossa on puolalaisia huonekaluja. En heitä kärrynpyörää enkä huuda jippiitä, mutta jotenkin tämän kaupan vaatekaapit ovat sittenkin hieman parempia, isompia, korkeampia kuin aiemmin näkemäni ja hinnaltaankin suhteellisen edullisia. Ainakin kaapeissa oli hieman erilaiset vetimet!



Yllä: Puolalaisen valmistajan mustavalkea kolmiosainen vaatekaappi sille joka hakee graafista selkeyttä. Minä en. Haen hyvää tukevaa kaappia, joka istuisi Huvikummun - vai ehkä Villa Aurean - ilmeeseen. Tämä se ei ole. Hinta ei paha, muihin verrattuna: 313 euroa. Ei kauppoja, kuitenkaan.




Yllä: Viimeisenä vaan ei vähimpänä korkea ja tukevan oloinen puolalainen vaatekaappi, joka periaatteessa miellyttää silmää muotonsa ja väriensä puolesta. Vetimet ovat tietenkin sieltä syvältä - mutta tarpeeksi monta näitä nähtyään ei jaksa enää ottaa niistäkään suoranaista hepulia. Hinta 378 euroa, joka mielestäni on tässä kavalkadissa paras value-for-money -hinta.

Kauppoja ei siltikään synny. Sillä minusta kaikki kaapit olivat ylihinnoiteltuja niiden työn jälkeen nähtynä. Materiaalina oli useimmin laminaatti, saranat tulivat luultavasti samalta kiinalaiselta valmistajalta kuin useimmat nähdyt vetimet. Järjetöntä RIISTOA, sanon minä! Ihminen tarvitsee vaatekaappia - ehkä niitä on helppo myydä epätoivoisille, joiden vaatteet eivät mahdu minnekään.

Silti, kyse on isosta, massiivisesta huonekalusta, joka väistämättä antaa ilmettä koko huoneelle. Miksi kukaan designeri ei innostu vaatekaapeista?!!!

Ja ennenkuin yksikään Clever-Pete ehtii vastaamaan ja kertoo ettei halvalla saa hyvää ja ohjaa minua kalliisiin huippuliikkeisiin, missä on  massiivipuisia tukevia komeita kaappeja, joita varmastikin rakastaisin hulluna, kerron: minulla ei ole niihin varaa.

ARRGH!

Parhaat kaksi isoa vaatekaappia minulla itselläni onkin - ne sijaitsevat Beresjen talossa. Ne pitäisi vain pystyä kuljettamaan sieltä Võsulle. Ja näin taatusti teen, vaikka se olisi viimeinen tekoni ja selässäni joutuisin ne kantamaan. Eivät nekään ratkaise kaikkia vaatekaappiongelmiani Võsulla, mutta ehkä oman elintilamme vaateongelman kuitenkin.

Ja kun äsken moitin neukkuaikaista suunnitelmataloutta niin kerron, että Beresjen kaapit ovat itse asiassa neuvostovalmistetta. Joten kun kiipeän niihin sisälle, en tiedä mihin joudun... tuskin Narniaan. Mutta sen riskin olen valmis ottamaan!

Lupaan lisätä tähän juttuun kuvat Beresjen vahvoista lakatuista neukkukaapeista, kunhan ne jostain löydän.

Siihen asti, hasta la vista ja jatketaan tällä teemalla!

7 kommenttia:

Sylvia kirjoitti...

Paikallinen nikkari palkattava tekemään?
Tai eikö siellä ole Ikeaa??

Polga kirjoitti...

Tulee elävästi mieleen kesä, jonka asuin Öismäessä, Tallinnassa, ystävien olohuoneessa. Neuvostovalmisteiset kalusteet olivat TUKEVIA, puisia ja omalla tavallaan rehellisiä Sitä Itseään eli kaappeja, joihin laitetaan tavaroita! Samaa sarjaa olivat kirjahylly, sohvasänky ja pöydät sekä nojatuolit. Ei ehkä kauhean esteettistä nykysilmälle, mutta kestävää ja eleetöntä.

Mollamari kirjoitti...

Tätä se on huonekalukauppojen nykytarjonta, ja mitkä hinnat! Ihan melkein itku pääsi Ranskassa isolla Emmauksen kirpputorilla, kun upeita vanhoja puisia, peilillisiä vaatekaappeja 80 - 200 euroa... Jos olisi ollut iso pakettiauto, olisin ostanut ainakin viisi!

Tiina Linkama kirjoitti...

Sylvia - taitaa olla kallein vaihtoehto tuo paikallinen nikkari. Kenelläpä nykyisin olisi varaa teettää huonekaluja?

Polga - juuri näin. Ne meidän kaapit, jotka pitää vain saada jollain pelillä siirtymään läpi Viro ovat juuri tukevia ja kestäviä, ja jollain omalla esteettisellä ilmeellään jopa mielenkiintoisia.


Mollamari - ui ui, ymmärrän tuskan. Kuullostivat ihanilta ja ihastuttavan edullisilta. On se niin väärin!

Sylvia kirjoitti...

Mollamari - jos kirpparitavaraa kaipaat niin tervetuloa sen ison pakettiauton kanssa Göteborgiin. Täältäkin löytyy kuvaamiasi kaappeja...

emo kirjoitti...

Ei ne kaapit 20 vuotta sittenkään olleet kovin kummosia. Meillä reunimmainen lastulevy/laminaattikaappi pullistui hyllyjen painosta, kun ei ole seinää vasten, sen seurauksena hyllyt tippuivat mitättömiltä kannakkeiltaan (pikkuruiset muovitapit). Onneksi on nikkaritaitoinen isäntä.

Kersten kirjoitti...

Ymmärrän täysin. Jotenkin kuvittelee että enhän minä mitään erityistä vaadi, ja kaupasta varmaan löytyy kymmeniä sellaisia. Liikkeeseen mennessä sitten yllättyy...