sunnuntai 14. elokuuta 2011

Räpinassa ruusujen aikaan

Tänään on ollut jotenkin vetämätön päivä, olen kulkenut ikäänkuin puolilla kierroksilla. En tiedä alkaako Võsun talon ostojännitys ja luokkatapaamisen odotus nyt laueta. Joka tapauksessa tänään olen ollut koko lailla hiljainen.

Lähdin kuitenkin Kimmon matkaan kun tämä lähti Beresjeen trimmaamaan talon pihaa + esittelemään taloa mahdollisille ostokandidaateille. Minä jäin trimmaamisen ajaksi Räpinan kaupunkiin, kun ei minusta kuitenkaan olisi ollut iloa trimmauksessa.

Räpina on minulle hyvinkin tuttu kaupunki - onhan se lähin suuri (heh) kaupunki Beresjestä katsottuna. Kaupunkia halkoo Viron pisin joki, Võhandu, joka antaa kaupungille ihan oman ilmeensä. Olen joskus kirjoittanut kaupungista artikkelin, jonka otsikko oli: Hiljaa virtaa Võhandu. Ja niin se todellakin tekee.

Võhandu-joki

Hiljainen ja rauhallinen Räpinan kaupunki sopi minun hitaisiin mielentiloihini kuin nyrkki silmään. Minä vaeltelin hiljakseni kaupungin puistoissa ja vietin pitkän ajan Sillapään kartanon puutarhassa. Olenkin kertonut aiemmin niin Räpinasta ja Sillapäästä, juttua löytyä mm. tästä: Räpinan rauhaa

Sillapään kartano on tällä hetkellä kiinni, toisin sanoen sisälle ei pääse, puutarhoihin kylläkin. Jossain vaiheessa kartanoa pontevasti korjattiinkin, mutta nyt on remontti pysähtynyt, eikä korjaustelineitä ym. rempparekvisiittaa ole edes paikalla. Voin vain arvata syyn remontin tyssäämiseen - rahapula. Ei ole Sillapään kartanon remontti ensimmäinen joka on täällä jäänyt kesken rahojen loputtua tai rakentajan vetäydyttyä projektista.

Kartano joen toiselta puolen nähtynä.


Sillapään kartanon puutarha on hyvin hoidettu, joen puolella kartanoa on ns. ranskalainen puutarha.


Ja kartanon pääoven puolella on puolestaan englantilainen puutarha.




Minä siis vaeltelin useamman tunnin kartanon mailla, kuvailin lähinnä kukkia - ruusuja ja päivänhattuja ja päivänliljoja. Ja istuskelin pitkiä tovia joen rannalla katsoen miten vesikirput tanssivat veden päällä ja miten kalat nousivat pintaa kokeilemaan jättäen samalla jälkeensä renkaita jotka kasvoivat ja levenivät muuten tyynen joen pinnalla.

Niinpä päivän kuvasaalis koostuukin vesikasveista ja kukista, jotka hehkuivat iltapäivän auringossa upeasti.








































5 kommenttia:

Sylvia kirjoitti...

Kaunis kartano ja hienoja kukkia. Ja taas kuvattu ihan mahtavasti, kuinkas muuten!

kiirepakolainen kirjoitti...

Voi mahoton tuota kukkaloistoa! Upeaa!!

Nimetön kirjoitti...

Voih, juuri noita ruusuja olen itsekin käynyt ihailemassa,viimeksi parisen vuotta sitten ohikulkumatkalla Värskaan. Oranssi lajike hivelee näkönystyröitäni.
Samalla reissulla kävimme Beresjessä, taisi olla blogisi ansiosta.
Setumaa on rauhaisa paratiisi. Uitin myös varpaitani Laatokassa ja mies vahtasi lintuja tornista. Savusumut vaivasivat silloin suomea, mutta ukkonen puhdisti ilmaa..
Susanna

Tiina Linkama kirjoitti...

Susamma - Laatokassa? Tarkoititko Peipsiä, vai puhutko kahdesta eri reissusta?

Nimetön kirjoitti...

Tarkoitin tietysti Peipsiä! Mitenhän tuo lipsahdus tulikin? Mies tiiraili Luubnitsan tornissa, joten kyllä se Peipsi oli.
Susanna