Presidenttiä valitsemassa

Osallistuin eilen suoraan kansanvaaliin Viron tulevasta presidentistä. Ei  niin että ääntäni olisi missään laskettu. Vaan eipä laskettu muidenkaan virolaisten kansalaisten ääniä, sillä valinnan presidentin jatkokaudesta teki Viron parlamentti. Ja odotetusti istuva presidentti Toomas Hendrik Ilves sai 73 ääntä, vastaehdokkaan Indrek Tarandin saadessa 26 ääntä. Kukaan ei tuloksesta yllättynyt.

Virossa on viime päivinä käyty keskustelua siitä, pitäisikö maan siirtyä suoraan kansanvaaliin Suomen tapaan. Kuulin illalla radiosta että Tallinnassa oli ollut pieniä mielenosoituksia kansanvaalin puolesta.

Minä olin eilen Tartossa tapaamassa Võsulla elokuussa lomaillutta perhettä, joka tuli palauttamaan minulle kämpän avaimet. Tapaaminen oli sovittu Suutelevat Ylioppilaat -patsaalle Tarton keskustaan, Raatihuoneentorille kello kahdeksitoista.

Olin paikalla hyvissä ajoin ja minulla oli odotellessani aikaa ihmetellä torin elämää, kahviloissa aikaansa kuluttavia kahvittelijoita.  Kun katseeni kiinnittyi miehiin, jotka alkoivat puuhailla jonkinmoista vaalitelttaa pystyyn. Teltan päällä luki rempseästi: Presidentin valitkoon kansa.

Eivät näyttäneet miehet ihan perinteisiltä vaaliteltoissa puhuvilta sliipatuilta poliitikoilta. Enemmän olivat, miten sen nyt kauniisti sanoisi, sellaisia aavistuksen nukkavieruja peruskansalaisia, lippalakki- ja polvipussimiehiä.

Miehet alkavat pystyttää vaalikojuaan.

Katselen miesten puuhia ja ihmettelen mitä ihmettä he puljaavat. Heillä on mukana kaksi isoa ämpäriä nestettä, vihreää ja violettiä, suuret lasitönikät sekä pikkuruisia pikareita. Vaalisoppaako tässä tarjoillaan, pohdin, vai mitä ihmettä?

Aikansa kun miehet olivat saaneet kojuaan rakenneltua alkoi minullekin valjeta jutun juoni. Tässä on tarttolaisilla tilaisuus antaa äänensä presidentinvaalissa - tempaus siis ennen muuta puolsi suoraa kansanvaalia. Paikalle tuotiin lisäksi vielä puinen äänestyspömpeli, johon sai sujauttaa lapun, johon saattoi riipustaa omat ajatuksensa parhaasta vaalitavasta.

Varsinainen äänestys tapahtui  lurauttamalla pikarillinen joko vihreää tai punaista litkua asianomaisen presidenttiehdokkaan lasipurnukkaan.

Tässä selitetään äänestämistapaa - vaalivalvoja eli mies lippalakissa seuraa vieressä.

Tarandin lasipurnukkaan on jo kumottu muutamainen pikarillinen vihreää nestettä, Ilveksin lasitönikkä on vielä tyhjä.

Naureskelen itsekseni miesten puuhastelulle - ovat selvästi pyhää äänestyintoa täynnä. Yksi miehistä pitää kovaäänistä palopuhetta suoran kansanvaalin puolesta: "Pitävät meitä niin lolleina (typeryksinä) että emme muka itse osaisi päättää presidentistä. Mutta kyllä kansa tietää!"

Ihmiset alkavat kiinnostua vaalikojusta, kuin arat eläimet he lähestyvät sitä - mitä ihmettä täällä puuhataan!?

Tilaisuuden huumori ja absurdius tarttuvat moneen ja pikku hiljaa alkaa yhä useampi äänestää ja molempiin purnukoihin alkaa hitaasti mutta varmasti kerääntyä nestettä.

Tässä vaiheessa paikalle saapuvat myös odottamani Võsun vieraat, joiden kanssa vaihdan muutamaisen sanan ja saan asunnon avaimet takaisin. Sitten alkaa ollakin parkkiaikani täynnä ja joudun palaamaan autolle. Ehdin kuitenkin äänestää - nämä näköjään ovat vaalit joihin saa osallistua myös naapurimaan kansalaiset.

Lähtiessäni autolle näytti tilanne tasapeliltä.

Eivät olisi nämä vaalit tainneet mennä läpi EU:n virallisilta vaalitarkkailijoilta, ja jos totta puhutaan, ei tuo pilottilasimieskään vaikuttanut ihan tyypilliseltä vaalivirkamieheltä. Mutta tempaus oli kuitenkin hauska, ja se tehtiin huumorilla.

Ja varmaa on, että enemmän tämä vaalitapa herätti huomiota ja sai ihmiset miettimään asiaa kuin mitä lähes läpihuutona käynyt todellinen vaali Viron parlamentissä. Ainoa yllätys niissä kun oli se, että Ilvekselle ylipäätänsä löytyi vastaehdokas.


---

Jälkikirjoitus: Jos olisin jäänyt pidemmäksi aikaa Tartoon, vielä tunniksi, olisin päässyt todistamaan sitä miten Tartto joutui hervottoman sadekuuron valtaan ja kadut tulvivat. Vaan minä ajelin jo iloisena ihan muihin seikkailuihin. Toki olin huomannut jo myrskyn merkit taivaalla, ja lähdinkin sitä kuvaamaan Peipsille, ajatellen, että siellä saattaisin törmätä dramaattisiin näkymiin. Miten kävi, siitä jälkimmäisissä postauksissa lisää juttua, kuvia unohtamatta.