Mehikoorma on pieni paikka Peipsin rannalla, ja jos se ei ole muusta tunnettu, niin ainakin siitä, että se sijaitsee kovin lähellä Venäjää. Väliä kahden rannan ja kahden valtakunnan on vain hieman yli kilometri.
Olen kirjoittanut Mehikoormasta parikin tarinaa, josta oheisessa linkissä pitkä juttu, joka aikanaan herätti yllättävän paljonkin keskustelua. Siis, tänään en lähde uudelleen kirjoittamaan Mehikoorman historiaa, vaan ohjaan lukijat tähän linkkiin: Mehikoorma, nyt, ennen ja tulevaisuudessa.
Lähdin maanantaina myrskyä metsästämään, mutta suurta myrskyä en kokenut. Silti, Mehikoormassa ilma oli juuri niin dramaattinen kuin toivoinkin, ja sain otettua useammankin kuvan, joita kehtaa täällä näyttää. Ainakin minun mielestäni.
Tässä siis minun myrskypäivän iltapäivä, Mehikoormassa, jossa pilvet alkoivat uudelleen kerääntyä ja tehdä taivaasta perin mielenkiintoisen.
Mehikoorman majakka lienee paikkakunnan kuuluisin nähtävyys.
Lintuluoto ei ole maailman siistein paikka. Kuva otettu telen ääripäällä.
Tässä lintuluoto kauempaa, päällään hurjat pilvet.
Yksinäinen koivu (?) joka kasvaa hiekassa, päällään hurjat pilvet.
Haikara saapuu lintuluodolle ja pelottaa lokit pois.
Tässä välissä putoaa lopultakin taivas niskaani, ei pahasti eikä pitkään. Vaan sateen jälkeen on ilma taas kuin morsian. Ajan auton toiselle puolelle Mehikoormaa, toiselle rannalle, ja huokailen onnellisena mitä idyllisimmistä näkymistä. Tuntuu kuin aika olisi täällä pysähtynyt, tyystin.
Kaksi merikelpoista soutuvenettä.
Yksinäinen vene Mehikoorman rannalla.
Tukevarakenteisessa soutuveneessä on merihankaimet - mikä ei ole ihme - onhan Peipsi kuin pieni meri!
Rantakasveja, takana Venäjän rannikko.
Tällainen oli minun maanantaipäivän ajelu, kävin Tartossa, Põlvassa, Räpinassa ja Mehikoormassa. Kävin minä kyllä paluumatkalla vielä Moostessakin, ja seikkailin kartanon pihamaalla ja vanhoilla kolhoositeollisuusalueilla, kuvailin aivan outoja hylättyjä teollisuusvimpaimia, mutta jätetään ne kuvat toiseen kertaan. Arvaan, että voi alkaa jo puuduttaa lukijaa tämä yhden päivän kuvatarjonta.
Mutta kaunista on Peipsillä - muuta en sano.
Sanokaa te - eli kommentteja odotellaan.
Kiitos mielenkiinnosta!
--
Ja eihän tämä olisi valmis juttu, ellei loppuun tulisi vielä jälkikirjoitus, se tässä:
Räpinan lähellä Peipsi polderilla tapasin vanhan vaalean koiraneidin, joka liittyi seuraani pieneksi hetkeksi. Mehikoormassa sain seuralaiseksi vanhan mustan herrakoiran, joka ensin nuuski autoni tarkkaan ja sitten asettui tielle makaamaan niin, että vaikea oli koirasta ohi päästä. Peruuttelin rantakaislikossa ja väänsin ja käänsin autoa, kunnes sain vanhan koiraherran ohitettua. Hänellä ei ollut kiire mihinkään. Asennetta!
Nuusk nuusk, Punainen Ranskatar tuoksuu mielenkiintoiselta!
Aja minne ajat, mutta minä en liiku tästä mihinkään!
1 kommentti:
Heti ko tauluja ne ranta/venekuvat! Aivan lumoavia!
Lähetä kommentti