Google translator tahtoo osallistua Huvikummun nimiasiaan

Kuolen nauruun! Vedet valuu silmistä kun hekottelen.

Antakaa minun kertoa, mikä saa minut näin hysteerisen hyväntuuliseksi.

Muistatteko kuinka porukalla mietimme Huvikummun tulevaa nimeä? Asia, joka jätettiin lepäämään kunnes kaikki on talon suhteen selvää. Huvikumpu on siis ollut Võsun talon työnimi - ken tietää jääkö se pysyväksikin. Toistaiseksi siis puhun vielä Huvikummusta. Kunnianosoituksena Peppi Pitkätossulle.

Kansainvälinen nimi, sellainen joka sopii niin suomalaisten kuin kansainvälisten vieraiden suuhun olisi ihanteellinen. Niitäkin ehdotettiin nimikyselyyn useita. Paljon oli suomalaisia nimiä, eikä huonoja lainkaan.

Ja koko nimikeskustelu löytyy tällaisesta linkistä: Suuri nimikilpailu 

Tässä vielä lueteltuina omia ja muiden ehdotuksia:

Herra Nilsson
Peppitossu
Herra Tossavaisen Talo
Meren Maja
Vesihiisi
Vesihiisi Villa
Villa Vesihiisi
Villa Vetehinen
Villa Veikeä
Veikeä Villa
Väläys
Villa Väläys
Vossikka
Võsun Vossikka
Kultaranta
Kultahiekka
Hiekkakulta
Rantakulta
Merihiekka
Merituuli
Tuulahdus
Tuulten Talo
Hyväntuulen talo
Villa Ofeelia
Villa Ofelia
Auringonlaskun talo
Auringonnousun talo
Paikka auringossa
Samettisanta
Samettiranta
Rantasametti
Aallonkuiske
Meren kuiske
Tuulentuiverrus
Rantasärkkä
Hiekkasärkkä
Tyyssija
Mielenrauha
Rauhamieli
Mielenrauhan Maja
Villa Poseidon
Ahdin valtakunta
Villa Vellamo
Vellamon villa
Päivänpaiste
Aallonkuiske
Punakulta
Kultapuna
Autere
Horisontti
Kultainen Horisontti
Hepuli
Villa Hepuli
Unelmien Talo
Narnia
Xanadu
Camelot
Valhalla
Villa Valhalla
Valhalla Villa
Medeia
Medusa
Meredith
Eufooria
Euforia
Merenneidon maja
Virtaus
Villa Virtaus
Virtalähde
Villa Virtalähde
Virtapiiri
Virtapiirin Villa
Merivirta
Merivirran Maja
Taivaantuulen Talo
Mukava Maja
Meri Villa
Kaislikon kuiske
Sirri
Lokki
Albatrossi
Merilintu
Merilinnun maja
Tomera talo
Taivaankannen talo
Linnunrata
Tornitalo
Neidontorni
Lahdensuu
Talo Lahdella
Lahdenpoukama
Pieni Paratiisi
Pala Paratiisia
Taivasmeri
Meritaivas
Meritaivaan talo
Taivaanmeren talo
Tyynen Meren Talo
Maaginen maja
Villa Vilpitön
Vilpitön Villa
Villa Vilijonkka
Saukonpesä
Otter House
Sea Otter
Sea Otter House
Kaksi Saukkoa
Kahden Saukon majatalo
Two Otters’ House


Ja kommenteissa oli vielä rutkasti hyviä ehdotuksia:

Merimetsä / Merimetsa

Merelle
Mukava
Suvela
Suvi
Kohina
Humina
Suomi
Raikas
Tuulia
Villa Huvila

Villa Suvela
Villa Merikarhu
Meritorni / Sea Tower (Vösu)

Villa MeriMaja

Võsun Helmi
Huvikumpula
Villat pois
Ottilienbad
Villa Latte
Villa Värske
Villa Tuulia
Villa Merineitsi
Villa Sea Meadow
Huviranta
Villa Huviranta
Villa Kumpu
Rauhanranta
Villa Meritse
Villa Ronja
 Majakka

Merekaru
Villa Vaahto
Villa Kaarna

Kaarnalaiva
Barkboat Inn
Villa Amalia

Villa Kummeli
Linka Maja

---

Ja nyt vihdoinkin otsikkoon. Tapahtui näin: kokeilin miltä edellinen postaus näyttää kun se käännetään Google Translatorilla englanniksi.

Kyllähän teksti kääntyi sukkelasti! Jo otsikko oli vähintäinkin luova. Suomeksi otsikko siis oli: Kesän (toinen) suuri uutinen: Huvikumpu on nyt meidän!

Ja mitä kirjoittaa Google Translator? Näin: The summer (another) big news: Pleasure Kumpulainen is now ours!


Pleasure Kumpulainen!

Ja samaa hauskaa jatkuu koko käännöksen ajan. Näyttää ettei Google Translator osaa päättää miten Huvikumpu kääntyy parhaiten. Se siis kääntää milloin Pleasure Kumpulainen, milloin Villa Villekulla. Joskus sille kelpaa pelkkä Huvikumpu.

Tässä muita Google Translatorin nimiehdotuksia:

Võsu Kumpulainen
House of Commons
Second Mortgage

ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä:

Huvipumpu

---

Niin, että mitäpä me nimeä pohdimme kun Google Translator tekee sen puolestamme! Muutenkin koko käännös oli koko lailla riemuullista luettavaa, suorastaan hysteerisen hauskaa!

Pleasure Kumpulainen! Anna mun kaikki kestää!

*lähtee parvekkeelle hekottelemaan*

Kesän (toinen) suuri uutinen: Huvikumpu on nyt meidän!

Rakkaat blogin lukijat,

olen tietoisesti ollut hiljaa Võsun talon ostosta ja myynnistä, koska pitkään kaikki oli auki. Hetkittäin tilanne näytti erittäin synkältä. Vaikutti mahdolliselta, jopa todennäköiseltä, että menettäisimme Huvikummun, josta teimme jo viime kesänä esiostosopimuksen ja maksoimme varausmaksun. Talon, jonne viime syksynä kokoontui runsas joukko ystäviä ja blogiystäviä talkoisiin. Talon johon olin sijoittanut paljon ajatuksia, työtä ja unelmia.

Mutta eilen, viimeisenä mahdollisena ostopäivänä, kiitos vanhojen ja uusien ystävien avun, saimme tehtyä talosta lopullisen sopimuksen. Nyt se on meidän! Ette voi uskoa miten hieno olo nyt onkaan!

Ensimmäinen osa Suuresta Seikkailusta on viety päätökseen. Vuosi Võsulla voisi olla ensimmäisen tarinan nimi. Kuinka unelmasta tuli totta. Tarina on jännittävä, hetkittäin suorastaan piinaavan jännittävä. Ja tarinaan sisältyy suuria jaettuja ilon hetkiä, onnistumista, työtä ja hetkittäistä hurmioitumista ja suoranaista autuutta. Siihen sisältyy kyyneliä ja naurua, kultaisia auringolaskuja Võsun rannalla. Hauskoja juhlia ja Latten ja Rummukaisen riemua.

En tiedä mitä olisi tapahtunut jos kauppoja ei olisi eilen tehty. Olisin luultavasti hyvin hyvin pettynyt. Hetkittäin tuntui että miksi yrittää mitään, jos kaikesta yrittämisestä huolimatta asiat eivät toteudu. Unelma jää vain pettymykseksi.

Näin ei käynyt. Pettymyksen sijasta sain valtavan määrän uutta energiaa. Ja vahvistuksen uskolle: jos oikein jotain haluaa ja yrittää - unelma on mahdollista saavuttaa.

Ensimmäinen tarina on viety päätökseen. On vuoro Suuren Seikkailun kakkososan: Miten tehdä Huvikummusta - Villa Ottilian ohella - Viron viehättävin lomakohde. Miten löytää sinne asiakkaat.  Miten viedä aloitettu remontti kunniakkaaaseen päätökseen. Uskon että kakkososa tulee olemaan yhtä seikkailurikas taipale kuin ykkösosakin.

Niinpä julistan tässä ja nyt Huvikummun avatuksi! Sen huoneistoista on jo kolme kappaletta valmiita, huonekaluja ja astioita myöten. Tämän syksyn aikana jatkuu loppujen huoneistojen korjaus ja kalustus. Tiedossa on uudet talkoot, joiden aikana toivomme saavamme korjattua vanhan terassin ja aidat uuteen uskoon. Maalattua yläkerrasta yhden huoneen. Ja paljon muuta.

Ensimmäiset kesävieraat ovat Huvikummun jo korkanneet, eli suuri ihastuttava perhekunta on viettänyt siellä koko heinäkuun. Elokuussa tulee toinen pienempi seurue asumaan neljäksi viikoksi toiseen päähän taloa.

Lisääkin kesävieraita otetaan vastaan! Yhdeksi tai kahdeksi päiväksi emme taloa tai sen erillisiä asuntoja vuokraa. Minimiaika on viikko. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä minuun, osoitteella tiinalinkama miukumauku gmail.com. Keskustellaan toiveistanne ja hinnasta.

Laitan takuuvarmasti tänne lisää tietoa talosta pikapuolin. Tämä kirjoitus oli  osoitettu kaikille niille, jotka ovat olleet hengessä mukana koko tämän synnytysprojektin. Kaikille niille, jotka toivoivat että tarinalla olisi onnellinen loppu. Ja oli sillä!

Uusille lukijoille vinkki, jos Huvikummun tarina kiinnostaa: kirjoittakaa blogin omaan hakukenttään sanaksi joko Võsu tai Huvikumpu ja pääsette vanhoihin kirjoituksiin eli juttuihin jotka kertovat miten tämä kaikki sai alkunsa.

Huvikumpu meren puolelta

Tornin alahuoneeseen tulee näillä näkymin Kimmon toimisto. Ylätorniin minun maalausateljeeni.

Sisäpihaa

Siniset katajat reunustavat sisäänkäyntiä

Lampi heijastelee suuria mäntyjä, joiden siimeksessä talo asuu.

Osa talosta, pieni osa, jää omaan käyttöömme. Suurin osa jää kesävieraille - tai miksei talvivieraille. Eli majataloon tulee viisi erillistä asuntoa, joissa on keittiöt, suihkut ja kaikki mukavuudet. Näistä kolme on jo aika lailla valmiita. Pientä parantelua huonekalujen suhteen on vielä tiedossa. Mutta kaikki aikanaan. Asunnot ovat jo nyt mielestäni koko lailla viehättäviä. Päättäkää itse!

Päätyasunnon (neljälle hengelle) alakertaa, näkymää keittiöön. Päätyasunto on vaalean aprikoosin ja valkean sävyinen.

Päätyasunnon alakertaa, portaisiin päin

Päätyasunnon pieni ruokatila, pyöreä pöytä ja penkit neljälle

Kakkosasunto (neljälle hengelle) on sini-harmaasävyinen. Alakertaa ovelle päin.

Kakkosasunnon alakertaa keittiöön päin - kuvasta puuttuu vielä alakerran huonekalut.

Kakkosasunnon yläkertaa portaista ikkunan suuntaan

Kaksi vuodetta kakkosasunnon yläkerrasta. Yksi vuode puuttuu vielä tässä vaiheessa. Nyt asunto on kalustettu siis neljälle.

Kakkosasunnon keittiö, tässä vielä hieman kesken astioiden puolesta.

Kahden hengen huoneen sängyt

Alakerran keittiö, kuvassa ystävämme ja kesävieraamme ja nyttemmin myös yhteistyökumppanimme Anna.

Alakerran kahden hengen makuuhuone. Tällä hetkellä vaatekaapin tehtävää palvelee vain rekki ja henkarit. Tulollaan on siis vielä vaatekaappi ja yöpöydät etc. Kakkosen vierailla on käytössään yllä oleva iso keittiö sekä talon isoin kylpyhuone (joita on siis kaikkiaan neljä kappaletta).

Tässä siis kuvia muutamista suhteellisen valmiista huoneista ja talosta, jonka melkein menetimme.

Kiitän vielä näin julkisesti kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat olleet tavalla tai toisella mukana tämän haaveen toteutumisesta: Seija ja Risto, Anna ja perhe, Marja ja Aatos, kaikki ihanat talkoolaiset, sekä kaikki jotka ovat lähettäneet voimahaleja, hyviä ajatuksia ja pitäneet peukkuja ylhäällä.

Nyt se on meidän! Ja meidän tehtävämme on olla ystäviemme luottamuksen ja odotusten arvoisia: ja käynnistää tähän toimiva ja viihtyisä liikeyritys! Kaikki joukolla mukaan!

Jälkikirjoitus: Otsikossa mainitsin tämän olevan kesän toinen suuri uutinen. Se toinen odottaa vielä julkaisuaan. Pysykää kuulolla!

En halua tietää mitään Anders Behring Breivikin ajatuksista

Anders Behring Breivik (jatkossa Massamurhaaja) tappoi lähemmäs 90 nuorta halpamaisella, raukkamaisella ja raakalaismaisella tavalla. Saadakseen esiin omat ajatuksensa ja manifestinsa.

Minä en halua suoda Massamurhaajalle sitä riemua, että hänen toiveensa toteutuu.

Minä en halua kuulla Massamurhaajan motiiveista.

Minä en halua tietää Massamurhaajan ajatuksista mitään.

Minä en halua tietää Massamurhaajan lapsuudesta tai nuoruusvuosista mitään.

Minä en missään tapauksessa halua lukea Massamurhaajan manifestia tai paloja siitä.

Minä en halua lukea analyyseja manifestista tai muista Massamurhaajan kirjoituksista tai lausumista.

Englanniksi sanotaan: actions speak louder than words. Teot kertovat enemmän kuin sanat. Massamurhaaja on tekonsa tehnyt. Selitykset ovat turhia.

Minä vetoan kaikkii blogini lukijoihin: älkäämme antako Massamurhaajalle sitä mitä hän haluaa.

Sillä Massamurhaaja ei ole meidän huomiomme tai ajatustemme arvoinen.

Minun ajatukseni ovat uhrien ja heidän sukulaistensa luona.

Minun huomioni ja henkinen ponnisteluni keskittyvät siihen, miten maailmasta saadaan turvallinen ja parempi paikka, oli sitten kyse lähipiiristä:  kodista, isänmaasta, kotimaasta. Tai laajemmasta kokonaisuudesta: Euroopasta tai koko maailmasta. Muutos alkaa meistä itsestämme.

Tähän meidän on keskitettävä energiamme, ei Massamurhaajaan. Hänet hoitaa eurooppalainen demokraattinen oikeuslaitos. Poliisi puolestaan tutkikoon Massamurhaajan mahdolliset kytkennöt ja rikostoverit. Eduskuntalaitos käyttäköön harkintaa ja säätäköön viisaita lakeja, joilla estetään Massamurhaajien kaltaisten yksilöiden mahdollisuus hankkia aseita ja räjähteitä.

Massamurhaaja ja hänen ajatuksensa eivät ansaitse meidän mielenkiintoamme.

Let him rot in insignificance. Let us make a difference!

Mädäntyköön hän vankilassa vailla huomiota. Olkaamme me muutoksen tekijöitä!

Suuria odotellessa pieniin keskittyen

Tämä kesä on ollut kaikkein kiireisin mitä olemme Villa Ottiliassa kokeneet. Ensinnäkin asiakkaita on ollut hyvin, tuntuu että vuosien työ palkitaan nyt. Sillä vieraissa on runsaasti vakiokävijöitä, joiden kohtaaminen on samanlaista kuin ystävien kohtaaminen. Ja ystäviähän tai ainakin hyviä tuttavuuksia on monista asiakkaista tullut. Joten työ on sujunut kuin leikki, tai jos ei aina kuin leikki, on se silti ollut antoisaa ja mukavaa.

Talo on siis pitänyt meitä kiireisenä. Mutta on niitä ollut muitakin kiireitä. Jotka ovat viime viikkoina vain kiihtyneet. Suuria uutisia on meillä kaksi. Mutta niiden kanssa täytyy vielä olla hipihiljaa. Mutta ei onneksi enää kauaa. Nyt ei puhuta enää viikoista vaan päivistä.

Enempää en nyt sano, mutta olkaa kuulolla.

Kun en siis voi vielä jakaa kanssanne suuria uutisia, keskityn pieniin. Kuten Marjattah:lta saamiini piikkipalloihin eli sinipallo-ohdakkeisiin, jotka ovat alkaneet kukintansa.

Kimmosta nämä pallunkaiset ovat puutarhan hauskimpia ja kiinnostavimpia kasveja. Ja kun palloja tutkii, huomaa, ettei Kimmo ole ajatuksineen yksin:

Otepään 10 ihmettä: viimeiset kaksi eli 9. ja 10. ihme

Ihmesarjani päättyy tähän. Nyt on vuorossa kaksi viimeistä ihmettä, joiden valinnassa piti oikein miettiä, että mitä ottaa sarjaan mukaan.

Nämä kaksi viimeistä ihmettä ovat tällaisia käytännöllisluonteisia eli Palvelut ja Harrastusmahdollisuudet.

Otepää siis tarjoaa luontomatkaajalle elämyksiä ja on historiasta kiinnostuneelle antoisa matkakohde. Mutta ihminen ei elä pelkistä elämyksistä, sitä pitää välillä tankata ja huoltaa, että pysyy toimintakykyisenä.

Ollakseen näin pieni paikka, Otepään palvelujen tarjonta on laaja. Meillä on useita ravintoloita, joista useat kävelymatkan päässä Villa Ottiliasta. Suosikkeja omalla listallani on keskustan mutkaton Hermani Pubi ja uudempi l.u.m.i. Parin kilometrin päässä on upealla näköalalla varustettu Nuustaku ja gourmet-tyyppinen Pühajärvi Restoran. Ja tässä mainittuna tosiaan vasta muutama paikan ravintoloista.

Yökerhojakin löytyy jopa kaksin kappalein, keitä tällainen yöelämä kiinnostaa.

Suomalaiset ovat tottuneet etsimään Viron edullisia kampaamo- ja kosmetologipalveluita, ja löytyyhän niitä, useita. Lähellä Ottiliaa on tyylikäs ReedeVilla. Parin kilometrin päässä taas Pyhäjärve Puhkekeskus, jossa on tarjolla hierojaa ja kampaaja ja kosmetologia useampiakin.

Kampaamopalvelut järjestyvät Otepäältä myös. Pyhäjärvelleä ja ReedeVillassa on kampaajat. Mutta minun ja Kimmon suosikki on ihastuttava ja topakka Astrid, joka toimii kaupungin keskustassa, pienessä kahden naisen Perejuuksuur-liikkeessä. Ja hinnat ovat jotain aivan muuta kuin Suomessa.

Ruokakauppoja tai oikeastaan isoja marketeja on kaksi, kolmatta rakennetaan. Kaupungista löytyy kaksi pankkia, silmälasiliike, matkamuistomyymälä, kukkakauppa, sekatavarakauppa, josta saa lähes mitä vaan vaatteista astioihin ja villalankoihin asti.

Eli palveluissa todellakin löytyy.

Harrastusmahdollisuuksiakin on vaikka mitä, päällimäisenä tietenkin Pyhäjärvi, johon voi tutustua uimalla tai soutelemalla tai kanoteeraamalla. On kuntosali ja uimahalli ja keilahalli. On tenniskentät ja rullahiihto- ja -luisteluladut. On 18-reikäinen golfkenttä. Ja tietenkin aiemmin mainitsemani upea seikkailupuisto, jossa pääsee ottamaan mittaa itsestään. Viimeisestä voi katsoa kuvia tällaisesta linkistä: http://www.villaottilia.ee/seikkailupuisto/

Eilen sain sähköpostiini ilmoituksen että jälleen on Otepäälle avattu uusi harrastumahdollisuus, disc golf-kenttä, joka ei sano minulle mitään. Ilmeisesti kyse on jonkinmoisista frisbeen kaltaisista levyistä joita sitten viskellään.

Tässä tiedote asiasta:

22.7. alkaen on Tehvandiin avattu 18 väylän disc-golf -rata. Väylät ovat eri pituisia ja vaikeudeltaan erilaisia. 2,5 km alueella olevien väylien kokonaispituus on 1,5 km.

Että tällaistakin mahdollisuutta pukkaa. Täytyykin lähteä jossain vaiheessa tutustumaan tähän lajiin, että tietää mitä asiakkaille suositella.

Joka tapauksessa, tarjontaa riittää. Nähtävää riittää. Ja palveluita riittää. Joten, ei sitten muuta kuin Otepään lomaa varaamaan. Ja paikanhan tiedätte, eikö niin? Villa Ottilia ja sen isäntäpari kera hömelön koiransa odottavat Teitä!

(Loppuun oli ihan pakko laittaa tällainen markkinointiaspekti, mutta mitäpä muuta yrittäjä voi tehdä kuin yrittää! )

Onko vieraita tulossa, pohtii Latte

Pala Villa Ottilian puutarhaa

Latte kertoo: I'm in love

Hojo hojo ja hiiohoi,

kuten meillä päin sanotaan. Tai siis minä sanon. Siis minä, Latte.

Äiskä ja Iskä ovat kauhean kiireisiä, ihme meininkiä, hösäävät tietokoneilla ja ovat vakavia ja sitten iloisia ja sitten vakavia, ja sitten hösäävät lisää tietokoneella. Ja soittelevat outoihin paikkoihin ja puhuvat kieliä, joita en ymmärrä. Eikä minulla ole aavistustakaan mistä on kyse, tai ehkä pieni aavistus, että se liittyisi jotenkin Võsuun ja taloon, jossa on torni. En kuitenkaan ala tässä nyt esittelemään arvailujani, mitäpä minä, koira, näistä asioista tiedän.

Joka tapauksessa, olen sitä mieltä, että meikään ei olla viime aikoina kiinnitetty sellaista huomiota, johon olen tottunut. Päinvastoin, minua on moitittu siitä, että pyörin Johtokunnan jaloissa. Ja kun meillä kotona on käynyt heinäkuussa paljon näitä kesävieraitakin, minua on siirrelty huoneesta toiseen ja pihalle kuin jotain matkatavaraa, etten olisi asiakkaidenkaan tiellä. Ei ole ollut kivaa. Mutta minkäs teet. Tämä se on kai sitten koiran osa, olen ajatellut itsekseni, kun olen römpinyt sängyn alle murjottamaan.

Voin siis kertoa, että mieleni ei sanottavammin parantunut, kun Johtokunta ilmoitti muutama päivä sitten, että taas olisi tulossa kivoja kesävieraita. En alkanut viuhtoa häntääni, osoittaakseni riemua, jota en tuntenut. En vaikka Johtokunta mainitsi että kyseessä olisi tuttuja ihmisiä.

Vieraat tulivat, siis nämä tutut, ja jo ovien läpi olin aistivinani tuttuja tuoksuja. Voisiko olla... ei  kai... kyllä!!! Kyseessä on minun lempitätini, Marita, ja Maritan kiva mies Juha. Jotka kävivät viime vuonna luonamme ja viipyivät silloin Villa Ottiliassa viisi päivää.

Meillä käy niin paljon vieraita, etten minä jaksa niitä kaikkia muistaa - useimpia en edes kasvokkain tapaa. Mutta Marita-tädin muistin hyvin: sillä Marita-täti on kiva. Tosi kiva. Ihan ältsin kiva. Überkiva. Marita-täti antaa minulle herkkupaloja - viimeksi toi kuivattua kalaa ja nyt pussillisen mainioita puruluita.

Minä siis riemulla Marita-tätiä ja Juha-setää tervehtämään. Enkä haukahtanut kertaakaan, enkä pelännyt Juha-setää oikeastaan yhtään, vaikka minä miehiä vähän tapaan arkailla.

Jos Iskä ja Äiskä eivät ole ehtineet minulle viime päivinä huomiota jakaa, sain sitä sitten Maritalta senkin edestä. Marita rapsutti ja rupsutti minua, ja kuunteli kaikkia juttujani. Marita-tädin mielestä en ollut yhtään jaloissa. Vaan olin seurueen Tärkein Henkilö.

Kun aurinko alkoi laskea, tulin siihen tulokseen, että Marita täti ei ole vain kiva, vaan iiiiihana. Ja Juha-setäkin on hurrrjan mukava. Vaikkei lahjokaan minua herkuilla. Eikä juttele minulle yhtä paljon kuin Marita-täti. Mutta Juha-setä on aika cool, minun mielestäni. Ja se on hienoa.

Koitti seuraava aamu ja Marita-täti ja Juha-setä kertoivat jatkavansa matkaansa. Olin murheen murtama, mutta lohdutukseksi minut vietiin uimaan. Ja siellä ja silloin, metsän keskellä olevan Kõverjärven rannalla, minä tajusin, että I'm in love.

Laitan meidän uintireissusta vähän kuvia, niin ymmärrätte, mistä on kyse.

Marita-säti kertoo minulle leikin säännöt. Eikä ole yhtään niin tiukka kuin mitä Iskä näissä hommissa.  Hyppiä päin ei kuitenkaan saa. Mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat.

Marita-täti valmistautuu heittoon. Minä valmistauduin syöksymään pallon perään.

Ja sitten lähtee.

Mutta sitten Marita-täti höntsää minua. Onko teitä höntsätty? Narutettu? Huijattu?

Marita-täti näyttää heittävän pallon, vaan ei heitäkään. Minä syöksyn pallon perään, molskahdan veteen pitkässä kaaressa ja lähden etsimään palloa. Mutta palloa ei löydy. Uin ympyrää pää korkealla ja etsin etsin. Vähän jo hädissänikin olen, hukkasinko minä nyt rakkaan palloni?! Ja Marita-täti nauraa minulle rannalla kaksin kerroin, ja heiluttelee palloa käsissään. Minua on todellakin höntsätty.

Juha-setä tulee paikalle ja toruu Marita-tätiä: "Miten sä noin koiraa kiusaat! Heitä jo se pallo!"

Ja Marita täti lepertelee rannalta:  "Voi Latte-kulta, anteeksi, Marita-täti oli tuhma. Tule tänne, täällä se pallo on."

Marita-täti lupaa heittää pallon.

Minä tulen takaisin rannalle. Marita lupaa heittää, ja minä loikkaan veteen, ja palloa ei kuulu. Ja Marita-täti nauraa kähättää taas rannalla. Marita-täti on kauhee, Marita-täti on ihana. Nainen minun makuuni. Arvaamaton ja mielenkiintoinen.

Ymmärrän nopeasti että leikin säännöt ovat muuttuneet. Jos sinä et heitä palloa, en minäkään tuo sitä sinulle takaisin suorin vartaloin, tiputa palloa jalkoihisi. Ähäkutti, nauran, kun tarjoan Maritalle palloa, vaan en sitten annakaan.

Alkaa teissaus, jossa nopein ja näppärin saa pitää pallon.

Ja tätä leikkiä jatkettiin pitkään ja hartaasti. Välillä taas uidaan pitkiä kaaria järvellä. Juha-setä jo kyselemään että väsynkö minä koskaan. Ja olisin voinut vastata, että niin kauan kuin Marita-täti jaksaa kanssani peuhata, niin kauan jaksan minäkin tätä hevosenleikkiä jatkaa.

Sillä, I'm in Love.

Oletteko koskaan miettineet, miltä näyttää se kuuluisa: The look of love? Voin kertoa, tältä se näyttää.

Otepää ja 10 ihmettä - 8. ihme: Historia

Kun me muutimme Otepäälle, tiesimme, että paikkakunta on urheilusta ja matkailusta tunnettu. Sitä emme tienneet että Otepäällä on pitkä ja mielenkiintoinen historia takanaan. Ja että Otepää on Viron toisiksi vanhin kirjallisissa lähteissä mainittu paikka.

Historian havinaa voi käydä aistimassa Otepään linnavuorella, jossa on myös vanhan linnan rauniot. Olen kirjoittanut pitkästi Linnavuoren historiasta aiemmin, joten ehdotan historiasta kiinnostuneita klikkaamaan: Linnavuoren Historia

Otepää on ollut jo keskiaikana merkittävä kauppateiden risteyspaikka. Täältä ovat kulkeneet Pihkvaan ja Novgorodiin suunnanneet kauppiaat. Täältä on matkattu niin etelään, Latviaan, kuin pohjoiseen. Yksi kauppatie on vienyt länteen Viljandin suuntaan. Kauppiaiden ohella täältä ovat kulkeneet niin viikingit kuin kalparitarit. Otepään linnoitus on ollut myös elintärkeä puolustuslinnake Tarton piispanistuimelle.

Baltisaksalaiseen aikaan sijaitsi Otepäällä kaikkiaan 12 kartanoa, joista tänä päivänä tunnetuin on Pyhäjärven kartano (Heiligensee), joka toimii nykyisin hotellina. Baltisaksalaiseen aikaan liittyy myös Otepään vanha nimi Nuustaku, joka tulee tarinan mukaan siitä, että Pyhäjärven kartanon herra kasvatti pähkinäpensaita. (Pähkinä on saksaksi die Nuss). Kun koitti pähkinöiden keruuaika, kiersi kartanonherran apulaiset ympäri Otepäätä kutsuen alustalaisia ptalkoiiin huudellen Nusstag, Nusstag (pähkinäpäivä). Tästä sana kansan suussa kääntyi Nuustakuksi, ja kartanonherraa alettiin kutsua Nuustakun herraksi.

Viron lippuun Otepää liittyy myös kiinteästi. Täällä nostettiin sini-musta-valkea ensimmäisen kerran salkoon vuonna 1884. Kerroin lipun historiasta sen viettäessä 125-vuotispäiviään, ja sen jutun voi lukea tästä: Lipun historia. Lipun historiaan voi tutustua myös paikan päällä, Lippumuseossa, joka sijaitsee talvikirkon takana, lähellä Otepään kirrkoa. Lipun kunniaksi seisoo Otepäällä myös Viron korkein lippusalko, jossa liehuu jättikokoinen sini-musta-valkea lippu.

Reliefi Otepään kirkon seinässä

Otepää on siis ollut tärkeä niin keskiajalla kuin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun itsenäistymistunnelmissa.

Neuvostoaika ei merkinnyt Virolle sanottavampaa nousukautta. Mutta Otepää kukoisti myös neuvostovuosina. Tuolloin se oli yksi Neuvostoliiton komeimmista hiihtokeskuksista, jonne moni neuvostourheilija unelmoi pääsevänsä treenaamaan ja kilpailemaan. Turismi kukoisti ja Otepää lieni tuolloin Viron tunnetuimipa paikkakuntia kautta koko suuren Venäjänmaan.

Otepään ominaislaatu, kunniakas historia, upeat maisemat ja kautta vuosikymmenten jatkunut suosio urheilijoiden ja matkailijoiden keskuudessa näkyy otepääläisessä itsetunnossa. Vaikka paikkakunta on pieni niin kooltaan kuin väkiluvultaan - kaupungissa asuu n. 2000 ihmistä ja kunnassa 5000 ihmistä - on otepääläisten itsetunto kohdallaan. Joidenkin mielestä jopa liian kohdallaan. Kopeiksi olen kuullut otepääläisiä mainittavan. Sitä en allekirjoita, mutta toki tietynlaisen henkisen itsevarmuuden aistii paikkakunnalla. Ja mikseipä ihmiset olisi ylpeitä siitä mitä heillä on, kun kerran ylpeyteen aihetta on aivan riittämiin.

Muutama luontokuva tältä päivältä

Tänään on ollut kiire päivä, ja huomisesta tulee vielä kiireempi. Kerron tuonnempana miksi.

Kiireen vuoksi en tänään ehtinyt jatkaa Otepään Kymmenen Ihmettä -sarjaa, mutta ei huolta, sarja jatkuu parin päivän kuluttua.

Kävimme tänään Elvassa asioilla ja kotiin ajelimme hieman pidempää tietä, ja matkan varrelle jäi muutamainenkin viehättävä näkymä, joilla toivotan teille kaikille hyvää illanjatkoa.

Lisää muista aiheista tuonnempana.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi, nähdäksesi yksityiskohdat hieman tarkemmin.

Osasuurennos samasta maisemasta mitä yllä.

Yllä olevat kuvat ovat otettu Otepään ja Elvan väliseltä hiekkatieltä. Viimeiset kaksi kuvaa on otettu meidän parvekkeelta, eli näin lähelle villi luonto tulee kotioveamme:

Otepää ja 10 ihmettä - 7.ihme: Polut satumaailmoihin

Otepäätä kuvataan liikkujien paratiisiksi - ja sitähän se tietenkin onkin. Jos liikkujilla ajatellaan urheilijoita, jotka kaipaavat haastetta ja huippuhyviä lajikohtaisia maastoja, niin ratoja ja reittejä heille löytyy.

Talvella tietenkin nousevat päällimmäisiksi Otepään kahden hiihtokeskuksen Tehvandin ja Käärikun ladut. Jotka ovat sitä paljon hyviä, että maajoukkuetason kilpahiihtäjät niillä treenaavat. Kesällä löytyy rullahiihtäjille ja rullaluistelijoille myös hienot asfaltoidut harjoitteluradat.

Otepään monet kävelyreitit ja luontopolut tarjoavat elämyksiä ja miellyttäviä maisemia myös tavallisille luonnossa kulkijoille. Ja monet luontopoluista kiertelevät sadunomaisissa maisemissa, jotka vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Keväällä on mahdollista vaeltaa valkovuokkojen valaisemissa metsissä, syksyllä kahistella pudonneiden lehtien peittämillä pienillä salaperäisillä poluilla. Polkupyöräilijöille, siis myös sunnuntaipyöräilijöille, on omat hyväkuntoiset kevyen liikenteen väylät.

Materiaalia eri kävely- ja polkupyöräreiteistä saa niin meiltä kuin Turismi-infokeskuksesta. Pyöriä saa vuokrata meiltä.

Villa Ottilia sijaitsee laaksossa ja on jo osa Otepään luonnonpuistoa.  Keskustaan on kuitenkin matkaa vain 800 metriä. Ensimmäiset luontopolut alkavat jo kotiovelta. Mikä on hienoa paitsi matkailijoiden, niin myös Latte-koiran ulkoilutuksen kannalta.

Villa Ottiliasta alkavat luontopolut oikaisevat myös Pyhäjärven rannalle kulkijoiden matkaa merkittävästi.

Villa Ottilia ympyröity kartalta. Talolta lähtee polku joka vie Pyhäjärven tielle ja keveän liikenteen väylälle, joka vie eteenpäin Pyhäjärvelle. Kartta suurenee sitä klikkaamalla.

Pyhäjärventien vieressä on metsäalue, joka on täynnä mitä viehättävimpiä polkuja. Paikan nimi on Apteekkarinmäki ja sen keskellä, korkeimmalla mäellä, sijaitsee kaksi vanhaa hyppyrimäkeä, joita yhä käytetään junioreiden harjoituksissa. Villa Ottiliasta on Apteekkarinmäen metsään matkaa alta kilometrin.

Apteekkarinmäen voi kiertää pitkästi tai lyhyesti, tai tehdä niin kuin minä teen, kierrellä siellä kapeita pieniä polkuja ristiin rastiin. Näin tein varsinkin aikana jolloin Ronja oli vielä elossa. Teimme kahdestaan pitkiä rauhallisia kävelylenkkejä Apteekkarinmäen poluilla, kulkien viimeisinä vuosina Ronjan itse määräämään tahtiin.

Ronja Apteekkarinmäen polulla, pienen mäen alla.

Ronja pysähtyy polkujen haaraantuessa kuin kysyäkseen, kumpaan lähdetään?

Apteekkarinmetsän luontopolut ovat Otepään kuntopoluista ehkä tuntemattomimpia matkaajille. Luultavasti siksi, että polkuja on satamäärin ja metsässä on helppo eksyä, vaikka metsäalue ei suuren suuri olekaan. Maastopyöräilijöille ylös ja alas nousevat kiemurtavat polut ovat haasteellisia ja aika ajoin metsässä saattaa tulla vastaan innokas pyöräilijä, joka ei puunjuuria tai syksyn lehtien liukkautta kavahda.

Pyhäjärven ympäri kiertää Pühajärve matkarada, joka sopii hyvin leppoisaa reittiä etsiville polkupyöräilijöille. Koko lenkki on yhteensä n. 14 kilometriä. Suurin osa reitistä on asfaltoitu ja kiertää läheltä rantaa. Pyhäjärven reitti sopii hyvin myös sunnuntaikävelijöille. Esimerkiksi Otepään kartanonpuiston läheisyydessä voi tehdä lyhyitä kävelylenkkejä erittäin kauniissa ja helppokulkuisissa maastoissa.

Kuvassa äitini sauvakävelee rantatietä pitkin muutama vuosi sitten.

Idyllisen rantatien varrelle jää monia kauniita näkymiä.

Apteekkarinmetsä oli minun ja Ronjan lempimetsä. Latte ja Kimmo suosivat puolestaan Murrumetsän metsälenkkiä, n. 3,5 km pitkää osittain metsässä, osittain rannan myötäisesti kulkevaa lenkkiä, jossa on useita mahdollisuuksia pulahtaa veteen. Ja, arvatenkin, Eräs käyttää mahdollisuutta hyväkseen aina kun vain voi.

Latte jolkottaa Murrumetsässä

Ja käyttää hyväkseen mahdollisuutta hypätä Pyhäjärveen! On se uintihullu koira!

Niin Murrumetsän kuin Pyhäjärven reitit ovat hyvin viitoitetut, joten eksymisen vaaraa täällä ei sanottavammin ole. Ja, kuten yllä sanoin, meiltä saa aina mukaansa kartat kun liikkeelle lähtee.

Apteekkarinmäen, Murrumetsän ja Pyhäjärven reitit ovat kaikki siis lähellä Villa Ottiliaa. Neljäs suosittu luontoreitti on Otepäältä jo hieman kauempana, ja alkaa Käärikun urheilukeskuksesta. Kyseessä on historiallinen Kekkosen reitti, joka talvella on latureitti, kesällä patikointireitti. Matkaa sillä on n. 15 km.

Kekkosen reitin hiihti ensimmäisenä, kukapa muukaan, kuin Urho Kaleva, joka teki vuonna 1964 yllätysvisiitin silloiseen Viron Neuvostotasavaltaan. Tarina kertoo, että Kekkonen yllättäen päätti tulla Otepäälle, mikä aiheutti hankaluuksia virallisille isännille. Otepäätä kun ei oltu otettu huomioon virallisissa suunnitelmissa.

Urkki oli noina aikoina vielä voimissaan ja hyppäsi sivakoille ja lähti menemään. Perässään KGB:n pojat, jotka eivät pysyneet alkuunkaan Urkin vauhdissa. Pyssyjä oli kuulemma lennellyt ladun poskeen ja yksi KGB:n mies eksynyt niin, että miestä vielä iltamyöhänä etsittiin Käärikun maisemista.

Tuon legendaarisen hiihdon jälkeen on samalla ladulla hiihdetty joka vuosi Kekkosen hiihto, joka on suhteellisen iso tapahtuma. Kesäisin samoissa maastoissa juostaan Kekkosen juoksu. Ja muina aikoina reitti toimii kauniina patikointireittinä luonnossa kulkijoille.

Luontopolkuja ja reittejä on täällä jokaiseen makuun. On salaperäisissä metsissä kulkevia luontopolkuja, on siistejä ja hoidettuja ja valaistuja asfalttiteitä. Ja monenlaista siinä välissä.

Minulle nämä luontopolut ovat yksi portti luontoon ja sen rauhaan.

Omistan tämän kirjoituksen rakkaalle Ronjalleni, jota ilman en olisi niin syvälle metsään mennyt enkä metsäreiteistä niin paljon nauttinut. Nuku kauniisti, silkkiturkkinen ystäväni. Sinä olet jo luontopolkusi kulkenut.

Vanha luonto-oppaani, Neiti Kesäheinä

Toivon että viimeinen luontopolkusi vei sinut hyvään paikkaan.