Otepää - ja lyhyt katsaus sen historiaan

Ja päivän Otepää -kuva on tässä: tervetuliaiskyltti kaupunkiin etelästä saavuttaessa



Kerroin jo tuolla lakanakeskustelussa (otsikolla Unikarhut) että Otepää on saanut nimensä karhun päästä. Sanan etymologia on ott (viroksi) - otso (suomeksi). Ja karhun pää tulee siis Linnavuoren muodosta, jonka sanottiin muistuttavan tietystä kulmasta katsottuna karhun päätä.



Vanhoissa venäläisissä kronikoissa mainitaan Otepää aina venäjäksi käännettynä "Medvezja Golova" (= karhun pää). Samalla tavalla selittää historioitsija Henrik omassa Liivinmaan kronikassaan nimen merkityksen "caput ursi" (= karhun pää).

Toisen harvinaisemman käsityksen mukaan nimi on saattanut viitata erään varhaisen ja merkittävän paikallisen päällikön nimeen.

Ja kun alkuun pääsin, niin alla lisää Otepää-tietoutta, eli linnavuoren historiaa.

Varhaishistoria

Vanhimmat merkit Otepään linnavuoren asutuksesta ovat peräisin ajanlaskun alun tienoilta. Noin kaksituhatta vuotta vanhoja löydöksiä on kuitenkin hyvin vähän. Todennäköisesti täällä oli tuolloin vain paikallisesti merkittävä linna, joka oli käytössä vain vähän aikaa.

600-700 -lukujen tienoilla vuoren eteläpuolen korkeimmalle tasanteelle rakennettiin tukeista puolustusrakennelmat, joiden sisään sijoitettiin asuinrakennukset.

900-1000 -luvuilla rakennettiin Kaakkois-Viroon lähes 20 linnaa, jotka olivat samalla pienempien alueiden keskuksia. Tällainen oli myös Otepään linna, jossa asui tuolloin ilmeisesti paikallinen ylimystö. Linnan läheisyyteen asettui asumaan ylimystön hovi sekä käsityöläisiä.

Otepään linnavuorelta on tehty runsaasti merkittäviä arkeologisia löydöksiä. Ne kertovat myös, että n. 800-luvulla alkoivat Ruotsista peräisin olevan viikingit käyttää Venäjän halki kulkevia jokia kauppareitteinä Bysanttiin ja itämaihin. Viikinkien kautta kytkeytyivät kansainväliseen kauppaan myös Kaakkois-Viron asukkaat. Otepään linnoituksesta on löydetty mm. arabialainen hopeakolikko, joka osaltaan tukee tätä teoriaa.

1000-luvun keskivaiheilla hylättiin Virossa useita vanhoja linnoja ja rakennettiin uusia toisiin paikkoihin. Otepään linna on yksi niistä harvoista, jotka jäivät paikoilleen ja sitä jopa vahvistettiin. Otepäästä alkoi siis muodostua Ugandin maakunnan toinen keskus Tarton ohelle.

Otepään merkityksen kasvua lisäsi sen sijainti tärkeiden teiden risteyskohdassa. Yksi tie vei täältä kaakkoon Venäjälle, Pihkovaan ja Novgorodiin, toinen etelään latgallien ja liiviläisten alueille, kolmas Tarton läpi Pohjois-Viroon ja neljäs länteen Viljandiin.

--- Ja tämä maantieteellinen sijainti ei tietenkään ole mihinkään muuttunut. Yksi suorimmista teistä Tallinnasta Riikaan kulkee Otepään kautta. Ja pieni fakta: välimatka Tallinnasta Otepäälle (220 km) on kymmenen kilometrin heitolla sama kuin Otepäältä Riikaan (230 km) ---

Otepää mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä 1116 kun Novgorodin runtinas Mstislav järjesti tänne erityisen sotaretken.

Taistelun pyörteissä meni myös 1200-luvun alkupuoli. Vuoroin otepääläiset taistelivat saksalaisia ristiretkeläisiä, vuoroin venäläisiä sotajoukkoja vastaan. Lopullisesti Otepään linna antautui ristiretkeläisten haltuun 1224. Sen jälkeen perustettiin Tarttoon hiippakunta ja koko valta siirtyi Tarton piispalle.


Otepään kivilinna 1224 - 1396


Otepää muodostuu Tarton piispa Hermann I:n aikana tärkeäksi ja vahvaksi puolustusasemaksi piispanistuimelle. Kivilinnaaa alettiin rakentaa syksyllä 1224 ja sinne asettuivat asumaan Tarton piispan neljä vasallia, jotka olivat tulleet tänne Saksasta.



Vaikka piispan asuinpaikka oli Tartossa, Otepäästä pyrittiin luomaan hiippakunnan toinen keskus. Linnan viereen, nykyisen kirkon ympäristöön muodostui 1200-luvulla keskiaikainen kauppala, jonka kadut olivat osittain kivetyt ja jossa oli kirkko sekä puu- ja tiilirakennuksia.




Kivilinnan tuho

1300-luvulla alkoi Otepää ja sen merkitys hiipua Tarton kehityksen myötä; Tartto oli hiippakunnan keskus ja hansakaupunki. Osa täällä asuneista vasalleista oli rakentanut itselleen toisaalle omat linnansa ja Otepään linna siirtyi von Uexküllin suvun hallintaan.

Vuonna 1396 puhkesi Tarton piispan ja Liivinmaan ritarikunnan välinen sota, jolloin ritarikunnan joukot valloittivat hiippakunnan kaikki linnat Tarttoa lukuunottamatta.

Otepäällä joukot onnistuivat ilmeisesti sytyttämään linnan puuosat. Linna liekehti niin rajusti, että myös rakennusten kivimuurit sortuivat. Sortuman alle hautautui aarteita, kuten linnan kappelin ehtoolliskalusto ja hopeaheloilla ja vuorikristallilla koristettuja kirjoja. Linnan raunioista onkin tehty myöhempinä aikoina merkittäviä arkeologisia löytöja, harvinaisia haarniskan kappaleita, alkeellinen pronssiase, Euroopan vanhin tuliase jne.

Tänä päivänä linnavuori on keskeinen osa Otepään maisemaa ja kaupunkikuvaa. Vuorelle kannattaa kiivetä, sillä sieltä aukeavat upeat maisemat. Ei siis ihme että linnamäki on suosittu retki- ja piknik-kohde.





Linnavuorelta lähtee myös Otepään seikkailupuiston huima vaijerirata, johon valjailla kytkettynä voi tehdä 300 metriä pitkän ja korkeimmillaan 30 metriä korkean ilmalennon läpi historiallisten maisemien.



Historiallinen linnavuori on viimeiset vuosikymmenet ja -sadat ollut hieman unohdettuna, moninaisia arkeologisia kaivauksia lukuun ottamatta.

Nyt on kuitenkin olemassa suunnitelma alueen paremmasta hyödyntämisestä, ja ajatuksissa on perustaa linnavuorelle ja sitä ympäröivään laaksoon historiallinen teemapuisto, jonne tulisi museon ohella myös kokonainen keskiaikainen kylä, jossa olisi erilaisia työpajoja, kuten ase- ja sepänpaja, kansanviisauden kota, maanviljelijän kota ja metsästyskota.

Projekti lienee yhä vaiheessa, mutta sitä varten on kuitenkin haettu tukea Euroopan Unionin Phare CBC 2002 -ohjelmasta.

Aika näyttää herääkö historiallinen linnavuori vielä uudelleen henkiin -- ei niin etteikö se nytkin olisi mielenkiintoinen ja upea tutustumiskohde.