Lisää kisoista voi lukea täältä: http://www.kuldkala.ee/fin/index.html
Kisa järjestetään tänä vuonna Pyhäjärven huikaisevan kauniissa maisemissa jo 11. kertaa, ja etukäteisilmoittautumisista voi päätellä, että osanottajia on tulossa tänäkin vuonna runsaasti, ehkäpä jopa aiemmat ennätykset rikotaan.
Ideana kisassa on seuraava: järveen päästetään etukäteen merkittyjä kaloja, ja kalastajien pitää löytää tietyllä merkillä varustettu kala, ja vot, kilo kultaa on heidän. Toinen palkinto on 100.000 kruunua. Jos kumpaakaan merkittyä kalaa ei löydetä, arvotaan tuo 100.000 kruunua niiden kesken, jotka ovat pilkkineet jonkun muun merkityistä kaloista. Ja jos yhtään merkittyä kalaa ei järvestä nouse ylös, arvotaan tuo 100.000 kruunua joka tapauksessa päivän lopuksi kaikkien paikalla olleiden kesken.
Sarjoja on useita: on yksittäiskisat ja on joukkuekisat, ja kisa lapsille.
Varmasti tuo pääpalkinto houkuttaa ihmisiä paikalle, mutta yhtä lailla väki tulee paikalle hauskanpitoon. Se tuntuukin olevan virolaisille tyypillistä ja tästä minä pidän: ei oteta asioita aina niin vakavasti, vaan tehdään urheilujuhlasta kokonainen kansanjuhla.
Niinpä jäällä on jatkuvasti kaikenmoista aktiviteettiä, musiikki raikaa, letkajenkkaa tanssitaan. Ihmiset ovat pukeutunueet hupaisiin asuihin, kuka eläinhahmoiksi, kuka itse kultakalaksi. Jäällä pohottaa sauna, rannalla on lämminvesiammeita, joita ihmiset ovat tuoneet paikalle.
Monet firmat ja urheiluseurat ja yhteistöt ja ihan vaan kaveriporukat tulevat tänne hauskanpitoon. Tuovat tullessaan omat retkigrillit ja järjestävät jäällä omia tempauksiaan.
Tässä kuva viime vuodelta hassuista ukoista tynnyriammeessa. Huomatkaa kultakala joka yhdellä miehistä päässään:
Ja tässä toinen porukka grillaamassa rannalla.
Vakaa päätökseni on tänä vuonna osallistua, jos mahdollista on, itsekin hauskanpitoon. Sataprosenttisen varmaa tämä ei ole, sillä talo on meillä tuon viikonlopun täynnä asiakkaita.
Kimmo on joka tapauksessa lupautunut vetämään reellä kalastajia pitkin järven jäätä – tästä koituvat pennoset menevät sitten hyväntekeväisyyteen.
Ja Seija – eli Rummukaisen mamma, jona hänet taidetaan parhaiten tuntea ainakin blogissani - kertoi että hänen Suomesta saapuvat tuttavansa ovat lupautuneet pukeutua lapinpukuihin. – Jos olen oikein ymmärtänyt, paras asukin palkitaan. Hitsit, minun täytyy jossain vaiheessa hankkia itselleni kunnollinen karhupuku!
Siis, jos joku tämän luettuaan vielä innostuu osallistumaan kalapitoihin, se on vallan mahdollista. Reippaasti ottamaan järjestäjiin yhteyttä.
Lupaan, että hauskaa piisaa – ja kuka tietää, ehkäpä onni suosii rohkeaa ja mukaan lähtee kilo kultaa!
Tässä vielä yhteystiedot kiinnostuneille:
Lisätiedot suomeksi:
puh. +372 51 33033,
risto.vuorinen@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti