Päivän kuva on täällä perin jokapäiväinen näky. Heinäpaaleja, joko muovitettuna tai, kuten yleisempää muovittamattomana makailee pitkin peltoja.
Kertokaa minulle kaupunkilaiselle, mistä tässä on kysymys. Siis, eihän ole mitään mieltä kasvattaa heinää, paalittaa se, ja jättää sitten pellolle mätänemään? Vai voiko näitä vettyneitä ja osittain purkautuneita paaleja käyttää vielä jossain?
Onko kyse siis välinpitämättömyydestä? Tyhmyydestä? Laiskuudesta? Eli ensin nähdään vaivaa kasvattaa heinä, tai kai se kasvaa kasvattamattakin, mutta kuitenkin. Sitten hankitaan pelit ja pilputtimet joilla se leikataan, kerätään kokoon ja paalitetaan, ja siinä se sitten on. Viimeinen vaihe, heinien vieminen latoon kuivumaan unohdetaan, ja koko työ on sitten tehty turhaan?
Ei ymmärrä. Kertokaa te minua viisaaammat, onko tässä harjoituksessa mitään mieltä?
--
Eipä silti, olen minä nähnyt valkeita muovitettuja paaleja käytettävän mainontaan. Joku joskus jopa tarjosi paalejaan mainospintana. Tuotteelle oli keksitty raflaava nimi: agromedia.
Ja totta tosiaan, aikanaan oli Haapsalun ja Tallinnan välisillä pelto-osuuksilla KOFF:n mainoksia, sellaisia lyhyitä lauseita, liimailtuna valkeisiin muovitettuihin dinosauruksenmuniin. Ajan ja sateiden ja lumen myötä paalit hiljalleen vettyivät ja repeilivät auki, kirjaimet putoilivat tai haalistuivat, ja media ei ollut enää kovinkaan vaikuttava.
Vaan olipa Tallinnan ja Tarton väliselle tieosuudelle aikanaan pistetty paaleihin maatalouspoliittinen viesti Edgar Savisaarelle, jolla oli tuolloin joitain epämääräisiä kiinteistökauppoja Virumaalla: "Edgar, anna rahvale üks hektar." (Edgar anna kansalle yksi hehtaari).
Että tällaista tärkeää pohdintaa tänä aamuna täältä.
perjantai 13. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kyse lienee ennakoimisen epäonnistumisesta. Varmuuden vuoksi paalaaminen.
Kas kun se heinäpelto on monivuotinen, ei joka vuosi muokattava, niinkuin viljapelto. Sitten kun sille heinälle/rehulle on kuitenkin olemassa tarve, jota varten se heinää laitetaan kasvamaan, esim. Ynnikki navetassa, ja koneet on hankittu, niin samalla ryminällä pyöräytetään koko alan tuotto rullalle, kun jätetään osa pystyyn mätänemään. Eihän sitä tiedä, kuinka paljon Ynnikki innostuu talven aikana märehtimään.
Sitäpaitsi voisin kuvitella, että ylivuotisen heinän läpi kasvaneeseen uuteen rehuun jäisi ikäviä tikkuja, jotka sattuu Ynnikin pötsiin. Tai johonkin satakertaan.
Tosin minun kotitalostani hävitettiin lehmot jo heinäseiväsaikaan, eikä "kemiani kohtaa" muutenkaan eläinten ja pölyjen kanssa. Paitsi Erään laamavasikan, joka ymmärtää etäisyyden merkityksen edes joissain ihmissuhteissaan.
Heippa, heinämies!
Muuta en osaa sanoa, mutta tiedän että heiniä ei viedä latoon kuivumaan, vaan sinne viedään kuivat heinät. Ennen ne kuivattiin seipäillä ja kuskattiin sitten latoon.
Mutta eikö ole mahtavaa, kun kevät tulee. Täällä ainakin linnut laulavat jo ihan iloisesti aurinkoisina aamuina.
T. Jussi
Mainiota, näin se minunkin tietämykseni maaseudun ihmeellisestä elämästä kasvaa.
Mutta jos latoon viedään kuivat heinät, niin miten ne sitten noissa paaleissa kuivuvat, on seuraava ihmettelyni? Ne paalit on tiukkaan puristettua tavaraa.
Seipäät tajuan kyllä, siis niiden logiikan kuivattamisessa, olenhan nähnyt monta kotimaista elokuvaa, joissa Ansa ja Tauno heittäytyvät rankan mutta laulua täynnä olevan työpäivän jälkeen heinäseipäiden siimeksiin nauttimaan parisuhteesta. Vai olisiko se sittenkin ollut Anneli Sauli ja joku Shemeikka?
Laamavasikka lähettää kunnioittavia ja allergiavapaita terveisiä ystävälleen Tolkulle.
Ja Jussi, on se ihanaa että kevät tulee. Joskin juuri tänään aurinko ei meille paista kuin aivan hetkittäin.
Jaahans, lisäys edelliseen mutuiluun siippani taholta: Eu-tukia maksetaan korjatun sadon,ei maahan mätänemään jääneiden perusteella.
Paula voinee valaista asiaa syvemmin maatalouskosmetologin ominaisuudessa.
*Vilkuttaa Eräälle oikeaa kättään kämmenpuoli sisäänpäin, kuni Elisabeth II*
Maatalouskosmetologin lausunto pellolla makaaviin pyöröpaaleihin liittyen:
Kuvasta en pysty sanomaan, onko kyse heinästä vai oljesta, mutta syitä paalien keräämättä jättämiseen lienee useita:
1. Ovat olkipaaleja - olki on pitänyt kerätä pois, jos viljan alle on ollut kylvettynä uusi nurmi. Olisi ollut syytä viedä pois pelloltakin toki.
2. Ovat heinäpaaleja, mutta rehulle ei ole löytynyt märehtijöitä. Laiskuus (tai muu luovuus) on saanut aikaan sen, että työ on jäänyt ikäänkuin vaiheeseen. Paalit olisi kuitenkin ehkä kantsinut kerätä...
3. Suomalaissilmin katsoen voisi olla kyseessä myös sadonkorjuuvelvoite esim. joihinkin maataloustukiin liittyen. Minen tiedä, minkälainen on tukijärjestelmä Virossa, mutta Suomessa on sadonkorjuuvelvoite mm. ympäristötuen ehtona. Likimain kaikilla kasveilla. Olisi ne paalit ehkä kumminkin ollut syytä kieritellä edes jonoon pellon laitaan.
4. Sato on ollut pilallista jo paalausvaiheessa, mutta se on haluttu erätä kasaan, ettei häiritse seuraavan vuoden kasvua. Mutta miksi ne levällänsä pellolla, en minä tiedä.
5. ??? Olen minä niitä paaleja ihmetellyt itsekin. Jos olis mun peltoa, olisin ne jonnekin nurkan taa edes kärrännyt.
Lähetä kommentti