Oli hepokatti katonrajassa poikittain eli 2.Otepään ihme

Hotellinpitäjä joutuu aika ajoin outojen tilanteiden eteen. Kuten me eilen, kun huomasimme että katonrajassa on hyvän kokoinen hepokatti. Kyse on siis vihreästä isosta hyppivästä hyönteisestä, joka ei ole kovinkaan läheistä sukua heinäsirkan kanssa, vaan tulee lähemmäs ns. varsinaisia sirkkoja.

Parhaimmillaan nämä vonkaleet voivat kasvaa 5 cm pituisiksi. Tyypillistä niille on vartaloa pidemmät tuntosarvet, kuten tälläkin jöllikällä.

Hepokateista (ja herhiläisistä) olen kirjoittanut aiemminkin ja oheisesta linkistä voi lukea lisätietoa: hepokatti ja herhiläinen.

Edellisessä postauksessa pohdin kymmentä hyvää syytä tulla Otepäälle. Ja ohitin perinteiset nähtävyydet, hyppyrimäet ja hiihtostadionin ja Dalai Laman pylvään ja uimarannan ja kylpylät. Ja nostin esiin pellot. Tänään lisään listalle hepokatit.

Sillä hepokattien laulu, joka alkaa heinäkuussa, ja on jo nyt hyvässä vedossa, on ihanaa kuultavaa. Siinä on jotain salaperäistä ja perin turvallista yhtä lailla. Nouseva laskeva moniääninen kuoro laulamassa tuutulaulua ilta toisensa perään. Kunnes elokuussa, kuin napista painaen, se loppuu. Ikäänkuin hepokatit yksissä toimin päättäisivät, että se oli siinä ja nyt pillit pussiin.

Hepokatit ovat siis ihastuttavia - ulkona ja iltaiseen aikaan. Sisällä ne eivät ole yhtä ihania. Ja niinpä kuvan kaveri piti saattaa takaisin luontoon, asiakkaita pelottelemasta. Mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty.

Hepokatit voivat purra aika kipeästi, kertoo Wikipedia. Niillä on pienet siivet, joilla ne eivät pitkiä matkoja lennä, mutta joiden avulla ne saavat loikkaansa lisäpotkua. Näin jo sieluni silmin Kimmon loikkivan hepokatin perässä pitkin asuntoa. Ja aavistin, että loppuvaiheessa saattaa hepokatti vielä puraista Suurta Valkeaa Metsästäjää nenänpäästä. Otin siis kameran esiin ja olin valmis tallentamaan hepokatin pyydystysoperaation kaikissa sen eri vaiheissa. Operaatiota saapui ihailemaan myös muutamainen asiakas, jotka antoivat hyviä ohjeita metsästäjälle.Ilmassa oli siis suuren urheilujuhlan tuntua.

Tarvittiin tuoli,  lasi, postikortti ja tikkaat.  Ja paikallaan pysyvä hepokatti.

Melko helposti vihreä sirkka antoi lopulta itsensä pyydystää. Se saatiin lasin alle ja asiakkaat hurrasivat. Hepokatti palautettiin sitten luontoon; parvekkeelta se otti valtavan loikan ja hyppäsi aidan taakse naapurin niitylle. "Hulluja suomalaisia" se tuntui ajattelevan, "ei hetken rauhaa!"

Ennen vapautustaan vietti sirkka kuitenkin hetken lasikuvun alla, missä sen komeutta ja kokoa oli turvallista tarkastella. Valitettavasti kuvassa lasi heijastelee liikaa ja sirkkaa on vaikea nähdä. Asiakkaat kuitenkin ihailivat tuota vonkaletta, olivat suorastaan innoissaan. "On se vihreä!" ja "Enpä ole tuollaistakaan ennen nähnyt!"

Että ei mikään huono syy listasta hepokatteja Otepään Kymmenen Ihmeen joukkoon, vai mitä sanotte?!