Kerroin aikanaan kuinka naistenpäivää odotellesamme riehaannuimme Rummukaisen Äiteen ja hänen ystävättärensä Vallin kanssa ostamaan kirpputorilta turkkeja, jotka jäivät kyllä sittemmin käyttämättä. Ja olen kertonut kuinka olen löytänyt toiselta pieneltä kirpparilta mitä hienoimpia kankaita ja pöytäliinoja ja verhoja, joita olen sitten vienyt Võsulle.
Nämä kaksi kirpputoria ovat siis kauppoja, joissa myydään käytettyjä vaatteita ja tekstiilejä, ja itse asiassa toinen niistä on jo sulkenut ovensa.
Tänään oli Kanepissa sitten ulkokirppari, suorainen tori, jota mainostettiin isoissa plakaateissa ja banderolleissa kaupungin kaduilla jo kuluneella viikolla. Sinne siis!
Päivä oli kirkas ja aurinkoinen ja väkeä oli kerääntynyt Kanepin lukion pihalle reilunpuoleisesti. Hieman odotimme näkevämme myynnissä muutakin kuin vaatteita; vanhat huonekalut, tarvekalut tai koriste-esineet, niitä olisin mielelläni katsellut. Vaan myöntää täytyy, että kyllä tarjonta oli vahvasti painottunut juuri vaatteisiin. Ja rekkejä ei näkynyt montaakaan, vaan vaatteet oli levitetty suoraan maahan, kankaiden päälle. Tapa, joka suomalaista ehkä hieman oudoksuttaa:
Myyntipöydiltä on helpompi tutkia tuotteita, ja tässä nurkassa olikin jatkuva kuhina päällä:
Minua jaksaa aina vain yhtä lailla naurattaa nämä torien ja markkinoiden rintaliivi- ja alusvaatekauppiaat, jotka myyvät hyvin edullisesti latvialaisia tai puolalaisia tai minkä-lie-maalaisia koristeellisia ja värikkäitä alusvaatteita. Ja myyjät tietävät, että turha on tulla näille markkinoille minikokojen tai tangojen tai stringien kanssa. Alushousujen pienin kokoluokka on XL ja siitä sitten X:n määrä kavaa tuhdimmankin naisihmisen tarpeisiin:
Jätin tällä kertaa täydentämättä lingerie-osastoani kirkkaanpunaisilla pikkupöksyillä (vai isopöksyillä) tai liloilla tai turkooseilla rintaliiveillä. Jotain sentään Kanepista ostin. Kilon hunajaa, jota myi herttainen arvokas maamies, jolla oli myös omien lampaiden villaa myynnissä. Kilo hunajaa maksoi 6 euroa. Kilo pässinpökkimää olisi maksanut 15 euroa.
Emme me kovin kauaa torilla viipyneet - Latte oli kotona, koska lämpötilat olivat taas nousseet heti aamusta niin korkealle, että koiran jättäminen autoon edes lyhyeksi hetkeksi ei tullut kuuloonkaan. Silti, hyvä fiilis jäi näistä markkinoista, leppoisaa menoa, jotenkin paljon aidompaa kuin vaikkapa Helsingin Hietalahden kirpparin meininki. Tuntui että kun täällä tavara vaihtoi omistajaa, se tuli tarpeeseen, niin myyjälle kuin ostajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti