Kanepin kirpparilla

Minulla taitaa olla jotain lukkarinrakkautta tuota pientä Kanepin kylää kohtaan, joka sijaitsee Otepäältä n. 20 kilometrin päässä. Ja miksi ei olisi, onhan Kanepi ollut minulla aina hyvä.

Kerroin aikanaan kuinka naistenpäivää odotellesamme riehaannuimme Rummukaisen Äiteen ja hänen ystävättärensä Vallin kanssa ostamaan kirpputorilta turkkeja, jotka jäivät kyllä sittemmin käyttämättä. Ja olen kertonut kuinka olen löytänyt toiselta pieneltä kirpparilta mitä hienoimpia kankaita ja pöytäliinoja ja verhoja, joita olen sitten vienyt Võsulle.

Nämä kaksi kirpputoria ovat siis kauppoja, joissa myydään käytettyjä vaatteita ja tekstiilejä, ja itse asiassa toinen niistä on jo sulkenut ovensa.

Tänään oli Kanepissa sitten ulkokirppari, suorainen tori, jota mainostettiin isoissa plakaateissa ja banderolleissa kaupungin kaduilla jo kuluneella viikolla.  Sinne siis!

Päivä oli kirkas ja aurinkoinen ja väkeä oli kerääntynyt Kanepin lukion pihalle reilunpuoleisesti. Hieman odotimme näkevämme myynnissä muutakin kuin vaatteita; vanhat huonekalut, tarvekalut tai koriste-esineet, niitä olisin mielelläni katsellut. Vaan myöntää täytyy, että kyllä tarjonta oli vahvasti painottunut juuri vaatteisiin. Ja rekkejä ei näkynyt montaakaan, vaan vaatteet oli levitetty suoraan maahan, kankaiden päälle. Tapa, joka suomalaista ehkä hieman oudoksuttaa:

Myyntipöydiltä on helpompi tutkia tuotteita, ja tässä nurkassa olikin jatkuva kuhina päällä:

Minua jaksaa aina vain yhtä lailla naurattaa nämä torien ja markkinoiden rintaliivi- ja alusvaatekauppiaat, jotka myyvät hyvin edullisesti latvialaisia tai puolalaisia tai minkä-lie-maalaisia koristeellisia ja värikkäitä alusvaatteita. Ja myyjät tietävät, että turha on tulla näille markkinoille minikokojen tai tangojen tai stringien kanssa. Alushousujen pienin kokoluokka on XL ja siitä sitten X:n määrä kavaa tuhdimmankin naisihmisen tarpeisiin:

Jätin tällä kertaa täydentämättä lingerie-osastoani kirkkaanpunaisilla pikkupöksyillä (vai isopöksyillä) tai liloilla tai turkooseilla rintaliiveillä. Jotain sentään Kanepista ostin. Kilon hunajaa, jota myi herttainen arvokas maamies, jolla oli myös omien lampaiden villaa myynnissä. Kilo hunajaa maksoi 6 euroa. Kilo pässinpökkimää olisi maksanut 15 euroa.

Emme me kovin kauaa torilla viipyneet - Latte oli kotona, koska lämpötilat olivat taas nousseet heti aamusta niin korkealle, että koiran jättäminen autoon edes lyhyeksi hetkeksi ei tullut kuuloonkaan. Silti, hyvä fiilis jäi näistä markkinoista, leppoisaa menoa, jotenkin paljon aidompaa kuin vaikkapa Helsingin Hietalahden kirpparin meininki. Tuntui että kun täällä tavara vaihtoi omistajaa, se tuli tarpeeseen, niin myyjälle kuin ostajalle.

Ruukkuhommissa

Tänään puuhailin taas hitusen kotiparvekkeella. -- Tahtoo siis sanoa, että Otepäälle olen palannut jo jonkin aikaa sitten Võsulta.

Kellarissa odotti kaksi jalallista ruukkua, samanlaisia mitä parvekkeella on jo kaksi, ja päätin hankkia niihin täytettä. Suunta siis Kanepiin ja siellä Kanepi Aiandiin joka on iso kasvitarha, jossa viljellään pääsääntöisesti kesäkukkia. Mutta niitä siellä riittää. Halleja on neljä isoa, reunasta reunaan asti täynnä kukkia. Kanepi Aiandin erikoisuutena on julkiset istutukset, eli heiltä useimmat suuremmat yhteisöt, kaupungit, kylät ja kauppalat tilaavat julkisten tilojensa, kuten katujen ja puistojen istutukset.

Ilo oli kiertää näitä kasvihuoneita, vaikka valinnan runsaus alkoi jo pyörryttää päätä. Väriä ja valinnanvaraa riitti.

Useimmiten Kanepi Aiandin kassalla on ollut joku koko lailla työhönsä tyytymätön asiakaspalvelija. Ilmeisesti useimmat tarhalla työskentelevät haluaisivat vain hoittaa kukkia, myyminen ei ole tuolla monenkaan työntekijän leipälaji, olen pannut merkille.

Tänään kuitenkin tapasin kuitenkin mitä avuliaimman ja ihastuttavimman puutarhurin, jonka kanssa mallailimme mitä erilaisempia kokonaisuuksia yhteen minun ohjeideni mukaan. Ja ohjeet olivat: haluan ruukun keskelle jotain korkeaa, ja sivuille sitten roikkuvaa. Ja näillä ohjeilla lähdettiin liikkeelle.

Kokeiltiin katseenvangitsijaksi kannaa, korkeita narsissitupakoita, korkeita pegonioita ja ties mitä. Ja mikään ei minua oikein viehättänyt. Mutta sitten ystävällinen puutarhuri keksi tuoda minulle näytille hirssiä, ja avot, siitä se sitten lähti. Joskin meni siinä tovi jos toinen kun löydettiin hirssille kaverit.

Tällainen ruukusta tai siis ruukuista tuli. Tein kaksi identtistä:

Tässä sitten kaikki nykyiset ruukut rivissä, ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen:

Ja laitanpa oheen myös väliaikatiedotuksen siitä, mitä kuuluu parvekkeen kaiteeseen kiinnitetyille ruukuille. Elämää on, ja jopa kukkia, mutta lehtiä vähän ja monet tuppaavat kellastumaan nopeasti. Mutta ehkä tästäkin vielä jotain syntyy:

Ei hullumpaa, ei hullumpaa, totean. Ja toivon, että luonto välillä osallistuisi myös kasteluun. Nyt on taas ollut niin kuuma päivä, että illalla vettä menee kannu poikineen, että nämä kaverit saadaan pidettyä hengissä.

Parvekeistutuksia ja taivaan draamaa

Virossa vietetään juhannusaattoa huomenna ja juhannuspäivää perjantaina. Ja päivät ovat kiinteät eivätkä seuraile viikonloppuja kuten Suomessa.

Otepäällä järjestetään juhannusaattona suuret rantajuhlat nuorisolle, esiintymässä on monen mielestä Viron parhaimmisto ja väkeä valuu kaupunkiin pikku hiljaa, enimmäkseen nuorta porukkaa, joka on valmistautunut telttamajoitukseen.

Ei siis ihme, että päivän puheenaihe on sää: millainen sää on tulossa jussiksi, sataa, ei sada, vai paistaa.

Epävakaalta näyttää - jo pari päivää on Otepään ylängöillä kierrellyt hurjan näköisiä, välillä hyvinkin dramaattisia pilviä, jotka ovat aika ajoin tiputtaneet sisuksistaan vettä useamman kuution. Lämpötila on sateiden myötä laskenut ollen tänään n. 16 astetta.

Taivaalla täräkän näköiset pilvet

Lisää pilviä ja synkeää taivasta - komeat värit, kuitenkin!

Niin juu, otsikkoon mennäkseni. Puuhastin minä tänään parvekekukkienkin parissa. Eli ajelin aamulla Kanepiin ja Kanepi Aiand-taimistolle ja hain sieltä kymmenisen kesäkukkaa, jotka istutin eilen Tarton realisaatiokeskuksesta ostamiini ruukkuihin.

Onneksi Kimmo ei ollut matkassa. Ei olisi mies ymmärtänyt sitä miten vaikeaa se valinta oli - juoksin isoja kasvihuoneita läpi yksi kasvi kourassa, etsien sille kaveria.

En tiedä tuliko näistä nyt kuinkakin hienot, mutta tällaiset kukka-asetelmat ovat nyt parvekkeella. Ja tuli itse asiassa himo tehdä uusiakin....

Ruukku, jossa verenpisara ja kaksi lumihiutaleen taimea, herkkä vaaleasävyinen combo.

Toinen ruukku, keskellä tupakka ja ympärillä mm. lobeliaa, valkeaa, pinkkiä ja sinistä.

Ei minulla tänään tämän kummempaa ole kerrottavana. Että tässä tämä, ja kirjoittelemisiin.

Võsun verhot esittelyssä

Lupasin jossain vaiheessa esitellä näitä Kanepin kirpparilöytöjä, joita täällä ollaan tämä päivä mallailtu ikkunoihin. Alla siis pieni otos parista isosta pakkilaatikollisesta kankaita.

Makuuhuoneen (meidän) verhot

 Sinisen boksin alakerran ikkunoissa on siniruudulliset verhot. Seinä ei sitten oikeasti ole pinkki vaan hyvin vaalean sininen. Jostain syystä salama värjäsi sen pinkiksi. Verhojen värityskin on lempeämpi kuin kuvassa. Salama nosti tuommat raidat turhan korotusneesti esiin.

Ylemmässä kerroksessa on myös vinskapin ikkunassa ruutuja.

Lisää ruutuja. Tästä tulee keittiönpöydälle pöytäliina.

Keittiön kappa.

Ykkösboksin alakerran ikkunoiden kukkaverho, joita on siis kaksi kappaletta, kaksissa ikkunoissa.

Ykkösboksin yläkerran kolmeen ikkunaan tulee punaiset verhot.

Alla vielä muutamainen näytti verhoista jotka vielä etsivät paikkaansa. No, ikkunoita täällä kyllä riittää.

Näitä olisi kaksi kappaletta. Täytyy vielä silittää, kun näyttää rypistyneen matkan aikana.

Minun suosikkini. Valitettavasti vain yksi kappale. Ehkä yläkerran yhden hengen huoneeseen. 

Tästä saattaisi tulla keittiön matto. On riittävän paksu ja pehmeä, vaikka kaunein tämä olisi seinällä. Keittiössä vaan ei ole sopivaa seinää.

Että tällainen kuvakavalkadi verhoista. Seuraavaksi varmaan tulee sitten esittelyyn matot. Mutta se onkin sitten taas eri postauksen paikka.

Moottoritie on kuuma - ja pölyinen

Siinä mielessä meni otsikointi heti pieleen, ettei Virossa ole vieläkään sen ensimmäistäkään moottoritietä. Mutta on teitä, joilla moottorilla pääsee eteenpäin, joten sovitaan nyt tässä porukalla, että ne saavat esittää kuvaelman moottoritietä.

Minä huristin tänään sinne ja tänne, ja sitten uudelleen tänne ja sitten sinne. Ja eteenpäin.  Lämpötila oli auton ulkopuolella sellaista rapiaa +30c. Punaisen ranskattaren eli Peugeot 405:n sisällä hieman enemmän. Punainen ranskatar kun on kuuma nainen, se ei tiedä mitään ilmastoinnista.

Kiitää alla autostrada,

Aina kiire, kiire jonnekin on, on, on.

Daa daa daa-da daa-da,

Hiki pintaan täytyy saada

Pojat antaa mennä siitä vain näin!

---
Ja näin se lähti:

Heräsin aamulla taas aivan liian aikaisin. Lisääntynyt valo ja lämpö pitävät huolen, ettei tämä tyttö kelliskele lakanoissa pitkään, riippumatta siitä mihin aikaan on mennyt nukkumaan.

Vaan oli minulla syykin aikaiseen heräämiseen. Halusin lähteä Kanepin ihanaan pieneen ja perin eksoottiseen tavarataivaaseen, jolla ei ymmärtääkseni ole nimeä. Kyse on pikkuruisesta vinksallaan olevasta hirsimökistä, joka on muutamana päivänä viikossa auki aamun ensimmäisinä tunteina. Kirpputorista ja vanhojen vaatteiden kaupasta, jonka satumaiseen valikoimaan kuuluu vino pino, tarkemmin sanottuna monta vinoa pinoa sisustuskankaita, verhoja ja pöytäliinoja.

Ihan oikeasti, paikka on aivan surrealistinen. Auringonpolttama pikkuruinen vino hirsimökki, jota emännöi ehkä Viron palvelualttein ihminen. Jolle ei tarvitse montaa sanaa kertoa siitä mitä on etsimässä, kun nuori neito alkaa taitavin käsin poimia esiin juuri sitä mitä olet hakenut. Liikkumatilaa ei myymälässä ole paljon, ja mökki on  näinä aamun muutamina tunteina täynnä asiakkaita. Silti kukaan ei töni ketään ja kaikki tuntuvat saavan juuri sitä mitä etsivät, kiitos tämän tavarataivaan hyvän hengettären.

Minä olin etsimässä sisustuskankaita tai vahvoja verhoja, joita voin tuunata Võsulle patjojen verhoiluksi. Ja kyllähän minä niitä löysin. Kahden pahvilaatikollisen verran. Siistejä, kauniita, pestyjä ja silitettyjä verhoja. Kuin myös puhtaita kirkkaanvalkoisia pyyhkeitä ja keveitä kesäpeittoja. Olin onneni kukkuloilla.

Hirsimökin hengetär ehti vielä kaikilta muilta kiireiltään auttaa minua kantamaan isoja laatikoitani autoon. Ja koko lastin hinta? Se oli 30 euroa.

Kerroin jo muutama vuosi sitten minun ja kahden hyvän ystävättäreni huippuhienosta shoppailuretkestä Kanepissa. Sen jälkeen toinen kaupoista on mennyt kiinni, mutta toinen vielä toimii, eli tämä pieni hirsimökki.

Ken haluaa lukea aiemmasta, vuonna 2009 tehdystä hulvattomasta shoppailureissusta, löytää jutun: tästä

---

Kanepista suhasin sitten vielä Elvaan, kaupunkiin Otepäältä n. 18 km päässä. Ajatuksena etsiä vielä Võsulle mattoja, joita en sivumennen sanottuna löytänyt.

Aurinko paistoi ja porotti, ja hiki valui. Minulla oli etuikkunat lähes kokonaan auki ja tuuli löyhytti t-paidan hihoja kun tämä tyttö porhalsi eteenpäin. Enkä minä tietenkään valinnut suorinta tai parasta asfalttitietä, vaan kunnolla pöllyävän hiekkatien. Käytäntö kun on opettanut, että hiekkateiden varsilta saattaa löytää jotain ihan muuta kuin tiheämmin asuttujen asfalttiteiden varsilta. Idyllisiä taloja, karjaa, pieniä kilejä tai jotain muuta kivaa.

Ja niin minä poljin autoa eteenpäin, aurinko porotti ja autoradiosta löytyi hyvä kanava. Musiikki raikasi, ja oliko se kuumuus, oliko se musiikki vai mikä, mutta huomasin kääntäväni autoradion nupit kaakkoon ja nauttivani vauhdista, kuumuudesta, musiikista ja tiukoista kurveista. Minä joka olen niin ollakseni varovaista kuskia.

Niin siis ajaa huristelin mutkaisia teitä, autoradio pauhaten ja estottomasti laulun sanoja kovalla äänellä hoilottaen. Bingo oli kun radiosta raikasi Dingon Autiotalo viroksi. Silloin lähti tämänkin tytön kitarisat koetukselle!

Ja tiedättekö, se on omanlaisensa hieno hetki, kun moottoritie (eli tie, jolla moottoriajoneuvolla voi kulkea) on kuuma ja pölyinen, autoradio soi ja Tiina löytää itsestään uudelleen Michelle Moutonin, joksi LaPan Helena minua aikanaan kutsui.

Huomenna vie tie Võsuun, mutta se varmasti on sitten ihan oma tarinansa. Michelle alkaa nyt pakkaamaan.

Hyvää illanjatkoa kaikille!

Kevään värit

Ulkona puhaltaa säädyttömän kylmä tuuli. Mutta aurinko paistaa täydeltä terältä ja lämmittää ihanasti – lasin läpi.

Tyydyn siis nauttimaan tästä kevätpäivästä lasien takaa. Tarkemmin sanottuna olohuoneen ja kasvihuoneen lasien takaa.

Olohuonetta piristää tällainen näky:



Ja mikä se siinä on, pieniä kukannuppujako?



Typistelin viikko sitten viime syksynä istuttamiani kanukoita ja kun en keksinyt muutakaan, lykkäsin katkotut oksat vesikannuun. Ja vot, nehän pukkaavat lehteä mitä ihanimmin. Juuria ei näy, mutta ehkä sellaisetkin vielä ilmestyvät. Tässähän onkin bisnesidea: ryhdyn kanukkatehtailijaksi, nämä multiin ja ensi keväänä taas uusi satsi veteen. Ja toistetaan.

Kasvihuoneelle kuuluu tällaista: Baltezersilta hankkimani rhodo ja maanpeittokasvit odottavat yhä istuttamista. Maa on vielä niin kylmää, etten usko kasvien siitä riemastuvan. Mutta hyvinhän nuo näyttävät pärjäävän kasvihuoneessakin.



Ja sitten kurkkaus kasvihuoneeseen kasvihuoneen sisällä.

Minähän aloitin siemenkasvatuksen viime kuussa, ensin respan ikkunalaudalla. Kun krassit ja hajuherneet olivat itäneet – mikä tapahtui hujauksessa – pystytin muovisen minikasvihuoneen varsinaisen kasvihuoneen sisään. Ja tältä siellä näyttää nyt:





Muutama päivä takaperin pistäydyin Otepään läheisyydessä sijaitsevilla Kanepin kasvitarhoilla, jonne olisi ensi kuussa tarkoitus viedä ryhmä viherihmisiä. Olin kuullut tarhoista pelkkää hyvää, enkä pettynyt käynnilläni.

Kanepin puutarhat ovat erikoistuneet lähinnä kesäkukkiin ja perennoihin, toki taimistolta saa myös ikivihantiakin.

Forsythiat hehkuivat auringossa:



Ja orvokit kasvihuoneissa:



Amppelikasvit ovat myös Kanepin erikoisuus – ja silmänkantamattomiin jatkuivat amppelirivit suurissa kasvareissa:





Ja tarttuihan Kanepista matkaan pientä silmäniloa itsellekin. Nämä veitikat odottavat nyt kasvarissa istuttamista suuriin ruukkuihin:



Olkoon että ulkona puhaltaa kylmä tuuli: kyllä kevät silti on selvästi saapunut! Kevät ja kevään ihanat värit, joista kaunein lienee tuo uuden kasvun hento vihreä!