Suu on vieläkin kaikesta nauramisesta ihan mykkyrällä, silmät sirrillään ja massussa lämmin olo.
Tällainen tyttöjen kanssa touhuaminen on minulle harvinaista huvia. Naisten kanssa vaatekaupoissa riehaantuminen. Pääsääntöisestihän minä vain Linkaman kanssa kotona nyhjään. Ei se ymmärrä huulipunista yhtään mitään. Ei meikkivoiteista tai edes kauden väreistä, saati uusimmista kankaiden grafiikoista; onko 70-luku in vai out. Turha sitä on Linkamalta kysyä.
Käytiin tänään siis tyttöporukalla vähän shoppaamassa. Tarkoittaa: Seija (=Rummukaisen mamma), Seijan virolainen ystävätär Valli ja minä.
Eikä me shopattu missä tahansa. Mielikuvituksettomat ja tietämättömät suuntaavat Tallinnan ja Tarton huippuputiikkeihin. Asiantuntijat taas osaavat etsiä Kanepin kylän käytettyjen vaatteiden kaupat. Kanepissa näitä second hand-puoteja on kaksi. Toinen sijaitsee sortumavaaran alaisessa ladossa. Toinen ihan oikean talon kellarissa.
Älkää, hyvät lukijat, nyrpistäkö nenäänne! Sillä nämä myymälät ovat mielettömiä merkkituotteiden, ihanien löytöjen aarreaittoja. Tuhnuisissa tiloissa, pinottuna, vaatepuille piiloitettuina on aarteita!!!
Ja niin vain kävi, että shoppaaminen karkasi käsistä. Ei riittänyt enää pienet ostoskassit tyttösille, tarvittiin järeämpää kalustoa kantamaan ostokset pois kaupasta.
En kerro fantastisen päivän löydöistä enempää, vain siksi, että koko päivä tarvitsisi niin paljon enemmän aikaa tullakseen aidosti todennettua. Vähän sentään täytyy teitä kiusata: Ostimme merkkifarkkuja 10 kruunulla (parit Dieselit, yhdet Levikset ja yhdet Miss Sixtyt, DKNY:t olivat mui bueno, vaan liian pienet, damn it), nahkatakkeja 10 kruunulla, villapaitoja 5 kruunulla... Ja mitä vielä ostimmekaan -- oi, sitä kaikka ei edes rohkene tässä kertoa. Kuva saattaa kertoa sekin jotain.
Ostaminen (järjettömän halvalla) oli yksi asia. Meidän hulvaton hyvä mieli, nauru ja kikatus oli toinen.
Ja miten me nauroimmekaan! Kaikesta mitä löysimme. "Katso! Katso! Hei, tää on just kuin luotu sulle, sovita! IIIhana! Ei ooooo tosi!!!!"
Parasta kaikessa oli se että kauppojen muut asiakkaat, Kanepin tädit nauroivat ja riehaantuivat meidän kanssamme! Jopa myyjä-täti, joka oli kuuro, nauroi tämäkin, kuulematta kaikkea. Tälle riitti meidän riehaantuminen.
Kerronpa tällaisenkin tarinan Kanepin second-hand-puodista: hyvä olo ja hilpeä tunnelma tarttuu.
Meidän riehaantumisen innoittamana yksi kaupassa olleista vanhemmista daameista nostaa poistomyyntilaatikosta valtavat, ruskeat polviin asti ylettyvät naisten puuvillaiset alushousut, kokoa XXXXL ja kovalla äänellä huutaa: "Naised, kuulge, ma leidsin endale stringid: Naiste päevaks!" (Käännös: Naiset, kuulkaa, löysin itselleni stringit. Naisten päiväksi!)
Meillä siis tosiaan oli hyvä päivä. Ja epäilemättä oli kaupassa muillakin.
Tässä kaksi onnellista naista, hyvinkin Naisten Päivän tunnelmissa, vaikka ehkä aavistuksen etuaikaa.
Huomatkaa turkit naisten päällä. Ehkä ostimme ehkä emme. Ehkä aidot, ehkä eivät.
Mutta hienot ovat naiset turkeissaan, joka tapauksessa! Vai ken julkeaa vastaan väittämään?!!!
Sitä paitsi, me vietimme nyt kunnolla Naisten päivää, vaikka hitusen etuaikaan.
13 kommenttia:
Lukijakin tuli iloiselle mielelle. Nauru tarttuu, leviää, tuottaa hyvää mieltä... Sen avulla maailmastakin tulee pikkuisen parempi paikka ihmisen elää!
Mukavaa naistenpäivää!
Näyttääpä todella hulpealta menolta! Ja vielä stringit!! (minkäs kokoinen täti muuten oli??)
Kai te nyt nuo turkit parempaan talteen ostitte? Ei hullummalta näytä minkä kuvasta näkee.
... niin ja juu, mukavaa naisten päivän jatkoa vaan!
Mun kyllä pitää kertoa yksi kiva/nolo juttu kun olin kersana tätilässä kesällä.
Se oli maaseudulla eteläpohjanmaalla ja maalaistalojen emäntiä useimmiten raitilla tapasi. Me kersat usein norkoilimme kaupan lähettyvillä, käytiin karkkia ostamassa. Niin päivänä muutamana tulee postiauto (joka siihen aikaan toimi myös linja-autona, siis kansan kuljettamisessa) kirkolta ja ulos astuu naapurin mahtava emäntä-ihminen. Juuri kun astuu maahan niin katkeaa kuminauha housuista. Semmosista tätinvaaleenpunaisista suuurista pitkäpunttisista alushousuista. Ja housut putoavat maahan. Täti äkkiä potkaisee housut linjurin alle ja lähtee muina naisina kävelemään kuin mitään ei olis tapahtunut.
Jos tarina oliskin loppunut siihen niin kaikki hyvin. Mutta kaupan tienoilla norkoilee tietenkin myös kylän kauhukakarat, ja kun linjuri taas lähtee liikkelle, pojat pyöräilevät pajunoksa kourassa ja poimivat sillä housut ja polkevat tätin perään housut ilmassa liehuen: Hei, sulta putosi jotain!!!
Oikein hyvää Naisten Päivää vaan kaikille teille blogin ääressä!
Tuo jätesäkkikuva oli huikea! Riistäytyi käsistä, indeed...
Ostamanne vaatteet kuulostivat loistavilta kirppislöydöiltä, itse en ole aikoihin kirppiksiltä täältä Turusta löytänyt mitään ihastelemisen arvoista... sydämentykytyksiä on synnyttänyt ainoastaan kirppiksien hurjat hinnat! Etsiskelin muutamaltakin kirppikseltä tuunausmateriaaleja ennen joulua ja järkytyin pyydetyistä hinnoista! En koskaan ajatellutkaan, että matkamuistopyyhe 80-luvulta varustettuna "Düsseldorf" -tekstillä on todellakin viiden egen arvoinen! Nyt täytyy hankkia liinavaatekaappiin muheva munalukko!
Taisitte kuitenkin ostaa ne turkit...?
Naistenpäiväterveisin
Jaana
Haaveillessamme Suuresta Onnesta, joka kerran vielä kohtaa ja muuttaa kaiken, unohdamme, että onni löytyy pienistä hetkistä, iloisesta yhdessäolosta, hulluttelusta ja naurusta ystävien kanssa.
Ja sitäpaitsi, miten hurmaavia löytöjä!
-Jestas tuota Sylviaa... ;-)
Euron tultua on kirpputoreilla käynti ollut aina vaan edullisempaa. Hintapyynnöt ovat kertakaikkiaan sitä luokkaa, että poistun näyttämöltä mieluummin tyhjin käsin.
Välillä - esimerkit eräästä nimeltä mainitsemattomasta kaakkois-suomen kaupungista viime viikonlopulta - on pokassa pitelemistä: tyhjä olut-tölkki 3 e, Aurinkomatkojen matkaesite 1,50 e, tuikitavallinen peltipurkki 15 e.
Ai kauheeta mitä kirppishintoja Suomessa! Menkää sinne Tiinan kirppikselle tai tulkaa tänne meille! Meilläkin on oikein hyvät kirppishinnat, kuten jotkut yhteisistä ystävistämme voivat hyvin todistaa! Muutamat lupasivat ensi kerran tulla rekka-autolla hakemaan tyylimööpeleitä!...
Herran jestas, miten kivaa on ollut! Ihan pikkiriikkisen olen kade. Paitsi teidän kirppishinnoista, niin myös hulvattoman hauskasta fiiliksestä.
Lounais-Suomessa on hinnat pilvissä. Tavara on osin rikkinäistä ja likaistakin. Olen kirppisihminen ja kiertelen niissä, mutta en aikoihin ole juuri enää ostanut mitään. Taidanpa lähteä Viroon kirppisreissulle!
Sylvia, mikä on tämä ihmeiden kaupunki nimeltään, jossa oikeita kirppareita on vielä olemassa?
Kiitos kaikille kommenteista!
Palasin juuri Haapsalusta, jonne lähdin lomailemaan pariksi päiväksi.
Linkaman valtuutin hyväksymään blogin kommentit, joita olikin poissaollessani tullut kymmenen!
Ja kerrotaan nyt, vaikka kummityttöni taatusti paheksuu minua, että ostettiin kaikki turkit pois. Minä ostin kolme (kaksi pitkää ja yhden lyhyen) ja Seija yhden. Kun Valli ei ostanut ainuttakaan ja kun yksi turkeitani istui Vallille kuin valettu lahjoitti Seija hövelisti sen Vallille. Valli ilahtumaan. Minulla on hetken hieman kummallinen ilme. Jolloin Seija tajuaa: "Uuups, eihän se tainnutkaan olla mun ostama, vaan sun."
Hyväsydäminen ja höveli ihminen tuo Seija... :-D
Mutta oikeasti, kyllä minä kahdellakin turkilla pärjään... kun se on tasan kaksi enemmän kuin mitä aiemmin on ollut.
Missä voin turkkia käyttää, on vähän eri asia. On turkki kuitenkin aika epäsuosittu vaatekappale näinä tiedostavina aikoina.
En minäkään turkistarhausta oikein osaa elinkeinona arvostaa, mutta sen verran lampaanlihaa olen naamaani ahtanut, että ihan pokkana käytän mun lammaskelsiturkkiani. Se on ollut mun pääasiallinen talvitakkini viimeiset viistoista vuotta, ja alkaa jo toki näyttääkin siltä :)
Vaikea kuvitella, mikä villakangas- tai toppatakki olisi moisen rääkin kestänyt.
Onukoo, täällä Ruotsissa on niitä ihmekirppareita joka paikassa. Tervetuloa!
Suomalaiset sukulaiset ja ystävät on olleet moneen kertaan ravaamassa niitä ja kaikilta saan kuulla että herrajee mitä hintoja ja mitä tavaraa!! Varsinkin himoavat aitoja mattoja (muutamasta kymmenestä kruunusta pariin-kolmeen sataan asti riippuen koosta ja kunnosta) ja idioottihalpoja mutta aitoja tyylimööpeleitä. Kantsii myös sillä silmällä katsella Arabian, Iittalan yms suomalaisia astioita, koska niiden arvoa ei täällä älytä. Esmes 12 hengen Ruska kahvi- ja teekalusto vähän aikaa sitten oli myytävänä 150,- kr koko hoito!
Vaatteita ei meillä myöskään käytetä kauaa, sitten ovatten kirppiksillä älyvapaaseen hintaan...
Lähetä kommentti