lauantai 28. maaliskuuta 2009

Latte kirjoittaa keväästä

Morjensta eli hojo hojo ja huomenta kaikille,

Onkin aikaa kun olen viimeksi tänne mitään kirjoitellut. Ei niin etteikö minulla olisi sanottavaa. Minullahan on mielipide vähän joka asiaan, sitä vain ei riittävän usein kysytä.

Niin kuin tuo ”kevät”, jota johtokunta ja varsinkin sen naispuolinen jäsen odottelee kuin yökkö aamunkoita. Varmaan ihan jees, siis kevät.

Mutta, hei ja haloo, ja hau, miettikää nyt vähän, ei se kevät tule odottamalla. Nyt on nyt ja sitten joskus on sitten joskus.
Joskus minä mietin, että ihmiset eivät osaa heittäytyä hetkeen. Jotenkin ne jaksavat aina kurottaa ajatuksensa jonnekin tuonpuoleiseen. Joko menneeseen tai sitten tulevaan. Ennen oli kaikki paremmin, tai huomenna, kevään tultua tai laman mentyä on asiat sitten paremmin.

Höh.

Juuri nyt on asiat mitä mainioimmin. Minun mielestä. Entistä en viitsi muistella, ja sanovat, että koirien muisti on muutenkin aika vajavainen, mitä en allekirjoita lainkaan. Minä muistan vallan mainiosti minne piilotin kuukausi sitten johtokunnan grillihaarukan. Siellä se on tallessa ja odottaa noutamista, kun siltä tuntuu.

Ja tulevaisuutta en jaksa murehtia. Aurinko nousee, aurinko laskee ja siihen väliin mahtuu valtavasti kaikenlaista nastaa.

Kuten majavia, joita näin muutama ilta sitten pellolla. Hitsit, jos en olisi ollut narun päässä olisin tehnyt lähempää tuttavuutta, totta vie. Peuratkin on ihan jees, niitäkin olisi mukava jahdata, mutta ne ovat niin jokapäiväistä huvia, että niistä ei jaksa samalla lailla innostua kuin majavista.

Kuulkaa, jos teille tulee sellainen olo, että lunta on ja on ja on ja sitä on liikaa, ja olisi ihanaa jos se sulaisi pois ja tulisi se kauan odotettu kevät, niin tehkää kuten minä: nauttikaa siitä mitä teillä on!

Vaikka näin:


















Lupaan, että aivot tuulettuvat, loppuu turha kitinä keväästä, on vaan mahtava fiilis -- ja sitten ei kun ruokakupille, ja se on siinä!

Terveisin liikuntaterapeutti ja itsenäinen ajattelija

Cafe Latte, 2,5 vuotta
Otepään Avustava Koira

3 kommenttia:

Onukoo kirjoitti...

Terve Latte,

Mä oon sun kanssas presiis samaa mieltä:) Nyt on nyt ja hyvä niin. Ja aina vaan paremmaksi menee - kevät ja kesä tulee!

OnuKoo

Paula kirjoitti...

Latte-kulta, tuota samaa olen tässä iän karttuessa pohdiskellut minäkin! Silti sitä aina vaan odottaa joulua ja juhannusta, viikonloppua ja tilipäivää, kevättä ja kesää - milloin mitäkin, vaikka on kuinka päättänyt, että Elämä on tässä ja nyt. Carpe diem. Ehkäpä siinä kumminkin on joku hienoinen ero koiranajatuksenjuoksun ja ihmismielenajatuksenjuoksun välillä. Vai onko?

Siitä en sano mitään, kumpi on jollain lailla parempi tai edellä, eikä se varmaan mikään kisa olekaan. Tänään sinä, huomenna minä, tai juuri päinvastoin. Mutta kumminkin on mukava odottaa toukokuuta ja Türi lillelaatia ja seuraavaa tapaamistamme. Tuon sulle nusutettavaksi puoli bussillista puutarhahörhöjä, toinen puoli saa mennä hotelliin. Neljälle olisi vielä paikka tarjolla!

Vallaton mummeli kirjoitti...

Hei Latte ystäväni! Näkee, että nautit lumesta. Silmäsi aivan säteilevät. Johtokunnalle terkkuja!