maanantai 30. maaliskuuta 2009

Villapaitoja

Nyt on hyvä mieli.

En ole viime joulun jälkeen kutonut mitään, mutta nyt sain valmiiksi ja jopa pääteltyä yhden villapaidan. Ja tämä paita tulee pitkästä aikaa itselle käyttöön. Viimeiset parikymmentä villpaitaa, jotka olen kutonut, ovat menneet joko lahjoiksi tai sitten myyntiin.

Tämä uusi paita on väriensä puolesta minulle mieluinen. Runsaasti ruskan värejä, soinnuttelua, kuviot ovat enemmän aavistettavissa kuin selkeäpiirteisesti nähtävissä. Ja työtä tahdittaa muutama selkeä tumma raita, joka jakaa liekehtiviä väripintoja.

Ja tässä rouva poseeraa uudessa villapaidassaan parvekkeella.




Ja lähikuva kuviosta niille, joita tällainen kiinnostaa:




Koska en ole tainnut täällä koskaan kertoa sen enempää kudinprojekteistani, niin teenpä sen nyt.

Minähän rakastan tehdä kaikkea, johon liittyy värit, oli se maalausta, valokuvausta tai vaikkapa neulomista. En oikeastaan ajattele neulomista niinkään käsityöharrastuksena, mitä se tietenkin on, vaan enemään se on tutkimusta väreistä, niiden käyttäytymisestä, niiden kyvystä ilmentää tunteita ja tunnetiloja. Kun väri vielä yhdistyy langan struktuuriin, kiiltävään tai pörröiseen tai himmeään tai himertävään saa se vielä lisäulottuvuuksia.

Jossain vaiheessa alkoi itsellä olla sen verta monta villapaitaa, että enempää ei ollut järkevää tehdä. Ja kun kysyntää, pientä sellaista, oli, aloin tehdä niitä myyntiin.

Tässä esimerkkejä kaarrokepaidoista, joka on yksi suosikkityyppi villapaidoissa:

Ruska (myyty)



Nepal (omassa käytössä)



Mielenkiintoista on että Nepal-paidan neuloin ennen kuin lähdimme itse Nepaliin. Tunsin vain Nepalin tämän väriseksi. Ja mitä löydän sitten tiibettiläisestä luostarista:



Sen sisarpaita:

Circus (myymättä)



Pihlajat ilta-auringossa (myyty)



Lumen taju (myyty)



Lumen taju oli tilauspaita, jota tein kuumana kesäviikkona. Tässä maaninen kutoja, joka yritti kutoa kaarokkeen yhden vuorokauden aikana, samalla aurinkoa ottaen. Hieman kärähti, vaikka käsissä oli talven valoa ja lunta.



Näitä olisi vaikka kuinka paljon, mutta riittäköön tämä. Laitan loppuun vielä yhden kaarrokepaidan, josta itse pidän tuotteena, vaikkei se ole lainkaan minun itseni tyyppinen.

Ruusut ja kiulukat (myymättä)




Kaikki yllä olevat olen siis suunnitellut itse -- minusta on mukava tutkia käsityölehtiä, mutta en muista koska olisin tehnyt mitään lehdestä suoraan kopioituna.

Vaan nyt koirat ja mies odottavat -- olemme lähdössä Tarttoon esittelemään uutta villapaitaa. Ajattelin että suosikkiravintolani Tsink Plekk Pang olisi juuri sopiva paikka.

Vatsa mouruten, mutta iloisena valmiista paidasta poistuu hän siis ruudusta.

Huomiseen.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä harmittaa. Minullahan oli Tiinan kutoma hieno luxus villapaita, jonka sain silloin aikoinaan nuoruudessa. Vaan ei ole enää.
Muutama vuosi sitten laitoin kaikki VILLApaitani talveksi koimyrkkyjen kera pukupussiin talveksi.
Ja jokin meni pieleen, koska kun syksyllä avasin pussin sen sisältö oli muuttunut elämää kuhisevaksi koiperhosten valtavaksi laumaksi, joka oli hävitettävä kaikkine entisine ihanuuksineen. No jossain minullakin on muistona valokuva siitä Tiinan uniikista luomuksesta.
Siis varokaa tuholaisia!
T. Jussi

Marjatta kirjoitti...

Johan olet ansainnut itsellesikin uuden jumpperin! Taidokkaita ovat ornamentit, hienosti maalaat langoilla.

Tiina Linkama kirjoitti...

Voi Jussiseni, niin se katoaa maallinen kunnia ja mammona. Koiden suuhun.

Mutta jos onnistut joskus tänne asti tulemaan -- ja usko huviksesi, että olemme paljon lähempänä Suomea kuin vaikkapa Brasilia tai Argentiina tai muut viimeaikaiset matkakohteesi -- niin ehkä otan sinusta mitat ja ehkä saat joskus vielä uuden paidan vanhan tuhoutuneet tilalle.

Kiitos Marjatta kehuista, nehän aina lämmittävät mukavasti.

Tolkku kirjoitti...

Hyvältä näyttää, taas kerran. Minä ihan luulin, että ne Nepal-paidat oli tehty matkan jälkeen, onpa erikoinen etiäinen ollut sulla värien kanssa.

Vanha sananlasku sanoo, että ajan myötä villa muuttuu mullaks', ja pellava kullaks' niin että nautitaan näistä aikanaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Upeita villapaitoja. En tiennytkään, että olet noin taitava myös kutojana.
Sinusta näyttää löytyvän uusia kerroksia kuin sipulista.. ainakin minulle, joka kuljin vain muutaman vuoden rinnallasi.
Monipuolinen olet ja varsinainen Duracell, jos olisi hattu, nostaisin, nyt tyydyn vain kohottamaan otsatukkaani.
Ikävöin vieläkin satujasi ja tarinoitasi, joita aikoinaan sain lukea
Kaikkea Hyvää toivottaen.
Kaverisi, kaukaa...

Tiina Linkama kirjoitti...

Juu, olen minä jo opiskeluajoista lähtien kutonut - tai siis neulonut, mikä lienee oikea termi. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Välillä on sitten ollut pitkiäkin taukoja. Mutta aina uudelleen olen palannut rakkaan harrasteen pariin.

Siellä kaukana ei taida villapaidoille olla tarvetta? :-)