Jussi pyysi aiemmin minusta omakuvaa. No tuossa se on. Kuumetta +37,8 c ja nenä vuotaa.
Olen ollut yllättävänkin terve viimeiset vuodet, jos ei kaikkea yleistä kremppaa lasketa. Mutta flunssaa en ole aikoihin sairastunut. Joten kai sen oli aikakin jo tulla.
Pari päivää on mennyt köhien, nenää niistäen ja lihassäryistä kärsien. Ja tietenkin yliherkkänä huokaillen.
Aamulla, kun en jaksanut enää nukkuakaan, enkä toisaalta halunnut osallistua asiakkaiden aamiaisen valmistukseen pöpöjeni takia, katsoin telkkarista koko perheen elokuvan: Kuinka pelastin presidentin.
Tarinan keskiössä oli pieni poika, joka osaa puhua eläinten kanssa.
Ollessaan ulkoilemassa sanavalmiin Bo-koiransa kanssa puistossa he törmäävät saksanpaimenkoiraan, joka paljastaa heille vieraan vallan kansalaisten ikävän suunnitelman salamurhata Amerikan presidentti.
Poika sekä uskolliset karvaiset ystävänsä, Bo-koira ja Nellie-kissa ryhtyvät siis estämään salamurhaa. Aikuiset eivät tietenkään usko poikaa, vaan leimaavat tämän väitteet koirien puheista häiriintyneisyydeksi. Käynti lastenpsykiatrilla johtaa siihen, että paikalle kutsutaan rankkuri, joka telkeää kotieläimet häkkeihin ja vie ne pois. Poika jää pihamaalle katsomaan kuinka rankkurin auto katoaa näköpiiristä, Bo ja Nellie surullisina takaikkunasta katsoen. "Be strong, Max!" huutaa Bo-koira viimeiseksi sanoikseen otoksessa.
Miten tämä liitttyy flunssaan? Täten: kuume tekee ainakin minusta yliherkän, ja tämä laskelmoidun tunteellinen kohtaus räjäytti pankin. Nyt tarvittiin nenäliinoja muuhunkin kuin jatkuvasti vuotavan nenän niistämiseen.
BYYYYYYÄÄÄÄÄÄÄÄH! minä itkua väänsin telkkarin ääressä. BYYYYYÄÄÄÄÄÄH! Bo ja Nellie!
Ai että teki höpöö.
Mikään ei tee parempaa kuin itkeä sydämensä kyllyydestä jollekin, joka koskettaa, mutta jolla ei ole mitään tekemistä oman arkielämän kanssa.
Jos ei olisi näin viheliäinen olo voisi tästä flunssasta jollain lailla nauttiakin. Saa olla hyvällä omallatunnolla täysin mitääntekemätön. Posselikin (heh) on tänään ollut poikkeuksellisen huomaavainen. Tarjoillut kuumaa mehua ja myötätuntoa.
Vieläköhän telkusta tulisi jotain yltiöpehmeää ja liikuttavaa, jonka ääressä voisi kyynelehtiä? Nyt olisi Pieni talo Preerialla -sarjan kaikki tuotantokaudet yksissä kansissa poikaa. Sellaista osaa ei sarjassa varmaan ollutkaan, jonka ääressä en olisi ainakin yhtä pientä kyyneltä tirauttanut, ja tämä siis ilman flunssaakin.
Lähden tutkimaan videovarastojani. Muistaakseni minulla on jossain englantilainen lastenelokuva Tarka-saukosta, joka perustuu Henry Williamsonin 1927 kirjoittamaan kirjaan: Tarka and His Joyful Water-Life and Death in the Country of the Two Rivers .
Sitä ennen täytynee käydä hakemassa kaupasta tukkupakkaus nenäliinoja.
*lähtee vetistelemään*
8 kommenttia:
Ei muuta kuin pikaista paranemista. Sitä on liikkeellä!
Minä koputin maalaamatonta puuta lukiessani flunssastasi. En ole sellaista sairastanut kolmeen vuoteen.
Sinulle toivotan flunssan voittamista.
Olen muuten myöskin kyynehtijä, kun leffoja katselen, jopa niin pahasti, että osa koko kuvasta menee hukkaan, kun en näe mitään.
Paranemisiin!! Posseli saapi passata niin kauan kuin tarttee ja vaikka ei tarttisikaan! :-)
Oi voi ressukkaa, itkee ja niistää...:-( Kyllä se siitä taas. Mutta minäpä huomaan, jos zoomaan kuvasi, että päivä jo paistaa kirkkaasti huoneesi ikkunasta :-)
Pikaista paranemista toivottelee myös Crane. Liitin blogisi lukulistaani. Mukava päästä "kärpäsenä" katsomaan naapurimaan elämää ja kiinnostuin heti matkailumahdollisuudestakin. Viehättävä B&B!
Kuin myös. Sain tänään vietyä omia blogisuosikkejani listalle, joka löytyy tuosta oikealta alhaalta.
Kiitos kaikille parantumistoivotuksista. Kyllä se tästä. Ei tämä ole kuin flunssaa. Ja vaikka silmät vetistävät kuumeesta, ja vähän jostain nyyhkyleffoista, ei ole tarvis oikeita kyyneliä valuttaa.
Ja Marjatta luki "katseeni" oikein: tänään oli jo ilmankin puolesta valoisampi päivä.
Hyvää yötä kaikille toivotellen
Tiina
Oli niin nyyhky tämä tarinasi, että alkoi oikein naurattaa... Uskon, että suot sen meille.
Noin juuri tapahtuu. ON välillä ihanaa saada kunnon Byäähh. Melkein kuin taputtaisi itseään päähän...
Nuhanenä on ahkeroinut suosikkilistan ennestäänkin oivaan blogiinsa. Blogger tekeekin sen hienosti: päivitykset päivittyy. Toipumisiin!
Lähetä kommentti