Tiedättekö, aurinko paistaa jälleen aivan uskomattoman hienosti. Hanget hohtavat, räystäät tippuvat. Minun flunssanikin on jo hieman parempaan päin.
On ollut viime aikoina niin tukkoinen olo, että se näkyy jo uloskin päin. Mitä tehdä? Minä lähden kampaajalle!
Muistan kuinka äitini kertoi aikanaan tarinaa käynnistään kampaajalla. Viereiseen tuoliin istahti tyttölapsi, iältään ehkä seitsemän tai kahdeksan vuotta. Sellainen tyypillinen suomalaistyttönen, vaaleat lyhyehköt hiukset, pienillä sojottavilla saparoilla kahden puolen päätä.
Tytön äiti antoi tytön itse kertoa kampaajalle toiveistaan, mistä tyttö oli selvästikin ylpeä. Ja kirkkaalla lapsenäänellä tyttö ilmoitti tahtovansa: pitkät mustat hiukset, jotka yltävät ainakin peppuun asti.
Samantyyppiset toiveet on nyt minullakin mielessä. Jos ei nyt mustia eikä takapuoleen asti, niin toivoisin kampaajan loihtivan minulle elämäniloa, reippautta, muutaman vuoden voisi ottaa kasvoistakin, pari kiloa pois vyötäröltä, silmiin kirkkautta ja sädehtintää.
Mitenköhän tämä kaikki sanotaan viroksi?
*lähtee hankkimaan uutta lookia*
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No sittenhän on luvassa kuvia Tindestä säihkyvin silmin ja mustatukkaisena?? :-)
Kuvia kehiin sitten muodonmuutoksesta, että tunnistaa seuraavalla tapaamisella, toivoo mummeli
Lähetä kommentti